Masennuksen yleisin syy... (HS)

[Maaria]

Juu pointtini olikin se, ettei "pieni asia" lapsuudessa kaikilla myöhemmin laukaise vaikeaa masennusta.

[Pinja]

Helpoiten masennusherkkiä ovat sellaiset, jotka masentuvat pienistä asioista, masennus kipuaa herkästi vaikeaksi, koska niitä pieniä asioita tulee jatkuvasti vastaan. Sitten on niitä, jotka saattavat masentua jostakin suuresta asiasta vaikeasti.

[Maaria]

Juu. Näin on ja jos on kovin herkkänahkainen mielensäpahoittaja niin huonosti käy. Minä muuten meinasin ostaa mielensäpahoittaja-kalenterin, mutta minusta kuvat olivat rumia. (En tarkoita soimata ketään, lähinnä nyt taas viittaan itseeni).

[Runo]

Masennuksissakin on eroa, on eri asia masentua elämän vastoinkäymisistä aikuisiällä, oli sitten suojeltu tai ei, kuin esim traumatisoitua ja masentua jo lapsena väkivaltaisessa perheessä laiminlyötynä ilman huolehtivaa aikuista. Ja kun tällainen lapsi kasvaa aikuiseksi, joutuu heikoin eväin maailmalle masennus repussaan, niin traumoja syntyy helposti lisää.

Masennus, jossa istuu lamaantuneena ainoana ajatuksena päässään ettei enää yhtään tuntia elämää, eihän, nukkumaan radio päällä jotta tuntee todellisuuden, jotta traumamuistot eivät saa valtaa, on aivan eri asia kuin se, että mieleltään perusterve masentuu avioerosta.

[Psykopatologia]

19:57
On ollut myös esillä - kun depressio johtuu lapsuudenkokemuksista - että eikö depressio sitten johdukaan välittäjä-aineista (serotoniini ym.).

Kyseessä ovat vain syy-analyysin erilaiset tasot (syvyys ja laajuus) ja useimmiten rinnakkaiset prosessit: Biologisessa otteessa analyysi-yksikkö on molekulaarinen, ekä siinä kysellä, mitä ko. molekyyli-kimppu on kokenut ja missä ympäristössä hän on asunut. Psykologisessa otteessa analyysi-yksikkönä on koko ihminen ympäristönsä kontekstissa, eikä siinä takastella hänen aineenvaihduntaansa. - Näitä katsantoja on vaikea yhdistää s a m a a n teoriaan.

Erilaisten sairauksien syy-luettelossa e r i tyyppiset syyt ovat usein ikään kuin sulassa sovussa. Unettomuus voi johtua esimerkiksi harvinaisesta jättikärkisyydestä (alla olevine fysiologisine syineen). Mutta uniprofessori voi kaikessa rauhasa laittaa samaan syssyyn unttomuuden suurimman syyn, huolet, ilman mitään mainitaa huoliin liittyvistä molekylaarisista muutoksista.

[Runo]

Olen kyllä täysin ei-ammattilainen mitä tulee psyykkisiin asioihin...mutta minä kyllä pystyn yhdistämään nuo kaksi samaan teoriaan. Mitä vaikeaa siinä on? Aivan varmasti lapsen aivo-biologian ja kemiat ja muut saa aivan sekaisin jos lapsi joutuu elämään koko lapsuutensa pelossa tai masentuneen ja puhumattoman, ei-hoivaavan äidin hoidossa. Tai saamatta nukkua koskaan kokonaisia yöunia.

[Psykopatologia]

Pystytkö myös laatimaan La Traviatan katsojan ja kuulijan biologisen aivokartan juonen eri vaiheissa?

Aivojen ja mielen yhteyden ongelma on ratkaisematta.

[Pinja]

Olisi ihan kiva ennen kuin masennusdiagnoosia tehdään, tutkia potilaan serotoniinin taso, että onko se alentunut. Jos ei ole, masennusdiagnoosia ei tehtäisi. Epäilen, että masennusdiagnooseja tehdään jopa väärin, potilaan kertoman mukaan tai sitten potilasta ei edes haastatella. Masennuksen voi kuulemma päätellä pelkästä olemuksesta ja ulkonäöstä, voi mennä pahastikin vikaan. Pelkästään tietämällä potilaan lapsuudenkokemukset, ei myöskään voi tehdä masennusdiagnoosia.

[popi]

Joidenkin teorioiden mukaan masennus biokemiallisena ilmiönä on juuri seretoniinin vajaatoiminnassa. Siksi en oikein ymmärrä pointtiasi. Toisaalta nykyään tämä serotoniiniteoria on saanut krititiikkiäkin. Tiedä mikä on totuus. Varmaankin lapsuuden kivikot vaikuttaa, mutta jotkut eivät masennu siiitä huolimatta. Eli kaiketi aivokemialla on vaikutuksensa.

[Hilppa]

Pystytkö myös laatimaan La Traviatan katsojan ja kuulijan biologisen aivokartan juonen eri vaiheissa?

