Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 06.09.2014 13:26

KOLUMNI Kuva
Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

Pro gradu -tutkielma on humanistille kypsyyskoe, jolla ei ole juuri roolia
reaalielämässä. Voisiko asia olla toisin?


KULTTUURI 6.9.2014 9:31 | 14 | KULTTUURI 6.9.2014 9:31 Silja Massa HELSINGIN SANOMAT
http://www.hs.fi/kulttuuri/Mit%C3%A4+hy ... 9894363628

Graduahdistus, gradupaniikki ja roikkumaan jäänyt gradu ovat kliseitä – ja niin yleisiä ilmiöitä, että niiden
kliseisyyden ymmärtää.

Gradua vaille valmiita maistereita riittää. Jyväskylän yliopiston teettämän tutkimuksen mukaan heitä oli
Suomessa vuonna 2010 noin 15 000. Kun lasketaan mukaan ne, jotka eivät enää ole kirjoilla yliopistoissa,
luku on huomattavasti suurempi.

Monen opiskelijan hyvin edenneet opinnot tyssäävät juuri graduun.

10 – 15 prosenttia Helsingin yliopiston opintopsykologin vastaanotolle tulevista hakeutuu sinne gradu-
ahdistuksen vuoksi, kertoo opintopsykologi Anu Keski-Koukkari.

Joidenkin ahdistus on kasvanut niin suureksi, että opinnäytetyön tekoa on alettu kokonaan vältellä.
Vaikka ylempään korkeakoulututkintoon vaadittavan pro gradu -työn suositusmitta on nykyään vain
noin 60 – 80 sivua, se voi kasvaa opiskelijan päässä epäinhimillisiin mittoihin.

Ahdistusta helpottamaan on kirjoitettu graduoppaita ja perustettu tsemppaussivustoja. Yksi
tunnetuimmista oppaista on Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa äidinkieltä opettavan Kimmo
Svinhufvud
in Gradutakuu (2009) ja siihen liittyvä samanniminen nettisivusto.

Svinhufvudin samoin kuin useimpien muidenkin graduoppaiden mantrat kuuluvat: huono gradu
on parempi kuin tekemätön gradu; Kukaan ei kysy myöhemmin gradusi arvosanaa; Tärkeintä on,
että saat sen tehtyä.

Opinnäytetöiden ohjaamisen asiantuntija, Jyväskylän yliopiston professori Juha T. Hakala
kehottaa gradun kanssa panikoivia laskemaan tavoitteitaan ja tähtäämään approbaturin graduun.

Liiallisen perfektionismin hylkääminen onkin varmasti viisasta, mutta kenelle on hyötyä intohimot-
tomasti kyhätyistä 80-sivuisesta tekstinivaskasta? Valmiina se jää yliopiston arkistoon pölyttymään,
ja sitä selailee korkeintaan joku tulevaisuuden opinnäytetyön tekijä etsiessään lähdeaineistoa omaan
tutkielmaansa.

Graduissa ei tietenkään ratkota koko maailman ongelmia, mutta valmistumassa olevat opiskelijat ovat
usein hiljattain perehtyneet oman alansa uusimpaan tietoon. Eikö tätä tietoa voisi hyödyntää tehok-
kaammin kuin käyttämällä monta kuukautta approbaturin arvoisen tekstin kanssa tuskailuun?

Helsingin yliopiston nettisivuille on listattu gradunteon tavoitteet. Ne ovat opiskelijan harjaannutta-
minen "itsenäiseen tutkimustyöhön, lähteiden käyttöön, akateemisten tutkimusmenetelmien hallintaan
ja tieteelliseen esitystapaan".

Hyviä taitoja, etenkin jos sattuu haluamaan tutkijaksi. Valtaosa opiskelijoista ei halua.

Kimmo Svinhufvudin mukaan gradu onkin "luokkahuonetekstilajien" kuningas: se tehdään vain,
koska opettaja käskee, ilman omaa motivaatiota.

Helsingin yliopiston suomen kielen professori Matti Larjavaara kirjoitti vuonna 2001 Helsingin Sanomissa,
että gradujen teettämisen päätarkoitus on seuloa opiskelijoista tutkijatyyppejä jatkokoulutettaviksi.
Tämä tehdään hänen mukaansa "normaalin korkeakoulun ulkopuolelle tähtäävän opiskelijan" kustan.-
nuksella. Larjavaaran artikkeli oli otsikoitu: Ison gradun pakollisuudesta pitäisi päästä eroon.

