Parantuuko ihminen terapiassa?

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt kirjoitti:
En arvostele mielipiteitäsi. Korkeintaan arvostelen sitä, että pyrit esiintymään "joka alan erikoisasiantuntijana" ja jonkinlaisena "lopullisen totuuden" apostolina joka kertoo meille muille miten asiat ovat.

Minulla nyt vaan sattuu olemaan omanlaiseni tyyli ilmaista asoita. Olen pahoillani, jos se loukkaa jotakuta.

Ei sinun "tyylisi" minua loukkaa, en vain jaksa latteuksia.

[Kyllästynyt]

En arvostele mielipiteitäsi. Korkeintaan arvostelen sitä, että pyrit esiintymään "joka alan erikoisasiantuntijana" ja jonkinlaisena "lopullisen totuuden" apostolina joka kertoo meille muille miten asiat ovat.

Kyllästynyt, jotakin samantapaista olet joskus kirjoittanut minullekin. Ja nimennyt minut joka alan asiantuntijaksi.

Niin olen, enkä ole mielipidettäni muuttanut.
Samanlaisia latteuksia kuin Sateentekijä, sinä et ole kirjoittanut.

[Kyllästynyt]

Mielestäni keskustelussa saa ilmaista oman kantansa asioista, joista myös saattaa jotain tietää.

Tietysti saa, mutta jos ei ole kerrottavaa (muuta kuin latteuksia), kannattaako se tuoda julki jok'ikisessä ketjussa?

[Kyllästynyt]

Mitä tarkoitat kirjoittamillani latteuksilla?

Sitä, että latelet itsestäänselvyyksiä niin kuin ajattelisit niiden olevan muille ihmisille/lukijoille uusia ja ennennäkemättömiä tietoja.

[Kyllästynyt]

Mielestäni keskustelussa saa ilmaista oman kantansa asioista, joista myös saattaa jotain tietää.

Tietysti saa, mutta jos ei ole kerrottavaa (muuta kuin latteuksia), kannattaako se tuoda julki jok'ikisessä ketjussa?

Mikähän sinua Kyllästynyt tänään taas noin kovasti riepoo?

Ei mikään erityisesti tänään; latteudet tuskastuttavat minua joka päivä.

[Kyllästynyt]

Ikävää, etten ole Kyllästyneen tasoinen älykkö, vaan latelen kaiken aikaa latteuksia jotka hänen älylleen ovat tuskastuttavan tyhmiä. Hienoa, että joukossamme on yksi, joka ei koskaan kirjoita muuta kuin asiaa!

En luule olevani älykkö ja täysin varmasti tiedän, etten kirjoita pelkkää asiaa, mutta mielestäni itse kukin voisi harkita, pitääkö/kannattaako kommentoida silloinkin kun ei ole mitään sanottavaa.

[Ryysy]

...
Ensi kerralla, kun menen päihdehoitoihmisen kanssa juttelemaan, niin otan ihan tasan yhden xanorin, sitten ehkä olisin lähempänä "omaa itseäni" eli ahdistusoireet olisivat vielä näkyvämpiä. Nyt kun olen siellä käynyt, niin olen saattanut ottaa jopa yhden enemmän mitä päivässä on määrätty siksi, että pystyisin sanallisesti edes ilmaisemaan itseäni...

Miksi otat sen yhdenkään? Eikö ammattilaisen pitäisi kyetä hallitsemaan tilanne ja keskustelemaan potilaan kanssa, vaikka potilas ei olisikaan syönyt yhtään Xanoria? Kysymykseni on varmasti typerä, mutta minä ajattelen niin, että ammattilainen on ensisijaisesti potilasta varten tuossa tilanteessa eikä päinvastoin.

Kysymyksesi oli erinomainen, ainakin minulle esitettynä, koska en pystynyt siihen vastaamaan heti, vaan jouduin miettimään asiaa, siltikään en pysty siihen vastaamaan vieläkään kokonaisvaltaisesti. Riippuvuus on yksi syy. Nuo muut syyt paljon vaikeaselkoisempia. Kai se yksiselitteisimmin on vain se olo.

[Ryysy]

Pp ja muut. Jos teillä on luppoaikaa, niin kertokaa mitä mieltä olette alkoholinkäytön vaikutuksesta terapiaan. Onko terapian kannalta eroa siinä onko alkoholisti vai alkoholiongelmainen? Entä mitä mahtaa tarkoittaa hoitajan sanomana se, että "alkoholinkäytön pitäisi olla hallinnassa, että pääset tätä kautta terapiaan"? Milloin alkoholinkäytöstä on haittaa terapialle vai onko siitä aina haittaa?

