Tuore lumi voi helpottaa kaamosoireita

[Kissi]

Mun poika vihaa joulua, hän sanoi: Kaikki kauheudet mitä mun elämässä on tapahtuneet, ovat sattuneet Jouluna. Hän on samaistanut Joulun ajan siihen, että silloin
tapahtuu jotain kamalaa.

[Hilppa]

Harvoin kaamos kestää kymmentä vuotta.

[Helmenkalastaja]

Äitisi traaginen kuoleminenko kesti?

[tuuve m]

Siinä ajassa ainakin ehti hyvästellä.

[Kissi]

Tuuve oli vasta lapsi, eikä koskaan saanut vastausta, se on mielestäni äärettömän surullista.

[tuuve m]

Älkää nyt ihan oikeesti ruvetko vertaileen äitien kuolemia.
Mie annan Hilpan voittaa.

[Mirri]

Hilppa, miksi vertaat äidin kuolemaa kaamosmasennukseen? Minulla meni täysin yli ymmärryksen.

Koska itselleni se on tärkeä aihe, kun käsittelen omaa elämääni ja masennukseni syntymekanismeja ja koska koen sen hyvänä pohdinnan kohteena masennuksen syistä.

Koska näen patologisen masennuksen todellisena syynä jonkin menetyksen kokemuksen. En pidä sellaisena syynä esimerkiksi menopaussioireiluja tai kaamosoireiluja, jotka nykyaikana ovat hoidettavissa lääkkein tai muin teknisin ratkaisuin.

Onneksi psykiatrit tietävät ja tuntevat kaamosmasennuksen - myös sen vaikeat muodot.

[Helmenkalastaja]

Älkää nyt ihan oikeesti ruvetko vertaileen äitien kuolemia.
Mie annan Hilpan voittaa.

Nimenomaan.

[Hilppa]

Älkää nyt ihan oikeesti ruvetko vertaileen äitien kuolemia.
Mie annan Hilpan voittaa.

Kuka on vertaillut äitejä? Minulla ainakaan sellainen ei tullut mieleenikään.

Vertailun kohteina olivat vakava taumaattinen menetys ja kaamosaika oireiluineen.

[Kissi]

Kuule Hilppa, Tuuven tarina tunnetaan, sinun ei.
Jos kuitenkin otat äitisi traumaattisen kuoleman esiin, toivoisin sinun valaisevan, mikä on kauhea asia, joka liittyy kaamokseen.

[Helmenkalastaja]

Hilppa, Tuuve on kokenut äitinsä traagisen menetyksen.

Ei samanlaista kuin minä.

Kyllä tuo kovasti äitien kuoleman vertailulta näyttää...

[Hilppa]

Hilppa, Tuuve on kokenut äitinsä traagisen menetyksen.

Ei samanlaista kuin minä.

Kyllä tuo kovasti äitien kuoleman vertailulta näyttää...

Katsopa muut viestit myös ja lue oma aiempi kirjoituksesi, onko se pahalla mielellä minua kohtaan kirjoitettu. Ja pikaistuksissasi.

Sitä paitsi tuo on oikein sanottu joka suhteessa. Kahta samanlaista äitiä kuin ei tytärtäkään ole olemassa. Eikä Kiss tiennyt minun äitini menetyksestä yhtään mitään, kunhan alkoi sekaantua keskusteluun Tuuven puolesta. Sellaisessa tilanteessa minulla ei ollut juuri vaihtoehtoja. Jäin ilmaan roikkumaan yksin.

[Kissi]

Onko Helmis sun äiti viel täällä? Mun on, se on kai syntynyt joskus 30 luvulla ja on se ihan järjissään, mitä jotain pientä häiriöö väliin selittää.
En ajattele häntä oikein minään, 'mutsi', joka oli nuori julma nainen, joka vanhemmiten pakeni Jumalan armoon. Ei ole läheistä suhdetta ja syy ei ole mun, vaan hän on aikansa lapsi:"vahvat pärjää kyllä, heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkin porskuttaa"

[Kissi]

Kunhan alkoi sekaantua keskusteluun - Hilppa-
oh!Anteeksi, Hilppa, en ymmärtänyt että Rummutat!

[Mirri]

Hilppa, miksi vertaat äidin kuolemaa kaamosmasennukseen? Minulla meni täysin yli ymmärryksen.

Koska itselleni se on tärkeä aihe, kun käsittelen omaa elämääni ja masennukseni syntymekanismeja ja koska koen sen hyvänä pohdinnan kohteena masennuksen syistä.

