HS: Mielenterveys- ja päihdepotilas voi jäädä hoidotta

[Psykopatologia]

Ei Mirri tajua, ei.

Lukemisen arvoinen juttu:
http://www.fstky.fi/DowebEasyCMS/Sivust ... portti.pdf

PP:
Ei noin (pelkästään) vaan näin:
MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEOSAAMISEN KEHITTÄMISHANKE
FORSSAN SEUDUN TERVEYDENHUOLLON KUNTAYHTYMÄSSÄ 2008-2009
LOPPURAPORTTI
ESLH-2007-08230/SO-62

[Mirri]

Jo vuonna 2004 on havaittu, että psykiatrisen erikoissairaanhoidon ja päihdehuollon pitää yhdistää voimansa, jotta päihdeongelmaiset psykiatriset potilaat saisivat tarvitsemaansa hoitoa; Päihde- ja mielenterveysongelmat kytkeytyvät yhteen - Moniongelmaisia yhä enemmän:

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2004 ... ista/uut5/

[Mirri]

Ei Mirri tajua, ei.

Lukemisen arvoinen juttu:
http://www.fstky.fi/DowebEasyCMS/Sivust ... portti.pdf

PP:
Ei noin (pelkästään) vaan näin:
MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEOSAAMISEN KEHITTÄMISHANKE
FORSSAN SEUDUN TERVEYDENHUOLLON KUNTAYHTYMÄSSÄ 2008-2009
LOPPURAPORTTI
ESLH-2007-08230/SO-62

Huomautteletko muillekin linkkien laittajille, vai olenko minä tässä asiassa poikkeus?

[Psykopatologia]

Klo 12:22
Olennaisinta kuitenkin lienee se, että osasta kaksois-diagnosoituja on muodostunut väliinputoajia,
joista kukaan ei huolehdi. Doktriini on, että jos on vähänkin päihdeongelmaa, ohjataan holistilaan,
jonka meiniki ja tyyppi-potilaat voivat olla aivan erilaisia verrattuna varsinaisen psykiatrin yksikön
vastaavaan.

[Psykopatologia]

Ei Mirri tajua, ei.

Lukemisen arvoinen juttu:
http://www.fstky.fi/DowebEasyCMS/Sivust ... portti.pdf

PP:
Ei noin (pelkästään) vaan näin:
MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEOSAAMISEN KEHITTÄMISHANKE
FORSSAN SEUDUN TERVEYDENHUOLLON KUNTAYHTYMÄSSÄ 2008-2009
LOPPURAPORTTI
ESLH-2007-08230/SO-62

Huomautteletko muillekin linkkien laittajille, vai olenko minä tässä asiassa poikkeus?

Huomauttelen, jos huomaan. Sinulle ainakin jo toistamiseen samasta asiasta.

[Psykopatologia]

Ko. väliinputoajat ovat psykiatrisia potilaita, eivät holistisia.

[Mirri]

Klo 12:22
Olennaisinta kuitenkin lienee se, että osasta kaksois-diagnosoituja on muodostunut väliinputoajia,
joista kukaan ei huolehdi. Doktriini on, että jos on vähänkin päihdeongelmaa, ohjataan holistilaan,
jonka meiniki ja tyyppi-potilaat voivat olla aivan erilaisia verrattuna varsinaisen psykiatrin yksikön
vastaavaan.

Aivan. Ja ongelma on ollut hyvin vakava. Sitä paitsi psykiatrian ja psykoterapian ammattilaiset hyvin tietävät millaista vahinkoa voidaan saada aikaan panemalla päihdeongelmainen psykiatrinen potilas pois erikoissairaanhoidosta päihdehuollon puolelle. Niinpä he ovat vastustaneet vääränlaista käytäntöä ja pidelleet omista potilaistaan kiinni (näiden päihdeongelmista huolimatta) sen minkä ovat pystyneet.

