Asunnottomuus

[Mirri]

Minusta asunnon saamisen ei pitäisi riippua siitä, suostuuko hoitoon. Aina hoitosuhde ei toimi, eikä hoito auta kaikkia potilaita, olipa sitten kyseessä mikä sairaus tahansa.

Hoitoa vailla oleva psykiatrinen potilas voi olla liian sairas pystyäkseen asumaan itsenäisesti ja omin päin. Ei siinä auta, vaikka miten olisi asuntoja tarjolla; hän ei kykene hoitamaan arkiasioitaan niin, että saisi asunnon pidettyä itsellään. Sen verran hallinnassa - hoidossa - sairauden pitäisi olla, että vuokra ja muut pakolliset raha-asiat tulevat hoidettua, ja ettei hänen sairautensa aiheuta haittaa esimerkiksi naapureille tai hänen vuokranantajalleen.
Niinpä jonkinlaiseen hoidon ja avun kohteena olemiseen vaikeasti sairaan psykoosipotilaan pitäisi suostua, jotta hän kykenisi asumaan muualla kuin rautatie- ja linja-autoasemilla.

Niille potilaille, joiden kohdalla hoito ei auta niin, että he pystyisivät asumaan itsenäisesti tai tukipalvelujen turvin, tarvittaisiin laitospaikkoja. Ei mahda mitään. Paitsi tietysti, jos hyväksytään normaaliyhteiskuntaan kuuluvana ilmiönä se, että osa vakavasti sairaista psykoosipotilaista viettää elämänsä asunnottomina ja sillä siisti. Toistaiseksi sellaista ilmiötä kuitenkin sanotaan heitteillepanoksi.

[Runo]

Kyllä se näin on, laitospaikkojakin tarvitaan.

Vierailin satunnaisesti lapsena ja nuorena B-mielisairaalassa katsomassa sukulaista, ei se nyt pahalta paikalta vaikuttanut. Kaikenlaista aktiviteettia oli kyllä ja siellä oli potilaalla oma kaveripiiri, pitkäaikainen yhteisö missä asua. Tunsi selvästi olonsa turvalliseksi ja eikä lukkojen takana pitänyt pitää, ei haluja karata.

Täysin ulkopuolisena näen yhden mielenterveyspotilaan kerrostalossa asumista: poliisi käy suhteellisen usein paikalla ja sitten ilmeisesti jokin hoitajapari näkyy käyvän välillä kerran päivässäkin. Ei voi tulla halvaksi tämäkään, kahden ihmisen matkat ja lyhytkin läsnäolo päivittäin ja käynteihin liittyvä hallinnollinen työ maksaa, 2 kertaa 2 tuntia? Yhden ihmisen puolen päivän työpanoksen. Lisäksi poliisit ja potilaan päivystyksessä käynnit. Vanhusten osalta on jo alettu ilmeisesti laskemaan (etukäteen ei tietenkään voinut tätä tehdä), onko kotihoito kokonaisuutena kalliimpi vai halvempi veronmaksajien kannalta, jokin aika sitten luin uutisen tästä. Kunnat vain tietenkin laskevat että avohoidossa saavat suuremman osan valtion maksettavaksi.

Mutta totta on sekin, että ainahan omassa kodissa asumista kannattaa yrittää.

[Kyllästynyt]

Minusta asunnon saamisen ei pitäisi riippua siitä, suostuuko hoitoon. Aina hoitosuhde ei toimi, eikä hoito auta kaikkia potilaita, olipa sitten kyseessä mikä sairaus tahansa.

Tosin en kyllä ymmärrä, miksei mainittu nimimerkki alkanut itse etsiä hyvissä ajoin uutta asuntoa, kun oli tiedossa, että asunnon omistaja tahtoi vuokralaisen lähtevän.

