Ja mitä siis tulee tuohon vammaisuus, sairaus -juttuun, niin vaikka sydänvika ja kehitysvamma olisivat samalla ihmisellä (niin kuin usein ovat), ovat ne kuitenkin toisistaan erillisiä tiloja, joita hoidetaan erikseen.
Kyllästynyt kirjoitti:Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, onko se tuomitsemista, jos sanoo, ettei tunne sinua kohtaan sympatiaa, eikä pysty ymmärtämään sinua?
Ei, mutta "Hyi olkoon!" on.
Kyllästynyt kirjoitti:Jospa se kuvastikin tunnetta, jonka rajan ylityksesi (siis tekosi, et sinä) synnytti.
Kyllästynyt kirjoitti:Eli pikkuruisen pienellä präntillä kerrot pyytäväsi anteeksi sitä minä olen kokenut?!??!?!???
Ja edelleen sinun väitteesi minun sanomisistani olivat perättömiä - en ole koskaan syyttänyt Mirriä lastensa sairastumisesta tai verrannut lasten sairastumista pankkikortteihin.
Ajatella saa mitä haluaa, mutta tuollaiset "Hyi olkoon!" huutelut eivät kuulu asialliseen keskusteluun ja väitteesi siitä, että olisin lyönyt jotakuta on perätön!
Eli takaisin aiheeseen silloin kun se sinulle sopii, mutta ei silloin kun halusit minut tuomita?!?!
Tuomitsemista on muutakin laatua kuin kaikkien oikeuksien ja/tai ihmisarvon menettäminen.
Käsittääkseni Tukiliiton kanta kuitenkin on se, ettei yhteiskunnan pitäisi olla aktiivinen seulojen tarjoaja, vaan tarpeen pitäisi nousta yksilöistä; yksilöt olisivat aktiivisia tutkimuksia kaivatessaan, yhteiskunnan rooli olisikin passiivisen järjestäjän rooli. Ei ollenkaan näin, että yhteiskunta tyydyttää omia tarpeitaan tarjoamalla aktiivisesti (tai kuten minä miellän asian: tyrkyttämällä) seulontatutkimuksia.
Kyllästynyt kirjoitti:Sinähän toit tuon artikkelin palstalle ja esitit sen väitteet faktoina - etkä suinkaan vain mielipiteenä (vaikka se toden totta on täynnä vain kirjoittajiensa mielipiteitä).
Mirri kirjoitti:Psykopatologia kirjoitti:klo 14.46
Voi voi, Pekka-paralta on mennyt järki kokonaan:
Ei ole olemassa tutkimuksia, joiden perusteella voitaisiin väittää,
että heidän elämänlaatunsa olisi jollain tapaa oleellisesti huonompi kuin ei-vammaisten ihmisten.
PS Mirri esittää "vastapropagandassaan" vammajärjestöjen asiantuntijat idiootteina.
Kukahan tässä nyt käyttäytyy järjettömästi ja idioottimaisesti? Siteerasit pitkästä tekstistä ja laajasta asiakokonaisuudesta yhden virkkeen omien tarkoitusperiesi mukaisesti. Sitä minä sanoisin järjettömyydeksi ja idiotismiksi; eikä edes tarvita minua esittämään toimintasi idioottimaisuutta.
Tarkalleen ottaen sinä esität kyseisen asiantuntijan idioottina juuri tuolla, että nappasit laajasta asiayhteydestä irti yhden vaivaisen virkkeen käyttäen sitä muka todisteeksi, että Pekka-paralta on mennyt järki kokonaan.
deontti kirjoitti:Ei saisi tehdä aborttia jos tulossa on vammainen lapsi? Tuntuu järkyttävältä, jos kehitysvammaliiton näkemys on, että vanhempien olisi pakko synnyttää vammaisia lapsia!?
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... usinnumeroOlemme pohtineet geenitutkimustamme kliinisistä, biologisista ja eettisistä näkökulmista. Ihmisen perimään liittyvät aiheet ovat lääketieteessä uusia ja herättävät monenlaisia, tunneperäisiäkin mielipiteitä. Nykyisin on mahdollista selvittää geenitesteillä, onko ihmisen perimässä riskiominaisuuksia, jotka voivat siirtyä lapseen ja vaikuttaa hänen kehitykseensä ja terveydentilaansa–eivätkä vain lapseen vaan myös myöhempiin sukupolviin. Onko eettisesti oikein kieltää tämän tiedon saanti? Tulisiko välinpitämättömän suhtautumisen sijaan esittää aktiivisesti tutkimusmahdollisuutta? Tilanne oli samankaltainen aloitettaessa 1970-luvun lopulla raskauksien alfafetoproteiiniseulontaa. Seulonnan aloittamista pidettiin eettisesti arveluttavana, mutta nykyisin tämä tutkimus on jokapäiväistä äitiyshuoltoa, eikä sen asemaa enää kyseenalaisteta.
Omassa tutkimuksessamme valitsimme aktiivisen linjan: annoimme odottaville äideille tietoa merkittävän kehitysvammaisuuden muodon periytyvyydestä ja geenitesteistä sekä tarjosimme heille mahdollisuutta osallistua tutkimukseen. Näkemyksemme mukaan ihmisellä on oikeus tehdä tietoon perustuvia valintoja. Jos vanhemmat päättävät ottaa riskin saada kehitysvammaisen lapsen, tietoinen valinta vähentää järkytystä tällaisen lapsen syntyessä. Toisaalta geenitutkimus vapauttaa monet äidit turhista peloista, jos tulos osoittaa, että geenivirhettä ei ole.
Normaaliin biologiaan kuuluu, että meillä kaikilla on vähintään kymmenen tautia aiheuttavaa geenivirhettä, joiden oireettomia kantajia olemme. Luotettavan ja halvan PCR-testin avulla on mahdollista löytää kaikki FMR1-geenivirheen kantajat jo ennen raskautta. Suomalaiseen tautiperintöön kuuluvien sairauksien ja fragiili × -oireyhtymän geenitestejä tulee harkita tehtäväksi ainakin niille äideille, jotka tulevat istukka- ja lapsivesitutkimuksiin 21-trisomiariskin takia. Koska istukka- ja lapsivesitutkimukseen liittyy aina keskenmenoriski, näyte on syytä tutkia mahdollisimman laajasti ja kattavasti. Geenitestien avulla riskiperheet voivat valita esimerkiksi raskauden aikana parhaana pitämänsä hoitolinjan.
Kyselytutkimuksemme vastauksista ilmeni, että raskaudenaikainen seulonta ei aiheuta ahdistusta silloin, kun geenitestin tulos on normaali. Tieto kantajuudesta sen sijaan huolestuttaa, ja painetta lisää vielä se, että positiivisen testituloksen jälkeen äidin täytyy nopeasti päättää, haluaako hän jatkotutkimuksia ja mitä tehdään, jos sikiö todetaan sairaaksi. Kantajat halusivat myös lisää informaatiota fragiili × -oireyhtymästä. Stressiä voidaan vähentää tehokkaalla neuvonnalla.
Paras vaihtoehto olisikin ennen raskautta tehtävä seulonta. Silloin voidaan välttää se vaikea tilanne, että raskaana oleva äiti saa tietää olevansa kantaja. Toisaalta ennen raskautta tehtävät geenitestit sikiön riskien selvittämiseksi eivät tunnu naisista ajankohtaisilta. Sikiön kehityshäiriöriskin takia tehtyyn seulontaan osallistuukin ennen raskautta vain pieni osa äideistä (Bernhardt ym. 1996). Myös Kuopion kokemukset ovat samansuuntaiset. Perhesuunnitteluneuvolassa vuoden 1997 aikana FMR1-geenitestin on halunnut vain kaksi raskautta suunnittelevaa naista. Sen sijaan kaikki sikiön trisomiariskin takia istukka- tai lapsivesitutkimukseen tulleet kuopiolaiset äidit (n = 98) halusivat geenitestin. Luonnollisesti ennen osallistumispäätöstä on annettava riittävästi ymmärrettävää geneettistä neuvontaa.
