Lauri kirjoitti:Eikö mitää ole tehtävissä? En tunne asiaan, mutta onhan se aika tylyä heittää mt-potilas ulos asunnostaan ilman, että tarjotaan minkäänlaista kattoa pään päälle.
Tämä on nyt sitä avohoitoa, johon siirryttiin, kun laitoshoito lopetettiin viime laman aikaan.
Saxpi valitettavasti kieltäytyi myös avohoidosta tuettuine asumispalveluineen, joten hän on huono esimerkki avohoidon huonoudesta/hyvyydestä.
Yksityisillä vuokranantajilla ei ole mitään velvollisuutta tarjota asuntoja mt-potilaille, ja he voivat panna omistamastaan asunnosta mt-potilaan pihalle samoin perustein kuin muutkin vuokralaiset.
Käsittääkseni kyseisessä tapauksessa ei ole tehtävissä mitään, koska tahdosta riippumaton hoito voisi olla ainoa mahdollisuus, muttei sekään ole toteutettavissa ollenkaan helposti. Eikä tahdosta riippumaton (osasto)hoitokaan auta, jos potilas osastolta päästyään kieltäytyy kaikesta avohoidosta.
Valitettavasti 'sairaudentunnottomat' mt-potilaat ovat asunnottomuuden suhteen vakavassa vaarassa oleva ihmisryhmä. Psyykkisesti sairaan ihmisen asuminen vuokrahuoneistossa voi olla hirmuisen hallitsematonta, muttei sille asialle mahdeta mitään potilaan kieltäytyessä jyrkästi kaikesta avusta ja hoidosta. Vuokranantajalla on irtisanomisoikeus, jos asuminen ei suju määräysten ja normien mukaisesti - ei voi mitään.
Kyllästyneen kanssa olen samaa mieltä; on ollut järkyttävää seurata vaikeasti sairaan psykiatrisen potilaan prosessia, joka hoitamattomana ja hallitsemattomana on vääjäämättömästi johtanut vuokra-asunnon menettämiseen ja asunnottomuuteen. Eikä mitään ole ollut tehtävissä, ei netin välityksellä.
Siinäkin olen samaa mieltä, ettei yksittäisen nimimerkkikirjoittajan asioiden ruotiminen ole soveliasta. Niinpä yritin valottaa Saxpin asunnottomuuden taustoja mahdollisimman varovaisesti ja häneen kajoamatta. Oleellista on, ettei tässä tapauksessa voida ihan noin vain syytellä avohoitoa ja sen riittämättömyyttä.