Kirjoittaja Ryysy » 18.05.2015 21:29
Ja kaamea kotihoito kai varsinkin. Edelleen olen sitä mieltä, että suhteellisen vahvasti dementoituneet vanhukset pitäisi laittaa vanhainkotiin eikä lisätä ja lisätä kotihoitoa. Lähihoitajaksi kelpaa lähes kuka tahansa, joten aivan varmasti osa töistä jää aina tekemättä varsinkin kotihoidossa, jossa hoitajan tulee toimia itsenäisesti. Tai ehkä lähihoitajille opetetaan yhteistyökyvyttömän /-haluttoman hoitamista? Missä määrin lähihoitaja edes osaa määritellä, mitä missäkin tilanteessa pitäisi tehdä? Olen 'traumatisoitunut' vanhuksista, jotka eivät a) avaa ovea, b) syö, c) ota lääkkeitä, d) suostu suihkuun saati muulle pesulle, e) jäävät köntsät housuissa odottamaan seuraavaa hoitajaa, joka ei hänkään saa köntsähousuja vaihtoon. Näin vanhus on köntsät housussa monta päivää. Yhteydenotto omaisiin ei auta, pakottaa ei ketään saa, tiedä siinä sitten mitä teet.
Missä vaiheessa soitat ambulanssin, jos vanhus ei syö kuin karkkeja? Vai kuuluuko kotihoidettavalle vanhukselle lapata väkisellä ruokaa suuhun, jos hän ei syö? Ihan hirveästi pitää koko ajan tehdä eettistä ja aivojen toimintaa vaativaa työtä. Mutta ehkä se opetetaan sitten koulussa.
Saavat kai kotihoidon työntekijätkin jotakin tukea työyhteisöltään? Joillakin hoitajilla on ilmiömäinen kyky saada aina kaikki vanhukset hyvälle tuulelle ja yhteistyökykyisiksi, niin että hommat sujuu suit sait vaan, mutta kun näin ei ole kaikkien hoitajien kohdalla... Osa hoitajista on myös robottimaisia. Esim. jos kotihoidossa oleva vanhus osaa ja pystyy vaihtamaan omat pöksynsä, niin hoitaja tekee sen kuitenkin hoidettavan puolesta, toiminta on silloin hyvin luontevaa kuitenkin. Joskus voi tulla nenille, mutta se unohtuu äkkiä ja sitten puhutaan taas sodasta tuhannennen kerran.
Lisäisin vielä kirjainluetteloon, että f) dementoituneet kotoa omille teilleen lähtevät vanhukset...
Viimeksi muokannut Ryysy päivämäärä 18.05.2015 21:34, muokattu yhteensä 1 kerran