Terapia on osa hyväosaisuutta?

[Crocodile Gena]

viewtopic.php?f=8&t=2980&start=40

Luukkonen: Idealisaatio

"Idealisaatiossa (arvottamisessa, ihannoimisessa) objektin arvo suurentuu ja korottuu."

"Kun ihminen aina kokee itsensä puutteelliseksi, hakee hän kernaasti täydellisyyttä muista. Tällöin kohteiksi tarjoutuvat luontevasti maan isät ja myös erilaiset pienemmät poliittiset ym. johtajat ja eri alojen keulakuvat. Myös *ihastuessa tai rakastuessa idealisaatio on toiminnassa. Kun mukana on tavallisesti myös identifikaatiota, merkitsee idealisaatio myös suojaa: "Kun olen samanmielinen tai jopa yhteydessä tuohon täydelliseen, pääsen itsekin osalliseksi hänen täydellisyydestään, ehkä jopa itse muutun täydelliseksi."

"Varsinkin kleiniläisessä psykoanalyysissä on kiinnitetty huomiota idealisaation defensiiviseen luonteeseen: On tapahtunut split ideaali-objektin suhteen, jolloin hyvät ominaisuudet ovat jääneet siihen, kun taas pahat kvaliteetit on ulkoistettu. Tämä luo illuusion objektin täydellisyydestä, joka myös suojaa idealisoijaa ambivalenssilta sekä myös heikkouden ja kateuden tunteilta ym. "

?

[Crocodile Gena]

vaikka ketju lähti huono-osaisuudesta, (joka ei tunnu juuri ketään kiinnostavan) En halua piikitellä, vaan tämä kiinnostaa minua aidosti. Onko kysymyksessä se kuuluisa "narsitinen suoja"?

Eikö tämä ketju lähtenyt ajatuksesta, että psykoterapia on osa hyväosaisuutta?

Minusta on vaikea keskustella väitteestä, joka lähtökohtaisesti ei pidä paikkaansa eikä ole totta, vaan joka on kovin mustavalkoinen näkemys. Psykoterapiaa saavat ihmiset ovat kirjava joukko erilaisia ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisia - hyväosaisista huono-osaisiin, ja kaikkea siltä väliltä. Noin siinä tapauksessa, että ymmärretään psykoterapiaa olevan paljon muutakin ja muidenkin tahojen järjestämänä kuin pitkä analyyttinen psykoterapia tai psykoanalyysi kalliiden yksityisten psykoterapeuttien tarjoamana.

Joo, tarkoitus ei ollut väittää, paremminkin kysyä tai kyseenalaistaa. Tottakai on kysymys omasta rajoittuneisuudestani, vaikka toisaalta viittasin psykoterapeutin (ts. Tastulan haastatteluun) näkemykseen myös (aloitusviesti). Mutta jos on niin, että terapiaa on tarjolla muillekin kuin ns. hyväosaisille, niin sehän on pelkästään hyvä asia. Henk.koht. olen tavannut mt.potilaita, jotka syystä tai toisesta ovat terapia ym. palveluiden ulottumattomissa.

[minätäällä]

Minusta Mirri oli liian optimistinen. En kutsuisi kerran kuussa tapahtuvaa käyntiä psykiatrisen sairaanhoitajan luona keskusteluavussa psykoterapiaksi. En myöskään jotain parin käyntikerran psykoedukaatiota omasta mielenterveysongelmasta. Monella polikäynnit rajoittuvat vain siihen, että hoitaja varmistaa lääkkeiden käyttämisen ja potilas kertoo jotain kuluneen kuukauden kuulumisista ja lääkkeen vaikutuksista.

Kai psykoterapiassa tarvitaan psykoterapeutin nimikkeen käyttöön oikeutettu terapeutti, jonkinlaiset tavoitteet ja varmaan kerran kuussa käyntiä tiiviimpi tapaamistiheyskin terapiasuuntauksesta riippumatta? Muu on keskusteluapua.