Sikiön mahdollinen kehityshäiriöriski realisoituu useimmiten vasta raskauden aikana. Suurin osa fragiili × -oireyhtymän oireettomista kantajanaisista ei ole tietoisia riskistään, eikä heitä voida kliinisesti löytää. Vaikka oireyhtymä on tiedossa suvussa, tieto kulkee vain pienelle osalle sukulaisista. Näistäkin vain alle puolet haluaa tutkituttaa kantajuutensa (Ryynänen ym. 1994, de Vries ym. 1996b). Myös nämä seikat puoltavat raskaudenaikaista seulontaa. Geenitestiä ei tarvitse toistaa seuraavissa raskauksissa, toisin kuin alfafetoproteiinimääritystä.
On merkittävää, että 85 % äideistä osallistui geenitestiin. Tulos osoittaa äitien luottavan neuvolajärjestelmään. Se todistaa myös äidin kantavan huolta ja vastuuta sikiön terveydentilasta. Lisäksi se ilmentää suomalaisen naisen itsenäisyyttä ja naisen hyvää asemaa. Fragiili × -oireyhtymän geenivirheen esimutaation kantajien yleisyydeksi todettiin yksi äiti 246:ta raskaana olevaa kohti. Tulos on yhteneväinen kanadalaisen Rousseaun ja työryhmän (1995) tutkimuksen kanssa. He tutkivat Montrealissa 11 000 verenluovuttajanaista ja saivat kantajataajuudeksi 1:259. Omassa tutkimuksessamme kukaan kantajista ei tiennyt suvussaan esiintyvän fragiili × -tautia. Tosin kahdessa suvussa on älyllisesti kehitysvammaisia lapsia; näistä toisessa suvussa kehityshäiriön oli sanottu johtuvan neonataalikaudella sairastetusta meningiitistä, mutta diagnoosiksi on myöhemmin paljastunut fragiili X.
Seulontaohjelmassa tulee ottaa huomioon myös toimenpiteisiin liittyvät riskit. Tarvitsimme vain kolme invasiivista sikiötutkimusta yhden poikkeavan sikiön löytymiseen, kun esimerkiksi Downin veriseulassa riskiluku 1:250 on yleisesti hyväksytty. Fragiili × -seulonta johtaakin merkittävästi harvemmin invasiivisiin toimenpiteisiin kuin äidin veriseulonta Downin oireyhtymän varhaistoteamiseksi. Kun fragiili × -esimutaation takia tehdyssä sikiötutkimuksessa todetaan pojalla täysmutaatio, se merkitsee lähes kaikissa tapauksissa vakavampaa kehitysvammaisuutta kuin Downin oireyhtymä. Down-potilaiden älykkyysosamäärä on keskimäärin 40–80 (de Grouchy ja Turleau 1990), fragiili X-miehillä se on 35–50 (Hagerman ym. 1991). Yhteiskunnassa 21-trisomian seulonta on jo vakiintunut ja suhtautuminen poikkeavaan löydökseen on linjautunut. Näin käy myös fragiili × -seulonnassa. Täysmutaatiotyttösikiöiden osalta perinnöllisyysneuvonnan tulee olla erityisen ammattitaitoista, jotta vanhemmat ymmärtävät täysmutaatioon tytöillä liittyvän vaihtelevan kliinisen kuvan ja osaavat valita itselleen sopivimman hoitolinjan.
