Detaljeista jankkaaminen

[Gyver]

.

[Kuutar]

Jos vain suinkin pystyy itse syömään, nukkumaan ja suihkussa käymään, tuskin kannattaa mennä osastolle.

Kyllä siellä osastolla nuo yleensä itse tehdään. Haet tuossa varmaan ruuanlaittoa, siivoamista, pyykinpesua jne.

Joo, siis syömään ja ruuan laittamaan.

Siivota nyt ei monesti jaksa terveetkään.

[Psykopatologia]

Minä sanon näin: AMK-tutkinto ei ole yliopistotutkinto,
mutta se rinnastetaan yliopistojen alempaan eli kandidaatin tutkintoon.

Korkeakouluihin luetaan myös ammattikorkeakoulut, mutta ne eivät ole
tiedeammattikorkeakouluja tai taideyliopistoja (vastaavuudeltaan).

[Psykopatologia]

Kummajainen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ylempi_amm ... lututkinto

[Mirri]

... Mutta ei kognitiivisen psykoterapeutin antama psykoterapia ole 'surkeaa hoitoa', eikä työnantajilla ole mitään syytä väheksyä kognitiivisia psykoterapeuttejaan yksilöpsykoterapeutteina; heillä ihan oikeasti on kognitiivisen yksilö- ja muunkin psykoterapeutin pätevyys...

Heillä kognitiivisen suuntauksen psykoterapeutin pätevyys, mutta heidän koulutuksessaan on aivan samat puutteet kuin perhe-, pari- ja ryhmäpsykoterapeuteillakin; omaa terapiaa ei ole kuin muutama tunti.

Kokemuksesta voin kertoa, ettei ainakaan se KAT-terapeutti jonka luokse minut lähetettiin ollut tehtävänsä tasalla - ja ainakin yhdeksi syyksi epäilen sitä, ettei hän ollut käynyt omaa läpi omaa yksilöpsykoterapiaansa.

Sinä ilmeisesti olet analyyttisen yksilöpsykoterapian vannoutunut kannattaja, ja uskot sen olevan ainoaa oikeaa yksilöpsykoterapiaa. Mikäs siinä, kannata vain.

[Psykopatologia]

http://www.stat.fi/tk/tt/luokitukset/po ... laste.html

http://www.stat.fi/tk/tt/luokitukset/po ... daste.html

[Mirri]

Sinä ilmeisesti olet analyyttisen yksilöpsykoterapian vannoutunut kannattaja, ja uskot sen olevan ainoaa oikeaa yksilöpsykoterapiaa. Mikäs siinä, kannata vain.

En ole minkään suuntauksen "vannoutunut kannattaja", mutta olen sen suuntauksen vannoutunut vastustaja jossa potilasta kusetetaan luulemaan, että hän on (yksilö)psykoterapiassa vaikka työntekijällä ei ole kuin perhe-, pari- tai ryhmäterapeutin koulutus.

Ainoastaan analyyttisessa psykoterapiassa terapeutilta vaaditaan erikseen yksilöpsykoterapeutin koulutus; missään muissa psykoterapiasuuntauksissa ei ole erikseen yksilöpsykoterapeutteja.

[minätäällä]

Silloin kun perheterapia tuli Suomeen ja nousi buumiksi, ammattikorkeita ei ollut, vaan sairaanhoitajat valmistuivat opistoista ja heidän tutkintonsa oli opistoasteinen. Korkeakoulututkinnot olivat yliopistojen ja korkeakoulujen tutkintoja, alempia ja ylempiä.
En nyt jaksa lähteä etsimään, millä vuosikymmenellä.

[Mirri]

Silloin kun perheterapia tuli Suomeen ja nousi buumiksi, ammattikorkeita ei ollut, vaan sairaanhoitajat valmistuivat opistoista ja heidän tutkintonsa oli opistoasteinen. Korkeakoulututkinnot olivat yliopistojen ja korkeakoulujen tutkintoja, alempia ja ylempiä.
En nyt jaksa lähteä etsimään, millä vuosikymmenellä.

Millaista pohjakoulutusta tuolloin vaadittiin esim. analyyttiseksi psykoterapeutiksi pätevöitymiseen?

[minätäällä]

Korkeakoulututkintoa minun käsittääkseni, soveltuvalta alalta. Psykologi, teologi, lääkäri, sosiaalialan korkeakoulututkinto... eipä kai paljon muita.

Perheterapiakoulutusta on ollut Suomessa 25 vuotta. Googlella löytyy "Perheterapian kehittyvä ammattikäytäntö" hakemalla hyviä artikkeleita Kuopion perheterapiakongressissa 2002 pidetyistä esitelmistä.

Sen, mitä noita silmäilin, alkoi tuntua pahalta heidän pohdiskelunsa että kuka oikeastaan on asiakas, kenen etua niissä työryhmissä oikein ajetaan, minne tietoja kerrotaan jne. Yksilöterapiassa tuo on aina ollut selvää, onneksi. Lasten terapioissa tietysti vanhemmat on huomioitava, mutteivät kumminkaan ole siellä terapiassa läsnä.

[Psykopatologia]

Silloin kun perheterapia tuli Suomeen ja nousi buumiksi, ammattikorkeita ei ollut, vaan sairaanhoitajat valmistuivat opistoista ja heidän tutkintonsa oli opistoasteinen. Korkeakoulututkinnot olivat yliopistojen ja korkeakoulujen tutkintoja, alempia ja ylempiä.
En nyt jaksa lähteä etsimään, millä vuosikymmenellä.