Riittäisikö niille, joita tutkimus ammatillisessa mielessä ei kiinnosta, itsenäisen tutkimustyön harjoittelu
kandidaatintutkielmassa? Jos kandityössä osoittaisi hallitsevansa akateemiset tutkimusmenetelmät,
voisiko gradu olla jotakin muuta? Esimerkiksi akateemisen yritysidean kehittely pienryhmässä?

Tällainen malli korostaisi kandityön merkitystä ensisijaisena akateemisena opinnäytteenä. Ajatus johtaa
väistämättä viime aikoina paljon käytyyn keskusteluun siitä, tarvitsevatko kaikki nykyiset maisterit
tutkintoaan työelämässä.

Harvardissa opiskeleva Matti Parpala kirjoitti keväällä Aalto-yliopiston ylioppilaslehti Ainoon artikkelin
otsikolla Näin yliopisto korjataan.

Artikkeli puolsi kandin- ja maisterintutkintojen erottamista toisistaan Suomessa samoin kuin on tehty
Yhdysvalloissa.

"Jos kanditutkinto olisi selvästi erilainen kokonaisuus suhteessa maisteritutkintoon, se voisi rohkaista
myös opiskelijoita hakemaan työelämäkokemusta kandi- ja maisterivaiheiden välissä. Tämä voisi tuottaa
motivoituneempia maisteriopiskelijoita. Maisterivaiheeseen palaavilla opiskelijoilla olisi kokemusta
erilaisilta aloilta", Parpala kirjoittaa.

Valtaosa suomalaisopiskelijoista käy kuitenkin töissä jo nyt, opintojen ohessa.

Onkin luonnollista, että työelämän organisaatioiden kanssa tehtävät tilaus- ja toimeksiantogradut ovat
yleistyneet parissakymmenessä vuodessa kaikilla akateemisilla aloilla. Esimerkiksi Turun yliopiston
yhteydessä on toiminut vuodesta 1994 alkaen Turun akateemiset rekrytointipalvelut, joka järjestää
opiskelijoille gradutoimeksiantoja.

Helsingin yliopisto käynnisti vuonna 1996 rekrytointipalvelujensa yhteyteen gradujen välityspalvelun.

Toimeksiantogradut voivat auttaa opiskelijoita verkostoitumaan työelämään, ja niistä maksetaan usein
jopa palkkaa.

Gradutakuu-sivuston ylläpitäjän Kimmo Svinhufvudin kokemuksen mukaan toimeksiantogradu on kuitenkin
usein kaksiteräinen miekka. Hänen mukaansa on edelleen opiskelualoja, joille toimeksiantogradujen käytäntö
ei ole vakiintunut, ja opiskelija joutuu hankalaan rooliin yrittäessään luovia yliopiston ja toimeksiantajan
asettamien vaatimusten välissä.

"Monesti yliopiston ja jonkin yksityisen yrityksen intressit ovat täysin erilaiset. Opinnäytetyön ohjaaja
haluaa tieteellisen gradun, toimeksiantaja jotain ihan muuta", Svinhufvud sanoo. "Yritys ei välttämättä
edes ymmärrä mitä opiskelija opiskelee, ja näkee hänet vain edullisena työvoimana."

Vaihtoehtona perinteiselle tekstimuotoiselle gradulle yliopistot ovat alkaneet tarjota niin sanottua moni-
muotogradua. Luonnontieteissä monimuotogradut ovat olleet jo pitkään arkipäivää, mutta pikku hiljaa niitä
on alettu tehdä myös humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla. Helsingin yliopistosta ensimmäiset
monimuotogradun tehneet humanistit valmistuivat vuonna 2012.

Monimuoto- eli nippugradu koostuu osista, jotka voivat olla tekstien lisäksi esimerkiksi ääntä tai kuvaa
sisältäviä tiedostoja. Monimuotogradu voi koostua myös tieteellisissä aikakausjulkaisuissa julkaistusta
artikkeleista.

Vain harva humanistisia tai yhteiskuntatieteellisiä graduja ohjaava professori tai lehtori kuitenkaan esittelee
opiskelijoilleen monimuotogradua varteenotettavana vaihtoehtona perinteiselle gradulle. Opiskelijan täytyy
olla määrätietoinen ja selvittää itse mahdollisuuksiaan monimuotogradun toteuttamiseen.

