Häpeä ja syyllisyys

[Psykopatologia]

Häpeä ja syyllisyys

[Riidankylväjä]

Joskus hävettää, kun on mokannut tai päästänyt sammakon suustaan, mutta toisaalta odottaa myös muiden häpeävän, jos ovat tehneet jotain sopimatonta. Helpompi antaa anteeksi, kun toinen häpeää.

Toisia taas hävettää jutut, joista ei tarvitsisi olla moksiskaan.

Entäs myötä häpeä?

Aika mutkiksa juttu.

[Roso]

Hävettää aika paljon humalassa tehdyt arviointivirheet. Käytös menee aikalailla överiksi. Kuinka alkoholi voi muuttaa ihmistä niin paljon? Onko se myös jokin psykologinen juttu? Olenko oikeasti sitä mitä olen kännissä? Hyi kamala!

[Psykopatologia]

Häpeän olemus (Markku Heikkinen) http://yle.fi/radio1/asia/markku_heikki ... 31245.html

Toiset meistä vaikuttavat liki häpeämättömiltä. Toisaalta tositv-viihteessä ihmisten pienistä heikkouksista ja vajavaisuuksista
tehdään säälimätöntä pilaa. Syyllisyys ja häpeä muistuttavat toisiaan mutta liikuttavat ihmistä eri tavoin. Kenen olisi syytä hävetä?
Miten häpeä kohdataan yhteiskunnassamme? Markku Heikkisen kanssa keskustelevat teatteriohjaaja Raila Leppäkoski ja
professori Paavo Kettunen.

[Roso]

Kun tekee oikeasti pahoja juttuja, on vaikka tahallaan ilkeä jollekin, silloin sietääkin hävetä.

Mutta jos tekee tempauksia, jotka eivät ole pahoja, ainoastaan käytösnormien vastaisia, niin silloin voi ehkä miettiä, että onko asian / teon suhteen mitään todellista syytä hävetä. En keksi nyt esimerkkiä, ...

...mutta häpeän ja syyllisyyden käsitteessä on jotakin samaa vikaa kuin käsitteessä sääli. Mielestäni monet ymmärtävät säälin sekä häpeän jotenkin väärällä tavalla. Siis ainakin arkikielessä myös käsittävät koko käsitteet sisältöineen jotenkin erilailla.

On myös sana 'nolo', mikä lienee häpeän lievempi ilmenemismuoto. Mutta joillekin nolous ja häpeäys ovat samoja.

[Psykopatologia]

Häpeän olemus (Markku Heikkinen) http://yle.fi/radio1/asia/markku_heikki ... 31245.html

Toiset meistä vaikuttavat liki häpeämättömiltä. Toisaalta tositv-viihteessä ihmisten pienistä heikkouksista ja vajavaisuuksista
tehdään säälimätöntä pilaa. Syyllisyys ja häpeä muistuttavat toisiaan mutta liikuttavat ihmistä eri tavoin. Kenen olisi syytä hävetä?
Miten häpeä kohdataan yhteiskunnassamme? Markku Heikkisen kanssa keskustelevat teatteriohjaaja Raila Leppäkoski ja
professori Paavo Kettunen.

Raila Leppäkoski mm. pohdiskelee, että mistä jatkuva hyvän tai täydellisyyden vaatimus - häpeää
yms. vastaan - oikein tulee (vaikka sitä ei kasvatuksessa yms. niin kovin painotettaisikaan).
Markku Heikkinen tuo esiin, että yhteisöissä moinen on aina esillä ("vahvistuksena" yms.).

Kuitenkin pohjimmaltaan kyse on omien aggressioiden sisäistämisestä yliminään ja
minäihanteeseen, jolloin ihminen ihan itse ja "omatoimisesti" vaatii itseltään.
(Vrt. minäihanteen kehitys.)

[Riidankylväjä]

Pitäisi olla kuulemma häpeämätön.

Nakukuva, josta Egypti järkyttyi

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.sht ... van-nainen

[Psykopatologia]

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=onn00079

Eero R e c h a r d t & Pentti I k o n e n

Häpeä psyykkisen lamaannuksen aiheuttajana

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 1994; 110 (3): 278
Katsaukset

Katsaus kirjallisuuteen
Häpeän psykologiaa
Häpeän ilmeneminen kliinisessä työssä
Lopuksi
Kirjallisuutta

Häpeää on pidetty eräänä syyllisyydentunteen osatekijänä, jolla ei ole merkittävää itsenäistä osuutta psyykkisten häiriöiden synnyssä.
Viime vuosina häpeän merkitys on alettu nähdä toisin. Se on syyllisyyttä primaarisempi affekti, jonka ensimmäiset ilmaukset todetaan
jo kolmen kuukauden ikäisessä vauvassa. Kun äiti ei vastaa vauvan lähestymisyrityksiin, vauva lamaantuu, luo katseensa alas ja kääntää
kasvonsa poispäin. Epäonnistuminen hyväksyvän vastavuoroisuuden odotuksissa laukaisee myöhemminkin häpeän. Häpeä koetaan
eräänlaiseksi sisäiseksi romahdukseksi, joka käynnistää monenlaisia korjaamis- ja välttämispyrkimyksiä. Niitä ovat muun muassa itseen
ja toiseen kohdistunut raivo ja ylimitoitetut itsetunnon kohentamispyrkimykset. Häpeäraivo on syyllisyyttäkin tärkeämpi tekijä
depression psykodynamiikassa. Häpeällä on suuri merkitys erilaisten psyykkisten häiriöiden käynnistäjänä; sillä näyttää olevan
merkitystä myös paniikkikohtausten laukaisijana.
(- -)

[Roso]

Joitakin vuosia sitten olisin sanonut yllälinkitetyn artikkelin olleen hyvin mielenkiintoinen, mutta nyt en pysty hyvällä omallatunnolla sanomaan niin, koska en enää pysty sisäistämään tuollaista tekstiä. En tiedä, pitäisikö tässä vaiheessa hävetä. Varmaan pitäisi, koska olisi mukava ymmärtää ja sisäistää, mutta mieluummin lankean häpeilemättömyyteen häpeää hallitakseni. Hävettää, että häpeäartikkeli avautui nyt pelkkänä sepustuksena siitä, kuinka kaiken voi selittää häpeällä tai johtaa siitä ja siihen.

