Suomen häpeällinen perusturva

[Mirri]

Mirri:

Kaiken kukkuraksi he ovat siinä vaiheessa liian korkeastikoulutettuja ja vieraantuneet pahasti niin työelämästä kuin oman elannon hankkimisesta, jotta heitä kannattaisi edes yrittää työllistää 'vaatimattomammille' työvoimapulasta kärsiville aloille niin, että heistä saataisiin veronmaksajia.

Monet ottaisivat mielellään vastaan vaatimattomman työpaikan. Ongelma on työnantajien suhtautumisessa, jotka pitävät henkilöä liian korkeasti koulutettuna. Minusta opiskelun arvo ei ole vain siinä, miten hyvin se työllistää. Sivistys ja tiedon kasvattaminen itsessään on arvokasta ja päämäärä itsessään. Oikeastaan yliopiston tehtävän ei varsinaisesti pitäisikään olla työvoiman tuottaminen yrityksille.

En ymmärrä, miten joku voi olla " liian korkeasti koulutettu"? Sehän on vain plussaa, että tietää enemmän kuin tarvitseekaan.

'Vaatimattomat' työpaikatkaan eivät ole otettavissa noin vain; niihin tarvitaan yleensä alan ammattikoulutus. Siinä tulee ongelma; yhteiskunta ei välttämättä enää suostu kustantamaan ammattikoulutuksia ihmisille, joihin on jo satsattu monivuotisen korkean ja kalliin koulutuksen verran. Toinen ongelma on siinä, ettei ilman oman alansa työtä jäänyt akateeminen ihminen välttämättä 'nöyrry' opiskelemaan itselleen ammattikoulutasoista ammattia työllistääkseen itsensä; hän on mieluummin yliopistosta suoraan akateeminen työtön kuin tarttuisi alempiin ja vaatimattomampiin ammattiopintoihin päästäkseen kiinni työhön, jossa kaivataan suorittavia tekijöitä.

Niin, ja vielä kolmas ylikoulutettujen ihmisten aiheuttama ongelma työmarkkinoilla; ei työpaikkojen hierarkia kestä sellaista, että alainen on esimiehiään koulutetumpi. Johtaja-, esimies-, ja asiantuntijavakansseja taas ei riitä kaikille halukkaille; niinpä työnantajat jättävät tietysti palkkaamatta ylikoulutetun ihmisen - kun ei ole tarjota hänelle hänen kaipailemaansa koulutustasoaan vastaavaa työtä, eikä ehkä edes lähes vastaavaa. Päinvastoin voi pomokin olla häntä kouluttamattomampi; siksi hänet jätetään palkkaamatta ja tarjotaan työpaikka sopivammille ehdokkaille.

[Varjolilja]

Kyllästynyt, en minä sinun lapsistasi kirjoittanut, vaan omistani ja vertaukseni oli yleinen, yleisesti nuorisoa tarkoittava. Sinun lapsistasi en tiedä mitään muuta kuin sen, että he ovat aikuisia, kaiketi niin. Onhan aivan tavallista esimerkiksi se, että asunto lämpenee "itsestään" toisin sanoen sitä ei tarvitse erikseen lämmittää tai että (lämmin ja kylmä) vesi tulee "automaattisesti" tai ettei ole sähköntoimituksessa keskeytyksiä. Mutta meillä mikään noista ei ole itsestäänselvyys, vaan kaikki vaatii huolehtimista ja työtä. Viime vuonna meillä oli niin paljon sähkön toimituksessa taukoja, että saimme vuoden sähkölaskusta noin 20 % maksuna sähkölaitokselta. Oli aika metkaa, kun sähkölaitos oli maksanut tililleni rahaa. Kesti vähän aikaa tajuta, että olinkin saaja enkä maksaja.

