Re: Mitä Psykopatologia-foorumi lukee nyt? [ym.]

[Megakesä]

Juu, olen vuosikausia lukenut kirjan päivässä. Tänä vuonna olen pitänyt muutamia taukoja lukemisessa eli olin yhteensä 2 kuukautta lukematta kirjoja.
Silmälääkärinikin sanoo, että mulla on aina väsyneet silmät.

[Megakesä]

Mua kutsutaan usein käveleväksi tietosanakirjaksi, joten siinä osuit oikeaan Anni Huttila. Itse koen kuitenkin etten yllä älyllisesti niihin suorituksiin, joihin kykenin ennen psykoosia.
Tänään luin Christer Kihlmanin runokokoelman Rummen vid havet. Olen siis saanut luettua miltei koko Kihlmanin tuotannon. Yksi hänen runokokoelmansa odottaa lukemista pärekorissani, ja yhtä näytelmää ei löyty kaupunginkirjastosta, mutta muuten tämä lukuprojektini on hyvällä mallilla.

[Megakesä]

Kirjoitelkaa muutkin kernaasti mitä ootte lukeneet. Lukutahtini ei o tarkoitus karkoittaa ihmisiä. Peace & love. T: Megakesä

[Megakesä]

Christer Kihlman: Munkmonolog
(runokokoelma, pohdiskelua ym.)

[Megakesä]

Tanskaa käsittelevä matkaopas

[Megakesä]

Onnen päiviä 2
(opettavaisia kertomuksia lapsille, luin ekan osan lapsena)

[Megakesä]

Ihmisen ääni - Raisa Lardot
(Ihmisen ääni-sarjaa, Lardotin raskaita lapsuusmuistoja taidokkaalla kielellä kuvattuina)

[Sans nom]

Uskomaton kirpputorilöytö: Eeva Kilven Tamara vuodelta 1972 ja hinta vain 1 euro. Tämä lukunautinto on pakko kruunata kaatamalla lasiin Yarden Mount Hermon -punaviiniä.

[Maria]

Riikka Pulkkisen Totta. Pidin varsinkin alun kerronnasta. Ei huono. Usein kirjat ovat sellaisia, että pitäisi päästä ahmimaan saman tien koko lukukokemus alusta loppuun. Olen niin hidas, että joudun lukemaan pätkissä, kun on muutakin tekemistä. Monesti tuntuu siltä, että tarina ikään kuin väljähtyy ja ajatusmaailmaan uppoutuminen vaatii joka aloituskerralla lisälämmittelyn, jotta tunnelmaan pääsee käsiksi uudelleen. Onneksi on jouluna muutama päivä vapaata. Voin ehkä relata ja uppoutua vaikka koko päiväksi sohvalle pötköttelemään kirjan kanssa.

Seuraavaksi Stieg Larsson: "Män som hatar kvinnor".

[Sans nom]

Aleksandr Solženitsynin esikoisteos Ivan Denisovitsin päivä. Kirpputorin täti, joka ei onnekseni ymmärrä kaunokirjallisuudesta tuon taivaallista möi eurolla! Pyytää Barbara Cartlandeista viisi euroa

Minulla on paha tapa luntata kirjan loppusanat ennen ostopäätöstä. Ehkä siksi, että haluan jonkin syyn miksi minun pitäisi lukea juuri tämä kirja. Alitajuista halua jäädä kirjailijan aistimaailman vangiksi? Solženitsynin vetää polvet heti hyytelöiksi...

-- Kaikki me elimme hänen vierellään emmekä ymmärtäneet, että hän on juuri se oikeamielinen jota ilman, sananlaskun mukaan, kylä ei säily. Eikä kaupunki. Eikä koko meidän maamme.

[Megakesä]

Mitä Missä Milloin 2011
-> joululahjakirja, luin 3 päivää, en muistanutkaan mm. keitä kaikkia kuoli viime ja tänä vuonna, monet ulkomaantapahtumatkin olivat jääneet multa huomaamatta.

[Megakesä]

Elisabeth Gilbert: Eat pray love
(kirja johon nyt pyörivä Julia Roberts-leffa perustuu, meditaatiota Intiassa, mässäilyä Italiassa, seksiä Indonesiassa, matkakirja, kiva)

[Megakesä]

Niilo Hämäläinen: Eheytyksen vuodet
(SAK:n ja SAJ:n yhdistymisneuvotteluja 60- ja 70-luvuilla, muistelma)

[Megakesä]

Markku Ojanen: Elämän mieli ja merkitys
-hyvää: sain keinoja elämäntarinani jäsentämiseen, helppolukuinen
-huonoa: väittää, ettei psyykkisesti sairailla ole itsekuria, kehuu, että luokkayhteiskunta on hyvä asia, ja moittii nuoria laiskoiksi
-sekä hyvää, että huonoa: kirja on voimakkaan kristillinen, ja elämäntarinan malliksi tarjotaan Jeesuksen elämää
-kritisoi psykoanalyysiä, kehuu logoterapiaa

[GAD]

Märta Tikkanen: Emma ja Uno: rakkautta totta kai.

https://www.suurikuu.fi/PublishedServic ... 9513157340


Michael, Nygvist: Päivää, isä

Mary S. Lovell: Midfordin tytöt
https://www.suurikuu.fi/PublishedServic ... 9515019936

Kaikki ed.mainitut vasta ihan aluillaan, luin tuossa flunssaisena lähinnä hömpän, hömpää ja dekkareita, ei jaksanut keskittyä muuhun.

[GAD]

Esajuhani Seppänen;
Huppumies, skitsofreenikon tarina

https://www.suurikuu.fi/PublishedServic ... 9525831085

[Hilppa]

Luin Virginia Woolfin Oma huonetta enkä oikein tohdi pysyä mukana. Erinomaista kieltä ja erikoinen pilkutusmenettely suomentajalla, joka on muuten Kirsti Simonsuuri. Woolf on ilmiselvä kielellinen nero eikä teosta suotta maailmankirjallisuuden klassikoksi nimetty. Mutta kirjailijan ilmaisunvoiman suuruus on minulle liikaa, vaikka nautin Oman huoneen lukemisesta. Neroudessa huomaa, että hän tiettävästi sairasti bipolaaritautia. Lauseet liikkuvat niin nopeasti ajatuksesta uuteen, että hitaampi lukija ei aina pysy perässä. Ja kuitenkin se nopeus on selkeästi neroutta, mitä ei voi jäljitellä vaan omintakeista.

Jossain määrin tulee mieleeni Volter Kilven pilkuntarkka ajatusten ja ympäristön kuvaus. Kuitenkaan nämä kaksi kirjoitustyyliä eivät ole millään lailla samanlaiset.

Korjaus 22.15 merkitty punaisella.

Pinkki korjaus 31.5.2013: Teoksen nimi on tietenkin Oma huone

[haller]

Pentti Holapan Ystävän muotokuvaa.

[Hilppa]

Sain jonkin aikaa sitten loppuun Virginia Woolfin Oma huone -teoksen. Teos kiteytyy kolmeen peruskiveen. Oma huone (oma tila), omaa rahaa (taattu toimeentulo) ja omaa vapaata aikaa joutenoloon, jossa mieli saa rentoutua ja ajatukset liidellä luovasti.

Länsimaisellla naisella on nuo kaikki. Silti saavutuksemme eivät juuri yllä menneiden aikojen loistosaavutuksiin. Sama pätee miehiin. Ajattelen menneitä saavutuksia suhteutettuina omaan aikaansa.

[Emmanuela]

Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Seuraavaksi siirryn lukemaan eläinten luontaishoidosta : )