Hyvästit peniskateudelle!

[Hilppa]

Mutta ei kai sitä missään kielletty ole? Eikä myöskään lasta velvoitettu auttamaan vanhempiaan.

Minusta on hyvä jos perheessä ylipäänsä autetaan sitä joka apua tarvitsee. On auttaja sitten äiti, isä, poika tai tytär (aikuisina, ei lapsina). Tietenkään kukaan ei voi siinä määrin elää perheenjäsenensä varassa että esim. tämän kuolema suistaisi ihmisen asunnottomaksi, rahattomaksi tms. Mutta yleensähän hyvinvointiyhteiskunnan verkostot toimivat niin ettei noin pääse käymään. Mutta eihän perheenjäsenen antama ylimääräinen apu kuten vaikkapa satunnaiset rahalahjat, muuttoapu, vapaaehtoinen omaishoitajuus voi olla väärin millään perusteilla. Aika kliiniseksi menee jos katsotaan että täysi-ikäistynyt lapsi ei saa vastaanottaa mitään apua vanhemmiltaan ja jokainen aikuinen elää omin nokin yhteiskunta ainoana turvaajana.

Sikäli, kun olen ymmärtänyt oikein, sinä et kovin paljon arvosta ahkeruutta elämänasenteena, mitä (ahkeruutta ja avuliaisuutta) taas äitisi on herkempi ilmaisemaan toisia kohtaan. Sinun äitisi ei sanojesi mukaan koe ongelmaksi auttamistasi. Moni vanhemmaltaan apua saanut kokee itse omaksi mahdollisuudekseen ja jopa velvollisuudekseen vanhemman auttamisen vastaavasti sitten, kun vanhempi on huonommasa kunnossa. Vanhempi voi myös tiedostamattaan odottaa vastaavasti apua lapseltaan. Auttamista on myös monenlaista eikä pelkkää siivousapua, vaan esimerkiksi seura ja lehtien ääneen lukeminenkin tai kaupassakäynti voi olla apua.

Mielestäni sinulle luvatun siivousavun funktio on myös tarkoitettu motivoimaan sinua pitämään itse huolta omasta kodistasi.

[Mirri]

Miksi siis kuluttaa äitien voimavaroja lasten ja lastenlasten hoitamiseen iässä, jolloin äitien pitäisi ryhtyä hoitamaan itseään omaa vanhuuttaan silmällä pitäen?

Aika hassu kysymys. Yleensä aktiivisena ja toimeliaana pysyminen takaa terveemmän vanhuuden kuin tv:n edessä pötköttely. Kysypä jotain terveydenhuoltohenkilöltä että onko 75-vuotiaan terveellisempää pötkötellä viikonloput peiton alla lepäilemässä vaiko peuhata lastenlastensa kanssa niin luulen että jokainen suosittaisi jälkimmäistä.

Isoäitien omia mietteitä aiheesta:
http://www.etlehti.fi/keskustelu/3160/k ... nyt/sivu/1
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9132308

[Golden flower]

Kyllähän minäkin ymmärrän sen näkökulman, mitä Mirri esittää, mutta kun se ei vaan päde kaikkiin. Minusta on aivan älytöntä väittää sellaista ja kyllä koen vääntämiseksi sen, että kerron oman äitini auttavan mielellään niin täysin ulkopuolinen ryhtyy vihjailemaan, että äitini vaan esittää auttamishaluista ja hyvinvoivaa ja todellisuudessa kärsii tilanteesta. Sehän on absurdia. En minä Hilppa tietääkseni sinun kanssasi ole mistään tässä vääntänytkään.

[Hilppa]

Miksi siis kuluttaa äitien voimavaroja lasten ja lastenlasten hoitamiseen iässä, jolloin äitien pitäisi ryhtyä hoitamaan itseään omaa vanhuuttaan silmällä pitäen?

Aika hassu kysymys. Yleensä aktiivisena ja toimeliaana pysyminen takaa terveemmän vanhuuden kuin tv:n edessä pötköttely. Kysypä jotain terveydenhuoltohenkilöltä että onko 75-vuotiaan terveellisempää pötkötellä viikonloput peiton alla lepäilemässä vaiko peuhata lastenlastensa kanssa niin luulen että jokainen suosittaisi jälkimmäistä.