Kyllä hänelle sitä ehdotettiin, muttei hän suostunut niin tekemään, koska hän ei halunnut muuttaa minnekään. Häädöstäkin hänelle tiedotettiin virallisesti ja käräjäoikeuden päätös postitse toimitettiin, muttei hän suostunut uskomaan asiaa vaan uskoi että kyse oli vain häntä kohtaan suunnatusta salajuonesta.
Hänelle sanottiin monta kertaa, että ulosottomies tulee nostamaan sinut ja tavarasi pihalle, mutta sitä hän ei suostunut uskomaan lainkaan vaan hoki, ettei ole mitään syytä miksi hänen pitäisi muuttaa, ja että häätöpaperit ja käräjäoikeuden päätös olivat väärennöksiä jne.

[Pinja]

Jos Suomen laki on sellainen, ettei vaikeasti psyykkisesti sairasta mielisairaalahoidon tarpeessa olevaa voi jättää hoidotta niin, miksi virkamiehet eivät hae Saxpia kadulta hoitoon?

[Mirri]

Resurssipula on yksi hyvä este. Viranomaisilla ei ole mahdollisuuksia juosta kaduilla etsiskelemässä sinne ajautuneita psykoosipotilaita - ei etenkään pääkaupunkiseudulla. Kaduilla elävät joutuvat useimmiten tekemisiin vain poliisin kanssa, ja psykoosisairaus voi olla sellainen, ettei poliisi tunnista sitä. Tai ei ainakaan ole edellytyksiä soittaa ambulanssia, lähteä viemään väkisin terveyskeskukseen ja sitä kautta tahdosta riippumattomaan hoitoon.

Koska Saxpi on laittanut videoitaan nettiin katsottavaksi, rohkenen laittaa tähän yhden näytteen, josta voisi päätellä henkilön olevan lääketieteellisen hoidon tarpeesta, tai sitten ei voi päätellä. Joka tapauksessa poliisilla ei varmaankaan ollut mahdollisuutta ryhtyä miettimään onko fiksulta vaikuttava henkilö kuinkakin sairas ja kyvytön huolehtimaan itsestään:
https://www.youtube.com/watch?v=HhYEakmw4zI (10:25)

Video on tammikuulta 2014.

Tuli vielä mieleeni... Jos olisi lähiomaisia, tai muita henkilön avun ja hoidon tarpeen tietäviä ihmisiä, he voisivat vaikuttaa siihen, että poliisi voisi 'korjata talteen' ja toimittaa hoitoon. Henkilö voitaisiin esimerkiksi ilmoittaa kadonneeksi; näinhän jotkut psykiatristen potilaiden vanhemmat tekevät potilaan jouduttua - tai livistettyä - hoitojärjestelmän ulkopuolelle ja päädyttyä asunnottomaksi. Sama juttu kuin muidenkin syystä tai toisesta avuttomassa tilassa teille tietymättömille joutuneiden ihmisten kohdalla; ilmoitetaan poliisille potilaan tila ja henkilötiedot.

[Pinja]

Ihmeen hyvässä kunnossa videoiden perusteella, ajatellen ettei käytä lääkitystä. Mikä diagnoosi hänellä on, tiedättekö?

[Kuutar]

Minusta asunnon saamisen ei pitäisi riippua siitä, suostuuko hoitoon. Aina hoitosuhde ei toimi, eikä hoito auta kaikkia potilaita, olipa sitten kyseessä mikä sairaus tahansa.

Tosin en kyllä ymmärrä, miksei mainittu nimimerkki alkanut itse etsiä hyvissä ajoin uutta asuntoa, kun oli tiedossa, että asunnon omistaja tahtoi vuokralaisen lähtevän.