Seulonnan kulmakiviä ovat lääkärien perehdyttäminen perinnöllisten tautien kantajadiagnostiikkaan sekä neuvolahenkilökunnan koulutuksen järjestäminen. Myös väestön informointia on kehitettävä. Aulan ym. vuonna 1995 tekemässä haastattelututkimuksessa 86 % vaikeasti kehitysvammaisen lapsen ja 67 % terveen lapsen synnyttäneistä äideistä halusi, että kantajatestejä eli geenivirheiden tutkimista tulee tarjota kaikille äideille neuvolassa. Myös muissa maissa tehtyjen haastattelututkimusten perusteella äitien enemmistö suhtautuu myönteisesti äitiyshuollon seulontatutkimuksiin ja haluaa, että niitä kehitetään edelleen.
Äidit haluavat sikiötutkimuksia myös siksi, että he kokevat itsemääräämisoikeutensa näin lisääntyvän (Tymstra ym. 1991, Julien-Reyniers ym. 1993). Meidänkin tutkimukseemme osallistuneiden äitien enemmistö halusi suositella geenitestiä lähipiirilleen, vaikka tieto kantajuudesta aiheuttaa paljon huolta. Saamamme palautteen pohjalta suosittelemme fragiili × -testin lisäksi uusien geenitestien johdonmukaista kehittelyä ja niiden tarjoamista äitiyshuollon asiakkaille. Ongelmana on kuitenkin toistaiseksi se, että niille vanhemmille, joiden sikiö on todettu sairaaksi, on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja: jatkaa poikkeavaa raskautta tai anoa raskauden keskeytystä. Lääketieteen nykyisessä kehitysvaiheessa perinnöllisten tautien hoito ei ole vielä mahdollista. Geeniterapia kehittyy vasta ensi vuosituhannella, ja silloin geenitestit saavat uuden ulottuvuuden.
Geenitestit ovat nykytodellisuutta, ja ne alkavat olla eri alojen jokapäiväistä kliinistä käytäntöä ensiksi riskiryhmien ja vähitellen muun väestön tutkimuksissa. Uskomme, että niiden velvollisuus, joilla on mahdollisuus saada ihmisen kärsimystä lievittävää tietoa, on välittää avoimesti tätä tietoutta ja tarjota sitä ihmisten käyttöön.
On merkittävää, että 85 % äideistä osallistui geenitestiin. Tulos osoittaa äitien luottavan neuvolajärjestelmään. Se todistaa myös äidin kantavan huolta ja vastuuta sikiön terveydentilasta. Lisäksi se ilmentää suomalaisen naisen itsenäisyyttä ja naisen hyvää asemaa.
Kuutar kirjoitti:Jos yhteiskunta ei tarjoaisi kaikille aktiivisesti seulontatutkimuksia*, se johtaisi ihmiset eriarvoiseen asemaan, koska kaikilla ei ole riittävästi tietoa siitä, mitä erilaisia tutkimuksia raskauden aikana tarvitaan ja mitä mistäkin tutkimuksesta ilmenee. Vähiten tietoa on kouluttamattomilla nuorilla ihmisilllä, jotka saattaisivat eniten kaivata tietoa ja tukea. Minusta olisi hiukan kohtuutonta sälyttää vastuuta tutkimuksiin hakemisesta yksilöille itselleen, koska kaikkien tietämys ei siihen riitä. Kyllä vastuu tiedon jakamisesta, myös seulontojen osalta, on nimenomaan hoitavalla taholla.
Psykopatologia kirjoitti: Mirri laittoi tämän esimerkknä hyvästä tekstistä.
Kyllästynyt kirjoitti:Tuo on tooodeellla huonosti kirjoitettu ja puutteellisesti kuvattu tutkimusselostus. Toivottavasti tutkimuksen tekemisessä ei ole oltu samanlaisia poropeukaloita.
Mirri kirjoitti:Kuutar kirjoitti:Jos yhteiskunta ei tarjoaisi kaikille aktiivisesti seulontatutkimuksia*, se johtaisi ihmiset eriarvoiseen asemaan, koska kaikilla ei ole riittävästi tietoa siitä, mitä erilaisia tutkimuksia raskauden aikana tarvitaan ja mitä mistäkin tutkimuksesta ilmenee. Vähiten tietoa on kouluttamattomilla nuorilla ihmisilllä, jotka saattaisivat eniten kaivata tietoa ja tukea. Minusta olisi hiukan kohtuutonta sälyttää vastuuta tutkimuksiin hakemisesta yksilöille itselleen, koska kaikkien tietämys ei siihen riitä. Kyllä vastuu tiedon jakamisesta, myös seulontojen osalta, on nimenomaan hoitavalla taholla.
Kyllähän asia noinkin on; siksi varmaan asiantuntijat ja ammattilaisetkin käyvät eettistä keskustelua - ikään kuin rajoja hakeakseen. Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, ja pinnalla pysyvän eettisen keskustelun tarkoituksena on pitää mielessä, ettei ole selkeitä vastauksia - ja ennen kaikkea ei pitäisi syntyä rutiineja, kaavamaisia toimintamalleja yhdellekään, joka työskentelee näiden asioiden parissa.
Mielestäni tuossa pitkässä sitaatissa, jonka toisessa viestissä kopsasin tänne, nousee hyvin esille se, että asiantuntijat ihan oikeasti myös tykönään miettivät ja pähkäilevät pitäisikö olla enemmän vai vähemmän aktiivinen. He kertovat pohdintansa tuloksena valinneensa aktiivisen linjan, mutta ilmaisevat sen, että miettiä piti...
Tietääkseni niin Kehitysvammaliitolla kuin Kehitysvammaisten Tukiliitollakin on yhtenä tärkeänä tavoitteena pitää eettistä keskustelua ja pohdiskelua yllä; ei niinkään olla puolesta tai vastaan. Silloin on huono tilanne, kun kukaan ei enää tunne tarvetta ja näe aihetta eettiseen keskusteluun ja pohdiskeluun sekä monenlaisiin rajanvetoihin tämän asian tiimoilla...
Seulonnan kulmakiviä ovat lääkärien perehdyttäminen perinnöllisten tautien kantajadiagnostiikkaan sekä neuvolahenkilökunnan koulutuksen järjestäminen. Myös väestön informointia on kehitettävä. Aulan ym. vuonna 1995 tekemässä haastattelututkimuksessa 86 % vaikeasti kehitysvammaisen lapsen ja 67 % terveen lapsen synnyttäneistä äideistä halusi, että kantajatestejä eli geenivirheiden tutkimista tulee tarjota kaikille äideille neuvolassa. Myös muissa maissa tehtyjen haastattelututkimusten perusteella äitien enemmistö suhtautuu myönteisesti äitiyshuollon seulontatutkimuksiin ja haluaa, että niitä kehitetään edelleen.
Äidit haluavat sikiötutkimuksia myös siksi, että he kokevat itsemääräämisoikeutensa näin lisääntyvän (Tymstra ym. 1991, Julien-Reyniers ym. 1993). Meidänkin tutkimukseemme osallistuneiden äitien enemmistö halusi suositella geenitestiä lähipiirilleen, vaikka tieto kantajuudesta aiheuttaa paljon huolta.
Kyllästynyt kirjoitti:Minkähänlaisella pätevyydellä tai asiantuntemuksella sinä taas uskot olevasi parempi asiantuntija tässä(kin) aiheessa kuin minä?
Usko tai ole uskomatta. Jos löydät kirjoituksestani asiavirheen, ole hyvä ja kerro mikä se on niin korjaan sen.
PS. Tein Fragile-X -tutkimuksia (ihan omin pikku kätösin) jo ennen kuin kyseistä geeniä oli edes löydetty, eli siihen aikaan kun tutkimusmetodina oli laskea kuinka monta katkoskohtaa kenenkin näytteestä löytyi ...
Kunpa olisit Mirri kuullut minkälaisen naurunremakan sain (taas) aikaan kun kerroin, että "nyt tuo sama kirjoittaja joka väitti tuntevansa pankki- ja maksukorttien ominaisuudet paremmin kuin minä, epäilee tietämystäni Fragile X:stä".
Paluu Yleistä ja ajankohtaista
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa