SUOMALAINEN MELANKOLIA

[Kissi]

Minä suurella ja huolella innolla odotan Mirrin vastinetta tuohon Sateentekijän esittämään.
Otan voileivät ja mehun ja asetun oikein mukavasti nauttimaan suurteoksesta, joak toivoni mukaan on tulossa

[Psykopatologia]

Aloitusviestissä:
Maantieteellisesti depressiot ovat selvästi yleisimpiä Etelä-Suomessa.

Elkää antako huijata itseänne.

[Kuutar]

Masennus kansantautina on psykiatrien keksimää propagandaa.

Mielestäni "melankolinen kansanluonne" on myös huuhaata. Ei ole olemasssa mitään "kansanluonnetta." Samankaltaista kansallisromanttista musiikkia, millaista Sibelius sävelsi, sävellettiin monissa muissakin Euroopan maissa 1800-luvun lopulla. Muita merkittäviä kansallisromantiikan säveltäjiä olivat esimerkiksi norjalainen Edvard Grieg: https://www.youtube.com/watch?v=-rh8gMvzPw0 6: 10 ja Frédéric François Chopin
https://www.youtube.com/watch?v=V60USaluxGA 1:30:43 Esimerkiksi linkittämissäni sävellyksissä on mielestäni paljonkin Sibeliuksen sävellyksiä muistuttava tyyli.

[Kuutar]

Mirri, minä näen masentuneisuuden ja ahdistuksen eri asioina. Siis sillä tavoin, että jos on syvästi masentunut, ei näe mitään toivonkipinää, mutta ahdistukseen liittyy aina toivo paremmasta ja tietoisuus sen ohimenevyydestä.Sano jos mielestäsi olen väärässä.

Jos masennus ja ahdistus iskevät yhtaikaisesti, ollaan jo hyvin syvällä?

Vastaan tähän, ahdistunut ei ole sillä tavalla lamaantunut kuin syvästi masentunut voi olla. Ahdistunutkin voi olla epätoivoinen, olisiko enemmän kyse tempperamenttieroista? Jotkut ihmiset ahdistuvat, kun taas toiset masentuvat. Ahdistuskin voi olla hyvin voimakasta. Toki ihminen voi olla sekä masentunut että ahdistunut.

[Lette]

Melankolia I on saksalaisen Albrecht Dürerin vuonna 1514 tekemä kuparikaiverrustyö.

[Lette]

Meillä suomaisilla on hyvin erilainen tausta ja historia esimerkiksi ruotsaisiin verrattuna. Olemme olleet historiamme aikana kaksi kertaa vieraan vallan alaisina, joutuneet alistumaan. Tällainen tilanne aiheuttaa alemmuuden tunnetta. Alistetusta tulee alistaja.

Tämä näkyy kasvatuksessa. Suomessa lasten kasvatus on ollut lasta alistavaa. Asenteet siirtyvät kasvatuksen kautta sukupolvelta toiselle. Muutosta parempaan on nähtävissä. Mielestäni Tove Jansson Muumikirjoillaan on lähentänyt lapsia ja aikuisia toisiinsa. Ymmärretään paremmin, mikä lapselle on tärkeää.

[Mirri]

Käsikädessä-lehden kolumnisti Anja Snellman:
Masennus on sana

Netissä on lukuisia masennustestejä. Testaa oletko masentunut. Testaa oletko vaikeasti masentunut. Kuinka monta pistettä? Ding: olet lievästi masentunut!

Meille kirjailijoille masennus on tuttu olotila; tai puhutaan mieluummin alakulosta, alavireestä tai melankoliasta, Aleksis Kiven muistoksi. Töiden välillä, ja varsinkin teoksen valmistuttua, se valtaa kummasti. Väsyttää, ei jaksa tavata ihmisiä, tekee vain mieli oljennella, aamut ovat hitaita, illat haikeita. Suruahan se on. Hyvästijättöä pitkäjaksoiselle työlle, henkilöille, kielelle. Murehdintaa, ikävöintiä. Näitä sanoja, jotka on jo nekin melkein medikalisoitu.

Lepovaihe, oblomovilainen saamattomuuden tila on tärkeä taiteilijalle. Monet kirjailijat ovat kirjoittaneet ilmiöstä nimeltä masennus. Klassikkona William Styronin Darkness visible, jossa hän kertoo hyvin havainnollisesti, miten vaivihkaa kirjoittamisen jälkeinen alavire muuttuu kalvavaksi totaaliuupumukseksi.
Itsekin olen kirjoittanut aiheesta, vuonna 1996 ilmestyi romaanini Syysprinssi, jossa kuvaan – osin todellisuuteen pohjautuen – rakkaan nuoruudenystäväni elämänuskon ja haaveiden hidasta murtumista.
Ajattelenkin, että aikamme vitsaus ei ole masennus vaan kiire, tehokkuuden, pärjäämisen ja kepeyden vaatimus.