Kyllä hänelle sitä ehdotettiin, muttei hän suostunut niin tekemään, koska hän ei halunnut muuttaa minnekään. Häädöstäkin hänelle tiedotettiin virallisesti ja käräjäoikeuden päätös postitse toimitettiin, muttei hän suostunut uskomaan asiaa vaan uskoi että kyse oli vain häntä kohtaan suunnatusta salajuonesta.
Hänelle sanottiin monta kertaa, että ulosottomies tulee nostamaan sinut ja tavarasi pihalle, mutta sitä hän ei suostunut uskomaan lainkaan vaan hoki, ettei ole mitään syytä miksi hänen pitäisi muuttaa, ja että häätöpaperit ja käräjäoikeuden päätös olivat väärennöksiä jne.

Niin, kyllähän nuo asiat käy ilmi Saxpin omissa Youtube-videoissakin. Yhdessä videossa hänelle tullaan kertomaan, milloin asumisoikeus on loppunut ja pitäisi viedä tavarat muualle. Hän itse myös on kertonut, että kyseessä on yksityinen vuokra-asunto. Omistajahan saa ottaa vuokra-asunnon omaan käyttöönsä, jos niin haluaa, ei tarvita muita perusteita.

[Kuutar]

Mikäli olen oikein ymmärtäny, Saxpilla on myös ystäviä ja tuttuja, jotka auttavat häntä. Eli ei hän täysin avun ulottumattomissa ole, kun sen osaa oikealla tavalla tarjota,

Viranomaiten "avuntajoukset" ovat sellaisia, että muistuttavat vankilaan lähtöä. Saxpista olen ymmärtänyt, että nimenomaan vapauden menetys on se paha juttu.

Viranomaisena pyrkisin järjestämään paikan, jossa hän voisi olla rauhassa robotti-ja tekoäly-ystävineen.

Hän olisi saanut rauhassa jatkaa elämäntapaansa, jos olisi itse hankkinut uuden vuokra-asunnon hyvissä ajoin. Hänelle oli kyllä kerrottu tulevasta häädöstä.

[Mirri]

Uuden vuokra-asunnon hankkimiseen tarvitaan resursseja; vähintäänkin vuokrarahat ja kunnossa olevat luottotiedot. Lisäksi tietysti voimia, ymmärrystä - ja myös yhteistyökykyä - toimia itsensä parhaaksi niin, että kykenee hankkimaan asunnon joko omin voimin tai sitten viranomaisten avustamana. Vaikea ja hoitamaton psyykkinen sairaus voi oireilla niin, ettei asunnon hommaaminen onnistu - ei yksin eikä ammatti-ihmisten avustuksella.

Mielestäni Saxpi - vaikka itse ei näekään asiaa näin - on omaa tarinaansa kertomalla ja kuvaamalla tehnyt ison palveluksen niin potilaille kuin läheisille, jotka eivät ymmärrä eivätkä ota todesta sitä, että sairas ihminen voi suomalaisessakin 'hyvinvointivaltiossa' joutua oikeasti pahaan jamaan eikä kukaan pysty auttamaan. Asunnon menettäminen on kova paikka ja vielä pahemmaksi asian tekee se, että usein raha-asiatkin ovat kaikessa hiljaisuudessa luisuneet niin rempalleen, ettei mistään löydy vuokranantajaa. Kaiken kruunaa sitten se, että potilas itse on niin vainoharhainen, ettei kykene minkäänlaiseen yhteistyöhön viranomaisten kanssa, vaan pelkää ja pakenee heitä. Muttei yksikään sopimus - ei edes vuokrasopimus tai rahoitussuunnitelma - synny ilman aikuisen ihmisen omaa allekirjoitusta sopimuspapereissa, joten potilas pitäisi saada jonkinlaiseen yhteistyöhön monenlaisten viranomaisten kanssa. Ja vieläpä ajoissa, koska liian myöhään voi olla oikeasti liian myöhään, eikä mitään ole enää tehtävissä.