[Sans nom]

En kutsuisi kerran kuussa tapahtuvaa käyntiä psykiatrisen sairaanhoitajan luona keskusteluavussa psykoterapiaksi.

En minäkään, eikä se sitä edes ole! Itse keskustelen omahoitajani kanssa enimmäkseen säästä ja politiikasta. Turhauttavaa ajan- ja resurssienhaaskausta, mutta loppuu onneksi pian.

[minätäällä]

Minä en sanoisi ihan noin vaan, että huono-osaisuus on vain marginaalinen ongelma, josta ei sen takia oikeastaan tarvitse välittää, koska suurimmalla osalla menee hyvin tai ainakin keskinkertaisesti. On isoja ryhmiä ihmisiä, jotka elävät köyhyysrajalla. Eivät ne normaalitkaan eläkkeet yleensä kovin suuria ole, alle 60% palkasta, opiskelija joutuu tulemaan toimeen kai maksimissaan neljänsadan euron opintotuella ja mahdollisilla tilapäis- ja iltatöillä, yksinhuoltaja joutuu yhdellä palkalla maksamaan kaikki perheen menot, aika monessa perheessä on työttömyyttä jne.

Köyhyysraja yksin elävälle on alle 980 euroa kuussa nettona, yksinhuoltajalle, jolla on yksi lapsi alle 1300 euroa kuussa ja kahden aikuisen taloudessa alle 1500 euroa kuussa. On paljon pienipalkkaisia ammatteja, joissa säännöllisen työn kuukausipalkka on lähellä noita summia.

[Sans nom]

Jos suomalaisista noin 15 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella, emme voi puhua marginaali-ilmiöstä!

[Crocodile Gena]

[quote="minätäällä"]Minä en sanoisi ihan noin vaan, että huono-osaisuus on vain marginaalinen ongelma, josta ei sen takia oikeastaan tarvitse välittää, koska suurimmalla osalla menee hyvin tai ainakin keskinkertaisesti. quote]

Jos minuun viittaat, en ole tuota mieltä, selvennyksenä. Sanon vain, että suurinpaa osaa hyväosaisista ihmisistä ei huono-osaisuus tai sen syyt taida kiinnostaa.Ts. ei ole seksikäs aihe, tai ei vain ole omaa kosketuspintaa.

Muutenkaan minä en ole sitä mieltä, että marginaalinen ilmiö olisi merkityksetön. Päinvastoin. Marginaalista kiinnostun varmasti. Vaikkapa nyt näistä "epäsiisteistä" mt.potilaista (lue:eivät pysty huolehtimaan itsestään), joista ei ole varmuutta, pääsevätkö terapiaan vai eivät... En kai muuten haluaisi keskustella tästä.

Huono-osaisuus, jos ajattelee vain taludellistakin puolta, on suhteellista ja kokemuksellista. Itse elän tuon mainitsemasi köyhyysrajan alapuolella, mutta en silti koe itseäni huono-osaiseksi. Tiedän monia, joilla menee paljon huonommin.

[Crocodile Gena]

Elitismi on kyllä väärä sanavalinta. Suurimmalla osalla suomalaisiahan menee hyvin tai ainakin keskinkertaisesti. Nuo "epäsiistit, pesemättömät, rumat ihmiset" ovat vähemmistö.

Eikö se ollut (mm.) Matti Vanhanen joka sanoi, että suomalaisilla menee nyt niin hyvin, että on turha välittää niistä, joilla ei mene.

[Crocodile Gena]

Moni opiskelija tanssisi ilosta jos saisi 980 €/kk.

Niinpä.

[Mirri]

Moni opiskelija tanssisi ilosta jos saisi 980 €/kk.

Pitäisikö tuo summa maksaa vielä sen lisäksi, että opiskelijalle kustannetaan maksuton, ties miten monivuotinen ja korkealle tähtäävä opiskelu? Minusta opiskelijoiden olisi syytä tanssia ilosta jo sen vuoksi, että yhteiskunta tarjoaa tällaiset opiskelijoille ilmaiset opiskelu- ja kouluttautumismahdollisuudet kuin mitä Suomessa on. Yhteiskunta panostaa melkoisen paljon siihen, että ihmiset pääsevät kartuttamaan elinikäistä pääomaa itselleen koulutuksen ja ammattipätevyyksien muodossa.