Millaista pohjakoulutusta tuolloin vaadittiin esim. analyyttiseksi psykoterapeutiksi pätevöitymiseen?

SPY:ssä ylempi yliopistotutkinto (nyk. maistereita), Therapeiassa saattoi olla alempiakin.

[Psykopatologia]

http://www.stat.fi/tk/tt/luokitukset/po ... laste.html
Kaksipalstainen taulukko ei välttämättä ole kopioitunut
tähän oikein. - Gyver osaa korjata.

KORKEA-ASTE

5 Alin korkea-aste
Teknikko (1989-)
Insinööri (-1989)

6 Alempi kandidaattiaste
Humanististen tieteiden kandidaatti
Insinööri (1990-)
Valtiotieteiden kandidaatti (alempi)

7 Ylempi kandidaattiaste
Valtiotieteiden kandidaatti (ylempi)
Diplomi-insinööri

8 Tutkijakoulutus tai vastaava
Lisensiaatti- ja tohtoritutkinnot

5 Alin korkea-aste
Teknikko
Merkonomi (opisto)

6 Alempi korkeakouluaste
Alemmat yliopistotutkinnot
Ammattikorkeakoulututkinnot
Insinööri
Valtiotieteiden kandidaatti (alempi)

7 Ylempi korkeakouluaste
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto
Valtiotieteiden maisteri
Diplomi-insinööri
Erikoislääkäri

8 Tutkijakoulutusaste
Lisensiaatti- ja tohtoritutkinnot

Täten olin oikeassa (kuten niin usein).

[Gyver]

.

[minätäällä]

Niin nyt, kun hoitsut sai tahtonsa läpi. Tuotiin se ammattikorkea ja ammattikorkeatutkinto ylimmäksi käytännön ammattien tutkinnoksi Saksasta. Opistot muuttuivat yhdessä yössä ammattikorkeiksi, ja sairaanhoidonopettajille tuli hirveä hätä, että mitä se opetus nyt pitäisi olla, että olisi KORKEAKOULUTASOISTA. Suorittivat sitten työn ohella ja työpaikan tuellä monta vuotta terveydenhuollon maisterin tutkintoa ja korvasivat kurssinsa etätehtävillä, kun palkka sen kun juoksi. Muusta ei enää osattu puhuakaan kuin HOITOTIETEESTÄ.

Uudistuksen jälkeen ei osattu oikein sanoa, että miten ammattikorkeatutkinto vertautuu yliopisto- ja korkeakoulututkintoon.

Insinööritkin, (opistosellaisit), valmistuivat siis vielä vähän aikaa sitten opistoista, kuten sairaanhoitajat. Opiskelu oli hyvin koulumaista yliopistoon verrattuna. Insinöörin piti pyrkiä yliopiston teknilliseen tiedekuntaan tai teknilliseen korkeakouluun omassa erillisessä kiintiössään, pitkän linjan suorittajien joukossa, jos aikoivat jatkaa opistopohjalta korkeakoulututkintoon, diplomi-insinööriksi. Osan opinnoista sai lukea hyväksi.

Minä tunnen yhden, joka jatkoi tekniikan tohtoriksi asti pikän linjan miehenä kaikki asteet erikseen käyden aina ammattikoulututkinnosta alkaen. Ei siinä mitään. Opiskeli saksan kielenkin itsekseen omin päin, kun piti saada selvää yhdestä saksankielisestä kirjasta vissiin siihen tohtorintutkintoon.

Noinkin lähihistoria on koulutuksen osalta näköjään unohtunut, kun se ilmeisesti halutaan unohtaa.

[Psykopatologia]

Suunnilleen noinhan se on mennyt.

Muinoin Nokia auttoi työntekijöitään suorittamaan DI:n
(joskus 1980-alussa yms.).

[Psykopatologia]

On kyllä aika ihmeellistä, että nykyinen sh-AMK rinnastetaan entiseen hukkiin.

Ennen vanhaan muu koulutus ja yliopistolaitos (ja polyteekit) olivat paljon kauempana toisistaan.
Vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla alkoi lähestyminen. Sitä ennen sairaanhoitajattaret koulutettiin
sairaanhoitajakouluissa ja opettajat seminaareissa.

[minätäällä]

Niin, kansakoulunopettajat. Kyllä matematiikan ja historian lehtorit lyseossa olivat ihan yliopistojen tuotteita.

[Psykopatologia]

Oppikouluissa (ennen peruskoululaitosta) - joihin mentiin kansakoulun 4:nneltä tahi 5:nneltä - (lähes) kaikki opettajat
(osin lukuunottamatta voimistelua & urheilua, veistoa & käsitöitä sekä kuvaamataitoa) olivat maistereita.

Oppikoulu muodostui 5 (tai 6)-vuotisesta keskikoulusta ja 3-vuotisesta lukiosta.

[Psykopatologia]

Meillä oli yksi tohtorikin, Paavo Rafael Päivänsalo.

[Helmis]

Oppikouluissa (ennen peruskoululaitosta) - joihin mentiin kansakoulun 4:nneltä tahi 5:nneltä - (lähes) kaikki opettajat (osin lukuunottamatta voimistelua & urheilua, veistoa & käsitöitä sekä kuvaamataitoa) olivat maistereita...

Ja heitä piti myös puhutella maistereina; "voisiko maisteri Suonio katsoa tätä tehtävää...", "maisteri Nuotio lähetti minut noutamaan lisää liitua...".

Kuulostaa Suomisen Olli -elokuvilta. Kyllä meillä ainakin kutsuttiin opettajia vain opettajiksi ja ihan ilman sukunimeä.