Saxpin surullinen esimerkki elävästä elämästä kouraisee minua psykiatristen potilaiden lähiomaisena monestakin syystä. Yksi on se, että muistan hyvin mitä oli äitinä tapella niitä 'ystäviä' ja läheisiä vastaan, jotka houkuttelivat potilasta muuttamaan pois palvelutalosta ja painostivat jättämään lääkehoidot sikseen, koska on niin terve ja hyväkuntoinen, ettei tarvitse palvelutaloasuntoa eikä lääkkeitä... Saxpin kohdalla muistan samanlaista 'vertaistukea' netin välityksellä: vihollisen leiriin joutuivat ne - me - jotka yrittivät sanoa, että kysymys on vakavasta ja vaurioittavasta sairaudesta vaikka miten näyttäisi terveeltä...

Olisiko Saxpi ollut tuettavissa oikeasti terveempään suuntaan nettivertaistuen avulla, sitä en tiedä. Mutta vuosien varrelta muistan, että nettivertaistuen avulla on onnistuttu joskus joku ohjaamaan sairaalahoitoonkin, kun on netissä huomattu että nyt olisi apu tarpeen ennen kuin kirjoittaja menee huonompaan kuntoon. Toivon, että jos minun vakavasti sairaat läheiseni kirjoittelisivat netin vertaistukifoorumilla, siellä olisi lukijoina ja kirjoittelijoina ihmisiä, joilla olisi realiteetit tallella niin, etteivät liittoutuisi potilaiden kanssa hoitotahoa ja muita apua tarjoavia ammattilaisia vastaan.

[Kuutar]

Olihan Saxpi osastohoidossakin mutta mahtoiko se kauheasti auttaa hänen kohdallaan? Sen jälkeen hän oli vielä entistäkin epäluuloisempi. Ihmettelen sitä, että Saxpi toisaalta vaatii noissa Youtube-videoissaan huoneistoissa kävijöiltä papereita, siis jotakin asiakirjoja itselleen, mutta toisaalta pelkää tehdä sopimuksia, jotka auttaisivat häntä saamaan uuden asunnon. Yllättävän hyvin hän on kuitenkin onnistunut selviämään kadulla, on jopa löytänyt kavereita. Yksin oleminen ja kotiin erakoituminen ei varmaan ole terveellistä kenellekään.

[Mirri]

Asuntoa yleensä pidetään asunnottomuutta turvallisempana vaihtoehtona. Mistään ei tiedetä, onko Saxpi pärjännyt asunnottomuudessaan hyvin vai huonosti.

Tämän ketjun aiheena on otsikon mukaan asunnottomuus, siis psykiatrisen potilaan asunnottomuus, joten mielestäni on turhaa miettimistä ja arvailua se, että pohdittaisiin Saxpin selviytymistä oman asunnottomuutensa kanssa. Oleellista on, että mitä vaikeammin sairas ja vaikeahoitoisempi psykiatrinen potilas on sitä helpommin hänestä tulee asunnoton nyky-Suomessa ja Suomen nykyisessä hoitojärjestelmässä.

[Lauri]

http://www.ara.fi/fi-FI/ARAtietopankki/ ... 2832596%29

Suomalaisessa asunnottomuuskeskustelussa ja -tutkimuksessa on kodittomuuden sijasta käytetty enimmäkseen käsitettä asunnottomuus

Käsitteiden sisällöllistä eroavuutta voi Ilkka Taipaleen (1982, 48–49) väitöskirjaa lainaten määritellä näin: ”asunnoista on pulaa mutta kotiin kohdistuu ikävä”. Asunto on fyysinen esine, joka voidaan rakentaa, omistaa, vuokrata tai kalustaa. Koti sen sijaan perustetaan tai luodaan. Asunnolla on hinta, kodilla henki.

http://www.asuntoensin.fi/asunto_ensin/asunnottomuus

Saxpilla mahdolisesti oli tunne, että hänet häädettiin kodistaan, siksi toisen vuokrakämpän tarjoaminen ei tuntunut ratkaisevan ongelmaa. Tämä on luultavasti jäänyt alan ammattilaisilta ymmärtämättä.