Isoäitien omia mietteitä aiheesta:
http://www.etlehti.fi/keskustelu/3160/k ... nyt/sivu/1
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9132308

Olin itse 2010-11 kroonikko-osastolla jossa oli lähinnä vanhuksia. Selvästi suurimpana vanhusten ongelmana pidettiin sitä että nämä eivät liiku riittävästi. Yksikin fysioterapeutti sanoi että "monet ajattelevat alkavansa liikkumaan mutta ei just nyt vaan vähän myöhemmin. Mutta sitä vähän myöhempää hetkeä ei välttämättä enää tule!" Energioiden huvetessa on kiusaus passivoitua enemmän ja jäädä paikalleen mutta se tuskin tekee yhtään kenellekään hyvää - varsinkaan vanhuksille. Just äskettäin luin tutkimuksen jonka mukaan nuorempien ihmisten seurassa vietetty aika lisää vanhusten elinikää. Tuskin se elinikä maagisesti hyppäää nuoresta vanhaan vaan yksi tärkein asia on se että nuorten seurassa vanhukset pysyvät fyysisesti ja psyykkisestikin aktiivisimpina kuin yksin tai muiden mummojen seurassa.

Kyllä noin on. Mutta jos on jokin liikuntaesteisyyttä tuottava vamma vanhukselle päässyt muodostumaan, hänen on vaikeampi hypätä nuorten kelkkaan, vaan nuoriltakin vaaditaan siinä tilanteessa pidempää pinnaa ja kykyä eläytyä vanhuksen tilanteeseen. Jotta sitten voidaan yhdessä liikkua ja harrastaa.

[Mirri]

Olin itse 2010-11 kroonikko-osastolla jossa oli lähinnä vanhuksia. Selvästi suurimpana vanhusten ongelmana pidettiin sitä että nämä eivät liiku riittävästi. Yksikin fysioterapeutti sanoi että "monet ajattelevat alkavansa liikkumaan mutta ei just nyt vaan vähän myöhemmin. Mutta sitä vähän myöhempää hetkeä ei välttämättä enää tule!" Energioiden huvetessa on kiusaus passivoitua enemmän ja jäädä paikalleen mutta se tuskin tekee yhtään kenellekään hyvää - varsinkaan vanhuksille. Just äskettäin luin tutkimuksen jonka mukaan nuorempien ihmisten seurassa vietetty aika lisää vanhusten elinikää. Tuskin se elinikä maagisesti hyppäää nuoresta vanhaan vaan yksi tärkein asia on se että nuorten seurassa vanhukset pysyvät fyysisesti ja psyykkisestikin aktiivisimpina kuin yksin tai muiden mummojen seurassa.

Se mikä tuntuu tilanteessa mukavimmalta ei välttämättä ole se vaihtoehto mikä on parasta ihmiselle.

Noinkohan isovanhempia käyttävät vanhemmat perustelevat itselleen sen, että teettävät lastenhoitotyötä omilla vanhemmillaan niin paljon kuin nämä vain suinkin jaksavat ja heistä lähtee vielä voimia irti.
Ja miksei samoin voisi perustella sitäkin, että äiti käy siivoamassa keski-ikäisen lapsensa kämppää...

[Hilppa]

Käytkö trisse äitisi kanssa vesijuoksemassa tai leffassa vai rajoittuuko lähes pelkästään noihin siivoussessioihin? Minusta ainakin olisi kiva harrastaa äidin kanssa yhdessä erilaisia asioita.

[Hilppa]

Olin itse 2010-11 kroonikko-osastolla jossa oli lähinnä vanhuksia. Selvästi suurimpana vanhusten ongelmana pidettiin sitä että nämä eivät liiku riittävästi. Yksikin fysioterapeutti sanoi että "monet ajattelevat alkavansa liikkumaan mutta ei just nyt vaan vähän myöhemmin. Mutta sitä vähän myöhempää hetkeä ei välttämättä enää tule!" Energioiden huvetessa on kiusaus passivoitua enemmän ja jäädä paikalleen mutta se tuskin tekee yhtään kenellekään hyvää - varsinkaan vanhuksille. Just äskettäin luin tutkimuksen jonka mukaan nuorempien ihmisten seurassa vietetty aika lisää vanhusten elinikää. Tuskin se elinikä maagisesti hyppäää nuoresta vanhaan vaan yksi tärkein asia on se että nuorten seurassa vanhukset pysyvät fyysisesti ja psyykkisestikin aktiivisimpina kuin yksin tai muiden mummojen seurassa.

Se mikä tuntuu tilanteessa mukavimmalta ei välttämättä ole se vaihtoehto mikä on parasta ihmiselle.

Noinkohan isovanhempia käyttävät vanhemmat perustelevat itselleen sen, että teettävät lastenhoitotyötä omilla vanhemmillaan niin paljon kuin nämä vain suinkin jaksavat ja heistä lähtee vielä voimia irti.
Ja miksei samoin voisi perustella sitäkin, että äiti käy siivoamassa keski-ikäisen lapsensa kämppää...