Vaihtoehto sopii itsenäisille ja päämäärätietoisille opiskelijoille. Niille, joille perinteisenkään gradun
tekeminen tuskin olisi ongelma.

Jos toimeksiantogradujen tieteellisistä vaatimuksista voitaisiin joustaa tai monimuotogradun ohjaukseen
panostettaisiin enemmän, olisi humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä ehkä mahdollista kehittää toinen,
tasavertainen gradumalli perinteisen gradun rinnalle. Näin luotaisiin kaksi graduntekolinjaa: teoreettisempi
tutkijalinja ja toinen, enemmän työelämään suuntautuva linja.

Yliopistolla on kuitenkin pitkät perinteet. Ammatillisesti suuntautuneen graduntekolinjan lanseeraaminen
sinne olisi Kimmo Svinhufvudin mielestä vaikeaa. "Gradujen ohjaajat ovat tutkijoita. Ajatus, että he ohjaisivat
tutkimustyönsä ja perinteisten gradujen lisäksi vielä muunkin tapaisia lopputöitä, on kaukainen."

Myös gradun pakollisuutta vastustaneen Matti Larjavaaran kirjoitus Helsingin Sanomissa herätti vasta-
reaktioita. "Miten yliopistot aikovat erottua ammattikorkeakouluista, jos gradusta luovutaan?", kysyttiin HS:n
pääkirjoitussivulla.

Moni ajattelee, ettei gradunteon tarvitsekaan olla helppoa.

"Ainahan valmistumiseen kuuluu tietty koetus – katsotaan, onko sinusta tähän", Svinhufvud sanoo.

Gradunteko nähdään siirtymäriittinä, jossa opiskelija kamppailee itseään vastaan. Kamppailu voi olla opiskelijalle
palkitsevaa. Paremmalla motivaatiolla tehty, todellisuuteen tiiviimmin linkittyvä gradu kuitenkin hyödyttäisi
muitakin. Viivästyvä opinnäytetyö ei ole yksin opiskelijan ongelma. Gradua vailla olevat "melkein maisterit"
eivät kartuta yliopistonsa kassaa sentilläkään.

Akateemiset perinteet ovat arvokkaita. Silti voi kysyä, mikä merkitys on huonoilla, hampaat irvessä väännetyillä
graduilla, joiden arvosanaa "kukaan ei koskaan kysy".

Silja Massa silja.massa@hs.fi
Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja.

Korjaus kello 9.31: Matti Parpalan nimi korjattu oikeaan muotoonsa.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57800
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 06.09.2014 13:32

Kuvattu tilanne johtuu myös ylioppilaiden keskimäärin heikentyneestä lahjakkuudesta.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57800
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 06.09.2014 17:04

(- -)
Monimuoto- eli nippugradu koostuu osista, jotka voivat olla tekstien lisäksi esimerkiksi ääntä tai kuvaa
sisältäviä tiedostoja. Monimuotogradu voi koostua myös tieteellisissä aikakausjulkaisuissa julkaistusta
artikkeleista.

(- -)

Ko. gradu-käytäntö lähti liikkeelle väitöskirjoista. Esimerkiksi lääketieteessä voidaan vaatia tieteellisissä
journaleissa neljä hyväksyttyä kirjoitusta, joissa voi olla vaikkapa kuusi kirjoittajaa, eikä tuleva väittelijä
aina välttämättä ole ensimmäisenän kirjoittajana. Laitoksen johtaja, joka usein on jonkinlainen superviisori,
on tavallisimmin viimeisenä kirjoittaja-listassa. (Näin moni saa tieteellisiä meriittejä yhdestä kirjoituksesta,
usein myös joku muu tuleva väittelijä, joka huseeraa mukana.)