[Kuutar]

Asuntoa yleensä pidetään asunnottomuutta turvallisempana vaihtoehtona. Mistään ei tiedetä, onko Saxpi pärjännyt asunnottomuudessaan hyvin vai huonosti.

Tämän ketjun aiheena on otsikon mukaan asunnottomuus, siis psykiatrisen potilaan asunnottomuus, joten mielestäni on turhaa miettimistä ja arvailua se, että pohdittaisiin Saxpin selviytymistä oman asunnottomuutensa kanssa. Oleellista on, että mitä vaikeammin sairas ja vaikeahoitoisempi psykiatrinen potilas on sitä helpommin hänestä tulee asunnoton nyky-Suomessa ja Suomen nykyisessä hoitojärjestelmässä.

Minä kirjoitin Saxpin Youtube -videoiden perusteella. Tarkoitin että yllättävän hyvin hän on pärjännyt sosiaalisesti siihen nähden, että aiemmin oli lähes koko ajan yksikseen.

Itse kyllä aloitit keskustelun Saxpista, nytkö ei sitten enää saisikaan kirjoittaa hänen asunnottomuudestaan?

[Mirri]

Saxpilla mahdolisesti oli tunne, että hänet häädettiin kodistaan, siksi toisen vuokrakämpän tarjoaminen ei tuntunut ratkaisevan ongelmaa. Tämä on luultavasti jäänyt alan ammattilaisilta ymmärtämättä.

Mikä asia olisi käytännössä muuttunut ja millä tavoin, jos alan ammattilaiset olisivat ajatelleet kodista häätämisen olevan eri asia kuin asunnosta häätämisen?

[Hilppa]

Onko tämä aloituksen tarkoituksena, että pitää uskoa, jos muut sanovat, että pitää mennä lääkäriin vaikka itse ei kokisi näin? Jonkinlainen varoittava esimerkki ja porttiteoriakehitelmä?

En tiedä. En ole aloittanut ketjua.

Jotenkin hämmentävää, kun sairaudentunnotonta ikään kuin syyllistetään tilanteesta, kun eihän hän sitä voi ymmärtää, kun ei ole omasta mielestään sairas. Olisiko niin, että on vaan pystyttävä hyväksymään sellainen asia, ettei kaikki ole autettavissa? Ja onko edes oikein auttaa henkilöä, joka kokee auttamisen kiduttamiseksi ja vapaudenriistoksi, kun on mahdollista (jopa aiemmin todettu), että se pahentaa hänen tilaansa? Jos auttaminen ei auta henkilöä jota ollaan auttamassa, niin mihin auttajat pyrkivät? Onko terveydenhuoltojärjestelmässä nykyisin minkäänlaista joustovaraa auttamisten suhteen vai tuleeko apu vasta "uskon" kautta, ja jos et usko (omaan sairauteesi) niin pakotetaan uskomaan? Kun sanotaankin, että voi parantua vasta, kun myöntää sairautensa. Voi olla vähän hassu ja ontuvakin vertaus, mutta en oikein osannut nyt parempaakaan keksiä.

Kuka on syyllistänyt? Ja kuka on syyllistynyt? Miksi sairaudesta pitäisi syyllistyä? Minusta sinä Flower nyt yrität kehitellä jonkinlaista syyllistymisteoriaa, joka tässä asunnottomuusketjussa on turha. Onko jonkun asian myöntäminen sinun mielestäsi samaa kuin syyllistyminen?

Vai auttaako tuollainen syyllistäminen? Asia tuntuu olevan monille hyvinkin selvä, mutta minä taas tapani mukaan näen tämän jotenkin erilailla. Tätä pohdiskelin, kun esimerkiksi osa persoonallisuushäisriäisistä, kuten skitsoidit ja skitsotypaalit, eivät koe osaa "oireistaan" sairaudeksi vaan hakeutuvat hoitoon masennus ja ahdistusoireiden takia ja ilmeisesti sitten lääkärissä, heille kerrotaan, että kuule, kun sinulla on näitä muitakin oireita, joita et ole ymmärtänyt sairaudeksi. Pitääkö silloin olla kiitollinen tiedosta? Millainen parantumisennuste tällaisilla sairauksilla on?