Mirri kuvailemassasi tilanteessa on molemminpuolisesta riippuvuudesta kyse, enkä usko, että on yleisin ongelma. Yleisempää ja surullista on nykyisin se, että isovanhemmat asuvat niin kaukana, että eivät voi viettää aikaa lastenlastensa seurassa siten kuin haluaisivat. Näkyvimmin ongelmia saattavat keskustelupalstoilla tuoda esiin ihmiset, joilla on tapana valittaa, kun on valituskanava olemassa. Aikuinen ihminen osaa sanoa suoraan, jos ei halua tehdä jotakin. Jos hän selviytyy niinkin vaativasta tehtävästä kuin pienten lasten hoitaminen, kyllä hän myös osaa sanoa, että ei kykene hoitamaan tai halua hoitaa. Ja monet sanovatkin suoraan. Eräs tuttuni vitsin murjaisi, että "onnellisin näky lapsenlapsista on auton perävalot".

[Mirri]

Trisse, ei sinusta tosiaankaan ole psykologikseni eikä psykoterapeutikseni. Ei auta vaikka miten yrittäisit.

Hilppa, olen kanssasi samaa mieltä molemminpuolisesta riippuvuusasiasta ja siitä, että aikuiset ihmiset kyllä osaavat asettaa rajoja - tarvittaessa myös aikuisille lapsilleen.

[Hilppa]

Olin itse 2010-11 kroonikko-osastolla jossa oli lähinnä vanhuksia. Selvästi suurimpana vanhusten ongelmana pidettiin sitä että nämä eivät liiku riittävästi. Yksikin fysioterapeutti sanoi että "monet ajattelevat alkavansa liikkumaan mutta ei just nyt vaan vähän myöhemmin. Mutta sitä vähän myöhempää hetkeä ei välttämättä enää tule!" Energioiden huvetessa on kiusaus passivoitua enemmän ja jäädä paikalleen mutta se tuskin tekee yhtään kenellekään hyvää - varsinkaan vanhuksille. Just äskettäin luin tutkimuksen jonka mukaan nuorempien ihmisten seurassa vietetty aika lisää vanhusten elinikää. Tuskin se elinikä maagisesti hyppäää nuoresta vanhaan vaan yksi tärkein asia on se että nuorten seurassa vanhukset pysyvät fyysisesti ja psyykkisestikin aktiivisimpina kuin yksin tai muiden mummojen seurassa.

Se mikä tuntuu tilanteessa mukavimmalta ei välttämättä ole se vaihtoehto mikä on parasta ihmiselle.

Noinkohan isovanhempia käyttävät vanhemmat perustelevat itselleen sen, että teettävät lastenhoitotyötä omilla vanhemmillaan niin paljon kuin nämä vain suinkin jaksavat ja heistä lähtee vielä voimia irti.
Ja miksei samoin voisi perustella sitäkin, että äiti käy siivoamassa keski-ikäisen lapsensa kämppää...

Täällä ei ole ketään pienten lasten vanhempaa joten joutavaa spekulointia. Ja sinäkin voit pidättäytyä minua koskevista väitteistäsi kun en minäkään saa sinua psykoanalysoida.

Itse et kyennyt omia ...

Trisse, tuo jälkimmäinen kommenttisi Mirrille ei ollut sopivaa.

[Hilppa]

Käytkö trisse äitisi kanssa vesijuoksemassa tai leffassa vai rajoittuuko lähes pelkästään noihin siivoussessioihin? Minusta ainakin olisi kiva harrastaa äidin kanssa yhdessä erilaisia asioita.

Minustakin olisi mutta hän on ollut aina ja varsinkin burnoutinsa ja kilpirauhasen vajaatoiminnan jälkeen sellainen ettei tykkää käydä missään tai nähdä ihmisiä kun sellainen häntä ahdistaa ja rasittaa. Katsoo illat Big brotheria. Olen kyllä ehdottanut Kiasmaa ja elokuvia mutta ei kiinnosta ja kaikki on hänestä niin kallista....

Nyt sinulla on mahdollisuus ja tilaisuus pyytää äitiäsi kanssasi tekemään jotain sellaista, mikä molempien mielestä on kivaa. Vaikka sitten vesijuoksua ja saunomista.

[Mirri]

Mirrinkään kommentti ei ollut minulle sopivaa. Vai vihjaako hän sitäkin että 2010 olisin suunnitellut toimintakyvyttömyyteni asunnossa ötökkäkriiseineen että itsari epäonnistuu, pääsen sairaalaan ja ei tarvi itse siivota?