Viime vuosina on lisäksi ollut niin, että resursseista tappeleminen on tiukentanut päihdeongelmaisten psykiatristen potilaiden hoidon saantia erikoissairaanhoidossa; resursseista päättävät ovat tehneet keinotekoisen kahtiajaon, jonka mukaan (muka) 'päihdeongelma pitäisi hoitaa ensin', jotta päästäisiin hoitamaan psykiatrisia sairauksia. Samalla kuitenkin on tiedetty sellaisen olevan mahdotonta; pitää nähdä päihdeongelma osana psykiatrista sairautta, psykiatrisen sairauden yhtenä oireena - muuten hoitotulos jää kokonaisuutena huonoksi, eikä potilas saa tehokasta hoitoa mistään mihinkään.
Sellainen näennäishoito vasta resurssien haaskausta on!

On syytä olettaa, että päihdeongelmaisten psykiatristen potilaiden tehokas hoito ilman hoitotahojen väliin pudottamisia, ja hoitaen päihdeongelmaa osana psykiatrista sairautta, tuo säästöjä.

[Psykopatologia]

Mirri:
(- -)
Viime vuosina on lisäksi ollut niin, että resursseista tappeleminen on tiukentanut
päihdeongelmaisten psykiatristen potilaiden hoidon saantia erikoissairaanhoidossa;
resursseista päättävät ovat tehneet keinotekoisen kahtiajaon, jonka mukaan (muka)
'päihdeongelma pitäisi hoitaa ensin', jotta päästäisiin hoitamaan psykiatrisia sairauksia.
Samalla kuitenkin on tiedetty sellaisen olevan mahdotonta; pitää nähdä päihdeongelma
osana psykiatrista sairautta, psykiatrisen sairauden yhtenä oireena - muuten hoitotulos jää
kokonaisuutena huonoksi, eikä potilas saa tehokasta hoitoa mistään mihinkään. (- -)

Minulla taas on ollut vaikutelma, että lääkärit todella ovat uskoneet tuota höpöä,
että päihdeongelma täytyy hoitaa ensin. Kyseessähän ovat usein aivan diletantit,
jotka uskovat - toisin kuin täällä - mitä heille sanotaan.

Tällaisia vääriä muoteja on muitakin. Esimeriksi bipolaarinen spekstri -hömppä-
ajattelu on johtanut väärinkäsitykseen, että litium tehoaa unipolaariseen
masennukseen.

[Kuutar]

Mirri:
(- -)
Viime vuosina on lisäksi ollut niin, että resursseista tappeleminen on tiukentanut
päihdeongelmaisten psykiatristen potilaiden hoidon saantia erikoissairaanhoidossa;
resursseista päättävät ovat tehneet keinotekoisen kahtiajaon, jonka mukaan (muka)
'päihdeongelma pitäisi hoitaa ensin', jotta päästäisiin hoitamaan psykiatrisia sairauksia.
Samalla kuitenkin on tiedetty sellaisen olevan mahdotonta; pitää nähdä päihdeongelma
osana psykiatrista sairautta, psykiatrisen sairauden yhtenä oireena - muuten hoitotulos jää
kokonaisuutena huonoksi, eikä potilas saa tehokasta hoitoa mistään mihinkään. (- -)

Minulla taas on ollut vaikutelma, että lääkärit todella ovat uskoneet tuota höpöä,
että päihdeongelma täytyy hoitaa ensin. Kyseessähän ovat usein aivan diletantit,
jotka uskovat - toisin kuin täällä - mitä heille sanotaan.

Tällaisia vääriä muoteja on muitakin. Esimeriksi bipolaarinen spekstri -hömppä-
ajattelu on johtanut väärinkäsitykseen, että litium tehoaa unipolaariseen
masennukseen.