Tuo kysymys parantumisennusteesta on tärkeä, koska jotkin harhaluuloisuuden muodot ovat hyvin vaikeasti hoidettavia. Aiheesta on ollut ketju aiemminkin.

[Hilppa]

Tässä ketjussa on etsitty syitä mielenterveysongelmaisten asunnottomuuteen aina virkamiehistä ja hoitohenkilökunnasta lähtien. Aiemmin palstalla käsiteltiin harvinaisempaa harhaluuloisuuden tautimuotoa, joka on vaikeahoitoinen. Mielestäni ketju on lukemisen arvoinen. Tässä siihen linkki:
viewtopic.php?f=8&t=11517&hilit=Paranoidinen

[Hilppa]

Flower: Kuinka yleinen ongelma mielenterveysongelmaisten asunnottomuus on? Laurin kaavion mukaan asunnottomuus yleisellä tasolla olisi vähentynyt roimasti viime vuosikymmenien aikana. Totta kai Suomen olosuhteissa ja muutenkin asunnottomuuteen liittyy traagisuutta, mutta eivät kaikki edes halua asuntoa. Entä onko kaikilla sellaisilla henkilöillä asunto, jotka sellaisen haluavat?
Niin voi todellakin olla, kuten Lauri on arvioinut. Määrällisesti olisi vähäinen ongelma mielenterveysongelmaisten asunnottomuus, mutta sitäkin suurempi tragedia yksilötasolla, mikäli kohdalle sattuu. Koska heitä on erittäin vaikea auttaa, jos eivät kertakaikkiaan huoli apua eivätkä tarjottua asuntoa.
Sen sijaan asunnottomuus on laajamittainen ongelma. Asuntojonossa nykyisin ainakin 10 000 asunnotonta pk-seudulla.

Ilmeisesti et halunnut lukea viittaamani ketjua, jossa vaikeahoitoista harhaluuloisuutta käsiteltiin.

[Hilppa]

En yritä kehitellä mitään syyllistymisteoriaa vaan yritin (ilmeisessä suuruudenhulluudessani) vähän niin kuin pyrkiä pohdiskelemaan tällaista tilannetta sairaudentunnottoman henkilön näkökulmasta. Koska perinteinen suhtautuminen vaikuttaisi enemmän pahentavan tilannetta niin olisi kaiketi pyrittävä kehittämään vaihtoehtoisia suhtautumistapoja. En tosin tiedä onko se mahdollista, mutta tuntuu että olisi kuitenkin hyvä yrittää. Jotenkin tuollainen "ei suostu uskomaan/myöntämään" suhtautuminen tuntuu kovin epäempaattiselta, koska sairaudentunnottoman mielestähän häntä pakotetaan uskomaan, että "lehmät lentävät", ja muu maailma on hulluna, kun eivät tajua tosiasioita. Olisikin kiinnostavaa tietää, mistä vainoharhat saavat alkunsa? Onko joillain sellainen mielenrakenne, joka tukee vainoharhaisuuden kehittymistä? Voisin itse kuvitella, että kun henkilöllä on jokin ilmeisen vaaraton kiinnostuksenkohde ja siihen liittyvää "uskoa" joka ei virallisten näkemysten mukaan ole linjassa todellisuuden kanssa, ja tästä syystä häntä ryhdytään kuskaamaan pakkohoitoon, niin herkästi saattaa menettää luottamuksensa tavalla, joka tukee vainoharhaisuuden lisääntymistä. En ota kantaa siihen, onko tämän ketjun tapauksessa ollut aiheellista toimittaa henkilö hoitoon, vaan mietin tätä yleisemmällä tasolla...