Lapsiani ei ole ammatti- eikä ammattikorkeakoulussa. Tuo 45 minuutin ruokatauko on eräässä Helsingin yliopiston tiedekunnassa, jossa opiskelu on hyvin ohjattua ja jossa ei käytännössä "tarvitse" (voi) tehdä juuri mitään omia valintoja, vaan kaikki opiskelevat kaiken, samat kurssit jokainen.

Ihmisillä vain on erilaisia vaatimustasoja, myös opiskelevalla nuorisolla. Oikeasti kukin voi miettiä, mitä todella tarvitsee ja mitä ilmankin pärjää, tai sitten voi valittaa, ettei mikään raha riitä ja elämä on niin kurjaa. En nyt tarkoita opiskelijoita, mutta ilmeisesti joillakin sosiaaliturvan varassa elävillä on varaa viinaan ja tupakkiin, vaikka johonkin jonkun toisen mielestä tähdellisempään ei olekaan. Opiskelijan maksama vuokra soluasunnosta, jossa on oma huone ja yhteinen keittö ja vessa ja suihku voi olla paljon vähemmänkin kuin 350 euroa, esimerkiksi vain 205 euroa kuukaudessa. Tämäkin on ensi käden tietoa eikä minun keksimäni lukema.

[Kuutar]

Mirri:

Vaatimattomat' työpaikatkaan eivät ole otettavissa noin vain; niihin tarvitaan yleensä alan ammattikoulutus. Siinä tulee ongelma; yhteiskunta ei välttämättä enää suostu kustantamaan ammattikoulutuksia ihmisille, joihin on jo satsattu monivuotisen korkean ja kalliin koulutuksen verran

Tarkoitin sellaista työtä, johon henkilöllä olisi jo valmina pätevyys, että hän olisi vähän " liiankin" pätevä siihen korkean koulutuksensa ansiosta.

Mirri:

Niin, ja vielä kolmas ylikoulutettujen ihmisten aiheuttama ongelma työmarkkinoilla; ei työpaikkojen hierarkia kestä sellaista, että alainen on esimiehiään koulutetumpi.

Niin, tämä on mielestäni työnantajien asennongelma. Hierarkia -ajattelu saisi jäädä jo historiaan ja onneksi on paljolti monilla aloilla jäänytkin, ainakin yksityissektorilla.

[Mirri]

Mirri:

Niin, ja vielä kolmas ylikoulutettujen ihmisten aiheuttama ongelma työmarkkinoilla; ei työpaikkojen hierarkia kestä sellaista, että alainen on esimiehiään koulutetumpi.

Niin, tämä on mielestäni työnantajien asennongelma. Hierarkia -ajattelu saisi jäädä jo historiaan ja onneksi on paljolti monilla aloilla jäänytkin, ainakin yksityissektorilla.

Ehkä on työnantajien asenneongelma, mutta kyllä se on myös järkevä realiteetti.
Moniko esimiestään koulutetumpi ja pätevämpi alainen pystyisi pitempään elämään hyvässä ja toimivassa esimies-alaissuhteessa esimieheensä, jota pätevämpi ja tietävämpi on suhteessa tehtävään työhön? Ennemmin tai myöhemmin työyhteisössä ihmeteltäisiin, että kuka johtaa ja ketä, kenellä on vastuu ja päätösvalta.
Ja sama juttu työtoverien keskuudessa; työyhteisöön ja tehtäviin nähden ylikoulutettu työntekijä ei välttämätt ollenkaan miellä itseään samanarvoiseksi työtovereidensa kanssa, hän tuntee olevansa näiden yläpuolella korkean koulutuksensa vuoksi. Sillä seurauksella, että työyhteisössä aletaan voida huonosti - joukossa on työntekijä, joka ylikoulutuksensa vuoksi loistaa liikaa himmentäen muut ympärillään.

