Väitös: Terveyskeskus & masennuspotilaat

[Hilppa]

Reseptitkin uusittiin sairaanhoitajan vastaanotolla kaksikymmentä vuotta?
En ymmärrä enkä hyväksy sitä, että syytät sairaanhoitajia siitä, että lääkärit loistavat poissaolollaan. Mikähän lääkäreitä on estänyt tapaamasta erikoissairaanhoidossa olevaa potilastaan noiden kahdenkymmenen vuoden aikana?

Miksi en saa kertoa tapahtunutta?

Käsittääkseni jätät psykiatrien vakavat laiminlyönnit kertomatta vaikka niitä ilmiselvästi on tapahtunut. Kertomassasi tapauksessa vastuu on lääkäreillä; erikoissairaanhoidossa olevia potilaita lääkärit tapaavat niin usein kuin itse katsovat tarpeelliseksi tavata. Eivät sairaanhoitajat kiellä lääkäreiltä potilastapaamisia, tuskin sinäkään uskot sellaista tapahtuvan.

En vieläkään käsitä miten erikoissairaanhoidossa voi vierähtää parikymmentä vuotta ennen kuin kohdalle osuu psykiatri, joka suostuu aloittamaan ja läpiviemään tutkimukset diagnoosia varten. Etkö sinä näe lääkäreiden toiminnassa mitään merkillistä tai kenties jopa virheellistä?

Miksi minä olisin tässä altavastaaja oman läheiseni asiassa ja velvollinen selittämään sinulle ilmiselvää asiaa?

Sairaanhoitaja on menneiden vuosien hoitokäytännön mukaan ollut "portti" (tai Kahvin nimittämä ensimmäinen, joka ottaa kopin, mutta jolle pallo jää) lääkäriin. Lääkäri oli jossain toisessa huoneessa, jossa sairaanhoitaja kävi kirjoituttamassa reseptin alle nimen. Jos avohoidon (psykiatrian poliklinikan) sairaanhoitaja on tuollaisessa tilanteessa sitä mieltä, että potilaan ei tarvitse nähdä lääkäriä, ei potilas tule lääkäriä näkemään. Tuollainen hoitokäytäntö on ollut vallalla 80-90-luvulla ja vielä jopa 2000-luvun alussa. Sairaanhoitaja on ollut paljon vartijana. Onko sinun Mirri jotenkin vaikeata ymmärtää, että tuollaisessa tilanteessa voi syntyä vakavia hoitovirheitä?

[tris]

Mirri,
Mitä psykiatrinen sairaanhoitaja on sinun hoitoosi liittyen konkreettisesti tehnyt - muuta kuin lässyttänyt pää kallellaan siitä kuinka sinun pitäisi keskittyä tekemään sinulle mieluisia asioita/käydä lenkillä tai uimassa/antaa itsellesi aikaa/kehottanut kokeilemaan rentoutusharjoituksia unettomuuden hoitoon ym.

Mistä päättelet psykiatrisen sairaanhoitajan lässyttäneen pää kallellaan minulle? Tuskin olet ollut kärpäsenä katossa kuuntelemassa...

Kaikki minun tapaamani sairaanhoitajat ovat niin tehneet.

Millainen kokemuksesi psykologeista on?

[tris]

23.00
2 gradun tekeminen lopputentteineen oli ennen (yli) vuoden työ.

23.02
Minulla on kaksi laudatur-työtä, psykologiassa ja sosiologiassa.
Psykiatrian cum laude myös

eli mitä?

[tris]

Reseptitkin uusittiin sairaanhoitajan vastaanotolla kaksikymmentä vuotta?
En ymmärrä enkä hyväksy sitä, että syytät sairaanhoitajia siitä, että lääkärit loistavat poissaolollaan. Mikähän lääkäreitä on estänyt tapaamasta erikoissairaanhoidossa olevaa potilastaan noiden kahdenkymmenen vuoden aikana?

Eikö lääkäreillä voisi myös olla vaatimus kohdata kukin potilas joka täyttää riittävät kriteerit?

[tris]

Sairaanhoitaja on menneiden vuosien hoitokäytännön mukaan ollut "portti" (tai Kahvin nimittämä ensimmäinen, joka ottaa kopin, mutta jolle pallo jää) lääkäriin. Lääkäri oli jossain toisessa huoneessa, jossa sairaanhoitaja kävi kirjoituttamassa reseptin alle nimen. Jos avohoidon (psykiatrian poliklinikan) sairaanhoitaja on tuollaisessa tilanteessa sitä mieltä, että potilaan ei tarvitse nähdä lääkäriä, ei potilas tule lääkäriä näkemään. Tuollainen hoitokäytäntö on ollut vallalla 80-90-luvulla ja vielä jopa 2000-luvun alussa. Sairaanhoitaja on ollut paljon vartijana. Onko sinun Mirri jotenkin vaikeata ymmärtää, että tuollaisessa tilanteessa voi syntyä vakavia hoitovirheitä?