Kysyn sinultakin, mitä sillä psykiatrisella erikoissairaanhoidolla on tarjota kaksoisdiagnoosin omaavalle, jolla on akuutti päihdeongelma?
Miten sinä hoitaisit tai mitä hoitoa suosittelisit esimerkiksi ryyppyputkessa olevalle potilaalle, joka ei olisi yhtäkään päivää selvin päin, vaan olisi lähes jatkuvasti päihtynyt? Millainen psykoterapeuttinen työskentely onnistuisi hänen kanssaan?
Mitkä psyykelääkkeet sopisi ihmiselle, joka ei voi olla juomatta?
Minusta on selvää, että kuvatun kaltainen potilas tarvitsee ensin katkaisuhoitoa. Alkoholi on paitsi haitallista psyykelääkkeiden kanssa, se voi myös tietääkseni joissain tapauksissa viedä niiden tehon.

[Psykopatologia]

Akuutit juopumiset yms. ovat asia erikseen.

[Kuutar]

Akuutit juopumiset yms. ovat asia erikseen.

Akuutista päihdeongelmasta minä olen koko ajan puhunut, heistä joita varten on A-klinikoita, joihin pääsee katkolle. Huumeidenkäyttö taas voi muuttaa aivoja pitemmäksikin aikaa, niin ettei psykoterapiasta ole hyötyä ennen vieroitusta. Ei se ole höpöä, että vakava päihdeongelma täytyy hoitaa ensin, sillä muusta hoidosta ei ole hyötyä ennen kuin päihdeongelma on hoidettu. Siis päihdeongelmien hoidossa ongelmana on se, että päihdeongelmaiset ovat usein päihtyneitä, siksi hoito avohoidossa ei aina onnistu.

[Psykopatologia]

Päihdeongelmaisissakin on niin monenlaisia.

[Mirri]

Kysyn sinultakin, mitä sillä psykiatrisella erikoissairaanhoidolla on tarjota kaksoisdiagnoosin omaavalle, jolla on akuutti päihdeongelma?
Miten sinä hoitaisit tai mitä hoitoa suosittelisit esimerkiksi ryyppyputkessa olevalle potilaalle, joka ei olisi yhtäkään päivää selvin päin, vaan olisi lähes jatkuvasti päihtynyt? Millainen psykoterapeuttinen työskentely onnistuisi hänen kanssaan?
Mitkä psyykelääkkeet sopisi ihmiselle, joka ei voi olla juomatta?
Minusta on selvää, että kuvatun kaltainen potilas tarvitsee ensin katkaisuhoitoa. Alkoholi on paitsi haitallista psyykelääkkeiden kanssa, se voi myös tietääkseni joissain tapauksissa viedä niiden tehon.

Kysyit samoja asioita minulta, joten kerron mitä tiedän. Eniten tiedän psykoosisairauksien ja päihdeongelman yhdistelmistä.

Luulen ja pelkään, että aivan liian moni skitsofrenia ja maanis-depressiivisyys jää diagnosoimatta ja vaille psykiatrista hoitoa, koska kuvitellaan, että potilaan pitää olla 'kuivilla' (joidenkin vaatimusten mukaan peräti puoli vuotta) ennen kuin häntä kannattaa alkaa hoitaa psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Se on pitkä aika olla vailla asianmukaista vakavan sairauden hoitoa, ja siitä seuraa väliinputoaminen. Tämä oli yksi merkittävä asia, johon psykiatri Ilkka Taipale kiinnitti huomiota jo vuosia sitten; hänen mukaansa moni psykiatrinen potilas on jäänyt ilman psykiatrista diagnoosia, koska heidät on päihdeongelmansa vuoksi sysätty psykiatrisen hoidon ulkopuolelle. Ja kuitenkin monen niin skitsofreniaa kuin maanisdepressiivisyyttäkin sairastavan päihdeongelma aiheutuu juuri siitä, että henkilöllä on vakava psykiatrinen sairaus. Minusta tuo on hyvin järkyttävä asia, ja epäkohta, jolle jo 2000-luvun ymmärtämyksen ja tietämyksen keskellä pitäisi pystyä tekemään jotakin.