Trisse, en ollenkaan ajattele tai vihjaa sinun millään lailla suunnitelleen toimintakyvyttömyyttäsi. Eivät ihmiset sellaista asiaa suunnittele; eivät sen enempää psyykkistä kuin fyysistäkään toimintakyvyttömyyttään ja vammaisuuttaan.

Mutta sitä mieltä olen, että toimintakyvyttömyyden jatkuessa vuosikymmenestä toiseen äitejä ei voida pitää ensisijaisina auttajina ja huolenpitäjinä; hoivan, huolenpidon ja muun tuen täytyy ennemmin tai myöhemmin tulla muualta kuin omalta ikääntyvältä äidiltä. Ja mieluummin ennemmin kuin liian myöhään. Sitä asiaa mielestäni olisi hyvä ajoissa miettiä ja suunnitella.

[saara]

On aivan eri asia harrastaa jotain mielekästä ja molempia kiinnostavaa vaikkapa äidin kanssa, kuin käyttää häntä ilmaisena työvoimana, siivoojana ym. Äitihän on yleensä sellainen, ettei halua kieltää apuaan lapseltaan, silloin kun sitä tarvitaan, mutta äidillä on myös oma elämä.Ainakin pitäisi olla. Samoin pitäisi myös aikuisella keski-ikää lähestyvällä "lapsella"!

Äiti vanhenee ja heikkenee, ei voi eikä saa luottaa siihen, että äiti on aina saatavilla kun sinä tarvitset. Äiti on sinut hoitanut aikuisuuteen, on väärin ja vastuutonta "ripustautua "vanhenevaan äitiin vielä aikuisiällä. Tottahan hyvät ja läheiset välit voi säilyttää äitiin velvoittamatta häntä mihinkään. Päin vastoin, voisi yrittää aktivoida äitiä ikäistensä pariin ja harrastuksiin jotka häntä kiinnostavat. Ja tukea häntä lähestyvän vanhuuden kynnyksellä.

Tosin monet äidit itse syyllistyvät tähän ihan yhtä paljon. Irtipäästäminen aiheuttaa molemminpuolista ahdistusta.Lapsen pitäisikin olla se joka irrottautuu ja antaa äidille tilaa.
Jos ja kun tulee aika, jolloin äiti ei enää ole auttamassa, ellet ole siihen valmistautunut, seurauksena saattaa olla täydellinen romahdus. Tiedän useita esimerkkejä yliholhoavista äideistä joita lapsi on suoraan sanottuna käyttänyt hyväkseen. Kun äiti sairastuu vakavasti ja kuolee, on läheisriippuvainen lapsi tyhjän päällä.

Elämä ei suju niin kuin tällä hetkellä hyvältä tuntuu. Äkkiä ja arvaamaytta saattaa tilanne olla aivan toinen.Äiti oli sinua varten kun olit pieni ja tarvitsit huolenpitoa ja hoivaa.Kun äiti ikääntyy, hän tarvitsee sinua vuorovaikutteisesti.
Ellet pysty ennakoimaan tulevaa, olette molemmat vaikeassa tilanteessa ennen pitkää.

[saara]

No ehdota sinä jotain mikä äitiäni kiinnostaisi, ei olisi kallista eikä häntä ahdistaisi.

En tunne äitiäsi enkä hänen mieltymyksiään, sinun se pitäisi tietää.Mutta esimerkiksi voisitte vaikka lenkkeillä yhdessä , vaikka pieniä aikoja kerrallaan. Minkälainen on äitisi fyysinen kunto?
Sauvakävely?
Vie hänet teatteriin, elokuviin tms?

[Pinja]

Mirri miten sinusta oli huolehtimaan ala-ikäisistä lapsistasi, kun et pysty huolehtimaan edes aikuisista lapsistasi itse.

[Mirri]

Pinja, eivät aikuiset lapset halua elää aikuisuuttaan äitinsä huolenpidon kohteina. Erityislapsillekin kuuluu aikuisen ihmisen itsemääräämisoikeus ja äideistä riippumaton aikuisen ihmisen elämä. On valitettavaa, etteivät kaikki äidit vielä 2000-luvullakaan ymmärrä tätä asiaa, vaan ovat valmiita itse huolehtimaan lapsestaan vuosikymmeniä ja ihan niin kauan kuin itse lopulta ovat haudassa tai ainakin sen partaalla.