[Psykopatologia]

Katsotaan, että a l k o h o l i s t i(nen) on niin riippuvainen päihteestä, että kaikki muu on toissijaista.
Pelkällä liikakäyttäjällä (abusus) on muitakin intressejä.

[Ryysy]

Lueskelin pitkin yötä ja aamua artikkeleita... niissä eroteltiin alkoholismi ja ongelmakäyttö toisistaan. Alkoholismista kärsivän kohdalla terapian sanottiin olevan täysin hyödytöntä. Ongelmakäyttäjän kohdalla asiasta en löytänyt oikein tietoa, paitsi joitain turhaa "tule terveystaloon ja käy kahdeksan kertaa vastaanotolla, niin ongelmasi katoaa"-tyyppistä moskaa. En ainakaan usko, että minun ongelmakäyttöni, joka on pahentunut vuosien mittaan, noin vain loppuisi. Pikemminkin jopa ajattelen, että on melkein kohtuutonta vaatia (en vielä tiedä vaatimuksia) ainakaan ongelmakäyttäjän kohdalla jotakin tiettyä kriteeriä siitä, mikä on hyväksyttävää alkoholinkäyttöä, että olisi valmis terapiaan. Näkisin pikemminkin niin, että ainakin omalla kohdallani terapia voisi pikemminkin olla nimen omaan se, mikä motivoisi sitä alkoholinkäytön vähentämistä tai lopettamista. Totta kai keskusteluapukin tukee vähentämistä tai lopettamista... ja ennen se tukikin sitä erinomaisesti. Nyt se ei enää toimikaan niin vain ja pelkään, että kohta on taas vain yksi ongelma lisää.

Pisti silmään, että Pekka Kiviranta kirjoitti alkoholismista psykoosin tasoisena tuskatilana ja Martti Paloheimo puhuu alkoholismin taustaneuroosista.

Mietin vaan, että jos alkoholismin taustalla on aina jotakin neuroosia tai muuta, niin alkoholin ongelmakäytöstä kärsiviähän nimen omaan kannattaisi hoitaa terapialla, ettei tilanne mene alkoholismiksi.

[Psykopatologia]

Viinaan menevät voidaa karkeasti jakaa kahtia:

A Geneettistä alttiutta omaavat, "primaariset".

B Ei-geneettistä alttitta, "sekundaariset".
Heillä on taustassaan usein neuroottistyyppistä problematiikka,
ja he juovat pystyäkseen kohtaamaan todellisuuden.

Myöhemmässä vaiheessa molemmilla ryhmillä voi olla niin,
että he juovat, jotta heidän ei tarvitsisi kohdata todellsuutta.

[Ryysy]

Ei voida ainakaan vielä tietää kenellä on geneettinen alttius. Enkä edes täysin tiedä mitä se tässä tarkoittaa. Jotakin biologisia rakenteitako? Vai tarkoittaako geneettinen alttius tässä myös esim. kasvuympäristön tuottamaa alttiutta tai opittua mallia, mikä on sitten muovannut biologisia rakenteita? En tajua näistä biologioista ja geneettisistä ja kysymysmerkit ovat vain lauseiden muodon takia.

Mutta luulen, että oli geneettinen alttius tai ei, niin ihminen voi silti tulla alkoholismista kärsiväksi. On silti vaikea määritellä sitä, kuka on alkoholisti ja kuka ei, kuka on "vain" ongelmakäyttäjä suhteessa siihen kuinka terapiasta voi hyötyä.

Mielessäni on käsitys, että juominen muovaa ainakin joidenkin "pään biologista rakennetta" niin, että sinne muodostuu tietynlainen "systeemi", joka ilmenee käytännössä niin, että syystä tai toisesta tarttuu pulloon herkemmin.

Mutta terapia. Psykiatri sanoi, että terapiaan voi päästä vaikka joisikin suhteellisen paljon eli esim. kerran viikossa kymmenen ja toisen tai kolmannen kerran viikossa kaksi. Että. Mäen ny tiä meneekö tämä ihan noin. Koska minusta se vaan ei ole normaalia "tissutella" parina-kolmena päivänä viikossa edes sitä kahta tai kolmea.

Mielestäni lääkkeet taas ovat niitä, jotka auttavat tuossa "todellisuuden kohtaamisessa". Alkoholi taas on sellainen, mitä 'vain' tekee mieli. Meitsin kohdalla niinku.

[Kuutar]

Voi parantua hoidosta huolimatta.

[Kyllästynyt]

Voi parantua hoidosta huolimatta.

Ja päinvastoin.

[Ryysy]

Ajattelin, että koulutan terapeutin itselleni tuosta keskusteluapuihmisestä.

[Rane]

Minä ainakin olen parantunut.

[Ryysy]

Keskusteluapuihmiseni on ihan epäterapeuttinen - oli ainakin tänään - "alkoholi sitä, alkoholi tätä, kun olet päässyt alkoholiasiassa eteenpäin, niin on helpompi tukea sinua. Ja terapiassa tosiaan alkoholi ei saa olla esteenä. Käsittääkseni tosiaan hakeuduit tänne alkoholin takia" - no niin hakeuduin - mutta mä haluaisin puhua myös muista asioista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Vaan empä saanut suutani auki. Suosiolla seuraava käynti kolmen viikon päähän. Yhtä tyhjän kassa, no vitutus tuli sentään, että jotain sai tuokin ISTUNTO aikaan.

Kai mä voisin siellä pälättää häpeästä, traumoista, peloista, huonommuuden tunteista, paskasta, ahdistuksesta, mutta se ei osaa yhtään ohjailla keskustelua. Selostaa vain omia ympyräpyöreitä juttujaan, joita en edes tajua ja joudun koko ajan kysymään, mistä se nyt oikein puhuu. Jostain se puhui, että alkoholista pitäisi päästä eroon, niin pääsisi elämässä eteenpäin. No niin. Vittu, olen alkoholisti.

Alkoholista ei ole helppoa päästä eroon tai saada sitä sopivalle asteelle (mitä se tarkoittaakaan), mutta ei ole saatana helppo päästä eroon sosiaalisista peloista eikä mistään vaivaavasta asiasta, jos ei niistä saa puhua - ja niistä ei ehkä edes kannata puhua, koska vastaanotto voi asioille olla normihoitohenkilöltä "niin - sekin kun alkoholia jo niin nuorena olet juonut", "kyllä traumaattisia kokemuksia on" tai jotain yhtä pätevää ja ""terapeuttista"".

Mutta ihan sama. Huutelen sitten täällä teidän riesananne.

Edit: Olisi varmaan pitänyt sanoa sille, että minulla on väkivaltaisia ajatuksia toisia ihmisiä kohtaan, jos se vaikka sitten olisi osannut sanoa jotain järkevää. Ja unohdin tosiaan ottaa vain sen yhden xanorin. Olisi pitänyt kolmen sijasta ottaa viisi, niin olisin ehkä saanut asiani sanottua ja voinut olla nyt tyytyväinen käyntiin, en tiedä.

[Rane]

Onko alkoholisteille netissä sellaisia tukisivustoja kuten Kiloklubi laihduttajille? Minua kiloklubi auttaa, koska siinä pitää merkitä kaikki ruoat, joita syö, ja ohjelma laskee kalorit. Itse kun ei osaa säädellä tuota syömistä, niin hyvä, että ohjelma auttaa. Olen syönyt paljon ihan muuten vaan, ei ole ollut nälkäkään. Ihan tyhmää.

[Ryysy]

Laskurien toiminta alkaisi varmaan jossakin vaiheessa olla aika epäluotettavaa, kun tietyn alkoholimäärän jälkeen saattaa oluita alkaa mystisesti "katoamaan", olen kuullut että niitä on myös "varastettu", koska "niitä piti olla enemmän jäljellä, niitä oli varmasti vielä ainakin kolme". Seuraavana päivänä, kun siivoilee tölkkejä, löytyy sellaisia puoliksi tyhjiä ja kokonaan täysiä avattuja.

[Ryysy]

Ovatko teidän mielestänne päihdekeskusten "sosiaaliohjaajat" tai mtt:n "psykiatriset (?) sairaanhoitajat" (ja mitä näitä nimikkeitä on) liian epäpäteviä ammatteihinsa? Siis kun mietin vaan, että jos ihminen kertoo traumoistaan ja vaikeista asioista, niin voiko jopa käydä niin, että ihminen saa sosiaaliohjaajalta tai hoitajalta huonon, jopa vahingoittavan vastauksen / kommentin? Tämä tuli mieleen. Näin ei ole siis käynyt. Mutta tuli vain yhtäkkiä sellainen tunne, että tällainen voisi olla hyvinkin mahdollista.

Veikkaan, että psykiatriset sairaanhoitajat voisivat olla keskimäärin hieman pätevämpiä näissä asioissa... koska eihän alkoholiohjaajat kai edes ole sellaisia, että heidän tarvitsisi mitään ihmisen psyykestä ymmärtääkään... tai en tiedä.

En tiedä edes mikä olisi hyvä vastaus / kommentti / responssi mihinkin asiaan hoitajalta / ohjaajalta, mutta ainakin jos ihminen kokee, ettei tule edes tunnetasolla ymmärretyksi, niin asia voi mennä pipariksi.