Taiteissa opinnäytteisiin on voinut sisältyä vaikkapa haitari-konsertti tai näyttely.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57800
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 06.09.2014 17:16

Tutkintojen nimet koulutusaloittain
http://www.minedu.fi/export/sites/defau ... _nimet.pdf

Ainakin vielä 1960-luvulla kauppatieteiden alempi tutkinto oli ekonomi
ja ylempi KTM. Hieman myöhemmin KTM saattoi anoa ekonomin titteliä,
joka olikin sitten ylempi tutkinto.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57800
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Hilppa » 06.09.2014 23:01

Jo nyt on aikoihin eletty. Minkään asian eteen ei enää pitäisi joutua ponnistelemaan. Kaikki, mikä koetaan turhana, halutaan jättää pois velvollisuuksista, jotta voidaan muka tehokkaammin käyttää aikaa tärkeämpiin asioihin. Mutta mitä ne tärkeämmät asiat ovat? Mielestäni ruotsinkielen asemasta opetuksessa käydyssä keskustelussa on paljolti sama henki.
Hilppa
 

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 06.09.2014 23:16

Minulla opinnäytteet o l i v a t into h i m o.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57800
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 06.09.2014 23:21

Psykopatologia kirjoitti:Minulla opinnäytteet o l i v a t into h i m o.

Ehdotan, että vaihdat Piiskan Into Himoon.
Kyllästynyt
 

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Pinja » 06.09.2014 23:51

Kyllästynyt kirjoitti:
Psykopatologia kirjoitti:Minulla opinnäytteet o l i v a t into h i m o.

Ehdotan, että vaihdat Piiskan Into Himoon.


Ei saa ehdotella tuollaista.
Pinja
 

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Anni » 10.09.2014 00:21

Esseet, tutkielmat ym. ovat silkkaa nautintoa. Jos tehdään - tehdään kunnolla.
Anni
 

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Anni » 10.09.2014 00:22

Psykopatologia kirjoitti:Minulla opinnäytteet o l i v a t into h i m o.

Tiedän tunteen ja arvostan!
Anni
 

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja haller » 10.09.2014 10:04

Meitsin vastaus:
-gradusta on se hyöty
a) opiskelijalle, että pääsee veke helevetistä, joka yliopistoksi kutsutaan (ellei ole älynnyt lähteä veke jo alemman korkeakoulututkinnon jälkeen, kuten mä)
-> sairastuin liiasta opiskelusta ja raskaista aiheista just yliopistolla, joten olen syystäkin kettuuntunu k.o lafkaan
b) yliopistolle gradusta on se hyöty, et yliopisto saa tutkintojen suorittaneiden määrän mukaan rahoja valtiolta. Sama koskee käsittääkseni kaikkia tutkintoja siellä eli esim. mun tdk:ssa: HuK, FM, FL, FT
-> markka-aikaan summa oli 10 000 mk (eli siis 1600 eur).
t. haller
->näiden asioiden suhteen olen hyvin kyyninen ja realistinen.
P*ska lafka, mut tulipahan käytyä.
haller
 

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Anni » 12.09.2014 23:25

Intohimon ja pakkomielteen raja on häilyväinen :D
Anni
 

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Mirri » 13.09.2014 08:12

Hilppa kirjoitti:Jo nyt on aikoihin eletty. Minkään asian eteen ei enää pitäisi joutua ponnistelemaan. Kaikki, mikä koetaan turhana, halutaan jättää pois velvollisuuksista, jotta voidaan muka tehokkaammin käyttää aikaa tärkeämpiin asioihin. Mutta mitä ne tärkeämmät asiat ovat? Mielestäni ruotsinkielen asemasta opetuksessa käydyssä keskustelussa on paljolti sama henki.

Ruotsin tilalle olisi kieliä, jotka ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin ruotsi. Joten mikseivät halukkaat voisi ja saisi vaihtaa pakkoruotsia johonkin muuhun kieleen? Minä ehdottaisin ruotsille vaihtoehdoiksi venäjää, viroa ja viittomakieltä. Saamekin voisi olla hyvä vaihtoehto pakkokieleksi ruotsin sijaan.

Eiväthän ruotsinkieliset ole Suomen ainoa kielivähemmistö, eikä Ruotsi ole Suomen ainoa rajanaapuri, joten miksi ihmeessä juuri ruotsin pitäisi nyky-Suomessa olla erityisasemassa?
Avatar
Mirri
 
Viestit: 22314
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Hilppa » 13.09.2014 10:30

Mirri kirjoitti:
Hilppa kirjoitti:Jo nyt on aikoihin eletty. Minkään asian eteen ei enää pitäisi joutua ponnistelemaan. Kaikki, mikä koetaan turhana, halutaan jättää pois velvollisuuksista, jotta voidaan muka tehokkaammin käyttää aikaa tärkeämpiin asioihin. Mutta mitä ne tärkeämmät asiat ovat? Mielestäni ruotsinkielen asemasta opetuksessa käydyssä keskustelussa on paljolti sama henki.