On kysymys yhdenlaisista lasten oikeuksista - aikuisten lasten itsemääräämisoikeudesta ja oikeudesta vanhempien holhouksesta vapaaseen itsenäiseen elämään. Se oikeus pitäisi suoda kaikille lapsille, ja siinä asiassa äidit - etenkin erityislasten äidit - ovat avainasemassa. He päättävät kuinka monta vuosikymmentä pitelevät lastaan helmassaan ja missä vaiheessa alkavat irrotella niin itseään kuin lastaan.

[Psykopatologia]

19.40
trissen tulisi siivota kotinsa ihan itsenäisesti, ilman kenenkään ulkopuolisen apua.

[Pinja]

19.40
trissen tulisi siivota kotinsa ihan itsenäisesti, ilman kenenkään ulkopuolisen apua.

Parasta olisi niin.

[Golden flower]

19.40
trissen tulisi siivota kotinsa ihan itsenäisesti, ilman kenenkään ulkopuolisen apua.

Kyllä! Tai vaihtoehtoisesti hankkia hyväpalkkainen työ, mikä mahdollistaa siivouspalvelun oston ulkopuoliselta.

[Golden flower]

Täällä ei ole ketään pienten lasten vanhempaa joten joutavaa spekulointia.

Mistä näin päättelet?

Mirrille kuitenkin tiedoksi, että en ole teettänyt lastenhoitotyötä omilla vanhemmillani, mutta ovat toki auttaneet tässäkin, kun on apua tarvittu. Tiedän kyllä tapauksia, jossa isovanhemmat ovat hoitaneet lastenlapsiaan enemmänkin ja oikein mielellään. Päinvastaisiakin tapauksia varmasti on ja kaikkea siltä väliltä. Jokaisen tulisi kuitenkin määrittää omat rajansa siten, ettei muiden auttaminen koidu liialliseksi rasitteeksi. Ajattelen niin, että avunantaja on näissäkin tilanteissa vastuussa itsestään ja hyvinvoinnistaan.

[Golden flower]

Todellakin järkyttävää! Minun seiskakymppiä lähestyvä äitini loukkaantuisi varmasti sydänjuuriaan myöten, jos vihjaisin hänen olevan liian vanha auttamaan ihan vaan siksi, että hänen kuvitteellinen sydänvaivainen ja stressaantunut ikätoverinsa kärsisi vastaavassa tilanteessa järkyttävällä tavalla. Hän auttaa myös vanhempaa ikäpolvea ja tuntuu kokevan itsensä tarpeelliseksi sitäkin kautta.

Olet varmasti hyvin kiitollinen äidillesi saamastasi avusta. On rikastava kokemus, kun eri sukupolvet voivat olla yhdessä ja jakaa elämäänsä ja kokemuksiaan. Pitää myös muistaa, että kaikilla tilanne ei ole niin onnellinen. Siksi en ymmärrä, miksi laitoit naureskelevan hymiön viestiisi.

Laitoin siksi hymiön, koska tämä vääntäminen on niin älytöntä, että alkaa jo naurattaa. En nauranut kenenkään sydänvioille ja stresseille. Olen kiitollinen elämälle.

Ei tämä mielestäni ole ainakaan osaltani mitään vääntämistä ja ymmärrän Mirrinkin esittämän näkökulman. On niin kovin erilaisia ihmissuhteita ja perheitä, mitä ei aina muisteta, kun asioita peilataan yksinomaan oman tilanteen kautta julkisesti tällä palstalla.

En ole sellaista esittänytkään enkä tarkoittanut, että olisit nauranut kenenkään sydänvioille. En vain ymmärtänyt, mitä nauramista tässä auttamisaiheessa on.

Toki jokainen on kiitollinen, mille haluaa. Edesmennyt äitini oli luonteeltaan avulias ja sosiaalinen ja auttoi erästä tuttavaperhettämme, jonka perheenisä oli uskonnollinen saarnamies. Rouva kiitteli Jumalaa saamastaan avusta, mutta ei äitiäni.

Huumorintajuni on ehkä liian musta makuusi? Löydän yleensä naurunaihetta synkemmistäkin aiheista, mikä toimii kantavana voimana itselläni. Meitä on niin monenlaisia. Eihän äitisi olisi tarvinnut auttaa, jos ei saanut siitä toivomaansa(?) palkkaa (kiitosta itselleen).

Lisättäköön vielä, että kristityille avunannon tulisi olla pyyteetöntä, mikä on saattanut olla selittävä asia äitisi tuttavaperheen rouvan "kiittämättömyydelle". Olen itse tässä asiassa samoilla linjoilla. Pokkeuksena uskonnollisen rouvan toimintaan, sanon kyllä ääneen perinteisen kiitoksen aina muistaessani. Yleensä siihen vastataan, ettei tarvitse kiitellä. Uskon, että sitä on myös tarkoitettu.