Miten ennakkokäsitykset vaikuttavat havainnointiin?

[minätäällä]

Minusta PL voisi kaivaa asiasta tietoa esille, tai tutkimuslinkkejä, kun kuulema kysessä on ihan kaikilla tieteenaloilla vaikuttava ilmiö.

Ja jos ei nyt suorastaan havainnointiin, niin raportointiin ainakin, psykiatriassa. Eli siis, mitä potilaasta tarkkailujakson aikana tai muutenkin kirjataan ylös. Täyttä soopaa, asenteellisten sanavalintojen ohjaamaa konsensusajattelua minusta.
Ja todella paha juttu potilaalle! Koko elämä sen takia pilalla. Kenties huoltajuuden menetys ja muuta mukavaa, helposti sulateltavaa asiaa. Kirosana!

Mitä vastuuta tuntee tilapäinen kandi tai joku tk-lääkärin sijainen, kun muita ei ole saatu, kun kirjoittaa oman "asiantuntijan" lausuntonsa potilaasta? Oli lähinnä kiinnostunut koneella erikoissairaanhoidon ja entisiin tk-tietoihin pääsystä, eipä psyykkisen tilan arvioinnissa juuri muuta tapahtunut kuin tuommoisten seikkojen kysely. Ihan asiallisesti suoritettu arviointi siis vissiin? Voi kirosana.

Lisäys: Oot viimeinen toivo, joka (KENTIES) terapeutin lisäksi voisi ymmärtää. Mieti siis, laitatko jotain peräaukkojuttuja tähän. Itsemurhaa en nyt kuitenkaan ole tekemässä takiasi tai muunkaan takia, joten ei siitä huolta. Mutta tosissani olen kumminkin.

[minätäällä]

Eikö kukaan nyt uskalla vastata, kun kerroin tuosta tarkkailujakson ja osastolla tapahtvasta havainnoinnista? Ignoroikaa se (vitsi kun vitsikäs termi) ja vastatkaa ihan muuten vain!

[Hermiitti]

Tsemiä nimimerkille minätäällä!

Lohduttavaa osuutta lisää:

Pääasia ei ehkä ole mitä muut havainnoivat, vaan mitä itse havainnoi.

[Riidankylväjä]

Googlaamalla.

"Teemahaastattelu on siis keskustelua, jolla on etukäteen päätetty tarkoitus. Se muistuttaa jokapäiväistä keskustelua, jota tutkija ohjailee siten, että se ei kokonaan erkane tutkimusongelmasta, mutta muutoin hän jättää haastattelun muodon ja yksityiskohdat varsin vapaiksi. Tutkija esittää pääasiassa avoimia kysymyksiä, eli sellaisia joihin ei ole valmiita vastausvaihtoehtoja.

Kun haastateltava voi suurelta osin määrätä keskustelun suunnan, tästä on se hyöty, että tutkijan ennakkokäsitysten vaikutus jää pieneksi ja hän saa haastateltavien elämäntilanteen kokonaisuudesta monipuolisen ja syvän kuvan. Haittana on, että syntyvä aineisto jää sekavaksi, tutkijalle on työlästä jälkeenpäin jäsennellä sitä ja muodostaa siitä päätelmänsä. Tulosten kertyminen on hidasta ja epävarmaa, ja tutkija saattaa joutua haastattelemaan samaa henkilöä useita kertoja. Metodi onkin parhaimmillaan kohdistettuna vain yhteen tai muutamaan henkilöön ja soveltuu siis erityisesti tapaustutkimukseen.

Haastattelun etuihin kuuluu, että tutkija voi arvioida vastausten totuudenmukaisuutta havainnoimalla vastaajan oheisviestintää eli ilmeitä ja käyttäytymistä. Samalla tutkija voi panna merkille ympäristötekijöitä. Niinpä haastattelu yleensä antaakin luotettavampia ja syvällisempiä tuloksia kuin kysely. "

http://www2.uiah.fi/projekti/metodi/064.htm

[Riidankylväjä]

Niin, mutta olet antanut ymmärtää, etttä olet lähes aina juovuksissa.