Ruotsin tilalle olisi kieliä, jotka ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin ruotsi. Joten mikseivät halukkaat voisi ja saisi vaihtaa pakkoruotsia johonkin muuhun kieleen? Minä ehdottaisin ruotsille vaihtoehdoiksi venäjää, viroa ja viittomakieltä. Saamekin voisi olla hyvä vaihtoehto pakkokieleksi ruotsin sijaan.

Eiväthän ruotsinkieliset ole Suomen ainoa kielivähemmistö, eikä Ruotsi ole Suomen ainoa rajanaapuri, joten miksi ihmeessä juuri ruotsin pitäisi nyky-Suomessa olla erityisasemassa?

Onhan meillä vielä virkamiesruotsi, joitakin kaksikielisiä kuntia ja jopa kokonaan ruotsinkielisiä. Ruotsinkielisyys on osa suomalaisuutta ja sillä on erityisasema. Mutta tämä ei varsinaisesti ollut kielikeskusteluketju. Mutta kun tivasit perusteluja mielipiteelleni, esitin niitä. Pakkoruotsikeskustelussa on mielestäni sama hienoinen vire kuin aloitusviestin Hesarikirjoituksessa; ei haluta tehdä mitään "turhaa", vaikka se "turha" tapahtuisikin sivistyksen vuoksi. Gradun yksi tehtävä on opettaa Suomen kieltä ja käyttämään erityisalojen suomenkielisiä ilmaisuja oikein. Gradun liittyi (luultavasti liittyy edelleenkin jossain muodossa) myös maturiteettikoe, joka on suomenkielinen tentti gradun aiheesta. Gradun on aina voinut myös kirjoittaa "toisella kotimaisella". Ja nykyisin yliopistoilla on jopa englanninkielisiä maisterilinjoja, joissa gradun voi tehdä englanniksikin. Lähinnä nuo kansainväliset opintolinjat ovat ulkomaalaista opiskelijavaihtoa varten, mutta on niillä suomalaisiakin opiskelijoita. Aiemmin gradun tehtävä oli vaalia suomenkielistä ammattitaitoa, koska monilla aloilla lähes kaikki tenttikirjat olivat englanninkielisiä, ja nykyisin opetuskielikin on usein englanti.
Hilppa
 

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Hilppa » 13.09.2014 10:43

Gradun, ensimmäisen lapseni, kyhäsin tietysti intohimolla. Eihän lapsia muulla pusatakaan.
Hilppa
 

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Mirri » 13.09.2014 10:46

Hilppa, sanoit näin: Mutta kun tivasit perusteluja mielipiteelleni, esitin niitä.
Missä kohdassa tivasin sinulta perusteluja mielipiteellesi?
Viestini riveillä mikään ei viittaa tivaamiseen, joten löysitköhän sinä tivaamisen rivien välistä, vai kuvittelitko sen omassa päässäsi. Kysyminen ei ole tivaamista, sen sijaan vastauksen vaatiminen voi olla.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 22314
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Hilppa » 13.09.2014 10:55

Mirri kirjoitti:Hilppa, sanoit näin: Mutta kun tivasit perusteluja mielipiteelleni, esitin niitä.
Missä kohdassa tivasin sinulta perusteluja mielipiteellesi?
Viestini riveillä mikään ei viittaa tivaamiseen, joten löysitköhän sinä tivaamisen rivien välistä, vai kuvittelitko sen omassa päässäsi. Kysyminen ei ole tivaamista, sen sijaan vastauksen vaatiminen voi olla.

Koska käytit ilmaisua "miksi ihmeessä", mikä asettaa viestini sisällön kyseenalaiseen valoon. Kyllä minullakin on ilmaisutaitoa omalla äidinkielelläni, eikä se, mille esitän puolusteluita omissa viesteissäni, ole vain hullun omasta päästään löytämiä kummallisia harhoja.
Hilppa
 

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Mirri » 13.09.2014 11:08

Hilppa kirjoitti:
Mirri kirjoitti:Hilppa, sanoit näin: Mutta kun tivasit perusteluja mielipiteelleni, esitin niitä.
Missä kohdassa tivasin sinulta perusteluja mielipiteellesi?
Viestini riveillä mikään ei viittaa tivaamiseen, joten löysitköhän sinä tivaamisen rivien välistä, vai kuvittelitko sen omassa päässäsi. Kysyminen ei ole tivaamista, sen sijaan vastauksen vaatiminen voi olla.

Koska käytit ilmaisua "miksi ihmeessä", mikä asettaa viestini sisällön kyseenalaiseen valoon. Kyllä minullakin on ilmaisutaitoa omalla äidinkielelläni, eikä se, mille esitän puolusteluita omissa viesteissäni, ole vain hullun omasta päästään löytämiä kummallisia harhoja.

Kirjoitin näin:
Eiväthän ruotsinkieliset ole Suomen ainoa kielivähemmistö, eikä Ruotsi ole Suomen ainoa rajanaapuri, joten miksi ihmeessä juuri ruotsin pitäisi nyky-Suomessa olla erityisasemassa?

Sanonta miksi ihmeessä kertoo sananmukaisesti asian ihmettelystä ja hämmästelystä, ei sillä mitään tivata keneltäkään. Kysymyskin on osoitettu kaikille lukijoille, ikään kuin heitetty ilmaan. Kyseenalaistin esiin ottamasi asian, siis pakkoruotsin. Kyseenalaistaminenkaan ei ole tivaamista.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 22314
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Hilppa » 13.09.2014 11:20

Mirri kirjoitti:
Hilppa kirjoitti:
Mirri kirjoitti:Hilppa, sanoit näin: Mutta kun tivasit perusteluja mielipiteelleni, esitin niitä.
Missä kohdassa tivasin sinulta perusteluja mielipiteellesi?
Viestini riveillä mikään ei viittaa tivaamiseen, joten löysitköhän sinä tivaamisen rivien välistä, vai kuvittelitko sen omassa päässäsi. Kysyminen ei ole tivaamista, sen sijaan vastauksen vaatiminen voi olla.

Koska käytit ilmaisua "miksi ihmeessä", mikä asettaa viestini sisällön kyseenalaiseen valoon. Kyllä minullakin on ilmaisutaitoa omalla äidinkielelläni, eikä se, mille esitän puolusteluita omissa viesteissäni, ole vain hullun omasta päästään löytämiä kummallisia harhoja.

Kirjoitin näin:
Eiväthän ruotsinkieliset ole Suomen ainoa kielivähemmistö, eikä Ruotsi ole Suomen ainoa rajanaapuri, joten miksi ihmeessä juuri ruotsin pitäisi nyky-Suomessa olla erityisasemassa?

Sanonta miksi ihmeessä kertoo sananmukaisesti asian ihmettelystä ja hämmästelystä, ei sillä mitään tivata keneltäkään. Kysymyskin on osoitettu kaikille lukijoille, ikään kuin heitetty ilmaan. Kyseenalaistin esiin ottamasi asian, siis pakkoruotsin. Kyseenalaistaminenkaan ei ole tivaamista.

Vaikea käsittää, miksi käytit lisäsanaa "ihmeessä", kun "miksi" olisi riittänyt ja ollut riittävän vahva. Halusitko tuoda julki, että oma näkökantasi on painoarvoltaan suurempi, koska minun näkökantani sai lähtökohtaisesti epätodennäköisemmän sävyn tuolla vähättelevällä kommentilla "miksi ihmeessä"? Onko sinulle vaikeata käsittää, että on olemassa näkökulmia, ei vain yhtä? Ei mielipiteessäni (pakkoruotsi) mitään ihmeellistä ole, kun ottaa tarkasteluun Suomen ja Ruotsin monisatavuotisen yhteisen historian. Se (mielipiteeni) on vain yksi monista.
Hilppa
 

Re: Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta?

ViestiKirjoittaja Mirri » 13.09.2014 11:28

Hilppa, ei käyttämäni miksi ihmeessä ollut suunnattu sinuun, vaan pakkoruotsiin. Siis: miksi ihmeessä ruotsin pitää vielä nyky-Suomessakin olla kaikille pakollinen kieli; en käsitä, en.
Syystä tai toisesta otit itseesi sen, että minä ihmettelen pakkoruotsin horjuttamatonta ja kuin kiveen hakattua asemaa.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 22314
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Seuraava

Paluu Yleistä ja ajankohtaista



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa