P a r a n o i d i s e t & muut

[Psykopatologia]

lat. querulus valittava

[Kahvi]

4 Oikeuttahakeva, kveruloiva paranoidinen (negativistisia piirteitä) on tyytymätön, pessimistinen, jääräpäinen, empivä ja kostonhimoinen. Kun näihin lisätään paranoidiset piirteet, seurauksena saattaa olla avointa vihamielisyyttä ja suoria deluusioita. Tätä voi seurata vikojen etsintää, jöröttelyä, kostonhalua ja mustasukkaisuutta sekä päähänpinttymiä väärästä kohtelusta tai pettämisestä. Oikeuttahakeva on harvoin pysyvissä ja terveissä ihmissuhteissa. Päin vastoin hän hylkää usein tunteiden tarpeensa ja vetäytyy kutistuneeseen näennäisen autonomian tilaan ja sosiaaliseen eristäytyneisyyteen, joka kuitenkin kätkee masennuksen tunteita. Vaikka kveruloivalla voi olla kostonhaluisia raivon tunteita ikään kuin tukenaan, hän on kuitenkin tyytymätön sosiaalisiin suhteisiinsa ja myös päättämättömyyden tuntojen vaivaama, ja hänen salaiset tunteensa voivat vaihdella kumppanuuden kaipuun ja hylätyksi tulemisen pelkojen välillä. (- -)
(Querulous)

Mitä tarkoittaa "kveruloiva"?

Taisin muuten tuntea erään henkilön, jolla oletan olevan aika paha rajatilahäiriö, ja tuo kirjoitus kyllä osui ja upposi häneen.

Tunnenko minäkin hänet?

En usko.

[Psykopatologia]

4 Oikeuttahakeva, kveruloiva paranoidinen (lat. querulus valittava) (negativistisia piirteitä) on tyytymätön, pessimistinen, jääräpäinen, empivä ja kostonhimoinen. Kun näihin lisätään paranoidiset piirteet, seurauksena saattaa olla avointa vihamielisyyttä ja suoria deluusioita. Tätä voi seurata vikojen etsintää, jöröttelyä, kostonhalua ja mustasukkaisuutta sekä päähänpinttymiä väärästä kohtelusta tai pettämisestä. Oikeuttahakeva on harvoin pysyvissä ja terveissä ihmissuhteissa. Päin vastoin hän hylkää usein tunteiden tarpeensa ja vetäytyy kutistuneeseen näennäisen autonomian tilaan ja sosiaaliseen eristäytyneisyyteen, joka kuitenkin kätkee masennuksen tunteita. Vaikka oikeuttahakevalla voi olla kostonhaluisia raivon tunteita ikään kuin tukenaan, hän on kuitenkin tyytymätön sosiaalisiin suhteisiinsa ja on myös päättämättömyyden tuntojen vaivaama, ja hänen salaiset tunteensa voivat vaihdella kumppanuuden kaipuun ja hylätyksi tulemisen pelkojen välillä. Kun hänellä kateus mobilisoituu, hän pitää usein muiden saavutuksia ansiottomina tai puolueellisina suosionosoituksina, ja näiden ihmisten joukko voi kasvaa hänen mielessään. Oikeustaistelut häntä epäoikeudenmukaisesti kohdelleita [myös viranomaisia] vastaan ovat yleisiä. Projektion kautta myös eroottiset deluusiot ovat tavallisia, sillä kveruloiva kuitenkin kaipaa rakkautta vaikka kieltääkin kaipuunsa. Uskottomuus- ja petossyytökset ym. voivat kohdistua myös syyttömiin sukulaisiin ja ystäviin. (Querulous)

[Kahvi]

Siis kveruloiva = valittava. Thänx!

Opin uuden sivistyssanan - kannatti herätä tähänkin päivään!

[Psykopatologia]

E s i p u h e
______________________________________________________________________________________________________________________

Paranoidiset & muut (IV) on nykymuotoisen persoonallisuushäiriöt-sarjan (I – IV) viimeinen, koska toukokuussa 2013 ilmestyy DSM-5, jonka persoonallisuushäiriöt-materiaalia ryhdyn heti työstämään syksyllä 2013 ilmestyvää uutta kirjaa varten. Paranoidiset & muut puolestaan myöhästyi Breivik-jutun (22.7.2011) kiinteän seuraamisen ja asiasta kirjoittamisen vuoksi (Luukkonen 2011 c; "Breivik-papers" 2011 – 2012). http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Paranoidiset & muut -vihkosessa vain paranoidiset saa ”täyden käsittelyn”; muut kuitataan lähinnä vain tautiluokitusten diagnostisilla kriteereillä. Sarjan valmistuttua täyden käsittelyn ovat saaneet Rajatilat (I), joka on sarjan perusteos, jossa on myös persoonallisuushäiriöiden yleinen tarkastelu (kritiikki ja historia ym.), Narsismi ja psykopatia (II), Anankastiset ja histrioniset (III) sekä Paranoidiset (IV); yhteensä kuusi DSM-IV-TR:n ([1994] 2000) 10:stä spesifistä persoonallisuushäiriöstä. Ko. kuudesta neljä on klusterissa B (dramaattiset, emotionaliset tai epävakaat; käsitelty kokonaan), yksi klusterissa A (oudot tai eksentriset) ja yksi klusterissa C (ahdistuneet tai pelokkaat).

Persoonallisuushäiriöt-sarja on yhä kenttäkelpoinen: (Google:) ”ICD-11” ilmestyy vuonna 2015; ”ICD-11 Beta” on julkaistu touko-
kuussa 2012. http://www.who.int/classifications/icd/revision/en/

Helsingissä äitienpäivänä 2013

Pertti Luukkonen

[Psykopatologia]

1. Johdanto: paranoia ja paranoidinen persoonallisuushäiriö

Para|noia
(kr. para- rinnan noein ajatella, noon mieli; olla siis ikään kuin itsensä vieressä tai ulkopuolella), h a r h a l u u l o i s u u s; *delusionaalisten häiriöiden yleisnimi. Psykoottisena 1) vainoharhainen (persekutorinen), 2) oikeuttahakeva (kverulatorinen),
3) somaattinen eli hypokondrinen ("luulotautinen"), 4) mustasukkainen, 5) itseenkohdistava (sensitiivinen), 6) erotomaaninen (de *Clérambault) ja 7) grandioosi eli megalomaaninen (suuruusharhainen) tyyppi sekä 8) jaettu (indusoitu) harhaluuloisuus (*folie a deux); 7) muut (mm. *Capgras ja *Frégoli); 8) ei-psykoottisena paranoidinen persoonallisuushäiriö (joka on tämän kirjan aiheena).

[untuva]

Pertti olisit valmis psykiatri tiedoillasi. Hienoa, kuulla sinun olevan kiinnostunut erilaisista tautiluokista. Mistä olet saanut tiedot, kuuluuko psykolääketiede psykologienkin koulutukseen? Tunnut hyvin aikaansaavalta ja ihailen sitä, että olet kirjoittanut monta kirjaa. Sinusta on paljon hyötyä.

[Psykopatologia]

Onhan minulla psykiatrian cum laude. - Ei kuulu.

[Psykopatologia]

1. Johdanto: paranoia ja paranoidinen persoonallisuushäiriö

Para|noia
(kr. para- rinnan noein ajatella, noon mieli; olla siis ikään kuin itsensä vieressä tai ulkopuolella), h a r h a l u u l o i s u u s; *delusionaalisten häiriöiden yleisnimi. Psykoottisena 1) vainoharhainen (persekutorinen), 2) oikeuttahakeva (kverulatorinen),
3) somaattinen eli hypokondrinen ("luulotautinen"), 4) mustasukkainen, 5) itseenkohdistava (sensitiivinen), 6) erotomaaninen (de *Clérambault) ja 7) grandioosi eli megalomaaninen (suuruusharhainen) tyyppi sekä 8) jaettu (indusoitu) harhaluuloisuus (*folie a deux); 7) muut (mm. *Capgras ja *Frégoli); 8) ei-psykoottisena paranoidinen persoonallisuushäiriö (joka on tämän kirjan aiheena).

Paranoia eri muodoissaan on klassisia mielenhäiriöitä, ja kaikille paranoian muodoille on tyypillistä 1) *kieltämisen ja 2) *projektion defenssi-dynamismien käyttö. Siksi paranoia ei ole koskaan puhtaasti ikään kuin oman psyyken sisäinen, vaan osa psykopatologiasta heijastuu ulkomaailmaan. Paranoidisen itsensä mielestä häiriö on jopa (liki) kokonaan muissa, koska hän on ”puhdas” ja koska ”syy” on muissa.

Jos pää-defenssinä olisi kehittyneempi ja myöhäsyntyisempi torjunta eli repressio, häiriön kuva olisi toinen, mahdollisesti hysteriforminen.

Paranoidinen persoonallisuus(häiriö) (paranoid personality disorder, PPD) on ollut tautiluokituksissa alusta asti ja kaikissa painoksissa, ICD:ssä vuodesta 1948 (ICD-6) ja DSM:ssä vuodesta 1952 (DSM ”One”).

[Psykopatologia]

______________________________________________________________________________________________________________________________________

Lyhenteet diagnostisten kriteerien ”bokseissa” (suoment. Luukkonen. *Kirjallisuus):

I C D: Cooper = Cooper 1994; PLKK = Psykiatrian luokituskäsikirja 2012.

D S M: TR = DSM-IV-TR 2000; Plus = DSM-IV-TR Plus 2004, Sadock = Sadock & Sadock 2011; Psykiatria = Psykiatria 2011; Epidemiology = Psychiatric Epidemiology 2011.
______________________________________________________________________________________________________________________________________

[Psykopatologia]

Capgrasin syndrooma,
harvinainen delusionaalinen tuttujen ”ali-identifikaatio”, jossa henkilö luulee vieraan esittävän hänen tuttuaan,
esimerkiksi puolisoa. Myös nimillä l’illusion de sosies ja illusion of doubles. Duplika voidaan kokea roolihahmoksi
tai huijariksi yms. Häiriöön voi liittyvä myös neurologista poikkeavuutta. Ranskalaiset psykiatrit Jean Marie Joseph
Capgras (1873 – 1950) ja Jean Reboul-Lachaux kuvasivat oireyhtymän vuonna 1923 (Madame M.). Vrt. Frégolin syn-
drooma.

Täydennetty ym. 18:36

[Helmenkalastaja]

Alkuperäisellä tukarilla oli aikoinaan joku nikki, joka oli yhtäkkiä huomaavinaan, että hänen terapeuttinsa ei ollutkaan hänen terapeuttinsa,
vaan joku aivan vieras henkilö, joka vain esitti hänen terapeuttiaan. Huomasi kuulemma niskasta. Tässä taitaa olla kyseessä juuri tuo ilmiö?

[Psykopatologia]

Fregolin syndrooma,
harvinainen *delusionaalinen ”yli-identifikaatio", jossa ihminen luulee vieraiden esiintyvän hänen valepukuisina tuttuinaan
(italialaisen miimikon Leopoldo Titolo Fregoli’n (1867 – 1936) mukaan; hän oli taitava muuttamaan hahmoaan). Syndroomasta
kärsivä luulee, että sama vainoaja pystyy nopeasti muuttamaan hahmoaan. Häiriöön voi liittyä myös neurologista poikkeavuutta.
P. Courbon ja G. Fail kuvasivat oireyhtymän vuonna 1927. Vrt. *Capgrasin syndrooma.

[Illusia]

Onko tuo syndrooma mitenkäkin harvinainen? Mistä se johtuu?

[Psykopatologia]

Harvinaisimpia.

[Psykopatologia]

a m b i|v a l e n s s i

(lat. ambo molemmat, valentia voimakkuus), vastakkaisten tunteiden ym. risti-riitainen sijoittuminen samaan objektiin, esimerkiksi rakkaus ja viha äitiin.

Termin esitti vuonna 1910 sveitsiläinen psykiatrian professori, Burghölzlin ylilääkäri (1898–1927) Paul Eugen Bleuler (1857–1939) kirjoituksessaan Vortrag über Ambivalenz. Hän liitti ambi-valenssin skitsofreniaan, joskin myös normaaliin sielunelämään. Hän erotti intellektuaalisen, affektiivisen ja tahdon (Ambitendenz) ambivalenssin. Bleuler ei kuitenkaan käyttänyt ambivalenssi-termiä abrahamilaisessa, so. psykoanalyyttisessä, mielessä (berliiniläinen psykoanalyytikko Karl Abraham, 1877–1925).

Freud käytti ensi kertaa ilmausta ambivalenssi, kun hän artikkelissaan Zur Dynamik der Ubertragung (1912) kirjoitti negatiivisesta transferenssista (- -), joka on rinta rinnan rakastavan transferenssin kanssa ja usein suuntautuneena samaan ihmiseen (S.E. XII: 106–107).

Psykoanalyyttisessä teoriassa ambivalenssi ei ole mikään ”tavallinen” ristiriita tai vaikea valinta vaihtoehtojen välillä. Olennaista ambivalenssissa on se, että kun toinen pooli mobilisoituu, toinen pykii tekemään samoin. Esimerkiksi kun libidinaalinen puoli mobilisoituu, myös aggressiivinen puoli käynnistyy. Ambivalenssi merkitsee kehitystä pre-ambivalentista (1) oraalisesta imemis-vai-heesta kohti ideaalista post-ambivalenttia (8) genitaalista vaihetta (adolesenssissa). Kehityksen välivaiheet – (2) oraalis-sadistinen vaihe, (3) anaalis-sadistinen ulostus-vaihe, (4) anaalis-säilyttävä vaihe, (5) fallis(-oidipaalinen) (tai varhainen genitaalinen) vaihe, (6) latenssi ja (7) puberteetti – ovat eri asteisesti ambivalentteja, vahvimmin vaiheet 2 & 3. (Liite 1).

Ensimmäisellä ikävuodella lapsen mieli on split’in pohjalta paljolti jakaantunut joko – tai -mielessä, ja jos splitin *defensiivinen käyttö jatkuu painottuneena, kehitys eteenpäin, kohti ambivalenssia, voi häiriintyä, ja mieli voi jäädä pysyvämmin kaksijakoiseksi, joka altistaa mm. paranoidisuuteen. Täten split on suoja ambivalenssia vastaan, ja ambivalenssi on osa normaalia kehitystä.

Libidon ja aggression ajatellaan olevan varhaisemmissa kehitysvaiheissa dis-integratiivisesti fuusioituneita, ja myöhemmissä vaiheissa libidon suhteellisen osuuden ajatellaan kasvavan. Regressiossa varsinkin aggressiot mobilisoituvat. Kehitysvaiheittain painottuneinta ambivalenssi on myöhemmässä oraalisessa eli (2) oraalis-sadistisessa (kannibalistisessa) vaiheessa (1. ikävuoden lopulta) ja varhaisemmassa anaalisessa eli (3) anaalis-sadistisessa ekspulsiivisessa (ulostus-)vaiheessa (1–2 -vuotiaana). Oireena ambivalenssi on painottuneena mm. pakkoneuroosissa, intro-jektio-depressiossa, Oidipaali-tilanteessa ja mustasukkaisuudessa.

Kehittyneemmällä tasolla ambivalenssi on niukempaa (mutta käytännössä normaaleillakin aina jonkin asteisena läsnä), ja aggressio on integratiivisesti de-fuusioituneena ja on neutraalimpaa (tai sublimoituneempaa) ja toimii ikään kuin libidinaalisessa vaipassa. Kaavamaisesti voidaan todeta, että pre-ambivalenssi on yhteydessä psykoottisuuteen ja painottunut ambivalenssi neuroottisuuteen.

Huomattakoon, että kehityksellisesti ambivalenssi on normaali-ilmiö ja että defenssi split (joko – tai) estää edistymistä ambivalenttiin "vaiheeseen", johon ihminen sitten taas voi takertua painot-tuneesti. Ambivalenssi on täten toisaalta (1) kehityksellisesti normaali-ilmiö ja toisaalta (2) takertumana neuroottinen psykopatologinen ”oire”. (3) Tavallisessa puhekielessä ambivalenssia käytetään usein merkitsemään mitä tahansa ristiriitaa.

[Psykopatologia]

folie à deux (ransk.),
"kahden hulluus", kahden eristyksissä elävän keskinäinen paranoidisuus,
jossa molemmat vahvistavat toistensa ulkomaailmaan kohdistuvia harha-
luuloja.

