hermit legacy (kirja-arvio)

[Psykopatologia]

hermit legacy (kirja-arvio)

Jussi "hermit" Nieminen (2010): Kuntoutujan tie.
Omakustanne. Painopaikka Tampere: Juvenes Print - Tampereen yliopistopaino Oy.
ISBN: 978-952-92-6978-5. - 428 s.

Kirjoittajan, Jussi "hermit" Niemisen nimessä oleva hermit viittaa Tukiasema.netissä (ja myöhemmin muuallakin
netissä muillakin nimimerkeillä) kirjoittaneeseen ja kirjoittavaan nimimerkkiin, jonka kuntoutumistarina kyseessä
oleva teos on. Esipuheen on kirjoittanut professori Hannu Lauerma (tammikuussa 2010). Alkusanoissaan (helmikuussa
2009) hermit kiittää Tukiaseman ylläpitäjää Janne Pöyhtäriä, foorumin kirjoittajia ja Pertti Luukkosta sekä
sukulaisiaaan ja ystäviään sekä läheisintään.

Pääosin Kuntoutujan tie koostuu valikoiduista ja osin toimitetuista Tukiasemalle kirjoitetuista päiväkirjoista
18.4.2006 - 26.7.2008 (s. 18 - 426). Lisäksi kirjassa on erikseen kirjoitettuna lapsuutta ja nuoruutta sekä sairastumista
ja sairaalakokemuksia kuvaava johdanto (s. 4 - 17) ynnä (tammikuussa 2010 kirjoitetut) loppusanat (s. 428).

Teoksen parasta antia on huolellisesti ja yhteenvedonomaisesti kirjoitetettu johdanto, jossa kirjoittaja kuvaa mm.
sairastumistaan ja sairaalakokemuksiaan "sisältä" päin. Varsinaisissa päiväkirjoissa on runsaasti tavallista nippelitietoa
päivittäisista tapahtumista, joissa ei yleensä ole mitään erityisen kiinnostavaa. Kirjoittajan olisi pitänyt karsia
materiaalia niin, että lukijan mieleen olisi piirtynyt kuva kuntoutustapahtumasta. Tällaisenaan teoksesta puuttuu
selvä draamallinen juoni. Karsittuina ja editoituina päiväkirjat olisivat tarjonneet napakamman kuvan kuntoutus-
prosessista, varsinkin kun kirjoittaja ei esitä tapahtumista mitään otsikonomaista yhteenvetoa.

hermitin Tukiasemalta tunteville kirjassa ei ole mitään varsinaisesti uutta, oikeastaan päin vastoin: Tukiaseman konteksti
tarjosi hermitin mielensisällöistä tuoreemman ja monipuolisemman kuvan, myös "pimeämmistä" puolista. Sen sijaan
ulkopuoliselle ja yleiselle lukijalle teos saattaa antaa oivallusta mt-kuntoutujan kamppailusta kohti parempaa terveyttä
ja normaalimpaa elämää.

Kuntoutujan tien suurin ansio ei ole juonenkulun elävyydessä tai kaunokirjallisissa meriiteissä vaan kuntoutujan
rohkeassa "kaapista" ulostulossa.

Helsingissä 9. marraskuuta 2010

Pertti Luukkonen
fil.lis., psykologi

[FannyH]

Koska hermit on ollut "kaapissa"?

Minusta hermitti on pitänyt sairauttaan lähinnä brändinä ja ollut siitä tavattoman ylpeä.

[Psykopatologia]

Ainakin netissä noin.

[Psykopatologia]

Täytyy antaa tunnustusta Geolle, jonka nimimerkin hermit ainoana kirjassaan mainitsee ja joka todella pystyi
olemaan kirjoittajalle avuksi. Toinen on "herrasmies" jupe, joka moitteen sanalla sai hermitin asentoon kuin
tinasotilaan. - Molemmat olivat Tukiasema.netin ylläpitäjän lellikkejä.

Merkillistä oli (on), että molemmilla yllä mainituilla oli hostiili suhde sekä minuun että Kyllästyneeseen.

[Psykopatologia]

Kirjasi henkilökuvat jäävät pinnallisiksi ja sangen persoonattomiksi, usein pelkiksi nimiksi.

[Psykopatologia]

Joo, tykkimies.

[Psykopatologia]

Tykistö ampuu Rovajärvellä (2008):
http://www.youtube.com/watch?v=qQR_de-uUKg (2:18)

Ruudinsavu haittaa havaintojen tekemistä iskemistä.

[Riidankylväjä]

Seuraavaksi: "mennäänpäs tuosta suon yli, että heilahtaa"

http://www.youtube.com/watch?v=NNcgJAov ... re=related

[Psykopatologia]

Jupeko vihamielinen? Älä viitsi! Äijähän on puhunut minullekin järkeä!

Se on hyvä, koska olet tarvinnut peräänkatsomista.

[M.J.]

Luin kirjan. Enkä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Minua ei häirinnyt kirjan kehnohko kieliasu, juonenkulun monotonisuus tai teoksen suuri sivumäärä. Kyse on jostain aivan muusta. "Kuntoutujan tietä" mainostetaan "aitona ja rehellisenä tilityksenä suomalaisen mielenterveyskuntoutujan elämästä." Sellaisena sitä varmasti moni pitääkin, ellei ole sattunut seuraamaan Tukiasema -nimistä, nykyään käsittääkseni lopullisesti kuollutta ja kuopattua mielenterveysaiheista keskustelupalstaa vuosien 2004 - 2008 aikana. "Aito" ja "rehellinen" ovat vihoviimeiset sanat, joita "Kuntoutujan tie" -kirjasta saattaa käyttää. Niin paljon asioita Jussi joko kaunistelee tai jättää kertomatta kokonaan.

Kylmä fakta on, että Jussi käytti Tukiasema -foorumia vuosikaudet henkilökohtaisena pikku leikkikenttänään ollen itse se muita kiusaava häirikkölapsi, joka rikkoi toisten lelut ja hajotti heidän hiekkakakkunsa. Jussi käytti monesti päivittäin useita tunteja foorumilla "vertaistuen jakamiseen", kuten hän itse kerran viestissään totesi. Tosiasiassa Jussin viestintä koostui suureksi osaksi tahallisesta ihmisten härnäämisestä, kiusaamisesta, solvaamisesta ja provosoimisesta. Kirjassaan Jussi kuittaa tämän toimintansa joko yksinkertaisesti toteamalla "ilta vierähti Tukarin keskustelujen parissa" tai selittämällä asiat niin päin, että Jussi itse oli uhri, ja toiset palstalaiset kiusaajia. "Harmittaa, kun minua kiusaava akkamafia yrittää järkätä mulle bannia". Ihmisten suuttuessa oli Jussilla tapana piiloutua diagnoosinsa (paranoidinen skitsofrenia) taakse. Hänen mukaansa toisten foorumilaisten tulisi ymmärtää hänen idioottimaista käyttäytymistään, koska hän on "raskaan sarjan mielenterveyskuntoutuja" ja "uskottavammin sairas" kuin esimerkiksi "perusmasentuneet". Jussin uskottavuus vain katoaa kuin tuhka tuuleen hänen itse kirjoittaessaan haluavansa viettää "lokoisaa elämää kuntoutustuella" ja myöntävänsä, että voisi töihin mennäkin, jos siitä vain maksettaisiin riittävästi palkkaa. Kaikki halukkaat saattoivat myös Jussin päiväkirjasta itse lukea, miten hänen vapaapäivänsä kuluivat usein päivisin mielenterveysyhdistysten mukavissa toimintaryhmissä, ja iltaisin mm. kosteiden biljardi-iltojen ja muun kiintoisan toiminnan merkeissä. Mutta sitten kun olisi aamulla pitänyt herätä työtoimintaan, Jussin toimintakyky yllättäen hävisikin. Samaan aikaan, kuin Suomessa monet "perusmasentuneet" nyyhkyttivät yksinään miettien, kauankohan vielä jaksaisivat elämäänsä jatkaa, sukkuloi "uskottavasti työkyvytön" Jussi paikasta toiseen tavaten L:ää, I:tä, J:tä, S:ää ja milloin ketäkin. Ja sen lisäksi hän ehti vielä aiheuttaa kiusaamistoiminnallaan suunnattoman määrän mielipahaa lukemattomille ihmisille. Tässä keskustelussa eräs nuori nainen harkitsee itsemurhaa jouduttuaan Jussin uhriksi: http://keskustelu.suomi24.fi/node/4773572

Summa summarum: "Kuntoutujan tiestä" on sensuroitu pois niin paljon Jussin itsensä kannalta kiusallisia tapahtumia, ja se sisältää niin suuren määrän muunneltua totuutta, etten keksi yhtäkään syytä suositella teosta kenellekään. Tekstiensä perusteella Jussi ei todellakaan myöskään vaikuta "uskottavasti työkyvyttömältä skitsofreenikolta". Epäilen, että Jussi on saanut pitkät kuntoutustukensa psykiatriaan huijaamalla, oireitaan liioittelemalla ja esittävänsä olevansa edelleen lähes yhtä sairas kuin pahimpina vuosinaan oli. Jussin "työkyvyttömyys" myöskin luultavasti nousee Jussin epärealistisista palkkatoiveista ja hänen ilmeisen hyvistä yhteiskunnalta saamistaan etuuksistaan. Mikäli Jussi oikeasti oli Tukiaseman-vuosinaan edelleen pahasti sairas, kyseessä lienee paremminkin ollut jonkinasteinen antisosiaalisen persoonallisuushäiriön muoto kuin "negatiivisesti oireileva vaikeasti invalidisoiva työkyvyttömäksi tekevä skitsofrenia".

[Psykopatologia]

Tervetuloa ja kiitos viestistä!

hermitin omat viesit ovat näköjään ketjusta poissa. On käynyt niin,
että olen suuttunut hermitiin ja poistanut hänet foorumilta viesteineen.