Toisen maailmansodan parhaat potkurihävittäjät

[ritalin]

Mitä mieltä foorumin isännät ovat, että mitkä olivat toisen maailmansodan parhaat yksimoottoriset potkurihävittäjät? Entä kaksimoottoriset? Laittakaapa top10 molemmista.

[Psykopatologia]

Hävittäjät (Top 1):
1. North American P-51D Mustang (Yhdysvallat)

[ritalin]

Noh, eikö tule muita ehdotuksia? P-51D/K oli yksittäisenä tyyppinä yksi sodan parhaista, mutta ei suinkaan sodan paras omaan aikaansa verrattuna, eikä myöskään, jos laitetaan kaikki sodan hävittäjät rinnakkain ja vertaillaan.

[Palle]

Saksmannien syöksypommittaja Junkers Ju 87 "Stuka" Sillä pelastettiin Suomi vuonna 44.



PS. Tämä ei tietysti varsinainen hävittäjä ole.

Toinen ehdokas Messerschmitt Bf 109 (Me 109)

[ritalin]

Tässä on mun lista, koko sodan ajalta parhaat tyypit suhteutettuna omaan aikakauteensa:

1) Messerschmitt Bf 109 - Kaikkien aikojen menestynein hävittäjä. Peräti 97 lentäjää saavutti sillä yli sata pudotusta. Messerschmitt kesti aikaa hyvin vuosina, jolloin hävittäjien kehitys oli ehkä nopeampaa, kuin koskaan ennen, tai jälkeen. Se oli joko maailman paras, tai toiseksi paras hävittäjä vuosina 1937-1940 ja maailman paras syyskuusta 1940, jolloin F-2 -malli tuli taistelukäyttöön elokuuhun 1941, jolloin Focke-Wulf Fw 190 tuli taistelukäyttöön ja säilyi yhtenä parhaista hävittäjistä sodan loppuun asti. Vielä sodan lopussakin K-4 -versio oli neljän maailman parhaan laajassa käytössä olleen potkurihävittäjän joukossa ja oli kenties jopa näistä paras. Bf 109 oli myös helppo valmistaa massatuotantona ja se on kaikkien aikojen neljänneksi eniten valmistettu lentokone. Konetta valmistettiin 33 984 kappaletta Saksassa ja lisää Espanjassa ja Tšekkoslovakiassa. Kone soveltui hyvin myös rintamaolosuhteisiin ja sodan jälkimmäisellä puoliskolla se oli elementissään torjuntahävittäjänä valtakunnanpuolustuksessa. Bf 109:n yksi tavaramerkki lähes koko sen elinkaaren ajan oli maailman paras nousukyky.

Hävittäjä-ässä Olli Puhakan Bf-109G-2, taustalla hävittäjä-ässä Urho Lehtovaaran G-2/kuvan lähde Wikipedia


114 ilmavoittoa RAFaa vastaan saavuttaneen Werner Schröerin Bf-109E-4 ilmassa sodan aikana, konetta tosin lentää kuvassa joku muu/kuvan lähde Wikipedia

2) Focke-Wulf Fw 190/Ta 152 - Kun ensimmäiset A-versiot tulivat taistelukäyttöön elokuussa 1941, Focke-Wulf oli täysin ylivoimainen kone kaikkiin muihin hävittäjiin paitsi Bf 109F -versioihin nähden. Fw 190 säilyi maailman parhaana hävittäjänä aina vuoteen 1943 saakka ja se oli sodan loppuun saakka parhaiden hävittäjien joukossa. Dora-9 -versio oli melko tasainen amerikkalaisen P-51 Mustangin B, C, D ja K -versioiden kanssa lennettäessä korkealla, eli Mustangin vahvuusalueella ja sodan loppuvaiheen malli, Ta 152H oli yksittäisenä konetyyppinä sodan paras taistelukäytössä ollut potkurihävittäjä. Fw 190 on kaikkien aikojen toiseksi menestynein hävittäjälentokone. Mikään muu hävittäjä ei ole ollut niin paljon muita(etenkin vihollisiaan) parempi, kuin mitä Fw 190 oli syksystä 1941 kevättalveen 1943. Fw 190 oli myös ihanteellinen kone rintamaolosuhteisiin ja se oli kenttähenkilökunnalle erittäin helppo käsitellä ja huoltaa. Kone soveltui hyvin myös kokemattomille lentäjille. Fw 190 oli myös erinomainen maataistelukoneena ja hävittäjäpommittajana. Se oli erittäin raskaasti aseistettu ja panssaroitu ja sen moottori kesti hyvin osumia. Lisäksi se oli erittäin helppo valmistaa ja valmistusprosessista kehitettiin sellainen, että sitä oli mahdoton häiritä ilmapommituksilla. Yli 20 000 kappaletta valmistettiin.