Päihdehuollossa ei ole pätevyyttä vaikeiden mielisairauksien diagnosointiin ja hoitoon, joten kyllä ihmisten pitäisi päästä psykiatrin tarkastettavaksi ja arvioitavaksi, vaikka päihdeongelma olisi miten akuutti; tarvitaan asiantuntija (psykiatri), jonka pätevyys riittää tunnistamaan esim. psykoosisairaudet päihdeongelman alta. Mitä järkeä on yrittää hoitaa päihdeongelmaa, jos sen taustalta löytyy toistuvat vaikeat maniat, vaikeat depressiot, ja ties mitä muuta psykoosia, joka ylläpitää päihdeongelmaa?

Sekään ei ole ihan yksioikoinen asia, etteikö psyykenlääkkeitä voitaisi käyttää käytettäessä päihteitä. Toki ihanne olisi, etteivät ihmiset sekoittaisi päätään millään koktaileilla. Mutta esim. psykoosisairauden kohdalla usein on huonompi vaihtoehto, ettei psykoosia lääkitä millään lailla päihteiden käytön vuoksi ja päihteiden käytön aikana. Niinpä skitsofreniapotilaillekin korostetaan, että jos ryyppyvaihde jää päälle, neuroleptilääkitystä ei pitäisi silti lopettaa; psykoosinestolääkitys hoitaa myös silloin, kun potilas innostuu juomaan, joten se suojaa häntä psykooseilta, jotka voisivat päihteiden käytön seurauksena olla kohtalokkaan vakavia ilman suojaavaa psykoosilääkitystä. Toisin sanoen potilas voi mennä juomisen seurauksena vakavammin ja tuhoisammin sekaisin kuin mitä hän menisi, jos psykoosinestolääkitys olisi päällä. Mikä on tilanne silloin, jos päihteet ovat alkoholin tilalla tai lisäksi jotakin muuta, sitä en tiedä.

Muutenkin lääkitykset ovat vaativaa puuhaa hoidettaessa kaksoisdiagnoosipotilaita. Senkin puoleen pitäisi olla selvää, että tarvitaan psykiatrista osaamista, pelkkä päihdelääketiede ei riitä sellaisten potilaiden lääketieteelliseen hoitamiseen. Psykiatrisia sairauksia pitää hoitaa riippumatta potilaan päihdeongelmista, ja mitä vakavammista psykiatrisista sairauksista on kysymys sitä nopeammin ne pitäisi osata tunnistaa ja päästä asianmukaisen (lääkkeellisen) hoidon alkuun - päihdeongelmista riippumatta. Se jos mikä vaatii lääkäriltä osaamista, ja ehdottomasti kuuluu erikoissairaanhoidon piiriin - ei perusterveydenhuollon päihdehuoltoon.

Kuutar, muistaakseni sanoit, että päihdehuollossa on psykiatreja. Kerro jokin kunta, jossa psykiatri työskentelee paikallisella A-klinikalla tai muussa päihdehuollossa.
Kuten todettu, päihdepsykiatria erityisosaamisineen varmaan olisi hyvä vaihtoehto, mutta toistaiseksi sitä ei ole tarjolla läheskään kaikkialla.

Akuutista päihdeongelmasta minä olen koko ajan puhunut, heistä joita varten on A-klinikoita, joihin pääsee katkolle.

Tosiaan A-klinikka on huono paikka katkaisuhoitoon henkilölle, jolla on myös psykoottisuutta. Mutta mistäs psykoottisuus siellä tunnistetaan, jos ei ole riittävää ammattitaitoa... Pahimmillaan pannaan kaikki oireet päihteiden piikkiin ja uskotaan vaikeasti sairaan psykiatrisen potilaan tokenevan kunhan vain pysyy kuivilla; kun ei osata tunnistaa, ettei kaikki johdukaan päihteistä.

[Mirri]

Minulla taas on ollut vaikutelma, että lääkärit todella ovat uskoneet tuota höpöä,
että päihdeongelma täytyy hoitaa ensin.

Noin voi olla; mutta kuka on oikeasti uskonut, kuka ei...
Minä taas en usko psykiatrien olevan asiassa keskenään yksimielisiä. Mutta ylilääkäreiden sun muiden rahakirstun vartijoiden sana on laki, turha siinä rivipsykiatrin on hangoitella vastaan, jos haluaa jatkaa työtä julkisessa erikoissairaanhoidossa. Sama taitaa päteä kaikkiin muihin ammattilaisiin; turha harata vastaan, jos ylilääkäri päättää, että päihdeongelmaiset psykiatriset potilaat siirretään toisen hoitotahon vastuulle, ja pois psykiatrisen hoidon piiristä.

Tyhjenevät rahakirstut valitettavasti ovat ilmeisesti tuoneet mukanaan sen ilmiön, että kaikki mahdolliset potilaat työnnetään hoitoon perusterveydenhuoltoon - siihen tarpeeseen A-klinikat ovat yksi hyvältä näyttävä mahdollisuus. Paitsi että A-klinikalla ja muulla päihdehuollolla ei ole velvoitteita ottaa hoitoon potilaita, jotka sen arvion mukaan kuuluvat psykiatrisen erikoissairaanhoidon piiriin - tunkua ja rahapulaa päihdehuollossakin on, joten miksi suostuisivatkaan hoitamaan psykiatrista erikoissairaanhoitoa tarvitsevia ihmisiä, joita psykiatrian rahakirstun vartijat yrittävät työntää sinne.

[Mirri]

Päihtyneen henkilön akuuttihoito - sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet:
http://pre20090115.stm.fi/aa1164721227855/passthru.pdf

[Gyver]

A-klinikkasäätiön johtavan ylilääkärin Pekka Heinälän mukaan pahimmillaan käy niin, ettei potilaan asia kuulu kenellekään.

Tuo on oudon kuuloinen väite, koska mielenterveyspuolella potilaan asia ei muutenkaan kuulu kenellekään. Heinälä ei sitä tietysti voi tietää, jos ei ole mielenterveyspuolella työskennellyt.

[Kuutar]

Mirri:

Kysyit samoja asioita minulta, joten kerron mitä tiedän. Eniten tiedän psykoosisairauksien ja päihdeongelman yhdistelmistä.

Luulen ja pelkään, että aivan liian moni skitsofrenia ja maanis-depressiivisyys jää diagnosoimatta ja vaille psykiatrista hoitoa, koska kuvitellaan, että potilaan pitää olla 'kuivilla' (joidenkin vaatimusten mukaan peräti puoli vuotta) ennen kuin häntä kannattaa alkaa hoitaa psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa.

Puoli vuotta kuivilla on minustakin turhan pitkä aika vaatia ihmistä olemaan kuivilla, ennen kuin psykiatrinen hoito voidaan aloittaa.

Mirri:

Päihdehuollossa ei ole pätevyyttä vaikeiden mielisairauksien diagnosointiin ja hoitoon, joten kyllä ihmisten pitäisi päästä psykiatrin tarkastettavaksi ja arvioitavaksi, vaikka päihdeongelma olisi miten akuutti; tarvitaan asiantuntija (psykiatri), jonka pätevyys riittää tunnistamaan esim. psykoosisairaudet päihdeongelman alta. Mitä järkeä on yrittää hoitaa päihdeongelmaa, jos sen taustalta löytyy toistuvat vaikeat maniat, vaikeat depressiot, ja ties mitä muuta psykoosia, joka ylläpitää päihdeongelmaa?

Se järki, että vasta kun ihminen on ollut sen aikaa selvin päin, että akuutti vieroitusaika on ohitse, voidaan alkaa sitä psykiatrista arviota tekemään. ( en tiedä kestääkö akuutin tilanteen katkaisuhoito viikkoja vai kuukausia, vaiko päiviä, riippuu varmaan mistä päihteestä on kyse)
Ihmistä ei ole järkevää diagnosoida silloin, kun hänen aivonsa on kemiallisten aineiden muuttama, voi tulla virheellisiä diagnooseja. Toki minustakin päihdehuoltoon voisi yhdistää aina mahdollisuuden päästä psykiatriseen arviointiin.