[Riidankylväjä]

No enpä ole. Olin työkokeilussa kaksi kuukautta ja nyt palkkatukityössä. Ei se oikein onnistuisi jos kännäisin päivät ja yöt. Nytkin olen vesiselvä ja otan juuri iltalääkkeeni että pääsen nukkumaan puoliltaöin sillä tarvitsen verrattain paljon unta.

Tuo on mukava kuulla.

[xxccz]

´
"minätäällä"

En tiedä, onko asiasta tutkimusaineistoa. Olisi hyvä jos olisi.

Psyk. osastoilla havainnointi on hoitajien huomioiden ja lähinnä omahoitajakeskustelujen varassa. Ei aina kovinkaan luotettavaa materiaalia. Ikävä kyllä.

Tarkastelunäkökulmat saattaa työyhteisön sisälläkin olla poikkeavat. Myös ennakkokäsityksistä johtuen. Sekä ammatillisen kasvun tai kasvamattomuuden myötä heikot tai rajalliset.
On taatusti epämielyttävää lukea itselle kuuluvaksi sellaista, jota ei itse kykene näkemään itsessään. (ja jota ei välttämättä edes ole nähtävissä)

Olen pahoillani, että sinä olet joutunut siihen epämielyttävään tilanteeseen, että koet tulleesi pahoin väärin tulkituksi ja ymmärretyksi ja sitä kautta leimatuksi. Havaintojen teko voi olla niin umpimähkäistä tai systemaattisen järjestynyttä, että kuka tahansa reagoisi tavallaan "hölmösti". Ja etenkin jos vielä on runsaasti troppia, niin tunteilla leikkiminen onnistuu taitavasti. Jos niin halutaan.

[minätäällä]

Psykiatrian kirjoissa nyt vain on kuvauksia asiallisesti, asianmukaisesti suoritetuista psykiatrisista haastatteluista, eikä se jonkun paikalle repäistyn , minulle todellakin tuntemattoman hoitsun esiintyminen minun ja lapseni elämän asiantuntijana (hän oli tehnyt ilmoituksen myös lastensuojeluun, mutta kai ei muuta voinut, kun päivystykseen soitettiin omaisten toimesta)) oikein tunnu tuommoiselta asialliselta haastattelulta.

Olin aivan tyrmistynyt väitteistä, ja väittelin koko haaastattelun ajan tuon itsetietoisen, tärkeilevän hoitsun kanssa. Lääkäri ei juuri saanut kysyttyä mitään. Voi samperi sentään, mihin ihminen voikaan joutua!(Kaariana Suonperän ja muidenkin käytöksen ja kielen auktoriteettien hyväksymä ilmaus vissiin.)

[xxccz]

´
Yläpuolelle asettumisessa ei saavuteta toivottavaa vuorovaikutussuhdetta. Onhan noita nähty, ylimielisen pöyhkeitä papittaria. Voit kysyä: Mihin hän sitä tarvitsee? Mitä sellainen "yliminädefenssi" palvelee hänellä?

Viisas on se hoitsu, joka osaa löytää ytimen

[minätäällä]

Kiitti xxccz ja muutkin! Olen tosi masentunut ja pahoillani tuosta, välillä vihainen ja loukkaantunutkin, välillä ihan maassa ja toivoton.

[xxccz]

Kiitti xxccz ja muutkin! Olen tosi masentunut ja pahoillani tuosta, välillä vihainen ja loukkaantunutkin, välillä ihan maassa ja toivoton.

Paskakirjauksella ei siis tuettu sinun terveitä puolia, vaan kaivettiin syvempi monttu vajoamiseen? Hyvinkin ammattitaitoista..
Voitko mitenkään kääntää ajatustasi siihen suuntaan, että se on vain yhden Ääliön _mielipide_ sinusta? Ja pyrkiä jatkamaan elämistä nauttien siitä, mikä on todellista. Sinulle.