Koska näen patologisen masennuksen todellisena syynä jonkin menetyksen kokemuksen. En pidä sellaisena syynä esimerkiksi menopaussioireiluja tai kaamosoireiluja, jotka nykyaikana ovat hoidettavissa lääkkein tai muin teknisin ratkaisuin.

Nykyisin tiedetään, että kaamosmasentujat yleensä sairastavat muutenkin masennusta; heidän depressiollaan vain on taipumus pahentua valon vähenemisen seurauksena. Kaamosmasennus ei ole erillinen masennus, joka ilmaantuisi syksyllä ja katoaisi keväällä. Paitsi kaksisuuntaisilla toki voi olla noin, mutta eivät hekään terveitä ole masennusvapaina kausinaan.

Patologiseen masennukseen ei aina liity menetyksiä ja muita traumaattisia kokemuksia, joten ihminen voi hyvin olla kaamosmasentunut ilman niitä - ihan sisäsyntyisesti. Samoin kuin voi olla kaksisuuntainen ja syksyllä depressiossa, keväällä maniassa tai jotakin sinne päin ilman, että taustalla olisi sairauden aiheuttaneita elämänkolhuja. Kaikki masennusta sairastavat eivät altistu vakavammalle masennusjaksolle pimeydessä, eivätkä kaikki kaksisuuntaiset sairasta pimeydessä depressiota ja valoisassa maniaa. Silti on ihmisiä, joilla kaamosmasennus on totista totta - ei opittu asia.

Omalla kohdallani en tiedä kuinka paljon kaamosmasennukseni aiheuttajana on pimeys ja kuinka paljon pimeyteen ajoittuneet traumaattiset elämänkokemukset. Niin vahvasti kaamosmasennukseni kuitenkin on sidottu valoon ja sen puutteeseen, että todennäköisesti jonkinlaista selkeää kaamosoireilua minulla olisi myös ilman depressiota ylläpitävää elämänhistoriaa.

[Helmenkalastaja]

Hilppa, Tuuve on kokenut äitinsä traagisen menetyksen.

Ei samanlaista kuin minä.

Kyllä tuo kovasti äitien kuoleman vertailulta näyttää...

Katsopa muut viestit myös ja lue oma aiempi kirjoituksesi, onko se pahalla mielellä minua kohtaan kirjoitettu. Ja pikaistuksissasi.

Sitä paitsi tuo on oikein sanottu joka suhteessa. Kahta samanlaista äitiä kuin ei tytärtäkään ole olemassa. Eikä Kiss tiennyt minun äitini menetyksestä yhtään mitään, kunhan alkoi sekaantua keskusteluun Tuuven puolesta. Sellaisessa tilanteessa minulla ei ollut juuri vaihtoehtoja. Jäin ilmaan roikkumaan yksin.

Noita kahta viestiä aiemmin en ollut kirjoittanut tähän ketjuun muuta kuin yhden sanan Psykopatologialle.
Veikkaan, että tarkoitat tätä viestiäni:

Minä ainakin olen suorastaan äimistynyt, että sinä (Hilppa) vertailet äitien menettämisen traagisuutta - omasi "eduksi"

Tulee vaikutelma, että juuri sinä ymmärrät vain omat kokemuksesi, et muiden. Empaattisuuden puutteesi on ällistyttävä.
___
Lisäys: Kuinka ylipäätään voi arvottaa kokemuksia ja vertailla niitä toisiinsa? Toinen on kamalampi / ihanampi kuin toinen?
Kukin voi kokea vain omat kokemuksensa, mutta jos kehitys sujuu hyvin, on mahdollista oppia ymmärtämään toista juuri omien kokemustensa pohjalta.

Ensimmäiset kaksi lausetta ovat reagointia ja tarkoitan niillä juuri sitä, mitä sanon: olin suorastaan äimistynyt. Edeltävän keskustelun perusteella (kun tuuve totesi pitävänsä kahden kuukauden valottomuutta rankempana kuin äitinsä kuolemaa, koska valottomuus tulee joka vuosi uudelleen) sinä tunnuit omista lähtökohdistasi (valottomuus ei aiheuta masennusta, menetys aiheuttaa) lähtevän mollaamaan toisen kirjoittajan äidinmenetystä. Minulle tuo oli ainoa mahdollinen tulkinta lauseestasi: "Ei samanlaista kuin minä."
Vaikka kuinka tuntisi jäävänsä alakynteen - tai yksin ilmaan roikkumaan, niin kuin sanot - ei noin pidä kirjoittaa. Viestini oli tarkoitus ilmaista paheksuntaa. Sinulla olisi ollut mahdollisuus selittää, avata äidin menetyskokemustasi, mutta niin et jostain syystä halunnut tehdä.