Silloin kun potilas käyttää esim. hallusinogeenisiä huumeita, voi olla mahdotonta erottaa, mitkä ovat huumeen aiheuttamia vaikutuksia, mitkä psykiatrista sairautta. Tietääkseni psykiatrista diagnoosia ei saa tehdäkään niin kauan kuin ihminen on jonkun päihteen vaikutuksen alainen.

Mirri:

Sekään ei ole ihan yksioikoinen asia, etteikö psyykenlääkkeitä voitaisi käyttää käytettäessä päihteitä. Toki ihanne olisi, etteivät ihmiset sekoittaisi päätään millään koktaileilla. Mutta esim. psykoosisairauden kohdalla usein on huonompi vaihtoehto, ettei psykoosia lääkitä millään lailla päihteiden käytön vuoksi ja päihteiden käytön aikana. Niinpä skitsofreniapotilaillekin korostetaan, että jos ryyppyvaihde jää päälle, neuroleptilääkitystä ei pitäisi silti lopettaa; psykoosinestolääkitys hoitaa myös silloin, kun potilas innostuu juomaan, joten se suojaa häntä psykooseilta, jotka voisivat päihteiden käytön seurauksena olla kohtalokkaan vakavia ilman suojaavaa psykoosilääkitystä. Toisin sanoen potilas voi mennä juomisen seurauksena vakavammin ja tuhoisammin sekaisin kuin mitä hän menisi, jos psykoosinestolääkitys olisi päällä. Mikä on tilanne silloin, jos päihteet ovat alkoholin tilalla tai lisäksi jotakin muuta, sitä en tiedä.

Sinä puhut siis psykoottisesta potilaasta. Psykoosia sairastavalle potilaalle tuskin avohoidon palvelut ovat riittäviä. Olen edelleen samaa mieltä Kyllästyneen kanssa siitä, ettei esim. mt-toimistojen ja muiden avohoidon psykiatristen yksiköiden hoito ole oikea paikka akuutisti päihdeongelmaiselle. Akuutein ongelma on aina hoidettava ensin. Toki psykoosisairautta sairastavan kohdalla psykoosin hoito voi olla akuutimpaa kuin päihdeongelman. Tuolloinkin oikea paikka ei ole avohoidon psykiatrinen yksikkö, vaan psykiatrinen osasto.

Ymmärrän että psykoosipotilas periaattessa tarvitsisi lääkehoitonsa myös päihteidenkäytön aikana. Siinä vaan on suuria riskejä, otetaan esimerkiksi vaikkapa neurolepti Seroquel ja sen tiedot yhteiskäytöstä alkoholin kanssa:

Ole varovainen alkoholin kanssa. Seroquelin ja alkoholin yhteisvaikutus voi aiheuttaa uneliaisuutta.

http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m ... A_SEROQUEL

Tarkemmin Lääkelaitoksen http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/5/39345.pdf julkaisussa:

4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Ketiapiinin primaarien keskushermostovaikutusten vuoksi ketiapiinia tulee käyttää varoen muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkevalmisteiden ja alkoholin kanssa.

Haimatulehdus
Pankreatiittia on raportoitu sekä kliinisissä tutkimuksissa että markkinoille tulon jälkeisissä haittavaikutusilmoituksissa. Markkinoille tulon jälkeen ilmoitetuissa tapauksissa useilla, joskaan ei kaikilla, potilailla oli muita tunnettuja pankreatiitin riskitekijöitä, kuten kohonneet triglyseridiarvot (ks. kohta 4.4), sappikivet tai alkoholin käyttö.

Alkoholistit sairastavat usein juuri haimatulehduksia, joka on varsin vakava sairaus.

Maksan vajaatoiminta:
Ketiapiini metaboloituu valtaosin maksassa. Tämän vuoksi Seroquelia on annettava varoen potilaille, joilla on todettu maksan vajaatoiminta erityisesti hoidon alussa. Potilailla, joilla on maksan vajaatoiminta, aloitetaan annoksella 25 mg/vrk. Annosta on lisättävä 25-50 mg vrk kerrallaan tehokkaan annoksen saavuttamiseksi riippuen potilaan kliinisestä vasteesta ja sietokyvystä.

Ei ole hyvä juttu, kun alkoholistin maksa on jo valmiiksi kovilla alkoholin käytön vuoksi.


Mirri:

Muutenkin lääkitykset ovat vaativaa puuhaa hoidettaessa kaksoisdiagnoosipotilaita. Senkin puoleen pitäisi olla selvää, että tarvitaan psykiatrista osaamista, pelkkä päihdelääketiede ei riitä sellaisten potilaiden lääketieteelliseen hoitamiseen. Psykiatrisia sairauksia pitää hoitaa riippumatta potilaan päihdeongelmista, ja mitä vakavammista psykiatrisista sairauksista on kysymys sitä nopeammin ne pitäisi osata tunnistaa ja päästä asianmukaisen (lääkkeellisen) hoidon alkuun - päihdeongelmista riippumatta. Se jos mikä vaatii lääkäriltä osaamista, ja ehdottomasti kuuluu erikoissairaanhoidon piiriin - ei perusterveydenhuollon päihdehuoltoon.

Ei nyt noinkaan, että pitäisi nopeasti päästä aina lääkkeellisen hoidon alkuun, kun valitettavasti osaa laillisista reseptilääkkeistä käytetään päihteinä.

Mirri:

Kuutar, muistaakseni sanoit, että päihdehuollossa on psykiatreja. Kerro jokin kunta, jossa psykiatri työskentelee paikallisella A-klinikalla tai muussa päihdehuollossa.
Kuten todettu, päihdepsykiatria erityisosaamisineen varmaan olisi hyvä vaihtoehto, mutta toistaiseksi sitä ei ole tarjolla läheskään kaikkialla.

Minä annoin jo aiemmassa linkissäni sinulle listan A-klinikoista.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa Espoo:

A--klinikkatoimen työryhmä toimii moniammatillisesti. Työntekijöillä on perustutkintojen lisäksi erilaisia menetelmäkoulutuksia. Henkilökuntamme koostuu seuraavista ammattiryhmistä: johtaja, lääkärit, sosiaaliterapeutit, psykologit, toimintaterapeutti, sairaanhoitajat, ohjaajat, toimistosihteerit ja emännät.

http://toimipaikka.a-klinikka.fi/espoo/

Miksi muuten miellät päihdepsykiatrian klinikat muuksi kuin päihdehuolloksi? Ovat nekin osa päihdehuoltoa.

[Mirri]

Miksi muuten miellät päihdepsykiatrian klinikat muuksi kuin päihdehuolloksi? Ovat nekin osa päihdehuoltoa.

Päihdehuolto tarkoittaa sosiaali- ja perusterveydenhuollon päihdehuoltoa; se on käsite, joka viittaa nimenomaan sosiaali- ja perusterveydenhuoltoon ja ns. 'matalan kynnyksen' palveluihin, jotka jokaisella kunnalla on velvollisuus järjestää. Päihdepsykiatria poliklinikoineen ja osastoineen on uutta erikoissairaanhoitoa, ja sitä ei ainakaan toistaiseksi kunnilla ole velvollisuutta tarjota vastaavalla tavalla kuin päihdehuoltoa. Ja päihdepsykiatria on nimenomaan erikoissairaanhoitoa, ei perusterveydenhuoltoon kuuluvaa päihdehuoltoa, jota A-klinikat edustavat.

Minä annoin jo aiemmassa linkissäni sinulle listan A-klinikoista.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa Espoo

Kysyin esimerkkiä kunnasta, jonka päihdehuollossa (kuten A-klinikalla) työskentelee psykiatri. Tarjosit esimerkiksi Espoota; mistä päättelet, että Espoon A-klinikalla työskentelee psykiatrian erikoislääkäri?
On perusteltua olettaa, ettei päihdehuollossa ole psykiatreja; päihdehuolto ihan oikeasti kuuluu yleislääkäritasoiseen perusterveydenhuoltoon. Siellä työskentelee yleislääkäreitä ja päihdelääketieteeseen erikoistuneita lääkäreitä; psykiatrian erikoislääkäreitä tuskin liikenee päihdehuoltoon.

Päihdehuoltolaki ei velvoita kuntia tarjoamaan päihdeongelmaisille erikoislääkäritasoista hoitoa; siinäkin mielessä tulee halvaksi lykätä päihdeongelmaiset psykiatriset potilaat pois erikoissairaanhoidosta ja päihdehuollon piiriin - kuten A-klinikoille...

[Kuutar]

Mirri:

Päihdehuolto tarkoittaa sosiaali- ja perusterveydenhuollon päihdehuoltoa; se on käsite, joka viittaa nimenomaan sosiaali- ja perusterveydenhuoltoon ja ns. 'matalan kynnyksen' palveluihin, jotka jokaisella kunnalla on velvollisuus järjestää. Päihdepsykiatria poliklinikoineen ja osastoineen on uutta erikoissairaanhoitoa, ja sitä ei ainakaan toistaiseksi kunnilla ole velvollisuutta tarjota vastaavalla tavalla kuin päihdehuoltoa. Ja päihdepsykiatria on nimenomaan erikoissairaanhoitoa, ei perusterveydenhuoltoon kuuluvaa päihdehuoltoa, jota A-klinikat edustavat.

Tämä ei muuta sitä, etteikö A-klinkoillakin voisi työskennellä psykiatria, työskentelee osassa terveyskeskuksistakin.

Mirri:

Kysyin esimerkkiä kunnasta, jonka päihdehuollossa (kuten A-klinikalla) työskentelee psykiatri. Tarjosit esimerkiksi Espoota; mistä päättelet, että Espoon A-klinikalla työskentelee psykiatrian erikoislääkäri?
On perusteltua olettaa, ettei päihdehuollossa ole psykiatreja; päihdehuolto ihan oikeasti kuuluu yleislääkäritasoiseen perusterveydenhuoltoon. Siellä työskentelee yleislääkäreitä ja päihdelääketieteeseen erikoistuneita lääkäreitä; psykiatrian erikoislääkäreitä tuskin liikenee päihdehuoltoon.

Mistä sinä päättelet, ettei esim. Espoon A-klinkalla työskentelevissä lääkäreissä ei olisi psykiatria, kun kerran on psykologeja ja terapeuttejakin? Sitäpaitsi monesti yleislääkärit hoitavat myös mielenterveysongelmia.

Sinulla ei tainnut sitten olla muuta kommentoitavaa pitkään viestiini?

[Mirri]

Oletan, että A-klinikat kertoisivat psykiatreista, jos heitä työskentelisi siellä; olisivathan erikoislääkärit meriittiä A-klinikkasäätiön markkinoidessa itseään kunnille rautaisena osaajana. Mutta päinvastoin, syystä tai toisesta A-klinikkasäätiö ei halua tuoda julki minkä alojen (erikois?)lääkäreitä siellä on.
Psykiatripula on niin valtava, ettei mielestäni ole mitään järjellistä syytä olettaa psykiatrien hakeutuvan A-klinikkasäätiön palvelukseen; se tuskin on psykiatrian erikoislääkärille kilpailukykyinen työpaikka erikoissairaanhoitoon ja yksityissektoriin verrattuna.

Sinulla ei tainnut sitten olla muuta kommentoitavaa pitkään viestiini?

Ei ole muuta kommentoitavaa. Lääkehoitojen haitta- ja sivuvaikutuskeskusteluihin en osallistu tässä ketjussa. Sanoin jo aiemmin, että kaksoisdiagnoosipotilaan lääkehoito voi olla hyvin vaativaa puuhaa, ja siksi tarvitaan psykiatrista erikoissairaanhoitoa psykiatrian erikoislääkäreineen - myös ja ehkä etenkin silloin, kun on kyse akuuteista tilanteista.