Kirjoittaja Kahvi » 05.02.2014 10:54
Suomen sota (1808–1809) oli Ruotsi-Suomen ehkä nöyryyttävin sota. Murphyn laki toteutui kaikessa väkevyydessään eli kaikki, mikä voi mennä pieleen, meni myös pieleen. Upseerit sairastuivat "porin tautiin" (alkoivat ryyppäämään) ja kirjauttivat itsensä saikulle. Ruotsin kunkku, tuo sotavoimien ylin herra, tuli jopa niin paljon sotilaitaan vastaan, että käskynään ilmoitti ettei peruukkeja tarvitse välttämättä puuteroida sotatantereella ollessa. Viapori antautui käytännössä taistelutta. Jne jne.
Kansallisaate eli kuitenkin 1800-luvulla myös täällä Suomessa voimakkaana ja kansakunta kaipasi kipeästi sankarihahmoja yms. Tarvittiin siis kirjailija, joka puhuu kuin ruunepäri jotta tuosta surullisesta Suomen sodasta saataisiin tuota tarvittavaa sankariainesta. J.L. Runeberg suoritui mallikkaasti tästä lähes mahdottomasta tehtävästä ja kirjastaan "Vänrikki Stoolin tarinat" tuli sekä bestseller että steadyseller. Jopa niin paljon, että Talvisodassa sotilaille jaettiin tätä teosta inspiraation ja maanpuolustustahdon kohottamiseksi.
Mutta mikäs siinä, kansa sai tuolloin tarvitsemansa ja alles gut.