Depressio-huijaus ym.

[Psykopatologia]

Pertti Luukkonen (2013): Paranoidiset & muut. Persoonallisuushäiriöt IV.
Helsinki: Psykopatologia. - 35 s.

Sivu 18:
_________________________________________________________________________________________

3.2. DSM-IV: Depressiivisen persoonallisuushäiriön diagnostiset
tutkimus-kriteerit (depressive personality disorder; DpPD)

A Läpikäyvä depressiivisten kognitioiden ja käyttäytymisen malli (pattern),
joka on alkanut varhaiseen aikuisuuteen mennessä ja joka ilmenee monissa
yhteyksissä vähintään viidellä (5+/7) seuraavista tavoista ( 1 – 7):

1 Tavallista mielentilaa hallitsevat apeus, alakulo ja ilottomuus.
2 Minäkuva keskittyy epäadekvaattisuuden, arvottomuuden ja heikon itsetunnon ympärille.
3 On kriittinen, syyttävä ja halventava itseä kohtaan.
4 On asioita hautova ja taipuvainen huolestumaan.
5 On negativistinen, kriittinen ja arvosteleva muita kohtaan.
6 On pessimistinen.
7 On taipuvainen syyllisyyteen ja morkkikseen.

B Ei esiinny yksinomaan masennustilan tai toistuvan masennusjakson (major depressive episode,
MDE) aikana eikä ole paremmin selitettävissä pitkäaikaisella masennuksella (dystymialla).

Huom. Koodaus-tarkoituksiin tulisi merkitä
301.9 Muu persoonallisuushäiriö (NOS) depressiivinen persoonallisuus(häiriö).

TR 788 – 769; Plus 1272 – 1274; Sadocks 330 – 331; Millon 539 – 548.
_________________________________________________________________________________________

Shorterin (2013) uuden kirjan nimi – How Everyone Became Depressed – ennakoi depression
”hegemonian” kritiikkiä. Arvosteleva on myös Lawlor (2012). Itse olen kirjoittanut ”kansan-
taudin” kritiikin jo 2005 (Luukkonen). Uusin suomalainen teos aiheesta on Masennus (2011).
– Petteri Pietikäinen (2013) on Hulluuden historiassaan käsitellyt mm. diagnoosi-nimikkeiden
muutoksia.

Cross-walks (ICD-10 1994 a & 1994 b) tuo tärkeää tietoa diagnostisen systeemin muutoksista,
jotka tapahtuivat ICD-9:n (1975) ja ICD-10:n (1992) välissä lähinnä DSM-III:n (1980) myötä.
1990-luvulle tultaessa vastaanotolle alkoi tulla tutkittavia, joille diagnoosiksi oli laitettu
”vakava masennus”, vaikka he olivat (vain) tavallisia neuroottisia depressiivisiä. Minulta
kului jonkin aikaa ennen kuin ymmärsin, että pelin henki oli muuttunut.

Nykyiset psykiatrian professorit ovat niin nuoria, että he eivät itse ole koskaan käyttäneet
”vanhaa” järjestelmää vaan ovat hypänneet suoraan deskriptiiviseen DSM-aikaan. Tällöin
heiltä puuttuu tuntuma muutoksen suuruudesta, eivätkä he tajua esimerkiksi depression
diagnoosi-kynnyksen alenemista ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön laajennusta ym. Toisaalta
tajuamattomuuden tekee ymmärrettävämmäksi se, että ICD-9:ssä (1975) seuraava neuroottista
depressiota vaikeampi luokka oli jo ”298.0 Muut ei-orgaaniset psykoosit, depressiivinen tyyppi”
ja syklotymiaa vaikeampi luokka ”296.- Affektiiviset psykoosit”. Suomessa tosin siirryttiin DSM-
III-R:n (1987) mukaiseen deskriptiiviseen luokitukseen jo Tautiluokitus 1987:ssä (ko. manuaali
ilmestyi vuonna 1989).

Tietämättömyys historiasta mahdollistaa myös suuren depressio-huijauksen eli masennuksen
esittämisen kansantautina, jonka takana nyky-psykiatria on. Vaikka depression käypä suositus
(2010: 5) ilmoittaa kliinisesti merkittävän masennustilan vuosiprevalenssiksi noin 5 %, Masennus-
kirjassa (2011) esitetään kaikkien masennustilojen piste-prevalenssiksi n. 5 – 6 % (s. 14 – 15) ja
kliinisesti merkittävien masennustilojen piste-prevalenssiksi n. 5 % (s. 33 – 34). ”Yhtälö” ei voi
pitää paikkaansa, sillä noilla tiedoilla depression prevalenssi kohoaisi nopeasti pilviin. Toisaalta
Lönnqvist (2005) kirjoittaa, että [1996] (- -) nuorten aikuisten ikäryhmässä [20 – 24] vakavan
masennustilan yleisyys [vuoden prevalenssi] oli jo 9 %, naisilla 11 % ja miehillä 8 %. Masennus-
jakson [MDE] keskimääräinen kesto oli odotettua lyhyempi, vain neljä viikkoa.[!]

Voidaan kysyä, mikä vakava masennustila tuo tuollainen on, jos kerran erikoissairaanhoidon aikuis-
aineistojen mukaan vakavan masennusjakson kesto on keskimäärin noin puoli vuotta. (Minimi-
kriteeri on 2! viikkoa.) Tämän mukaan (vakavan) masennuksen keston jakauma olisi vahvasti vino
”oikealle” ja vaikeus-asteen jakauma vahvasti painottunut lievään suuntaan. Tätä kansansairauden
advokaatit, Lönnqvist muiden mukana, ei(vät) halua mainostaa.

Pertti Luukkonen 27.6.2013 23:30

[Hermes]

Hyvä Pertti, että jaksat perehtyä myös historiaan! Minullakin on muistaakseni Shorteria lukulistalla ja laitoin tuon uudenkin sinne perälle. (En siis lue siitä helposti paisuvasta listasta kaikkea välttämättä, vaan poimin sieltä myöhemmin mielenkiintoisimmilta vaikuttavia teoksia siinä tilanteessa kun pitää valita jotain uutta, poistan niitä jotka eivät enää kiinnosta, jne.)

[Psykopatologia]

Kiitos! - Tuossa vielä korjailin viestisi jälkeen.

[Psykopatologia]

Joko on olemassa iloinen persoonallisuushäiriö?

Ei (vielä), mutta on Suicidal behavior disorder -koe- tai tutkimusdiagnoosi
(DSM-5, pp. 801 - 803).