Valkosiipi, juu, ei se mitään, asia ookoo.

Kis, sua ei taaskaan tajua kukaan.
Kyllästynyt, puhut taas pelkkää asiaa. Lisäyksenä ja täydennyksenä vielä: Saxpi on vaaraksi itselleen mm. siksi, kun ei ole vainoharhojensa takia mennyt lääkäriin, vaikka hänellä oli ajottain kuumetta ja ilmeisen kovia vatsakipuja, ja muitakin melko huolestuttavia fyysisiä oireita. Saxpin uskomusten mukaan mm. joku suklaapatukka auttoi hoidoksi, ja vaivojen syy tosiaan myrkytys. Yksi tapa, jolla Saxpi on usein väittänyt häntä myrkytettävän, on ulkoilman kautta, jonkinlaisen kaasun muodossa. Saxpi myös näkee ja kuulee harhoja. On pitänyt netitse yhteyttä joihinkin pervoihin runkkareihin, videokontakteja näihin, ja yhdelle pillerinistille antoi vissiin yhteystietonsa, ja tämä kävi sitten hakemassa Saxpilta jotain reseptilääkkeitä. En nyt muista mitä. Saxpi on ilmaissut kostonhalunsa, ja netissä myös suunnitellut kostoa: murhaa, vahingontekoa yms näille tahoille: hänen naapurit, häntä hoitaneet lääkärit, hänen asioitaan hoitaneet sosiaaliviranomaiset yms. Saxpi on aiemmin (ja on ilmaissut tekevänsä niin myös jatkossa) levittänyt netissä mustamaalausta myös em. viranomaisista ja hoitoalan henkilöistä, mainiten henkilöt oikeilla koko nimillään. Rikollista, kunnianloukkauksia.
Kuutar, et ole ilmeisesti seurannut Saxpin kirjoituksia kauaa. Itse aloin lueskella niitä jo silloin, kun alkuperäinen Tukari oli vielä olemassa. Nythän en ole sitten aikoihin päässyt lukemaan Saxpin päiväkirjaa, mutta välillä olen lukenut tuolta Tukari2:lta muilta viestialueilta hänen viestejään.
Minusta Saxpin jutut on huolestuttavia. Määrättyä psykoosinesto-lääkitystähän hän ei kai ole ottanut muutamaan vuoteen, tai on lähinnä päsmäröinyt itse lääkkeittensä kanssa omituisen vainoharhaisen logiikkansa mukaan. Sairaalahoidosta on kai kerran karannut, ja ainakin hoitokontakteista kieltäytynyt useaan kertaan.
Kyllästyneen kansalaisrohkeus ja hyväntahtoinen avuliaisuus ei tule mulle yllätyksenä. Juuri tuollaiseksi olen hänet mieltänytkin, vaikka ei olla siis koskaan tavattu tms. Itsekin olen aina yrittänyt auttaa ihmisiä parhaani mukaan, kun tilanne osuu kohdalle. En pysty olemaan reagoimatta, en pystyisi elämään itseni kanssa, jos kulkisin unissakäåvelijänä laput silmillä, vaikka helvetin moni muu tuntuukin niin tekevän päivästä päivään. Tottakai masentuneisuus tekee meistä kaikista ainakin välillä sulkeutuneita ja voimattomia, minustakin. Vaikka kyllä se taitaa samalla myös nostaa hiukan myötätuntoakin pintaan. Ainakin ajan oloon.