Eivät nämä ole työnantajien asenteita, vaan työelämän realiteetteja. Samat syyt voivat aiheuttaa senkin, että ammattikoulutasoisille kursseille sun muuhun yhtä 'vaatimattomaan' ammattikoulutukseen aika nihkeästi otetaan korkeasti koulutettuja ihmisiä. Ei haluta kenenkään tulevan häikäisemään akateemisuudellaan.
Sinänsä huono homma, koska kyllä kai moni akateemisen tutkinnon hankkinut olisi ihan vilpittomästi ja motivoituneesti valmis kouluttautumaan uudelleen päästäkseen työelämään, ja koulutuspaikaksi voisi hyvin kelvata ties miten 'matala' ammattikurssi, jos se vain suinkin työllistäisi.

Tästä sitten pääsenkin sujuvasti lempiaiheeseeni... Minun mielestäni nuoria ihmisiä pitäisi rohkaista huomaamaan se ihana tosiasia, että niin työelämään kuin korkeaan koulutukseenkin on useita väyliä; ei ole mikään pakko valita yhtä ja 'parhaalta' tuntuvaa, eli peruskoulusta lukioon ja lukiosta yliopistoon. Pitkänä ja monivuotisena putkena se voi olla kaikkein huonoin väylä, monestakin syystä. Putkista kun on niin kovin vaikea päästä ulos, jos syystä tai toisesta ei jaksaisikaan tai ei haluaisi enää olla pitkän putken sisällä - ja vielä yhteiskunnan elätettävänä vuositolkulla.

[Kuutar]

Mirri:

Ehkä on työnantajien asenneongelma, mutta kyllä se on myös järkevä realiteetti.
Moniko esimiestään koulutetumpi ja pätevämpi alainen pystyisi pitempään elämään hyvässä ja toimivassa esimies-alaissuhteessa esimieheensä, jota pätevämpi ja tietävämpi on suhteessa tehtävään työhön?

Sellainen, joka tykkää keskittyä osaamiseensa, esimerkiksi asinatuntijatehtävään, mutta ei ole kiinnostunut johtamisesta, vaan ottaa mielellään ohjeita vastaan. Jotkut haluaisivat mieluiten juuri tämän kaltaiseen asemaan.

Mirri:

Samat syyt voivat aiheuttaa senkin, että ammattikoulutasoisille kursseille sun muuhun yhtä 'vaatimattomaan' ammattikoulutukseen aika nihkeästi otetaan korkeasti koulutettuja ihmisiä. Ei haluta kenenkään tulevan häikäisemään akateemisuudellaan.

Tuo on akateemisiin kohdistuva ennakkoluulo, joka kertoo niiden muiden kateudesta. Miksi akateemisten oletetaan olevan ihmisiä, jotka haluavat tulla sinne ammattikurssille häikäisemään akateemisuudellaan?
Jos akateemisesti koulutettu haluaa mennä ammattikoulutasoiselle kurssille, siihen on varmasti parempia syitä olemassa.

Tosin en kyllä ole edellämainitusta koskaan kuullut, kyllä ammattikursseille usein huolitaan hyvinkin erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Tarkoitan siis aikuiskoulutusta.

[Mirri]

Mirri:

Samat syyt voivat aiheuttaa senkin, että ammattikoulutasoisille kursseille sun muuhun yhtä 'vaatimattomaan' ammattikoulutukseen aika nihkeästi otetaan korkeasti koulutettuja ihmisiä. Ei haluta kenenkään tulevan häikäisemään akateemisuudellaan.

Tuo on akateemisiin kohdistuva ennakkoluulo, joka kertoo niiden muiden kateudesta. Miksi akateemisten oletetaan olevan ihmisiä, jotka haluavat tulla sinne ammattikurssille häikäisemään akateemisuudellaan?
Jos akateemisesti koulutettu haluaa mennä ammattikoulutasoiselle kurssille, siihen on varmasti parempia syitä olemassa.

Tosin en kyllä ole edellämainitusta koskaan kuullut, kyllä ammattikursseille usein huolitaan hyvinkin erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Tarkoitan siis aikuiskoulutusta.

Voi hyvin olla ennakkoluulo, tai sitten onkin kysymys niiden ihmisten ammattikokemuksesta, jotka valitsevat osallistujia ammattikursseille. Sitä en usko, että olisi kysymys kateudesta; oppilasvalintoja tekeväthän kuitenkin itse yleensä ovat akateemisesti koulutettuja - ei heillä ole mitään järkevää syytä kateuden vuoksi karsia ketään. Sitäkään en usko, että kukaan haluaisi mennä jollekin kurssille häikäisemään; hän voi häikäistä aivan omasta tahdostaan riippumatta ja mahtamatta asialle itse yhtään mitään. Luulen, että tuossa voisi olla syy siihen, ettei akateemisesti koulutettua välttämättä valita 'vaatimattoman' tasoiselle ammattikurssille häikäisemään; valitsijat tietävät hänen häikäisevän ihan tahtomattaan. Mielestäni tällä asialla ei ole kateuden kanssa mitään tekemistä; vähänkoulutetut kurssikaverit voivat häikäistyä, vaikkeivät kadehtisi yhtään.

Mutta hyvä juttu, jos on noin kuin kerroit; että ammattikoulutasoisille ammattikursseilla otetaan myös akateemisen tutkinnon suorittaneita näiden halutessa kouluttautua uudelleen päästäkseen työelämään. Minä olen kuullut toisensuuntaista, mutta tässä asiassa lienee monenlaisia ja kirjavia kokemuksia.

[Mirri]

Et siis lukenut viestiäni lainkaan? Juurihan pääsin sanomasta, ettei pidä kouluttaa ihmisiä aloille joilla ei ole työpaikkoja!

Et siis lukenut viestiäni lainkaan? Juurihan pääsin sanomasta, ettei pidä kouluttaa ihmisiä aloille joilla ei ole työpaikkoja!

Et siis lukenut aiempaa viestiäni lainkaan? Juurihan pääsin sanomasta, ettei pidä kouluttaa ihmisiä aloille joilla ei ole työpaikkoja.

Et siis lukenut aiempaa viestiäni lainkaan? Juurihan pääsin sanomasta, ettei pidä kouluttaa ihmisiä aloille joilla ei ole työpaikkoja.

Et siis lukenut aiempaa viestiäni lainkaan? Juurihan pääsin sanomasta, ettei pidä kouluttaa ihmisiä aloille joilla ei ole työpaikkoja.

En epäile lainkaan, ettetkö sinä itse ymmärtäisi itseäsi. Muille se voi olla vaikeampaa.

Et siis lukenut aiempaa viestiäni lainkaan? Juurihan pääsin sanomasta, ettei pidä kouluttaa ihmisiä aloille joilla ei ole työpaikkoja.

Minun mielestäni taas lukukausimaksuja pitäisi periä ainakin ulkomaisilta opiskelijoilta. Miksi ihmeessä Suomi kouluttaa ilmaiseksi työvoimaa esimerkiksi Kiinalle?

Et siis lukenut aiempaa viestiäni lainkaan? Juurihan pääsin sanomasta, ettei pidä kouluttaa ihmisiä aloille joilla ei ole työpaikkoja.

Mirri,

Sinunkin kannattaisi lukea muiden viestit ennen niiden kommentoimista. Se olisi paitsi kohteliaisuuden vähimmäisvaatimus, myös vähemmän noloa sinulle.

Eivät taida tässä asiassa sinun sanomisesi auttaa; ihmisiä koulutetaan toinen toistaan pidempien koulutusputkien kautta aloille, joilla ei ole työpaikkoja - tai ainakaan ei ole korkeastikoulutetuille ihmisille heidän tahtomiaan ja mieleisiään työpaikkoja.