Noin ajatellen opiskelijat eivät ole yhteiskunnan huono-osaisia, ja heidän mahdollinen köyhyytensäkin on yksi lyhyt välivaihe - mitä nopeammin valmistuu sitä lyhyemmäksi köyhyys jää. Ja aktiivisen opiskelijan on usein mahdollista hankkia itselleen lisätienestiä muualta kuin yhteiskunnan kukkarosta.

[Mirri]

Valitettavasti opiskelu ei kuitenkaan (enää) ole tae leveästä leivästä opintojen päätyttyä.
Opiskelijoiden köyhyys ei enää välttämättä ole mikään välivaihe vaan saattaa olla alkanut jo syntymässä ja jatkua läpi koko elämän.

Joo, noinhan se on. Valitettavan moni opiskelija on vanhempiensa toivomuksesta valinnut väärän opintien; korkeakouluttautuvat (tai siis yrittävät kouluttautua...) vähillä voimavaroillaan pitkästi ja hartaasti suoraan työttömyyteen. Vaikka ammattikoulun kautta voisi päästä lyhyesti ja ytimekkäästi valmistuneena pätevänä ammattilaisena suoraan työelämään joutumatta kituuttamaan pitkiä opiskeluvuosia olemattomilla tuloilla.

Eihän opiskelun ole tarkoituskaan velvoittaa yhteiskuntaa tarjoamaan opiskelijoille näiden tarvitsemia työpaikkoja heidän valmistuttuaan heille mieluisaan ammattiin. Opiskelijoiden pitäisi ymmärtää valita koulutuksensa yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeiden mukaan; näin siksi, että yhteiskunta rahoittaa koulutuksen. Mielestäni on turha rutista, jos korkeakouluttautuu yhteiskunnan kustannuksella alalle, jolla ei ole töitä - siis alalle, jonka osaajia yhteiskunta työmarkkinoineen ei tarvitse.

Noin ajatellen lyhyt ja yhteiskunnalle edullinen ammattikoulu olisi hämmästyttävän usein yliopistoa ja korkeakoulua järkevämpi valinta...

[Crocodile Gena]

Noin ajatellen lyhyt ja yhteiskunnalle edullinen ammattikoulu olisi hämmästyttävän usein yliopistoa ja korkeakoulua järkevämpi valinta...

Mutta jos kaikki valitsisivat ammattikoulun, olisimemme pulassa. Kouluttamatta jäisivät mm. sairaanhoitajat, poliisit, kirjastonhoitat, puhumattakaan opettajista, lääkäreistä jne.

[Psykopatologia]

Ammattikorkeakoulu-laitos oli virhe. Esimerkiksi sairaanhoitaksi pääsi aikoinaan kansalaiskoulupohjalta.
Se riittäisikin useimmille toimille.

[Mirri]

Noin ajatellen lyhyt ja yhteiskunnalle edullinen ammattikoulu olisi hämmästyttävän usein yliopistoa ja korkeakoulua järkevämpi valinta...

Mutta jos kaikki valitsisivat ammattikoulun, olisimemme pulassa. Kouluttamatta jäisivät mm. sairaanhoitajat, poliisit, kirjastonhoitat, puhumattakaan opettajista, lääkäreistä jne.

Tietysti noin kävisi, jos kaikki saisivat päähänsä tavoitella ammattikoulututkintoa siinä kuin nykyisin tavoitellaan korkeakoulututkintoa. Siksi pitäisikin ottaa yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeet huomioon opiskelupaikkaa valittaessa.
Ei niin, että tahdotaan ja vaaditaan itselle mieluisa (mieluiten korkea-asteen) opiskelupaikka itselle mieluisalta alalta, ja yhteiskunnan kustantaman pitkän opiskelun päätyttyä odotetaan yhteiskunnan huolehtivan työllistymisestä - oli mieluisalla alalla työvoimalle kysyntää tai ei.