Aivojen ja mielen yhteyden ongelma on ratkaisematta.

Kai jonkinlainen aktivoituvien kohtien kartta voitaisiin laatia siis sellainen, jossa tietyt tunnetilat vastaavat tiettyjen alueiden aktivoitumista (ainakin keskimäärin).

[Hilppa]

Psykopatologia: "9:57
On ollut myös esillä - kun depressio johtuu lapsuudenkokemuksista - että eikö depressio sitten johdukaan välittäjä-aineista (serotoniini ym.)."
Sulkevatko nuo pois toisensa?

Veitsi rikkoo ihon pinnan. Veren hyytymisen aiheuttaa kaskadireaktio, jossa K-vitamiini ja fibrinogeeni ovat osallisia molekyylejä muistaakseni. Haavan parantumista voidaan nopeuttaa pihkavoiteella, jossa on kudokseen muodostuneen haavan umpeutumista nopeuttavia tekijöitä.

[Pinja]

Masennuksessa pahinta on masennuksen tunne, ei ajatukset. Tunne aiheutuu ajatuksista. Voiko olla masentunut ilman masennuksen tunnetta?

[Mirri]

Kyllä ihminen voi sairastaa masennusta tuntematta itseään masentuneeksi.

[Runo]

Miten psykoosit, kuinka paljon niiden taustalla voi olla lapsuuden traumoja? Onko luotettavia tutkimuksia?

[Pinja]

Kyllä ihminen voi sairastaa masennusta tuntematta itseään masentuneeksi.

Sittenhän ei ole kärsimystä, kun ei ole masennuksen tunnettakaan. Toimintakyky voi olla rajoittunut oireiden takia, muttei kärsi masennuksen tunteesta. Tunne nimittäin rajoittaa lisää kaikkea toimintakykyä ja vaikuttaa jaksamiseen ja voiman tunteeseen. Kokeneena tiedän, että masennuksen tunne tuntuu erittäin pahalta ja lamauttavalta.

[Mirri]

Olisikohan se 'masennuksen tunne' ahdistuneisuutta?
Eihän mielialan lasku varsinaisesti tunnu miltään; päinvastoin mitä enemmän mieliala laskee sitä vähemmän mikään tuntuu miltään. Vaikeasti masentunut on enemmänkin kuin 'pystyyn kuollut'. Mutta masennus voi oireilla muiden oireidensa lisäksi myös vaikeana ahdistuneisuutena, tuskaisuutena. Se tuntuu, ja pahalta tuntuukin.
Jos ja kun ahdistuneisuutta saadaan lievitettyä, vaikeasti masentunut voi kokea olonsa helpommaksi, vaikkei masennus itsessään ole kadonnut mihinkään, vaan 'pystyyn kuolleen' olomuoto jatkuu.

[Pinja]

Mistä tietää ilman psykiatria, että itsellä on masennus, jos se ei ole tunne, mistä sen voisi varmasti tietää?

[Mirri]

Ei kai mistään. Siksihän ihminen voikin sairastaa masennusta ties miten pitkään, ja se pääsee pahenemaan ennen kuin henkilö tajuaa, että jotakin on hullusti.
Ei masennus ole sairaus, jonka pystyisi itse diagnosoimaan itselleen. Sen sijaan pitkään sairastanut ja diagnosoitu masennuspotilas voi opetella tuntemaan oman sairautensa oireilua niin, että tietää miten sairaus hänen kohdallaan 'käyttäytyy'. Sitä sanotaan oireiden hallinnaksi.

Onneksi masennukseen usein kuuluu ahdistuneisuus. Vaikkei masennusta tunnistaisikaan, ahdistuneisuuden lisääntyminen voi saada huomaamaan, että tarvitaan apua. Tosin jos ahdistuneisuuskin on jatkunut niin pitkään, että se on ikään kuin ominaisuus, niin eipä sitäkään ole helppo huomata; ei, ennen kuin on saanut mahdollisuuden olla ilman jatkuvaa ahdistuneisuutta.

[Pinja]

Mistä masentunut voi tietää olevansa huonossa kunnossa?

[Mirri]

Selkeä mielialan lasku on yksi keskeinen masennuksen oire.
Mielialan lasku - ilman ahdistuneisuutta - ei välttämättä aiheuta pahaa oloa. On vain latistunut, tyhjä ja voimaton olo; mikään ei tunnu miltään, saati että matalan mielialan kanssa innostuisi, kiinnostuisi, ilahtuisi, sun muuta. Myönteiset tunteet ja kokemukset ovat hukassa, muttei kielteisiäkään välttämättä ole - kun ei kerran mikään tunnu miltään eikä missään. Matala mieliala voi ilmetä jähmeytenä, turtumuksena, reagoimattomuutena...

Ihminen, joka on elänyt suuren osan elämästään masentuneena, ei ehkä tiedä mistään, että hän on sairas ja voi huonosti, ellei hänelle kerrota asiaa. Voi olla vaikea tunnistaa itsessään matalaa mielialaa, jos ei tiedä eikä ole kokenut mitä normaali mieliala on.