Lukukausimaksujen kohdalla olen kanssasi samaa mieltä siinä, että ehkä niitä voitaisiin jossakin muodossa harkita ja toteuttaakin; vaikkapa niin, ettei esim. Kiina pääsisi kouluttamaan kansalaisiaan Kiinan tarpeisiin Suomen veronmaksajien kustannuksella. En tunne suomalaista yliopisto- ja muutakaan koulutusjärjestelmää niin hyvin, että tietäisin miten vapaasti muualta maailmasta voidaan lähettää Suomeen opiskelemaan Suomen veronmaksajien kustannuksella.
Mutta jos opiskelemaan pääseminen olisi yleisesti kiinni siitä onko rahaa lukukausimaksuihin vai ei, se olisi takuuvarma keino syrjäyttää vähävaraiset, pienituloiset, ja köyhät ihmiset jälkeläisineen. Eikä sitä syrjäyttämistä pystyttäisi lieventämään millään vapaaoppilaspaikkasysteemeillä.

Tämän otan erikseen:

Sinunkin kannattaisi lukea muiden viestit ennen niiden kommentoimista. Se olisi paitsi kohteliaisuuden vähimmäisvaatimus, myös vähemmän noloa sinulle.

Kyllä minä teen juuri noin; luen viestin, johon kommentoin. Mutta kuten jo totesin, ei sinun ponnekkailla hokemisillasi ole merkitystä suomalaisessa koulutussysteemissä. Täällä koulutetaan ihmisiä toinen toistaan pidemmissä opiskeluputkissa riippumatta siitä, onko koulutusalalla tarjota työtä korkeasti koulutetuille vai eikö ole.

[Kuutar]

Mirri:

Sitäkään en usko, että kukaan haluaisi mennä jollekin kurssille häikäisemään; hän voi häikäistä aivan omasta tahdostaan riippumatta ja mahtamatta asialle itse yhtään mitään. Luulen, että tuossa voisi olla syy siihen, ettei akateemisesti koulutettua välttämättä valita 'vaatimattoman' tasoiselle ammattikurssille häikäisemään; valitsijat tietävät hänen häikäisevän ihan tahtomattaan.

Mitä se häikäisy tarkoittaa käytännössä?


Mirri:

Mielestäni tällä asialla ei ole kateuden kanssa mitään tekemistä; vähänkoulutetut kurssikaverit voivat häikäistyä, vaikkeivät kadehtisi yhtään.

Mistä? Eihän sillä akateemisella ole siitä ammattikurssista sen enempää kokemusta kuin muillakaan.

[Mirri]

Kyllästynyt, turhaan otat itseesi, minä olen kirjoitellut aiheesta yleisellä tasolla, en ollenkaan kaksin sinun kanssasi, eivätkä kirjoitukseni ole osoitettu sinulle - eivät, vaikka jokin yksittäinen kohta onkin vastausta johonkin sinun viestiisi. Sinulle olen tietääkseni kirjoittanut tässä ketjussa hyvin vähän - mistään saarnaamisesta puhumattakaan.

En oikein tiedä mistä sait sellaisen käsityksen, että olen kirjoittanut pitkät viestini sinulle - ja jopa aivan kuin sinua vastaan.

[minätäällä]

Kyllä ammattikouluissa ja ammattikorkeissakin otetaan linjojen aloituksissa ja jatkumisissa huomioon yhteiskunnan ja vieläpä kunnan tai läänin/maakunnan tarpeet ja työllistymisnäkymät. Eiköhän näin ole yliopistoissakin? Ajatellaanpa nyt vaikka lääkärikoulutusta. Siinä ammattijärjestöllä on kyllä ollut valitettavasti vahvin sananvalta ja vaikutusvalta, EIKÄ KOULUTUSTA OLE LISÄTTY. Psykiatreja ja psykologeja ja psykoterapeutteja tarvittaisiin huomattavasti entistä enemmän.

[Psykopatologia]

Klo 20.45

Yliopisto-opinnon ovat nykyään yhä enemmän
massaopiskelua, mikä ei ole ollut yliopistolaitoksen tarkoitus.

Pienetkin maksut missä vaan ovat hyväksi demoralisaation
tappamiseksi. Ne, jotka eivät aiokaan valmistus, tulisi
heittää ulos alle aikayksikön.

