Mäkelä: Sydämen haava

[Pertti Luukkonen]

Pastori Raimo Mäkelältä on uusi kirja (2010): Sydämen haava. Naisnarsistin miesuhri. - 102 s.
(Akateemisessa 18,90)

[ellol]

Ehkä vähän vaikee.

Valvojan edit:
Lisätty puuttuva iso alkukirjain sekä välimerkki.

[Raatelulammas]

Minulle "Naamiona Terve Mieli" oli tärkeä kirja, ja se auttoi minua kovasti vaikeassa vaiheessa. Mutta en silti siis niele tosiaan pureksimatta kaikkia kirjottajan näkemyksiä siinä kirjassa. Enkä luultavasti tuota uutta kirjaa etsi käsiini. On jokunen muu kirja, jotka sivuavat narsistista persoonallisuushäiriötä, jotka tahdon joskus lukea. Ex-miehelläni saattoi olla tuollainen narsistinen häiriö, ja hänen kanssaan elämä oli minulle aika traumatisoiva kokemus. Mutta, tosiaan, pyrin välttämään mustavalkoista ajattelua tämän asian suhteen. Kunhan tutkailen. Onneksi maailmaan mahtuu kirjoja.

[Varjolilja]

Joskus luin tuon Mäkelän "Naamiona terve mieli" -kirjan. Siihen aikaan olin vielä ns. terve, mutta elänyt siinä helvetissä koko ikäni luullen, että niin on kaikkialla ja niin kuuluu ollakin. Koin lukiessani useita ahaa-elämyksiä läheisistäni, joiden luulin olleen ns. terveitä, kun en muusta, paremmastakaan tiennyt. En muista sen kirjan kirjoitusasua muutoin kuin luetteloita pershäröisten ominaisuuksista. En muista, miten kristillisyys on siinä ollut mukana. Oli miten oli, kristillisessä kirjallisuudessa, varsinkin Raamatussa kuitenkin on paljon syvällistä ja koeteltua viisautta, joka pätee edelleen, alkaen toisen ihmisen kunnioittamisesta. Mutta sitä kaikkea voidaan käyttää niin väärin kuin vain osataan. Esimerkiksi vaaditaan kunnioittamaan alistajaa tajuamatta edes, että on itse täysin alistettu, kun on ollut sellainen alusta lähtien.

Nyt olen lukenut Gunnar Elstadin kirjaa Tunne itsesi - tunnista tunteesi, jonka huomasin olevan Raimo Mäkelän suomentama. Elstad on norjalainen, koulutukseltaan teologi, informaatikko ja psykologi, syntynyt vuonna 1946. Luen sitä hitaasti, ehkä kolme sivua päivässä - ja unohdan toisen kautta lukemani. Kuitenkin minua on siinä kiinnostanut juuri tunneasia ja tunteiden poissaolo ja niiden palauttaminen, kun en itse vieläkään ole päässyt yhteyteen tunteideni kanssa. En ole siinä huomannut eroja siihen, miten oma terapeuttini on toiminut.

[Psykopatologia]

Vaikka Mäkelän kirja (naamio) on joitain onnistuneesti havahduttanutkin, se on silti kirjana huono.

[Psykopatologia]

Vain selaillut. Se keskittyy miesten kertomiin tapauksiin ym.

Yleisesti kirjan "hyvyys" tai "huonous" ei näytä korreloivan sen efektiin. Usein suhteellisen huonon ja sensaatiomaisen kirjan efekti on suurempi kuin hyvän ja neutraalin.

[Biancaliina]

Mitä tai ketä kys. kirjoissa tarkoitetaan sanalla "narsisti".

[Biancaliina]

Kiitos vastauksesta Mirri.

[Psykopatologia]

Narsismi ei ainakaan ole mikään ammatti, kuten esimerkiksi pastori tai anorektikko.

[Biancaliina]

-

[Riidankylväjä]

Vaikka Mäkelän kirja (naamio) on joitain onnistuneesti havahduttanutkin, se on silti kirjana huono.

Eikös kirja (tai muu taideteos) ole silloin hyvä, kun se havahduttaa?

[Riidankylväjä]

Onkohan kirjaa tai kirjoja, missä narsistit kertovat ajatuksistaan, suhteistaan jne.?

Sam Vaknin on itse narsisti ja narsismin tutkija.

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html

[xxccz]

´
Voi hyvänen aika, Mirri!