On kova paikka tuoda sinulle hilppa esille elämän tosiasioita mutta ymmärrätkö että vakavia hoitovirheeitä syntyy nykyään jatkuvasti ihan psykiatrienkin omasta toimesta?

[Kahvi]

Minusta nettomaksajan rooli ei ole mitenkään relevantti yhteiskunnassamme.

Se on erittäin relevantti asia meidän yhteiskunnassamme.
Vai miksi sinä luulet Suomen velkataakan koko ajan vain kasvavan ja kasvavan?

Tarkoitin tietysti asiayhteyttä, eli oikeutta tarvitsemaansa hoitoon ym. Trisse halusi vain kettuilla takaisin sinulle epärelevantilla asialla.

Itse luulen Suomen velkataakan kasvavan mm globaalin talouden takia; tuskin yhteiskunnan tukien varassa elävät yksittäiset henkilöt juurikaan vaikuttavat velkataakkaamme - kysymys on huomattavasti isommista "sfääreistä". Velkataakan kasvaminen on kieltämättä huolestuttava asia, mutta kuinkahan se liittyy tähän aiheeseen?

Kokonaan toinen juttu on se, että nettomaksajuudesta riippumatta, ihmisellä on oikeus tarvitsemaansa hoitoon.

Tätä tarkoitin.

Mutta ei voi olla oikeuksia ilman vastuuta; ihmisellä itsellään pitää myös olla vastuu itsestään ja elatuksestaan - eikä sitä ole se, että vapaaehtoisesti heittäytyy yhteiskunnan elätettäväksi ja kieltäytyy sekä työstä että hoidosta/kuntoutuksesta.

Ikävä kyllä yhteiskunnassamme on paljonkin sellaista, joissa kansalaisella on vain oikeuksia ilman velvollisuuksia. Minustakaan niin ei pitäisi olla, mutta niin nyt vaan on; ehkä se johtuu siitä, että lainsäätäjät yms ovat ymmärtäneet, että kaikilla ei ole kykyä velvollisuuksiinsa tms. Tasa-arvo, yhdenvertainen kohtelu jne.

[Kahvi]

Onko tämä depressiohoitaja sellainen ns "matalan kynnyksen" taho, joka ottaa sen ensimmäisen kopin asiakkaasta? Ja jatkossa seuraa potilaan vointia yms. Siis niin, että varsinainen psykiatrinen hoito ym tapahtuu jonkun muun tahon toimesta?

Mutta kun sitä "muuta hoitoa" ei ole! Eikä sitä katsota niin hirveän kipeästi edes tarvittavan, koska (Mirrin sanoja lainatakseni) on käytettävissä depressiohoitajia, noita "psykiatrian ammattilaisia" - jotka sitten voivat tarvittaessa konsultoida erikoislääkäriä.

Resurssien puute, niin ikävää kuin se onkin, tuskin on depressiohoitajien ammatillisesta osaamisen tms syy tahi vika. Se on luonnollisesti "väärin", että resurssien puutteen takia annetaan asiallisen hoidon sijasta puolivillaista hoitoa - toisaalta puolivillainenkin hoito voinee olla parempi vaihtoehto kuin ei hoitoa ollenkaan.

Näkisin, että on ihan hyvä, että on olemassa matalan kynnyksen tahoja ottamassa "koppeja". Se taas ei tietenkään ole hyvä, että erikoissairaanhoidon resurssit menevät ns "tulipalojen sammuttamiseen" eli vain akuutimpien potilaiden hoitamiseen - lievempien, mutta kiistatta hoitoa tarvitsevien jäädessä pyörimään tuohon matalaan kynnykseen.

[Kahvi]

21:28
Kun sairaanhoitajille ja muille annetaan koulutusta IPT:ssä, implikaationa
oikeastaan on vastuullinen hoito, Jos hoito ei tehoa, depressiohoitaja
luultavasti väistyy.

Depressiohoitajan funktio saattaakin olla - ei hoito - vaan seuranta ja tämän
pohjalta erilaisten toimien (jatko)harkinta yms. Tällöin koulutuksessa paino-
pisteen tulisi olla häiriön merkkien havainnoimisessa.

