Parantuuko ihminen terapiassa?

[Psykopatologia]

"Huonoja" joko kroonisesti tai kasuaalisesti on kaikissa ammattiryhmissä
keskimäärin sitä enemmän mitä alhaisempi koulutus työntekijällä on.

Minusta on aiemmin näyttänyt siltä, että jostkut sossut ovat joissain
työpaikoissa ryhtyneet terapeuteiksi sen sijaan että he olisivat
pätevöityneet oman alansa töissä.

[haller]

Itte en o psykoterapiassa, enkä muissakaan hoitomuodoissa parantunut psyykkisistä sairauksistani, mutta olen saanut keinoja pysyväisoireiden kanssa pärjäämiseen ja jotkut oireet ovat lieventyneet.
En usko, että tulenkaan kokonaan parantumaan koskaan, ku olen ollut hoidon piirissä jo 12 vuotta ja rapiat ja edelleen o pos. oireita ja agorafobiaa, paniikkia, pakkoajatuksia ym.
T: Haller

[Ryysy]

Minua vähän ärsyttää se, että olen ollut (lääke)hoidon piirissä lähes 10 vuotta, mistä huolimatta en ole merkittävästi parantunut (en ole varma mitä mittareita käytän, paitsi äitini mielipidettä sekä lääkkeitä ja stressinsietokykyä). Olen käynyt juuri sairaanhoitajalla joskus ja koin siitä olevan apua varsinkin kriisitilanteissa. Myös päihdehoitajan luona käynnit ovat olleet hyödyllisiä akuuteissa kriiseissä (vai huolissa ja murheissa). Lääkkeet sen sijaan eivät ole vähentyneet, pikemminkin lisääntyneet, mitä en näe pitkällä tähtäimellä hyvänä asiana. Alkaa olla toivonsa menettänyt olo. Siksi olen ajatellut, että terapiassa voisi jotenkin ihmeellisesti parantua. Mutta kai se parantuminen pitää ottaa omiin käsiin, ainut vaan ettei se pysy omissa käsissä, ainakaan ilman tukea. Elämänhallintani on yhtä vakaata kuin... en keksi mikä.

Minusta on aiemmin näyttänyt siltä, että jostkut sossut ovat joissain
työpaikoissa ryhtyneet terapeuteiksi sen sijaan että he olisivat
pätevöityneet oman alansa töissä.
Millaista heidän työnsä kuuluisi olla, kun se on sitä, että on pätevöitynyt oman alansa töihin? Eritoten tarkoitan psykiatrisia sairaanhoitajia. Päihdehoitajat näköjään tukevat ensisijaisesti kaikkea mikä liittyy päihteidenkäytön vähentämiseen... mutta se mikä kaikki liittyy vaikuttaa jotenkin suppealta lähestymistavalta, kun nähdään kaikkien ongelmien toisaalta johtuvan alkoholista... jotenkin yhtäkkiä kaikki on alkoholia. Sitten toisaalta päihdehoitaja aina muistaa viitata siihen, että "sinulla on tätä psykiatrista (?) taustaa", en muista mitä ilmaisua hän käyttää. Kuitenkin jotakin mikä viittaa mielenterveyden ongelmiin tai sitten traumoihin tms.

[Psykopatologia]

Psykoterapiassa parantaa se, että kun potilas puhuu vaikeista asioista,
ne palaavat häneen (toivottavasti) vähemmän vaikeina.

[Kyllästynyt]

Psykoterapiassa parantaa se, että kun potilas puhuu vaikeista asioista,
ne palaavat häneen (toivottavasti) vähemmän vaikeina.

Kuinkas sitten suu pannaan jos terapeutti tuuppaa potilaan vaikeine asioineen yksin ulapalle: vene vuotaa eikä potilaalla ole airoja, tapista puhumattakaan?

[Psykopatologia]

Ei noin saisi tapahtua.

[Kyllästynyt]

Ei noin saisi tapahtua.

Ei se keneltäkään lupaa kysy.

[Pinja]

Vaikeaa asiaa joutuu usein käsittelemään moneen kertaan ennen kuin vaikeusaste pienenee tai nollaantuu.

[Psykopatologia]

Läpityöskentelyä.

Vrt. Laiva pääsee satamasta, kun k a i k k i köydet ovat irti.

[Mirri]

Psykoterapiassa parantaa se, että kun potilas puhuu vaikeista asioista,
ne palaavat häneen (toivottavasti) vähemmän vaikeina.

Kuinkas sitten suu pannaan jos terapeutti tuuppaa potilaan vaikeine asioineen yksin ulapalle: vene vuotaa eikä potilaalla ole airoja, tapista puhumattakaan?

Toisin sanoen terapeutti hylkää kesken kaiken, vai mitä tarkoitat?

Ei kai sellaista hylkäämistä saisi tapahtua, mutta elämä on...
Joskus käy niinkin traagisesti, että psykoterapeutti sairastuu vakavasti tai peräti kuolee kesken psykoterapian. Suun asennosta en tiedä, mutta arvelen surun olevan aika suuri ja kokemuksen erittäin traumaattinen. Jos taas terapeutti hylkää, koska syystä tai toisesta tahtoo tehdä niin, viha ja pettymys ovat varmaan päällimmäisiä tunteita. Ja traumaattinen kokemus tietysti sekin, ehkä traumaattisempi kuin jos hylkääminen tapahtuu psykoterapeutin mahtamatta asialle mitään.