Läheisriippuvuuteen sairastuu lähinnä alkoholistin puolisot. Aidon narskun uhri ei samoin toimi.
Ja koko sinun käänteisnarsissiajatustasi en viitti edes pohtia, koska sillä ei mielestäni ole päätä ei häntää nopeaan vilastuna, sekä tiedän tien turhaksi ajan haaskaukseksi.
Äts. Olen päättänyt olla ryhtymättä vääntöihin, joten eip enempiä

[Biancaliina]

Onkohan kirjaa tai kirjoja, missä narsistit kertovat ajatuksistaan, suhteistaan jne.?

Sam Vaknin on itse narsisti ja narsismin tutkija.

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html

Ai hän on narsisti, joskus kuulinkin mutta mietin onko totta.
Olenkin lueskellut kys. sivustoa.

[Biancaliina]

Tuosta "käänteisnarsismista" kirjoitetaan tai ainakin mainitaan muistaakseni juuri tuolla sivustolla, mihin linkki Riitiskylviksen viestissä.
Kai läheisriippuvainen voi olla "muukin" kuin alkoholistin kumppani ja siinäkin on syytä katsoa peiliin; mielestäni.
(Kyllä on huono muisti!)

[Psykopatologia]

Ei kai ole suomeksi.

[Psykopatologia]

Sirnes ei kirjoita enää:
http://en.wikipedia.org/wiki/Tollak_B._Sirnes (1922 – 15 October 2009)

[Psykopatologia]

Minä olen pödyn suuntaan arvioinut.

[Biancaliina]

Antaako Mäkelä suoraan sanottuna kuvan, että narsistit pahoja ja uhrit hyviä?
Uskontoa mukana? Narsistit saatanasta?

En lue ainakaan vielä, koska vaarana monta asiaa...

[Raatelulammas]

Juu, tuo edellä mainittu ei minustakaan ole kovin järkevä katsantokanta narsisteihin! Demonisointi on ihan asiatonta.

Minä itse sain kirjan lainaan potilas-toverilta, kun olin osastolla. Hänelle kirjaa oli suositellut osaston psykiatri, ja tämä potilas sitten lainasi sen sairaalan kirjastosta. Tuo kirja avasi meidän molempien silmät, se oli aika häkellyttävääkin, joten emme kauheasti enää keskenämme puhuneet aiheesta. Aiemmin olimme puhuneet molempien ex-miehistä, ja kummastelleet, miten samanlaisia he olivat, ainakin siis pääpiirteissään. Tuon naisen mies oli vain häikäilemättömämpi ja ehkä vieläkin omituisempi kuin minun exäni.

Kirja auttoi alkamaan käsittelemään sitä kaikkea, mitä minulle oli henkisesti käynyt, miten minua oli manipuloitu ja johdateltu, käytetty. Ja antoi paljon sanoja kuvaamaan miltä on tuntunut, ja miksi nyt on niin kamala ja kaottinen olo jälkeen päin. Oli helpompi ymmärtää. Tilanteensa alkoi mieltää niin, että ei se ole kummakaan, että nyt on niin kauhea olo, ja olen ihan palasina. Tuli toiveikas olo, että olen tavallaan reagoinut ja toiminut olosuhteisiin nähden hyvin ymmärrettävällä tavalla, ja että minun on mahdollista alkaa eheytyä taas. Ymmärsin myös paremmin ex-mieheni vanhempia, ja veljeäkin. Minulle alkoi hahmottua ne erikoiset kuviot siinä perheessä. Kirja herätti minussa myös myötätuntoa exääni kohtaan, mutta samalla koin varmuutta siitä, että tein oikein, kun pyristelin vapaaksi. Olin seitsemän vuoden ajan yrittänyt ihan kaiken parhaani suhteemme eteen.

Tämähän on ihan vain omaa mietintöäni, mutta onkohan se aika tyypillinen kimppa, että toinen on narsisti, ja toinen esimerkiksi masentunut, ja ehkä epävakaa, ulkoapäin ohjautuva persoona? Itseni suhteen olen ajatellut, että moni vähänkään terveempi ja vahvempi nainen olisi lähtenyt lätkimään jo paljon aikaisemmassa vaiheessa. Mutta minua oli helppo käsitellä. Ne vuodet olivat kuin utuista painajaista, epärealistisine unikuvineen onnesta...