Tässä mielessä depressiohoitajan työ vertautuu etäisesti diabeterhoitajan
hommiin. Hyvä puoli depressiohoitaja-systeemissä voi olla matala kynnys
ja nopeus - kuten Mirri totesi, että "nyt on kiire" (tms.).

Siis siitä matalan kynnyksen tahosta lienee tosiaan kysymys. Depressiohoitaja on siis se kopin ottaja, joka tsekkaa tilanteen ja auttaa tarvittaessa potilasta paremman/asianmukaisemman hoidon piiriin. Tahi seuraa potilaan vointia tms. Varsinaista mt-hoitoa depressiohoitajan on tuskin tarkoituskaan antaa.

[Kahvi]

22:45
Joskus lääkärit ovat kirjoittaneet mm. liikuntareseptejä (ilmeisesti reseptilomakkeile).
Tätä on pidetty hyvänä ja on pahoitelu sitä, että tuo oiva käytäntö on kuihtunut.

Kyllähän se liikunta kieltämättä vaikuttaa positiivisesti mielialaan, mutta vähänkin vakavampaa/vaikeampaa masennusta mikään määrä liikuntaa, puiden halaamista, koiran rapsutusta tms ei pysty parantamaan - mutta siltikin noista on apua masennuspotilaalle, tietty siinä määrin mitä potilas itse on kykeneväinen tekemään.

[Psykopatologia]

Aivan. Huomautan kirjoittajille, että asiat eivät juuri koskaan ole jykästi dikotomisia.
Tulisi voida "essee"-tyyppisesti analysoida kokonaisuutta ja kontekstia.

[Kyllästynyt]

... Ikävä kyllä yhteiskunnassamme on paljonkin sellaista, joissa kansalaisella on vain oikeuksia ilman velvollisuuksia...

Ei ole. Ei missään ole luvattu tai edes sanottu, että ihmisillä on oikeuksia ilman velvollisuuksia.
Ne velvollisuudet ovat itsestäänselvyyksiä, vaikka kaikki eivät näytä sitä näytä ymmärtävän.

... Minustakaan niin ei pitäisi olla, mutta niin nyt vaan on; ehkä se johtuu siitä, että lainsäätäjät yms ovat ymmärtäneet, että kaikilla ei ole kykyä velvollisuuksiinsa tms. Tasa-arvo, yhdenvertainen kohtelu jne.

Kyse on siitä, että ihmisen pitää mahdollisuuksiensa mukaan pyrkiä itse elättämään itsensä. Kaikki eivät siihen pysty, se on aivan selvää. Mutta se, että pystyisi, muttei halua - on aivan eri asia kuin kykenemättämyys.

Jos vastikkeeton rahan jakaminen loppuisi, tapahtuisi monta ihmeparanemista.

[Kyllästynyt]

... Millainen kokemuksesi psykologeista on?

Kokemusta on vain kahdesta; toinen oli idiootti, toinen ei.

Sen idiootin tehtävä oli testata minut ja antaa suosituksensa siitä, mikä olisi minulle sopivaa hoitoa.
No, hän "tutki" - ja sitten sanoi, että suosittelee minulla harvajaksoisia tapaamisia sairaanhoitajan luona. Kun kysyin, millä perusteella hän tuollaista suosittelee, eihän sellaisista tapaamisista ole minulle aiemminkaan mitään hyötyä ollut, hän vastasi: "Ei minun hyödytä suositella mitään sellaista, jota ne eivät siellä Espoonlahdessa pysty järjestämään."
Eli tutkimus oli vain muodollisuus, ja hoitosuositus annettu hoitosuositus perustui siihen, mitä hoitoa Espoonlahdessa pystyttiin tarjoamaan.

No, ylilääkäri sittemmin kyllä sanoi, että ko. psykologi ylitti toimivaltansa - ja ettei psykologin toimenkuvaan kuulu antaa tuollaisia vastauksia.

[Kyllästynyt]

... Se on luonnollisesti "väärin", että resurssien puutteen takia annetaan asiallisen hoidon sijasta puolivillaista hoitoa - toisaalta puolivillainenkin hoito voinee olla parempi vaihtoehto kuin ei hoitoa ollenkaan...

Ei ole. Jos annetaan huonoa hoitoa, ja tyydytään siihen olotilaan; se on este hyvän hoidon saamiselle.

Huono hoito voi myös olla vaarallisempaa kuin ei hoitoa ollenkaan - eikä huono hoito edes paranna ketään.