Nykyisen jatko-opiskeluni yhteydessä – ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa – löydän tutun käänteisen ajatusmallin. Niin kuin Laing aikoinaan puki sen sanoiksi, vapaasti muotoillen, että mielen järkkyminen on reaktio sairaaseen yhteiskuntaan.
Niin on masennuskin monasti reaktio yksipuolisiin vaatimuksiin ja paineisiin, ja joskus onkin mielenterveellistä huilata, vaipua, lepuuttaa kunnolla. Ja: totta kai lievästä masentelusta on matkaa syvään depressioon, mustaan koiraan, jollaiseksi Winston Churchill ajoittaista seuralaistaan kutsui.
Kirjailijana minua turhauttaa enenevä pelkän viihtymisen vaatimus kirjallisuudessa ja kulttuurissa ylipäänsä.

Kevyttä sen pitää olla, helposti sulavaa. Raskaan työpäivän jälkeen viihdyttävää. Ja samaan aikaan työikäisten masentuminen ja sen aiheuttama työkyvyttömyys on jo liki kansantaloudellinen uhka. Masennuksen torjuminen edellyttää perusterveydenhuollon vahvistamista, mutta entä muuta?

Minä uskon vakaasti, että väsynyt saa voimia syvällisestä ja raskautettu myötäelää murheellisissa tarinoissa. Jospa ajattelisimme kirjallisuudesta vähemmän ennakkoluuloisesti? Antaisimme vakavalle ja pohdiskelevalle kirjallisuudelle ja kulttuurille uuden statuksen?
Uskon myös, että salaisuus norjalaiskirjailija Karl Ove Knausgårdin omakohtaisten romaanien menestykseen piilee muun muassa juuri tässä: hän murehtii elämäänsä kirjoittaessaan ja hänen lukijansa murehtivat lukiessaan. Ja teokset toimivat katarttisina kaikille niille, joiden omassa elämässä on välillä pohjakosketuksia, mutta jotka eivät halua huuhtoa suruja ja murheita hohotuksella.

Anja Snellman
Käsikädessä 5/2013

http://mtkl.fi/anja-snellman-masennus-on-sana/

[Psykopatologia]

Mirri / Anja Snellman:
(- -)
Nykyisen jatko-opiskeluni yhteydessä – ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa – löydän tutun käänteisen ajatusmallin.
Niin kuin Laing aikoinaan puki sen sanoiksi, vapaasti muotoillen, että mielen järkkyminen on reaktio sairaaseen
yhteiskuntaan.

Niin on masennuskin monasti reaktio yksipuolisiin vaatimuksiin ja paineisiin, ja joskus onkin mielenterveellistä
huilata, vaipua, lepuuttaa kunnolla. Ja: totta kai lievästä masentelusta on matkaa syvään depressioon, mustaan
koiraan, jollaiseksi Winston Churchill ajoittaista seuralaistaan kutsui.
(- -)

Useimmiten ei ole.

[Lette]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Melankolinen_masennus

Melankolinen masennus tai "masennus melankolisilla piirteillä" on masennuksen alatyyppi, jonka tunnuspiirteinä ovat kyvyttömyys tuntea mielihyvää positiivisista asioista yhdistettynä fyysiseen levottomuuteen, unettomuuteen, tai vähentyneeseen ruokahaluun. Noin 10%:lla masennuksesta kärsivillä on melankolinen masennus.

[Psykopatologia]

Ei melankolisia piireitä (DSM) alatyyppinä pidetä vaan spesifikaationa.
ICD-10:ssä vastaava on somaattinen oireyhtymä.

[Rane]

Epätyypillinen masennus on masennuksen yleisin muoto ilmeisesti Suomessakin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ep%C3%A4ty ... n_masennus (Wikipedia: Epätyypillinen masennus)

Lisäys: Duodecimista luin, että melankolia ja epätyypillinen masennustila ovat diagnostisten kriteereiden mukaan toisensa pois sulkevia, joten tämä kommenttini oli turha. En saa poistettua viestiä, koska se ei onnistu tässä osiossa.

[Psykopatologia]

Ei ollenkaan turha viesti: melankoliset ovat useimmiten vaikea-asteisia ja epätyypilliset
lieviä masennuksia. Ko. reaktiivisuus paljastaa häiriön osin hysteriformiseksi. Tämä
merkitsee mm. sitä, että jos epätyypilliselle naiselle sanoo, että "hän on kaunis",
hän paranee.