Kuten aiemmin sanoin, ihminen ei kovinkaan paljon tarvitse
koulussa oppimaansa; samat asiat oppisi helposti jollain suppealla
kurssilla. Vaikka Suomessa ei ole koulupakkoa, käyvät käytännössä
kaikki koulua, koska useimmiten työhön pääsy edellyttää koulunkäyntiä,
jotta pääsisi töihin oppimaan ko. ammattia.

[Mirri]

Suomessa ei ole koulupakkoa, mutta on tarkkaan määritelty oppivelvollisuus. Oppivelvollisuus/-oikeus koskee alaikäisiä, joten aikuiset ovat sen ulkopuolella. Ei taida olla mitään lakia, joka sanoisi täysi-ikäisten ihmisten olevan oikeutettuja/velvoitettuja opiskelemaan.

[minätäällä]

Minä olen täysin eri mieltä esim. terapeuttien ja psykoterapeuttien pätevyyden suhteen. On edes joku turvatäysin härskiltä psyykkisen tilan huonontumiselta, kun terapeutilla on edes jonkunsuunnan psykoterapeutin pätevyys.

[Mirri]

Kyllästynyt, ok. Lopetan keskustelun kanssasi tähän.
Mainitsen sitten ihan erikseen, jos jokin viestini on jostakin syystä osoitettu nimenomaan sinulle, eikä kaikille osallistujille yleiseen keskusteluun.

[Psykopatologia]

Futuuri.

[Psykopatologia]

Pientä epätarkkuutta.

[minätäällä]

Ennen elettiin lainalla, eikä sitä vastaan ollut kellään sanomista. Nyt lainaa ei uskalleta ottaa, koska kaikki, työnsaanti ja vakipaikka, on niin epävarmaa. Toivottavasti köyhänkin lahjakas suomalainen lapsi pääsee opiskelemaan kokoomus-kepu -hallituksen luomassa yhteiskunnassa. Huolestuttaa tosi kovasti.

[Mirri]

Kyllästynyt, ok. Lopetan keskustelun kanssasi tähän.
Mainitsen sitten ihan erikseen, jos jokin viestini on jostakin syystä osoitettu nimenomaan sinulle, eikä kaikille osallistujille yleiseen keskusteluun.

Niinhän sinä tuossa viestissäsi juuri teit; sinä osoitit pitkän ja saarnaavan viestisi minulle!

Kyllästynyt, et näköjään ymmärrä tekstin kappalejaon merkitystä. Pitkässä tekstissä vain yksi kappale oli osoitettu sinulle; ei niissä muissa Kyllästyneestä/sinusta mainittu tavullakaan - ihan olivat yleisluonteista kirjoitusta. Ja se yksi kappalekin sisälsi lähinnä toteamuksen nykytodellisuudesta, ei mitään sen ihmeellisempää. En mitenkään onnistu käsittämään mikä ihme sinut sai kuvittelemaan, että olisin osoittanut koko pitkän tekstin sinulle, kun ei siinä puhuta sinusta mitään muualla kuin siinä yhdessä kappaleessa.

Mutta kuten sanoin; väärinkäsitysten välttämiseksi ilmaisen jatkossa selvemmin, jos sanon sinulle jotakin. Jos en jokaisessa kappaleessa erikseen mainitse sinua, voit hyvin olettaa, etten ole kirjoittanut sinulle.
Tähän asti olen kirjoittanut sinulle; tästä eteenpäin ihan yleisesti.

Mielestäni tässä väärinkäsityksessä on taas yksi hyvä esimerkki siitä millaisia väärinkäsityksiä voi syntyä, jos ei tunneta kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyviä yhteisiä pelisääntöjä; kuten kappalejaon merkitystä. Yhdessä pitkässä tekstissä (vaikka kirjan pituisessa) voidaan puhua ties miten monenlaisista asioista, ja vaikka miten monille ihmisille niin yhdessä ja erikseen, kun käytetään kappalejakoa. Mutta lukijankin täytyy ymmärtää kappalejaon merkitys. Jos yhdessä - tai vaikka useammassa - kappaleessa kirjoitetaan erityisesti jollekin tietylle kohteelle, se ei tarkoita sitä, että koko teksti alusta loppuun asti on osoitettu samalle kohteelle. Kappalejako osoittaa sen.

Toki kirjoittaja voi osoittaa monilla muillakin tavoilla kenelle teksti on tarkoitettu. Hän voi esimerkiksi laittaa kappaleiden alkuun ja tekstiin muuallekin siitä viitteitä; puhutella nimellä, sanoa sinä/te, jne - vinkkejä, joista lukija ymmärtää kenelle teksti on osoitettu, vai onko osoitettu kenellekään erityisesti.
Nämä kaksi kappaletta ovat selkeästi yleisluonteista kirjoitusta ilman mitään nimettyä kohdetta; silti, vaikka kirjoittamani tekstin ensimmäisessä kappaleessa yhtä selkeästi on osoitettu kohde, jolle kirjoitin.

Kyllästynyt, kävin oikein tarkistamassa mitä olen kirjoittanut. Tarkalleen ottaen siinä pitkässä tekstissä ei ole osoitettu sinulle kuin yksi ainokainen virke; se ensimmäinen virke, joka on samalla selkeästi yksi kappale. Ja silti sinä kuvittelit minun kirjoittaneen koko viestin alusta loppuun sinulle!
Se on mielestäni ikävää, että tulkitset ja sanot mielipidekirjoituksia saarnaaviksi; sitähän ne eivät ole. Mielipidekirjoitus on mielipiteiden ilmaisua; keskustelun herättämistä, sekä keskusteluun osallistumista.

[Mirri]

Alussa ilmoitettu vastaanottaja pätee koko viestiin ellei muuta vastaanottajaa ole ilmoitettu; kappalejako ei merkitse vastaanottajan vaihtumista!

Kyllästynyt, ei yhden virkkeen alkuun laitettu puhuttelusana ole sama asia kuin alussa ilmoitettu vastaanottaja. Vastaanottaja ilmoitetaan ihan erikseen, ikään kuin otsikkona; Kyllästyneelle, Hyvä Kyllästynyt...

Siinä olen samaa mieltä, että tällaisten väärinymmärrysten varalta voisi olla hyvä ratkaisu laittaa yksittäiselle kirjoittajalle tarkoitettu kommentti viestin loppuun, eikä alkuun. Pahoittelen, että kirjoitin tavalla, joka sai sinut käsittämään viestini väärin. Minä tosiaankaan en ollut tarkoittanut sitä pitkää viestiä alusta loppuun sinulle, vaan ihan yleisluontoiseksi tekstiksi. Ainoastaan se yksi virke ja kappale oli osoitettu sinulle; ehkä olisi ollut järkevintä laittaa se loppuun eikä alkuun. En tullut ajatelleeksi. Niin, ja yksi syy vastata sinulle heti siinä alussa oli tietysti se, että käytin alussa sitaattia sinun kirjoituksestasi; oli luontevaa laittaa sinulle osoitettu osuus sitaatin yhteyteen.

[Varjolilja]

Kirjoitin Hoasin soluasunnosta, joka on Helsingin kaupungissa. En kirjoittanut esitetystä tiedekunnasta. HY on aika laaja yliopisto. Niin, vielä, tiemmä Otaniemessä (Teknillisen korkeakoulun) saa syödä Kelan tukeman aterian myös lauantaisin, 2,5 eurolla saa syödä valmiin lämpimän aterian jokaisena arkipäivänä. Lapsukaiseni kertoivat huvittuneina, että opiskelja saa sitä enemmän avustusta Kelalta mitä useammin hän käy syömässä tuota hyvää ruokaa. Kultaseni todella ovat hyvin tyytyväisiä saamiinsa asuntoihin, ruokaan, tukiin ja kaikkeen muuhunkin opiskeluun liittyvään.