[Kahvi]

... Ikävä kyllä yhteiskunnassamme on paljonkin sellaista, joissa kansalaisella on vain oikeuksia ilman velvollisuuksia...

Ei ole. Ei missään ole luvattu tai edes sanottu, että ihmisillä on oikeuksia ilman velvollisuuksia.
Ne velvollisuudet ovat itsestäänselvyyksiä, vaikka kaikki eivät näytä sitä näytä ymmärtävän.

Itseasiassa lainsäädännössämme on hyvin paljon kohtia, joissa on lueteltu oikeuksiamme, mutta hyvin vähän velvollisuuksia. Ja nekin harvat velvollisuudet, mitä lainsäädäntö tavan kansalaiselle on asettanut, ovat hyvin lieviä (soitettava 112 onnettomuuksissa yms).

Kunkin moraali on toki oma asiansa. Ja usein ehkä tiukempi tms, kuin meitä kaikkia koskeva lainsäädäntö.

[Kahvi]

... Se on luonnollisesti "väärin", että resurssien puutteen takia annetaan asiallisen hoidon sijasta puolivillaista hoitoa - toisaalta puolivillainenkin hoito voinee olla parempi vaihtoehto kuin ei hoitoa ollenkaan...

Ei ole. Jos annetaan huonoa hoitoa, ja tyydytään siihen olotilaan; se on este hyvän hoidon saamiselle.

Huono hoito voi myös olla vaarallisempaa kuin ei hoitoa ollenkaan - eikä huono hoito edes paranna ketään.

Mutta onko puolivillainen hoito huonoa hoitoa? Ehkä ei tietenkään parasta mahdollista hoitoa, mutta onko se huonompaa hoitoa kuin ei hoitoa ollenkaan?

[Kyllästynyt]

... Mutta onko puolivillainen hoito huonoa hoitoa? ...

On.

... Ehkä ei tietenkään parasta mahdollista hoitoa, mutta onko se huonompaa hoitoa kuin ei hoitoa ollenkaan?

Huono hoito on vaarallisempaa kuin ei hoitoa ollenkaan.
Jos masentunut saa huonoa hoitoa, hänelle tulee käsitys, ettei mikään auta, koska hänen saamansa hoito ei ole auttanut. Ja jos masennuspotilaalle sanotaan, ettei tämä ole hyvää hoitoa, mutta onpa edes jotain, hänelle varmistuu se käsitys, että hän on merkityksetön ja turha ihminen.

Ja jos ei potilaalle kerrota, ettei hänelle annettu "hoito" edusta hyvää hoitoa, mutta "hoidetaan" kuitenkin; kuka kantaa vastuun "hoidon" seurauksista?

[Hilppa]

... Ikävä kyllä yhteiskunnassamme on paljonkin sellaista, joissa kansalaisella on vain oikeuksia ilman velvollisuuksia...

Ei ole. Ei missään ole luvattu tai edes sanottu, että ihmisillä on oikeuksia ilman velvollisuuksia.
Ne velvollisuudet ovat itsestäänselvyyksiä, vaikka kaikki eivät näytä sitä näytä ymmärtävän.

... Minustakaan niin ei pitäisi olla, mutta niin nyt vaan on; ehkä se johtuu siitä, että lainsäätäjät yms ovat ymmärtäneet, että kaikilla ei ole kykyä velvollisuuksiinsa tms. Tasa-arvo, yhdenvertainen kohtelu jne.

Kyse on siitä, että ihmisen pitää mahdollisuuksiensa mukaan pyrkiä itse elättämään itsensä. Kaikki eivät siihen pysty, se on aivan selvää. Mutta se, että pystyisi, muttei halua - on aivan eri asia kuin kykenemättämyys.

Jos vastikkeeton rahan jakaminen loppuisi, tapahtuisi monta ihmeparanemista.

Keskustelu tuossa kohdassa osin polkee paikoillaan tai kääntyy uudelleen jo monesti todettuun. Kun aiheena on psykiatrinen hoito, hoidon teho ja hoitovirheet, mielestäni olisi tärkeätä, että käsiteltäisiin sitä aspektia. Toki yhteiskunnan muut ulottuvuudetkin ovat tärkeitä, mutta en näe, että täysin osuvat käsiteltävän aiheen ongelman ytimeen.

Tärkeintä hoidon onnistumisen kannalta on, että hoito on tehokasta ja että ei tapahdu hoitovirheitä, mikä on se toinen ääripää. Potilas itse on tuossa avainasemassa. Jos hän ei kerro kaikkea omasta tilastaan, vaan jättää oleelliset asiat kertomatta tai suoranaisesti valehtelee hoitotaholle hoitotahoa erehdyttääkseen, on päivänselvää, että hoito epäonnistuu ja tapahtuu hoitovirhe. Mielestäni on ensisijaisen tärkeätä, kun puhutaan potilaan moraalista, että hän tuo rehellisesti hoitotaholle esiin kaikki sairauttaan koskevat tiedot. Tällä palstalla olen lukenut myös ketjua, jossa potilas on kertonut hakevansa eri lääkäriltä reseptejä ja käyvänsä hoidossa toisaalla sekä sitten valittaa jostain yksityiskohdasta epikriisissään, joka on hänen mielestään oleellisesti väärin. Mielestäni suoranainen valehtelu hoitohenkilökunnalle on moninkertaisesti pahempi asia kuin myönnetyn sosiaalituen nosto. Ennen kaikkea se pahentaa potilaan olemassa olevaa kierrettä huonoon suuntaan ja estää häntä saamasta sitä hyvää ja tehokasta hoitoa, jonka avulla hänellä olisi mahdollisuus parantua ja päästä takaisin työelämään ja yhteiskunnan toimivaksi jäseneksi.

[Kahvi]

Keskustelu tuossa kohdassa osin polkee paikoillaan tai kääntyy uudelleen jo monesti todettuun. Kun aiheena on psykiatrinen hoito, hoidon teho ja hoitovirheet, mielestäni olisi tärkeätä, että käsiteltäisiin sitä aspektia. Toki yhteiskunnan muut ulottuvuudetkin ovat tärkeitä, mutta en näe, että täysin osuvat käsiteltävän aiheen ongelman ytimeen.

Tärkeintä hoidon onnistumisen kannalta on, että hoito on tehokasta ja että ei tapahdu hoitovirheitä, mikä on se toinen ääripää. Potilas itse on tuossa avainasemassa. Jos hän ei kerro kaikkea omasta tilastaan, vaan jättää oleelliset asiat kertomatta tai suoranaisesti valehtelee hoitotaholle hoitotahoa erehdyttääkseen, on päivänselvää, että hoito epäonnistuu ja tapahtuu hoitovirhe. Mielestäni on ensisijaisen tärkeätä, kun puhutaan potilaan moraalista, että hän tuo rehellisesti hoitotaholle esiin kaikki sairauttaan koskevat tiedot. Tällä palstalla olen lukenut myös ketjua, jossa potilas on kertonut hakevansa eri lääkäriltä reseptejä ja käyvänsä hoidossa toisaalla sekä sitten valittaa jostain yksityiskohdasta epikriisissään, joka on hänen mielestään oleellisesti väärin. Mielestäni suoranainen valehtelu hoitohenkilökunnalle on moninkertaisesti pahempi asia kuin myönnetyn sosiaalituen nosto. Ennen kaikkea se pahentaa potilaan olemassa olevaa kierrettä huonoon suuntaan ja estää häntä saamasta sitä hyvää ja tehokasta hoitoa, jonka avulla hänellä olisi mahdollisuus parantua ja päästä takaisin työelämään ja yhteiskunnan toimivaksi jäseneksi.

Samaa mieltä.

[tris]

Toin kaiken esille työkykytesteissä mutta seuraus oli vaan että minua kohdeltiin kuin saastaa, kieltäydyttiin kirjoittamasta terapialähetettä ja sanottiin että pitäisi mennä A-klinikalle. Miksi en ymmärtänyt kun olinhan ravannut siellä 10v saamatta mitään apua. Nyt käyn psykpolilla vaan hakemassa terapialähetteen ja kerron terapeutille sitten tarkemmin.

[Kyllästynyt]

Toin kaiken esille työkykytesteissä mutta seuraus oli vaan että minua kohdeltiin kuin saastaa...

Ehkä he turhautuivat sinun vaatimuksiisi ja odotuksiisi haluamastasi avusta.

... kieltäydyttiin kirjoittamasta terapialähetettä ja sanottiin että pitäisi mennä A-klinikalle. Miksi en ymmärtänyt kun olinhan ravannut siellä 10v saamatta mitään apua. Nyt käyn psykpolilla vaan hakemassa terapialähetteen ja kerron terapeutille sitten tarkemmin.

Ei sellaista apua ole olemassakaan, mitä joku (maagiset voimat ja keinot hallitseva) terapeutti voisi kaataa sinuun kuin ämpäristä, ilman omaa panostustasi asiaan.