[minätäällä]

xxccz, suunnittelin korjaavani nuo tk-lääkärin sijaisen väärinkäsitykset ainakin, mutta nyt kun huomasin, että se oli leimattu "sairauden" oireeksi, vaikka laki sen sallii kaikille potilaille, tai ainakin pitäisi, en enää tiedä mitä tehdä. Nuo virheelliset tiedot pyörivät potilastiedoissani ikuisesti, jos en niitä yritä korjata, mutta jos lain sallima korjaaminenkin on väärin, niin en tiedä mitä tehdä. Asia pyörii päässä ja vaivaa jatkuvasti, masentaa.

Kiitos sympatiasta.

[xxccz]

´
Ehkä klassisin esimerkki pieleenmennystä vuorovaikutuksesta ennakkokäsityksin on, kun anamneesia tekevä lri kysyy potilaalta: " kuuletteko ääniä?" Ja potilas vastaa: "kuulen". Potilas tosiaan kuuli. - Viereisestä huoneesta tulevan melun. Joten neuroleptia psykoottisiin oireisiin... Ja kirjaus: potilas kertoo kuulevansa ääniä.

Värikkäästä ja verbaalisesti lahjakkaasta potilaan kertomus: " vatsaa moukertaa, kuin siellä olisi käärme.
Kirjaus: potilas (sch) kertoo, että hänellä on vatsassaan käärme. Ja lisää troppia psykoottisiin oireisiin..

Nuo kömpelöt esimerkit ovat olleet muistaakseni mainittuna opuksessa psykiatria 1&2, joskus tosi kauan sitten painettu laitos.

[minätäällä]

Kiitos Riidankylväjälle teemahaastattelutiedoista. Ja Trisselle omista kokemuksista netissä. Ja ennen kaikkea xxccz humoristisista esimerkeistäsi! Taivaan lahja tässä tilanteessa!

Olen lukenut useammastakin psykiatrian kirjasta, miten asianmukainen psykiatrinen haastattelu suoritetaan, enkä ole vielä sellaista julkisella puolella tavannut. Joku juttu on aina ihan pc:stä: Yksi on vain kiinnostunut aiemmista kirjauksista potilasrekisterissä, eikä kysy juuri mitään. Toisessa haastattelussa yhtäkkiä paikalle sännännyt päivystävä psyk.hoitsu ryhtyi elämäni ja asioideni asiantuntijaksi ilman että ede olisin muistanut tavanneeni häntä missään aienmmin. EI TODELLAKAAN OLLUT LUOTTOHOITAJANI, JOLLE OLISIN USKOUTUNUIT, KUN EN HÄNTÄ EDEs MUISTANUT koskaan tavanneeni. Oli kai sitten ollut jollain polin tai osatson tarkkailujaksolla yhtenä joukosta, ja nyt halusi profiloitua asioideni tuntijana ja puolestapuhujanani. Paha vaan, kun en semmoista ole pyytänyt enkä tarvitse enkä halua, missään tilanteessa. Sen verran törkeitä väärinkäsityksiä tuo tytteli suustaan päästeli itsevarmana oikeassa olostaan kuin mikä. Ja heti kohta osastolla tiedot osoittautuivat vääriksi, muttei niitä siellä enää kukaan kirjannut ja huomioinut, kun oli ennakkoleima lyöty ja diagnoosi jo tehty, pelkkien omaisten väärinkäsitysten pohjalta.

Älkää nyt tyrmätkö heti ja täysin, joskus näinkin voi näköjään käydä, ja olen valittanut , tehnyt hallintokantelun osastolta käsin, ilman tietokonetta vielä, ja nyt potilastietojeni korjaamisvaatimuksen.

Poistin osan vuodatustani. Tuossa yllä se asia oikeastaan olikin.

[minätäällä]

Poistin, oma moka kai koneen kanssa.

[minätäällä]

OK, nyt tuli palstalle ja ketjuun kummikin viesti, vaikkei edellisen viestin lisäyksenä onnistunut. En ymmärrä nettiä ja tietokoneita muutenkaan, sivuuttakaa siis. Varmaan jokun oma moka taas.