Lisäys on yleistä pohdintaa, johon kommenttisi minut johti.

[Helmenkalastaja]

Onko Helmis sun äiti viel täällä? Mun on, se on kai syntynyt joskus 30 luvulla ja on se ihan järjissään, mitä jotain pientä häiriöö väliin selittää.
En ajattele häntä oikein minään, 'mutsi', joka oli nuori julma nainen, joka vanhemmiten pakeni Jumalan armoon. Ei ole läheistä suhdetta ja syy ei ole mun, vaan hän on aikansa lapsi:"vahvat pärjää kyllä, heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkin porskuttaa"

Ei ole. Äitini kuolemasta tulee ensi vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta. Olen hänen kuolemastaan kirjoitellut alkuperäisellä tukarilla.

[Kyllästynyt]

Hilppa, Tuuve on kokenut äitinsä traagisen menetyksen.

Ei samanlaista kuin minä.

Kyllä tuo kovasti äitien kuoleman vertailulta näyttää...

Minun mielestäni ei näytä.

[Hilppa]

...
Veikkaan, että tarkoitat tätä viestiäni:

Minä ainakin olen suorastaan äimistynyt, että sinä (Hilppa) vertailet äitien menettämisen traagisuutta - omasi "eduksi"

Tulee vaikutelma, että juuri sinä ymmärrät vain omat kokemuksesi, et muiden. Empaattisuuden puutteesi on ällistyttävä.
___
Lisäys: Kuinka ylipäätään voi arvottaa kokemuksia ja vertailla niitä toisiinsa? Toinen on kamalampi / ihanampi kuin toinen?
Kukin voi kokea vain omat kokemuksensa, mutta jos kehitys sujuu hyvin, on mahdollista oppia ymmärtämään toista juuri omien kokemustensa pohjalta.

Ensimmäiset kaksi lausetta ovat reagointia ja tarkoitan niillä juuri sitä, mitä sanon: olin suorastaan äimistynyt. Edeltävän keskustelun perusteella (kun tuuve totesi pitävänsä kahden kuukauden valottomuutta rankempana kuin äitinsä kuolemaa, koska valottomuus tulee joka vuosi uudelleen) sinä tunnuit omista lähtökohdistasi (valottomuus ei aiheuta masennusta, menetys aiheuttaa) lähtevän mollaamaan toisen kirjoittajan äidinmenetystä. Minulle tuo oli ainoa mahdollinen tulkinta lauseestasi: "Ei samanlaista kuin minä."
Vaikka kuinka tuntisi jäävänsä alakynteen - tai yksin ilmaan roikkumaan, niin kuin sanot - ei noin pidä kirjoittaa. Viestini oli tarkoitus ilmaista paheksuntaa. Sinulla olisi ollut mahdollisuus selittää, avata äidin menetyskokemustasi, mutta niin et jostain syystä halunnut tehdä.

Lisäys on yleistä pohdintaa, johon kommenttisi minut johti.

Minun empaattisuuden puutteeni on siis ällistyttävä. Sen lisäksi, että toinen kirjoittaja on todennut minut sairaammaksi kuin on kuvitellutkaan. Nuo molemmat toteamukset ovat erittäin loukkaavia minua kohtaan ja koska ne ovat seuranneet oman traagisen kokemukseni avautumisesta koen ne erityisen loukkaavina enkä usko, että kykenen tällä palstalla avautumaan tarkemmin mistään ikävästä elämänkokemuksestani enempää. Jo pienikin kokemuksen raottaminen on saanut aikaan haukkumistani epäempaattiseksi ihmiseksi ja äimistelemään kokemustani.

Onko teille uusi asia, että jokaisen kokemus on erilainen, myös äidinmenetyskokemus. Minä hämmästelen, jos että ymmärrä tai halua ymmärtää tuota näkökulmaani niinkin tavanomaiseen asiaan kuin mitä äidin menettäminen on. Melkein jokaiselle se tulee eteen jossain elämän vaiheessa ellei sitten itse satu kuolemaan ennen äidin kuolemaa.

Miksi kirjoitit Helmenkalastaja nuo loukkaavat sanat minulle?

En ole vertaillut äitejä. Mielestäni masennus ei johdu kaamoksesta. Jos joku loukkaantuu tuosta mielipiteestäni, en ymmärrä enkä voi sille mitään. Minä en väitä mitään, Helmenkalastaja. Sinä olet mielestäni tulkinnut kirjoittamaani värittyneesti omilla käsityksilläsi minusta. Ja tulkintasi lähentelee väittämistä.

[tuuve m]

Minusta sinä Hilppa et ole millään tavalla avautunut äitisi kohtalosta.