[Lette]

Masennuksen korostaminen melankolia ketjussa lähenee masennuksen kutsumista.
Esim. ilo, kiitollisuus, huumorintaju, ystävällisyys, auttavaisuus jne. vievät tilaa masennukselta.

[Mirri]

Masennuksen korostaminen melankolia ketjussa lähenee masennuksen kutsumista.
Esim. ilo, kiitollisuus, huumorintaju, ystävällisyys, auttavaisuus jne. vievät tilaa masennukselta.

Viestisi on ristiriitainen ketjun otsikon ja aloitusviestin kanssa. Sekä otsikossa että aloitusviestissä korostetaan nimenomaan masennusta; siksi kai tässä ketjussa puhutaan masennuksesta.

Mitä noihin luettelemiisi 'hyveisiin' tulee... Juuri kiltit ja kunnolliset ihmiset iloisine, ystävällisine, auttavaisine ja ikuisesti kiitollisine luonteenlaatuineen sairastuvat herkästi masennukseen; eivät ole ollenkaan suojassa siltä.

[Lette]

En ole sanonut että melankolia sama kuin masennus, enkä ajattele niin.

”Herkkyys, luovuus ja raskasmielisyys näyttävät vaativan toisiaan. Aleksis Kivi ja Jean Sibelius sairastivat mielen pimeyttä koko ikänsä. Suomalaiset tarinat ja laulut ovat murheellisia, melankolia on kansallinen luonteenpiirteemme. Voiko taidetta syntyä ilman masennusta?”

”Jo antiikin Kreikassa tunnetiin keskeiset asiat melankoliasta: Raskasmielisyys, masentuneisuus,
tarkoituksettomuuden tunne, haikeus, kaipaus ja innottomuus. Palaamme kulttuurimme juurille.”

”Suomalaisessa virsiperinteessä näkyy samanlaista melankoliaa kuin esimerkiksi suomalaisessa tangossa. Molemmat liittyvät agraariin suomalaisuuteen, ja ne kuvaavat kaipuuta, ikävää ja muita vaikeasti sanoiksi puettavia tunteita.”

Melankolia voi sisältää, usein sisältääkin masennusta, mutta se ei ole sama asia.

[Mirri]

Lette, mitä kaikkia eroja melankoliassa on masennukseen verrattuna?

[Kuutar]

Olen ymmärtänyt sanan melankolia vähän eri tavalla kuin tässä ketjussa. Eikö melankolinen ole myös adjektiivi, jolla voidaan kuvailla esimerkiksi musiikkia? Wikipedia antaa sanalle melankolia myös määritelmän "katkeransuloinen ja " nostalginen ikävä" http://fi.wikipedia.org/wiki/Melankolia. Mielestäni sana melankolia ei tarkoita samaa kuin masennus, eikä myöskään vain alakuloisuutta, vaan myös haikeutta, kaipuuta.

Tässä on linkki https://www.youtube.com/watch?v=DG3bq3gpwAI ( 2:10) lauluun " Kaunis on luoksesi kaipuu", jota voisi kutsua melankoliseksi.
Laulaja on Ritva Oksanen.

[Rane]

Wikipedia: Melankolia tarkoittaa myös katkeransuloisuutta, jossa henkilö saa helpotusta negatiivisista asioista

Siksikö siis melankoliset tekevät surumielistä tai paatoksellista musiikkia, kirjoittavat tuskaisia runoja ja maalaavat synkkiä tauluja? Samanmieliset sitten pitävät niistä, tai muutkin, ihan tavalliset ihmiset, vain vaihtelun vuoksi.

[Mirri]

Taide on yksi hyvä keino käsitellä mielen synkkyyttä ja raskasmielisyyttä, jopa lievittää sitä. Noin etenkin taiteen tekijälle, mutta miksei myös vastaanottajalle.

Gummeruksen Kultainen sivistyssanakirja vuodelta 2005 selittää melankoliaa näin:

melankolia 1 murheellisuus, haikeus, alakuloisuus, raskasmielisyys 2 psyk. masennustila, depressio
melankolikko melankoliaa poteva ihminen
melankolinen haikea, surullinen, ankea, alakuloinen; onneton, masentunut
melankolisuus haikeus, alakuloisuus, ikävä, raskasmielisyys

Mielestäni aika vahvasti näyttää siltä, että melankolialla on jotakin tekemistä masennuksen kanssa.