Kumpaa kohtaan sinun mielestäsi Flower omaisen/lähimmäisen tulisi olla empaattinen: ihmistä ja sairastunutta kohtaan vai sairautta kohtaan?

Mielestäni harhaluuloa ei voi pohtia yleisellä tasolla vaan ainoastaan yksilön näkökulmasta. Yleinen taso on kylmä ja hygieeninen tapa käsitellä inhimillistä ilmiötä, joka on tragedia niin yksilölle itselleen kuin hänen läheisilleenkin. En minäkään ole mikään julkinen taho vaan ainoastaan omainen ja yksilö, joka on menettänyt normaalin kontaktin läheiseensä ja samalla tärkeän ihmisen elämästään.

[Lauri]

Minusta olisi ollut järkevää tarjota Saxpille uutta kotia kaikkein ensimmäiseksi ja annettu hänen tutustua uuteen kotiin ja aikaa harkita asiaa.

Mutta valitukset ja tyly irtisanominen pani poikki kaikki mahdollisuudet järjestää hänelle sellainen pakotie tilanteesta, jossa hän olisi pystynyt säilyttämään kasvonsa.

Tämä on suomalaisessa kulttuurissa se sokea piste. Kaiken pitää olla joko kiellettyä tai pakollista.

[Kyllästynyt]

Minusta olisi ollut järkevää tarjota Saxpille uutta kotia kaikkein ensimmäiseksi ja annettu hänen tutustua uuteen kotiin ja aikaa harkita asiaa.

Mutta valitukset ja tyly irtisanominen pani poikki kaikki mahdollisuudet järjestää hänelle sellainen pakotie tilanteesta, jossa hän olisi pystynyt säilyttämään kasvonsa.

Tämä on suomalaisessa kulttuurissa se sokea piste. Kaiken pitää olla joko kiellettyä tai pakollista.

Sinä joko tekeydyt tahallasi tyhmäksi tai sitten sinun mielestäsi kommenttisi ovat vitsikkäitä.

1. Kukaan ei voi "tarjota uutta kotia", jos häädön saanut ei suostu hakemaan apua, eikä sitä tarjottaessakaan suostu ottamaan vastaan.
2. Hän ei halunnut itse hakea uutta asuntoa, koska ei uskonut vuokrasopimuksen irtisanomisen olevan lain mukainen ja pätevä. Edes vuokranantajan käräjäoikeudesta hakema häätöpäätös (joka hänelle toimitettiin) ei saanut häntä uskomaan kyseisten ilmoitusten laillisuuteen ja aitouteen.
3. Hän asui varsin kalliissa kaupunginosassa, eikä yhteiskunnalla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tarjota tilavaa asuntoa vuokratasoltaan kalliilta alueelta ihmiselle joka ei taatusti saa edelliseltä vuokranantajaltaan suositusta, eikä kaupunki/kunta/sosiaalitoimisto tms. todennäköisesti omista tai hallitse kyseiset vaatimukset täyttäviä asuntoja.
4. Irtisanominen ei ollut äkillinen, yllättävä tai millään tavalla erityisen tyly, vaan tapahtui vasta useampien varoitusten jälkeen.

On Lauri sinun tekopyhää hurskasteluasi päivitellä kuinka "ei tarjottu pakotietä" tai ymmärretty "kasvojen säilyttämisen" tärkeyttä.

Valitettava tapahtumakulku johtui vain ja ainoastaan ko. henkilön yhteistyöhaluttomuudesta ja -kyvyttömyydestä. Sen aiheuttajaa ei voi täydellä varmuudella nimetä, mutta epäilyt myrkyttämisestä sekä juonista hänen "hiljentämisekseen" viittaavat minun maallikkonäkemykseni mukaan vaikeaan sairauteen.