[Kyllästynyt]

Läpityöskentelyä.

Vrt. Laiva pääsee satamasta, kun k a i k k i köydet ovat irti.

Niin, laiva. Mutta vuotava vene joka on kiinni laiturissa vain yhdellä puolilaholla narulla...

[Pinja]

Kyllästynyt viittaatko terapeuttiin, joka ei osaa auttaa vai joka pahentaa tilannetta?

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt viittaatko terapeuttiin, joka ei osaa auttaa vai joka pahentaa tilannetta?

Kumpaakin.
Oikeastaan se, ettei terapeutti osaa auttaa merkitsee lähes väistämättä potilaan tilanteen pahenemista (ehkä terapeutilta tahatonta pahentamista, mutta kuitenkin).

[Mirri]

Mistä sen huomaa, ettei psykoterapeutti osaa auttaa tai peräti pahentaa potilaan tilannetta?

[Kyllästynyt]

Mistä sen huomaa, ettei psykoterapeutti osaa auttaa tai peräti pahentaa potilaan tilannetta?

Mielestäni potilaan vointi on tärkein sekä myös riittävän tarkka indikaattori.

[Pinja]

Toisinsanoen tilannetta pahentaisi se, että kun tarvitsee ja yrittää saada apua niin jää avutta. Minua on joskus loukannut terapiassa se, kun terapeutti ei ole auttanut tilanteessa, jossa en pärjää yksin. Pelkkä kuunteleminen ei riittäisikään vaan pahentaisi tilannetta, kun tulee kuulluksi muttei nähdyksi.

[Kyllästynyt]

Toisinsanoen tilannetta pahentaisi se, että kun tarvitsee ja yrittää saada apua niin jää avutta..

Periaatteessa kyllä.

... Minua on joskus loukannut terapiassa se, kun terapeutti ei ole auttanut tilanteessa, jossa en pärjää yksin...

Mitä apua sinä silloin olisit halunnut?

... Pelkkä kuunteleminen ei riittäisikään vaan pahentaisi tilannetta, kun tulee kuulluksi muttei nähdyksi.

En ymmärrä mitä tuo tarkoittaa.

[Pinja]

Kysymys 2) Tarkoitan nähdyksi tulemisella sitä, että ymmärtääkö terapeutti minua. Ymmärtääkö kuuntelemaansa tai onko kuunnellut ollenkaan. Sitä näkeekö terapeutti sitä, että tarvitsen asiassa apua ja näkeekö hän sitä, että en pärjää asiassa yksin.

Kysymys 1) Haluan, että silloin minua ymmärretään ja terapeutti sanoo minulle jotakin mistä on apua (jos hän sanoo jotakin mistä ei ole apua muttei haittaakaan saatan loukkaantua silloinkin, haluan tulla siis autetuksi). Toivon hänen sanovan sellaista minkä jälkeen koen pärjääväni asian kanssa yksinkin.

Kyllästynyt mitä sinä toivoisit siinä tilanteessa terapeutilta, kun sinusta tuntuu ettet pärjää yksin jonkin asian kanssa?

[Kyllästynyt]

Kysymys 2) Tarkoitan nähdyksi tulemisella sitä, että ymmärtääkö terapeutti minua. Ymmärtääkö kuuntelemaansa tai onko kuunnellut ollenkaan. Sitä näkeekö terapeutti sitä, että tarvitsen asiassa apua ja näkeekö hän sitä, että en pärjää asiassa yksin.

Kysymys 1) Haluan, että silloin minua ymmärretään ja terapeutti sanoo minulle jotakin mistä on apua. Toivon hänen sanovan sellaista minkä jälkeen koen pärjääväni asian kanssa yksinkin...

Terapeutin pitäisi kai "virkansakin puolesta" pyrkiä ymmärtämään ja myös hyväksymään potilas: ideaalitilanne, joka voi olla mahdoton saavuttaa.
Sille, että terapeutti ymmärtää, muttei hyväksy - voi olla hyvä syy ja järkeenkäyvät perusteet.
Se, että terapeutti ei ymmärrä, mutta kuitenkin hyväksyy - on mielestäni (puolin ja toisin) falskia.

Kaikkein huonoin vaihtoehto on kuitenkin (tietenkin) se, että terapeutti ei ymmärrä, eikä hyväksy.

[Pinja]

Nimenomaan sen takia, että terapeutin tehtävä on ymmärtää ja hyväksyä odotan niitä saavani. Jos kerron saman asian minkä olen terapeutille kertonut ystävälleni, niin en odota ymmärrystä ja hyväksyntää sanallisesti vaan hiljaa olokin ystävän taholta riittää ja en pidä hiljaa oloa silloin loukkaavana. Kun kerron terapeutille ongelmastani niin voi käydä niinkin, että terapeutti hyväksyy, mutta itse en hyväksy. Aina siis se, että terapeutti hyväksyy ei johda itsessä asian hyväksymiseen (Voidaan tarvita ongelman käsittelyä useisiin otteisiin ja hyväksyminen voi tapahtua pikku hiljaa). Toivon terapeutin ymmärtävän minua niin, että hänen hyväksyntänsä johtaa minussa hyväksyntään asiaa kohtaan -silloin odotukseni täyttyvät ja siihen tarvitaan minun puoleltanikin asian käsittelyä, jossa toivoisin terapeutin auttavan ellei muuten onnistu. Vaikeimmat asiat taitavat olla juuri niitä asioita, joita ei itsessä hyväksy.