Lette kirjoitti:Kahvi kirjoitti:Ihmistä voi yrittää loukata, mutta aina se ei onnistu. Mutta loukkaantumisen suhteen Lette on oikeassa: ainakin niin, että aina voi ihan itse päättää, että loukkaantuuko jonkun reikäpäisestä käytöksestä vai eikö loukkaannu.
Olet ymmärtänyt oikein. Sinulla on mielenmalttia ajatella asiaa.
Kyllä ihminen saa kokea loukkaantumisen tunnetta, sehän on inhimillistä.
Ihmisellä on myös vapaus olla loukkaantumatta.
No sillä tarkennuksella, että aina tunteilleen ei voi mitään. Itsekin olen joskus loukkaantunut asioista, joissa tosiasiallisesti ei ole ollut mitään syytä edes loukkaantua - tällöin kysymyksessä on lähes aina ollut oma väärinkäsitykseni.
Olen kyllä kantapään kautta oppinut, että sitä omaa loukkaantuneisuuden tunnetta minun kannattaa pohtia: mistä se tuli, miksi se tuli jne. Yleensä se häviää pienen aprikoinnin tuloksena, viimeistään siinä vaiheessa kun mietin, että kuinka iso asia ao juttu on kokonaisuuden kannalta. Yleensä asia on pieni, ellei jopa itseni kannalta hävyttömän mitätön.
Yhtäkaikki: tunteilleen ei voi mitään, mutta sille voi paljonkin, kuinka tunteidensa pohjalta käyttäytyy. Ainakin aikuisilla on minusta vapaus päättää kuinka käyttäytyy - epäaikuismaisuutta on minusta taas se, että käyttäydytään käytännössä vain ja ainoasti tunnepohjaisesti.
Oma luonteeni oli aikanaan sellainen, että hyvin helposti pystyin kasvattamaan kärpäsestä härkäsen - asiat siis kadottivat mittasuhteensa. On ollut aika rankka ja kivinen tie tuosta ominaisuudesta pois pääseminen, mutta kyllä se oli sen arvoistakin. Ei se asioiden mittasuhteisiin palauttaminen ole minulle vieläkään helppoa, mutta se kuitenkin nykyään onnistuu. Joskus nopeammin, joskus hitaammin.