Kenties melankolia, melankolisuus, romantisoituu sen liittyessä musiikkiin ja runouteen. Ei tulla ajatelleeksi, että melankoliset tuotokset usein kumpuavat pitkäaikaisesta raskasmielisyydestä, alakuloisuudesta, epätoivosta - lyhyesti sanottuna masennuksesta.
Kenties myös tuotoksen lukijalle tai kuulijalle on helpompi ajatella 'haikeansuloisuutta' kuin sitä (tosiasiaa?), että hän kuulee tai lukee jotakin koskettavaa ja herkistävää, joka on syntynyt synkkyyden ja raskasmielisyyden, murheen, toivottomuuden ja ties miten vakavan masennuksen keskellä.

[Maaria]

Alla linkki suomalaisen säveltäjän Kari Rydmanin mietteisiin melankoliasta.
Sekä blokista irrotettu tekstikokonaisuus on Rydmanin käsialaa.

http://karirydman.blogspot.fi/2010/07/melankolia.html


"Kerrottuani kuukausista hirveimmästä, heinäkuusta jonka pitäisi olla kesän ihanuuden huipentuma mutta onkin minulle samalla sen lopun alku, muuan lukijani moitti minua lievästi turhasta melankoliasta. Carpe diem, hän tuntui sanovan. Nyt, kun heinäkuukin on jo puolessa välissään, voin sanoa että olen aivan eri mieltä. Melankolia on ymmärretty kirjallisuudessa ja taiteessa toisin kuin lääketieteellisissä yhteyksissä. Se ei ole masennusta tai toimintakyvyttömyyttä, saati mustan sapen aikaansaannosta. Se on pohdiskeleva, mietiskelevä tila, johon liittyy hippunen alakuloakin, lievää surumieltä. Se on oivallus tästä maailmasta ja sen laadusta, ja ennen kaikkea se liittyy ajan problematiikkaan.

Olipa sitten kyse lyhyestä tai pitkästä ajanjaksosta, me olemme kyvyttömiä hallitsemaan sitä. Meille jää menneestä ajasta jäljelle dokumentteja, kuvia ja muistoja, mutta me emme tosiasiassa kykene palaamaan niihin. Ne ovat haalistuneita jälkiä jostakin, joka joskus on ollut todellista, mutta jota me emme välttämättä aina ole edes sellaiseksi tajunneet.

Alku sisältää myös lopun. Elämä sisältää myös kuoleman. Kauneus sisältää myös sen lakastumisen. Irronnut maitohammas viestii alun lopusta, ja samalla lopun alusta. Rakastuminen sisältää myös rakkauden lopun. Rakkaus on itse asiassa hyvin surullinen asia. Varsin nuorena kirjoitin laulun nimeltä Mitä sanoisin sinulle tänään.

"Tänään sanon sinulle, että kevät on tullut. Sinä tunnet sen äänistä jotka täyttävät ilman, sinä tunnet sen tuoksusta joka tulvii kaikkialla [....] Tänään sanon sinulle, että silmäsi nauravat. Minä tunnen sen äänestä joka kutsuu minua, minä tunnen sen kädestä joka koskettaa kättäni [...]"

"Mitä sanoisin sinulle huomenna? Ajattelen huomista, sillä huomenna olen sinut menettänyt". (Levyllä Viatonten valssi).

Jos rakkauden päättyminen tuottaisi pelkästään syvän, tuskallisen pettymyksen, tuo tila paranisi heti kun uusi rakkaus korvaa vanhan. Melankolinen oivallus rakkaudesta on siinä, että yksi rakastuminen ja sen loppuminen ei ole irrallinen tapahtuma, vaan että se sisältää itsessään kaikki mahdolliset rakastumiset ja niiden loppumiset. Tämän vuoksi rakkaus on luonteeltaan myös hiukan surullinen asia, kuten kaikki muukin ajallinen. Aika itsessään on surullinen asia, nimenomaan sen vuoksi ettemme kykene sitä hallitsemaan kuten kolmea muuta ulottuvuutta. Πάντα ῥεῖ καὶ οὐδὲν μένει. "Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikoillaan". Emme voi kahdesti astua samaan virtaan. Olemme ja emme ole, samanaikaisesti. Emme voi kokea mitään asiaa uudestaan ensimmäisen kerran.

Kun kaiken tämän on kerran oivaltanut, elämään voi suhtautua rauhallisemmin. Mikään ei murskaa sitä. Onnettomuudet ja surun kestää paremmin, kun tietää niiden kuuluvan elämän välttämättömyyksiin. Melankoliaan kuuluu, että surumielisyys leijuu kaiken ajallisen yllä, hyvin ohuena atmosfäärinä. Melankolinen ihminen pystyy hymyilemään ja iloitsemaankin. Hän tietää saman kuin Juha Vainio: "Sillä suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on".