[Crocodile Gena]

Joka tapauksessa niille jotka valitsevat (ja onneksi osa valitsee) korkeakoulun, jää pienituloisuus ratkaistavaksi. Ainanakaan minä en toivo, että opiskelupaikka määräytyisi (vanhempien) tulojen mukaan.

[Mirri]

Eli ratkaisu ongelmaan olisi yliopistojen ja korkeakoulujen sisäänoton voimakas supistaminen sekä ammattikoulujen palauttaminen ammattikouluiksi joissa opetus keskittyy käytännön ammattitaitojen opettamiseen eikä (esim. niin kuin sairaanhoitajien opinnoissa nykyään "hoitotyön") mihinkään puolivillaisiin teoriaopintoihin joiden ainoa tarkoitus on luoda mielikuva yleissivistävästä koulutuksesta.

Sairaanhoitajakoulutus ei ole aiemminkaan tapahtunut ammattikouluissa, vaan opistoissa - ts. keskiasteella. Eli vaikka ammattikoulut palautettaisiinkin ammattikouluiksi, sairaanhoitajakoulutus ei siirtyisi niihin - kun ei se ole niissä ollutkaan. Sairaanhoitajakoulutus oli opistotasoista ennen nykyistä ammattikorkeakoulua. AMK on yhtä kuin entinen opistotaso; ei ollenkaan yhtä kuin entinen ammattikoulu.

[Crocodile Gena]

Voisiko vaikka Psykopatologia kommentoida, miksi arvotamme niin hanakasti? Siisti/epäsiisti. Ruma/kaunis. Hyvä/huono(-kirjoittaja). Täällä olemme me hyvät/tuolla ovat he, huonot. Miksi esimerkiksi tässä ketjussa ajauduimme kommentoimaan Ulla Tapanisen ulkonäköä, toistemme kirjoitustaitoja jne. vaikka ketju lähti huono-osaisuudesta, (joka ei tunnu juuri ketään kiinnostavan) En halua piikitellä, vaan tämä kiinnostaa minua aidosti. Onko kysymyksessä se kuuluisa "narsitinen suoja"?

[Crocodile Gena]

Ai niin Kyllästynyt. Osa kommenteistani oli siirtynyt tuonne "Kiusaamista vai vertaistukea" (?)- ketjuun. Pystyykö niitä siirtämään?

[Mirri]

Crocodile Gena, toivottavasti pystyy siirtämään kommenttisi takaisin tänne. Nehän menivät ihan väärään paikkaan ja vääränlaisen otsikon alle.

[Mirri]

Tiedän, mutta koska ammatti(korkea)koulu-uudistusta perusteltiin ammattikoulujen tason nostamisella ja koulutusjärjestelmän yksinkertaistamisella lakkauttamalla opistot ja nimeämällä ammattikoulut ammattikorkeakouluiksi, en pidä kovin todennäköisenä sitä että opistoja perustettaisiin enää uudelleen.
Eikä oikeastaan ole tarvettakaan; miksi sairaanhoitajia ei voisi kouluttaa ammattikoulun nimellä kulkevassa opinahjossa?

(lihavointi minun)

Eihän ammattikouluja ole nimetty ammattikorkeakouluiksi; nimenomaan opistoaste nimettiin AMK:ksi, ei ammattikouluja ollenkaan.
Miksi sairaanhoitajia pitäisi ruveta kouluttamaan ammattikoulussa, koska heitä ei tähänkään asti ole koulutettu ammattikouluissa, vaan (keskiasteen) opistoissa? Oppikouluaikana sairaanhoitajaopistoon oli kaksi tietä; keskikoulun jälkeiselle pidemmälle väylälle, tai lukion jälkeiselle lyhyemmälle väylälle - molemmat toteutettiin opistotasolla, ei ammattikoulussa.