Myöhemmin valmistettu ja Tali-Ihantala -elokuvan kuvauksissa käytetty näköispainos 222 ilmavoittoa saavuttaneen ja Tali-Ihantalan taisteluun osaa ottaneen hävittäjä-ässä Erich Rudorfferin Fw 190 A8/N -koneesta/kuvan lähde Wikipedia


Fw 190D-9 "Dora" vähän Saksan antautumisen jälkeen/kuvan lähde Wikipedia

3) North American P-51 Mustang - Erinomaisia pitkän kantaman hävittäjiä. Ensimmäiset Mustangit oli varustettu Allisonin moottoreilla ja niiden suorituskyky heikkeni merkittävästi yli 3000 metrin korkeudella. Sittemmin Mustangiin laitettiin Spitfireissä käytetty brittiläinen Rolls-Royce Merlin -moottori, mikä mahdollisti paremman suorituskyvyn. Koska lentokoneeseen oli kehitetty erityinen jäähdytysjärjestelmä ja, koska polttoaineena käytettiin 150 oktaanista bensaa, moottori kykeni käymään erittäin suurella ahtopaineella ja näin Merlinistä saatiin selvästi enemmän tehoja irti, kuin Spitfiressä. Merlinillä varustetut B, C, D ja K -versiot olivat erinomaisia korkealla lennettäessä ja pitkän kantamansa ansiosta Mustangeista kehittyi erinomaisia saattohävittäjiä korkealla lentäville pommikoneille. Kun B -ja C -versiot tulivat taistelukäyttöön elokuussa 1943, ne olivat maailman parhaita hävittäjiä. Mustangin B, C, D ja K -versioiden tavaramerkkinä oli myös erittäin suuri nopeus ja B -ja C -versiot olivatkin ilmestyessään maailman nopeimpia hävittäjiä. Kesällä 1944 taistelukäyttöön tulleet D -ja K -versiot kykenivät saattamaan pommikoneita Englannista Saksaan ja sitten takaisin. Tämä saattohävittäjien ilmestyminen Saksan taivaalle suurina massoina aiheutti Saksan ilmapuolustuksen murtumisen ja Euroopan ilmaherruuden siirtymisen USAAFille. D -ja K-versiot olivat kuitenkin erittäin raskaita koneita ja siten kankeita, eivätkä näin ollen pärjänneet hävittäjä vastaan hävittäjä -ilmataistelussa kovin hyvin yhtä nopeille sekä erityisesti Mustangeja vastaan suunnatuille Fw 190:n Dora -versioille ja uusimmille Messerschmitt 109:lle. Etenkin Bf 109K-4 oli ylivoimainen Mustangia vastaan. Myös japanin Nakajima Ki-84 oli Mustangiin nähden ylivertainen. Saksa otti kesällä 1944 laajamittaiseen käyttöön myös Messerschmitt Me 262 suihkuhävittäjän. Amerikkalaisten määrällinen ylivoima ja jatkuvat tuhannen pommikoneen ja tuhannen hävittäjän hyökkäykset takasivat kuitenkin etulyöntiaseman USAAFille, kun Saksan ilmapuolustus sai kerralla ilmaan korkeintaan 50 suihkuhävittäjää ja 200 Fw 190/Bf 109:aa.

Sodan jälkeen käytetty P-51D, joka on nyttemmin maalattu hävittäjä-ässä Bruce W. Carrin koneen näköiseksi/kuvan lähde: http://www.mustangsmustangs.com/p-51/su ... l/44-63810


Hävittäjä-ässä John Voll lentää American Beautyksi nimeämällään koneellaan, P-51D Mustangilla vuonna 1944/kuvan lähde Wikipedia

4) Supermarine Spitfire - Liittoutuneiden paras hävittäjä sodan alkupuoliskolla ja muistetaan tärkeästä roolistaan niiltä vuosilta, kun britit olivat puolustuskannalla. Spitfire Mk I oli Messerschmitt Bf 109E:n ohella maailman paras hävittäjä sodan ensimmäisen reilun vuoden ajan. Spitfiren ja Bf 109:n vastakkainasettelu kesti koko sodan ajan ja se on jäänyt historiaan legendaarisena. Spitfire oli Bf 109:n ohella toinen hävittäjä, joka kesti aikaa poikkeuksellisen hyvin. Bf 109:n F-versioiden ja Focke-Wulf Fw 190:n ilmaantuminen ajoi Spitfiret kuitenkin vaikeaan aikakauteen elokuusta 1941 lähtien, jolloin Spifiren vastustajat olivat sitä merkittävästi parempia. Spitfire Mk IX:n tulo taistelukäyttöön maaliskuussa 1943 toi Spitfiren takaisin parhaiden koneiden rinnalle ja se myös pysyi tässä joukossa sodan loppuun asti. Spitfire Mk XIV oli sodan loppuvaiheessa neljän maailman parhaan laajamittaisessa käytössä olleen potkurihävittäjän joukossa ja saattoi olla näistä paras. Spitfiren heikkoutena oli aina, että koneen soveltuvuus rintamaolosuhteisiin oli heikko, koska se oli suunniteltu operoimaan Englannin isoilta lentokentiltä, missä oli aina ensiluokkaiset olosuhteet koneen huoltamiselle. Kaiken kaikkiaan noin 20 000 Spitfireä valmistettiin ennen sotaa, sodan aikana ja sodan jälkeen ja Spitfiren kehitystyö jatkui vielä sodan jälkeenkin.

Spitfire Mk Ia lentonäytöksessä Englannissa 2017/kuvan lähde Wikipedia


Spitfire Mark Vb, jota lentää No.222 laivueen komentava upseeri, laivueen johtaja Richard Milne, myöhemmin kone ammuttiin alas Ranskan rannikolla, kun sillä lensi puolalainen Jerzy Jankiewicz. Ilmavoiton sai ilmeisesti Focke-Wulfilla lentänyt Josef Priller, joka keräsi kaikkiaan 101 ilmavoittoa/kuvan lähde Wikipedia

5) Mitsubishi A6M Reisen "Zero" - Oli maailman paras lentotukialushävittäjä vuosina 1940-1943 ja sillä oli erittäin merkittävä rooli sodassa vuosina 1941-1943, kun Japani oli hyökkäyskannalla. Kevytrakenteinen ja suuren polttoainekapasiteetin omannut Zero omasi pidemmän kantaman, kuin mikään muu suurina määrinä käytetty yksimoottorinen hävittäjä sodan aikana. Koko sodan aikana käytetyistä yksimoottorisista hävittäjistä ainoastaan P-47N omasi pidemmän kantaman. Zero pystyi viemään Tyynellä valtamerellä käydyt ilmataistelut riittävän kauaksi omista lentotukialuksistaan siten, että viholliskoneiden kantama ei yltänyt Japanin lentotukialuksiin. Kevyen rakenteensa ja suuren siipialansa ansiosta Zero myös kääntyi paremmin, kuin mikään muu hävittäjä sodan aikana. Tiettävästi myöskään myöhemmin ei ole valmistettu yhtään paremmin kääntyvää hävittäjää. Jos amerikkalainen hävittäjä pääsi Zeron perään ja Zero alkoi kääntymään ja amerikkalainen kone yritti kääntyä Zeron perässä, Zero oli vain sekunneissa amerikkalaisen koneen perässä ja avasi tulen tykeillään. Zero oli valmistettu bushidōn periaatteita kunnioittaen ja tähän liittyi keskeisesti vihollisen surmaaminen lähitaistelussa. Sodan alkuvaiheessa Zero oli ylivoimainen sekä liittoutuneiden pääasiallista lentotukialushävittäjää, Brewster F2F Buffaloa, että Yhdysvaltojen uutta lentotukialushävittäjää Grumman F4F Wildcatia vastaan. Zeron heikkoutena oli se, että kevyen rakenteen vuoksi koneessa ei ollut panssarointia, eikä sen polttoainesäiliöissä ollut itsetiivistyvää kumipäällystettä ja tästä syystä johtuen kone syttyi helposti tuleen saatuaan osumia. Zero ei myöskään kestänyt aikaa ja, kun vuonna 1943 liittoutuneille tuli uusia, voimakkaampia hävittäjätyyppejä, Zeron viimeisimmätkään mallit eivät pärjänneet niille nopeudessa. Zero on Bf 109:n ja Fw 190:n ohella ainoa hävittäjä, jolla on saavutettu yli sata pudotusta yksittäisen lentäjän toimesta. Eniten pudotuksia saavutti Tetsuzō Iwamoto, joka pudotti Zerolla 202 liittoutuneiden lentokonetta.

Mitsubishi A6M2 museossa Japanissa/kuvan lähde: https://www.car-airmuseum.com/en/airplane/index.html


Mitsubishi A6M5 museossa Japanissa/kuvan lähde Wikipedia

6) Vought F4U Corsair - Voimakas lokinsiipinen hävittäjä, joka lopetti Zeron valtakauden Tyynellämerellä vuonna 1943. Corsair oli maailman paras hävittäjä, kun se tuli taistelukäyttöön helmikuussa 1943. Se oli paketti, jossa oli vähän kaikkea. Se oli alkuun hienokseltaan maailman nopein hävittäjä, sillä oli erittäin hyvä kantama, se kääntyi hyvin, nousi hyvin ja se oli hyvä myös syöksyssä. Lisäksi Corsair oli raskaasti aseistettu ja raskaasti panssaroitu ja kykeni kantamaan pommeja ja raketteja ja sopi näin ollen erinomaisesti myös maakohteita vastaan iskemiseen. Koneen kyvystä ottaa vastaan osumia kertoo mm. kuva lentokentälle palanneesta Corsairista, jonka runko on täysin säpäleinä ja, jonka toisesta siivestä puuttuu puolet. Corsair oli suunniteltu lentotukialushävittäjäksi, mutta käytännössä sitä käytettiin tässä ominaisuudessa hyvin vähän. Lentotukialushävittäjänä se oli sodan paras vertailussa suhteessa muihin hävittäjiin, mutta soveltui lentotukialuskäyttöön Grummanin hävittäjiä heikommin. Sodan loppuvaiheen versio F4U-4 oli yksi sodan nopeimmista suurina määrinä sodassa käytetyistä potkurihävittäjistä ja se oli myös yksi neljästä parhaasta laajamittaisessa käytössä olleesta potkurihävittäjästä sodan loppuvaiheessa. Corsair saavutti sodan aikana pudotussuhteen 11:1, mikä liittyi paljon myös sen paremmuuteen suhteessa Zeroon.

F4U-4 USS Midwayn kannella 1947-1948/kuvan lähde Wikipedia


F4U-4 -hävittäjiä USS Sicilyn kannella Korean sodan aikana 1951/kuvan lähde Wikipedia

7) Republic P-47 Thunderbolt - Voimakas ja raskas hävittäjä, jolla oli hirvittävä tulivoima. Omasi pitkän kantaman ja oli parhaimmillaan korkealla lennettäessä ja soveltui näiden ominaisuuksien ansiosta erinomaisesti pommikoneiden saattohävittäjäksi. Soveltui erinomaisesti myös hävittäjäpommittajaksi, koska se kykeni kantamaan kohtalaista pommikuormaa ja, koska se kykeni kestämään osumia hyvin. Kokonaisuutena P-47 oli venäläisen Lavotškin La-5:n ohella liittoutuneiden paras hävittäjä, kun se tuli palveluskäyttöön marraskuussa 1942. P-47 kesti aikaa hyvin ja kehittyi kaiken aikaa paremmaksi koneeksi. Kone sai useampaan otteeseen tehokkaamman moottorin. Alkuvuodesta 1943 käyttöön tulleet C -versiot ja varhaiset D -versiot olivat puolen vuoden ajan maailman nopeimpia hävittäjiä ennen P-51B:n tuloa palveluskäyttöön. Vuonna 1944 käyttöön tulleilla myöhäisemmillä D -versioilla, bubbletopeilla, oli selvästi pidempi toimintasäde, kuin aikaisemmilla malleilla. Sodan loppuvaiheen versiot N ja M olivat Focke-Wulf Ta 152:n ohella sodan nopeimmat yksimoottoriset potkurihävittäjät, mutta niitä ehti sotaan vain muutama kymmenen kappaletta. N -versioilla oli mahdollisesti pisin toimintasäde kaikista Toisen maailmansodan yksimoottorisista hävittäjistä. Thunderbolt oli kuitenkin raskautensa vuoksi kankea kone, joka kääntyi huonosti. Bf 109:t lensivät ympyröitä Thunderboltien ympärillä.