[Psykopatologia]

Oman haavoittuvuuden häpeäminen - "ei tässä mitään"

Huomattakoon, että oman (narsistisen) haavoittuvuuden pelko
on yleistä mutta usein (itseltäänkin) salattua.

[Psykopatologia]

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00079

Eero R e c h a r d t & Pentti I k o n e n
Häpeä psyykkisen lamaannuksen aiheuttajana
(- -)
Häpeää on pidetty eräänä syyllisyydentunteen osatekijänä, jolla ei ole merkittävää itsenäistä osuutta psyykkisten häiriöiden synnyssä.
Viime vuosina häpeän merkitys on alettu nähdä toisin. Se on syyllisyyttä primaarisempi affekti, jonka ensimmäiset ilmaukset todetaan
jo kolmen kuukauden ikäisessä vauvassa. Kun äiti ei vastaa vauvan lähestymisyrityksiin, vauva lamaantuu, luo katseensa alas ja kääntää
kasvonsa poispäin. Epäonnistuminen hyväksyvän vastavuoroisuuden odotuksissa laukaisee myöhemminkin häpeän. Häpeä koetaan
eräänlaiseksi sisäiseksi romahdukseksi, joka käynnistää monenlaisia korjaamis- ja välttämispyrkimyksiä. Niitä ovat muun muassa itseen
ja toiseen kohdistunut raivo ja ylimitoitetut itsetunnon kohentamispyrkimykset. Häpeäraivo on syyllisyyttäkin tärkeämpi tekijä
depression psykodynamiikassa. Häpeällä on suuri merkitys erilaisten psyykkisten häiriöiden käynnistäjänä; sillä näyttää olevan
merkitystä myös paniikkikohtausten laukaisijana.
(- -)

Esitämme tässä käsityksenämme, että häpeä on reaktio hyväksyvän vastavuoroisuuden puutteeseen (Ikonen ja Rechardt 1993). Häpeän perustyyppi on vauvan vierastaminen. Kun puolen vuoden ikäinen vauva ojentaa luottavaisesti kätensä aikuista kohti ja havaitsee, ettei tämä olekaan äiti, hän katkaisee lähestymisen, kääntää päänsä poispäin, kätkee kasvonsa ja alkaa itkeä. Kun vastavuoroisuuden vaatimus on kehityksen myötä tarkentunut ja vauva huomaa, että vastassa ei olekaan itsestään selvästi odotettu äidin katse, hän häpeää väärää odotustaan.
_____________

Kettunen kiinnittää huomiota siihen, että jos Jumala ei vastaakaan rukouksiin - toisin kuin on luvattu.

Jos Jumala ei parannakaan tai jos hän ei annakaan puolisoa, vaikka sitä on pienen iän ajan rukoiltu.
Tuloksena voi olla häpeä, kun Jumala kääntääkin kasvonsa pois.

Sama on seksissä, jos joku homma torjutaan. Onnistuneet persversiot saattavatkin sisältää hyvin
syviä resiprokaalisia tunteita.

[Gyver]

http://en.wikipedia.org/wiki/Shame

According to cultural anthropologist Ruth Benedict, shame is a violation of cultural or social values while guilt feelings arise from violations of one's internal values. Thus, it is possible to feel ashamed of thought or behavior that no one knows about and to feel guilty about actions that gain the approval of others.

Jee.

[Psykopatologia]

Psykopatologia lainaa Kettusta (yllä):

Jos Jumala ei parannakaan tai jos hän ei annakaan puolisoa, vaikka sitä on pienen iän ajan rukoiltu.
Tuloksena voi olla häpeä, kun Jumala kääntääkin kasvonsa pois.

Miksi rukoilla, jos Jumala tietää muutenkin?

[Gyver]

Miksi rukoilla, jos Jumala tietää muutenkin?

Rukoilemisella (=rituaali) saattaa olla jotain myönteisiä vaikutuksia rukoilijaan itseensä.

[Psykopatologia]

Ai jaa! Minä luulin, että Jumala antaa herkemmin, jos häntä rukoilee.

[Gyver]

Jumala antaa, minä en.

[Psykopatologia]

Mutta jos oikein pyytämispiiri olisi?

[Gyver]

Mutta jos oikein pyytämispiiri olisi?

Se olisi minulle aika piinallinen tilanne.

[Hilppa]

Oman haavoittuvuuden häpeäminen - "ei tässä mitään"

Huomattakoon, että oman (narsistisen) haavoittuvuuden pelko
on yleistä mutta usein (itseltäänkin) salattua.

Joillakin on kyky ja tapa käyttää hyväkseen tai lisätä toisten häpeäalttiutta. Väittäisinpä, että sellainen henkilö kyetessään herättelemään näitä häpeäkokemuksia saa ikään kuin toisen ihmisen itse murentamaan itsensä.

Muokattu 09.03.2012: Viimeisen ajatuksen poisto.

[Gyver]

Muokattu 09.03.2012: Viimeisen ajatuksen poisto.

Varsinainen kiusaaja sinäkin siinä, en ehtinyt lukea.