Varhaista mallia oleva P-47D Englannissa 1944/kuvan lähde Wikipedia


Meksikolainen P-47D "bubbletop" Filippiinien yllä sodan loppupuolella/kuvan lähde Wikipedia

8) Nakajima Ki-84 Hayate "Frank" - Hayate oli sodan loppuessa neljän parhaan suurina määrinä käytetyn yksimoottorisen potkurihävittäjän joukossa. Se oli täydellinen paketti, missä oli kaikki hyvät ominaisuudet. Sillä oli erittäin pitkä kantama, sillä oli kohtalainen suorituskyky myös korkealla lennettäessä, se oli nopea, se oli äärimmäisen ketterä ja kääntyi paremmin, kuin mikään liittoutuneiden hävittäjä, sillä oli erinomainen nousukyky ja sen tulivoima ja panssarointi olivat erinomaiset. Jos Hayatea vertaa Mustangiin, se oli samantapainen pitkän kantaman hävittäjä, mutta kääntyi niin paljon paremmin, että Mustangilla Hayaten perään kääntyminen tarkoitti Mustang -lentäjälle varmaa kuolemaa. Hayatella oli myös selvästi parempi nousukyky, kuin Mustangilla ja näin ollen sillä oli helppo saada etulyöntiasema ottamalla lisää korkeutta. Mustang oli hieman Hayatea nopeampi. Hayate oli Japanin loppusodan ilmaherruushävittäjä, joka taistelukäyttöön tullessaan marraskuussa 1944 oli ilmataistelussa parempi kuin mikään muu olemassa ollut potkurihävittäjä. Syy siihen, miksi Hayate ei ole tämän korkeammalla listassa, on siinä, että sen valtakausi jäi melko lyhyeksi, koska se tuli taistelukäyttöön vain yhdeksän kuukautta ennen sodan loppumista ja siinä, että sen merkitys jäi loppujen lopuksi aika vähäiseksi.

Ki-84 kuvattuna lentokentällä Kaliforniassa vuonna 1970/kuvan lähde Wikipedia

9) Macchi C.202/205 - Parhaita italialaisia hävittäjiä Reggiane Re.2005 Sagittarion ja Fiat G.55 Centauron ohella. Kun C.202 Folgore tuli taistelukäyttöön keväällä 1941, se oli kahden maailman parhaan hävittäjän joukossa Bf 109F-2:n ohella. Vähän myöhemmin tullut Spitfire Mk V oli yhtä nopea, kuin Folgore, mutta jäi kaikessa muussa Folgorea jälkeen. Folgore oli selvästi parempi keskikorkealla-korkealla, kuin Spitfire V ja kääntyi Spitfireä paremmin kaikilla korkeuksilla. Spitfiren erityinen vahvuus suhteessa Bf 109:n oli ollut sen kääntymiskyky matalalla. Folgorea vastaan Spitfirellä ei tätä vahvuutta ollut. Vuoden verran Folgore oli parempi, kuin yksikään liittoutuneiden hävittäjä. Kun parempia viholliskoneita alkoi ilmaantumaan, keväällä 1943 koneesta tuli uusi versio C.205 Veltro, joka vastasi melko tarkasti samoihin aikoihin taistelukäyttöön tullutta Spitfire IX:aa. Veltron rinnakkaismalleja olivat Reggiane Re.2005 ja Fiat G.55. Näitä kolmea hävittäjää kutsuttiin Serie 5 -hävittäjiksi ja niissä oli kaikissa moottorina Daimler-Benz DB 605.

Macchi C.202 Libyassa sodan aikana/kuvan lähde Wikipedia


Macchi C.205 Capoterrassa, Sardiniassa, heinäkuussa 1943/kuvan lähde Wikipedia

10) Dewoitine D.520 - Ranskan uusi superhävittäjä oli vuonna 1940 muista hävittäjistä ainoa, joka oli lähelläkään Spitfire Mk I:n ja Bf 109E:n tasoa. D.520 oli suoritusarvoiltaan hyvin lähellä Spitfireä ja 109:a. Se oli erittäin ketterä kone ja kääntyi ja nousi paremmin, kuin Bf 109E, joka oli sekin erittäin hyvin kääntyvä ja nouseva kone. D.520:n valtakausi jäi kuitenkin lyhyeksi, kun Ranska antautui Saksalle vain viisi kuukautta sen jälkeen, kun Dewoitinea alettiin antaa taistelukäyttöön.

Dewoitine D.520 museossa Ranskassa/kuvan lähde Wikipedia