[Psykopatologia]

d e|f e n s s i,

defensseillä, (minän) suojautumiskeinoilla tai -mekanismeilla, defenssi-dynamismeillä, tarkoitetaan signaali-ahdistuksen mobilisoimia automaattisia ja pitkälle tiedostamattomia pää-osin intra-psyykkisiä prosesseja, jotka suojaavat minuutta erilaisilta ahdistuneisuuden kokemuksilta (angst, syyllisyys ja häpeä sekä "sopimattomat" ajatukset, tunteet ja muistot yms).

Pää- tai perus-defenssejä ovat ainakin (yleinen) regressio (taantuma) (eri muodoissaan) sekä (primitiivisyys-järjestyksessä) *kieltäminen (denial), *projektio, introjektio, tyhjäksitekeminen, eristäminen (isolaatio) ja torjunta (repressio). Perinteinen asema on myös split’illä, identifikaatiolla (samastumisella) ja reaktionmuodostuksella. Usein näihin klassikkoihin lisätään siirtymä (displacement) ja sublimaatio, joihin liittyy defensiivisiä puolia mutta jotka eivät ole ”oikeita” defenssejä siinä mielessä, että alkuperäinen yllyke estyisi ja jäisi prosessoimatta; ts. ne eivät salpaa viettiä. Siirtymässä ja sublimaatiossa primaari psyykkinen sisältö saa toisen kohteen ja ilmenty-män. Monet defenssit ovatkin – paitsi suoja – myös osa normaalia kehitystä (mm. identifikaatio ja torjunta) ja mukana muussakin psyykkisessä toiminnassa (mm. symbolisaatiossa).

[Psykopatologia]

K i r j a l l i s u u s
______________________________________________________________________________________________________________________________________

Colman, Andrew M. ([2001] 2009): A Dictionary of Psychology. Third Edition. Oxford: (New York etc.): Oxford University Press, (2001, 2006), 2009.  xiii + 882 p.

DSM-III (1980). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Third Edition. Chairperson Robert L. Spitzer. Washington DC: APA (American Psychiatric Association), 1982.  ix + 494 p.

DSM-IV (1994). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Dorders. Fourth Edition. Chair-person Allen Frances. Washington DC: APA.  xxvii + 886 p.  Google: "DSM-IV pdf" http://www.scribd.com/doc/39470480/DSM-IV-TR (955 p.)

DSM-IV-TR (2000): Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fourth Edition, Text Revision. Chairperson Allen Frances. Washington, DC: APA. – xxxvii + 943 p.  Google: "DSM-IV-TR"

DSM-IV-TR Plus (2004): DSM-IV-TR Mental Disorders. Diagnosis, Etiology, and Treatment. Edited by Michael B. First & Allan Tasman (editors). 91 Contributors. West Sussex, Chichester: Wiley. – xxvii + 1323 + xxix p.

DSM-5 (2013): Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fifth Edition. Chairperson Washington, DC: APA.

Erikson, Erik H. (1950): Lapsuus ja yhteiskunta. Alkuteos Childhood and Society (revised & en-larged edition 1965). Suomentanut. Esko Huttunen (1962). 2. painoksen (1982) suomennoksen tarkistus Helena Luukkonen. Jyväskylä: Gummerrus, (1962), 1982. – 447 s.

Fenichel, Otto (1945): The Psychoanalytic Theory of Neurosis. London: Routledge, 1946, 1966. – x + 703 p.

Freud, Anna (1936): Minän suojautumiskeinot. Suomennoksen alkuteos The Ego and the Mech-anism of Defence (1937). Suomentanut Kauko Kaila. Terminologian suomennoksessa avustanut Kalevi Takala. (Alkuteos Das Ich und die Abwehrsmechanismen, 1936.) Helsinki: W + G, 1969. – 144 s.

First, Michael B. et al. (editors) (2004), *DSM-IV-TR Plus (2004).

Freud, Sigm. (1892–1939): Gesammelte Werke chronologisch geordnet. Unter Mitwirkung von Marie Bonaparte, Prinzessin Georg von Griechenland, herausgeben von Anna Freud, E. Bibring, W. Hoffer, E. Kris, O. Isakower. London: Imago Publishing Co, Ltd. [& S. Fischer] (I–XVII) 1940–1952. – Gesamtregister (XVIII) 1968. Zusammengesteht von Lilla Veszy-Wagner. – Nachtrags-band (XIX), 1987. Herausgeben von Angela Richards unter mitwirkung von Ilse Grubrich-Simitis. Frankfurt am Main: S. Fischer Verlag Gmbh. (19 Bände.) G.W.

Freud, Sigmund (1886–1939): The Standard Edition of the Complete Psychological Works of Sigmund Freud. Translated from the German under the General Editorship of James Strachey. In Collaboration with Anna Freud. Assisted by Alix Strachey and Alan Tyson. Editorial Assistant Angela Richards. London: The Hogarth Press and The Institute of Psycho-Analysis, 1953–1966 (I–XXIII), 1974 (XXIV, Indexes and Bibliographies). (24 Vols.) S.E.

Fried, Yehuda ([1978] 1981): Reflections on the Diagnosis on Paranoia. – 14 p. Kirjassa Psychia-tric Diagnosis, pp. 57–70, edited by Joseph Agassi. Proceedings of an International Interdiscplinary Interschool Symposium, Blielefeld University, 1978. ([1978] 1981). Philadelphia: Balaban International Science Services, 1981. – viii + 184 p. http://books.google.fi/books?id=NFn6dt_ ... ra&f=false. (Ctrl + napsauta)

Hinshelwood, R. D. (1989): A Dictionary of Kleinian Thought. London: Free Association Books. (1991 2nd edition, revised and enlarged.) *Spillius et al. 2011.

ICD. International Classification of Diseases. ICD-I (1900)  ICD-10 (1992). Google: ”wolfbane ICD” http://www.wolfbane.com/icd/

ICD-10 (1992 [2004]). International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems. Tenth Revision. Volume 1. 2004 Second Edition. Geneva: World Health Organization. – iv + 1196 p. 3 Volumes: 1. Tabular List (yllä); 2. Instruction Manual; 3. Alphabethical Index. Google: “wolfbane ICD-10” http://www.wolfbane.com/icd/icd10h.htm (Ctrl + napsautus)

ICD-10 (1992): Blue book: The ICD-10 Classification of Mental and Behavioural Disorders. Clinical descriptions and diagnostic guidelines (CDDG). Geneva: WHO, 1992.  xii + 362 p. Google: ”ICD-10 pdf” http://www.who.int/classifications/icd/en/bluebook.pdf (Ctrl + napsautus)

ICD-10: DCR-10 (1993): Green book: The ICD-10 Classification of Mental and Behavioural Disorders. Diagnostic criteria for research (DCR). Geneva: WHO. – xiii + 248 p. Google:”ICD-10 Green” http://www.who.int/classifications/icd/en/GRNBOOK.pdf (Ctrl + napsautus)

ICD-10 (1994): J.E.Cooper: Pocket Guide to the ICD-10 Classification of Mental and Behavioural Disorders with Glossary and Diagnostic Criteria for Research. Edinburgh (etc.): Churchill Livingstone, 1995. – xiii + 419 p.

ICD-10 ([1992] 1995 suomeksi). Tautiluokitus ICD-10. Klassifikation av sjukdomar. Systemaat-tinen osa. Suomalainen laitos Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksesta ICD-10, International Statistical Classification of Diseases and Related Health problems. Volume 1 (1992). Luvun V käännös Kaija Eerola. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus (STAKES), 1995. – 868 p.

ICD-10 (1997): Psykiatrian luokituskäsikirja. Suomalaisen Tautiluokitus ICD-10:n psykiatriaan liittyvät diagnoosit. Psykiatrian luokitustyöryhmä, pj. Ville Lehtinen. Helsinki: STAKES. – 211 s.

ICD-10 (2012): Psykiatrian luokituskäsikirja. Suomalaisen tautiluokitus ICD-10:n psykiatriaan liittyvät diagnoosit. Psykiatrisk klassifikation av sjukdomar. 2. uudistettu painos. Asiantuntijatyö- ryhmä, pj. Kimmo Kuoppasalmi. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). – 349 s.
Google: ”ICD-10 2012 pdf” http://www.julkari.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1 (Ctrl + napsautus)

Laplanche, J. & J.- B. Pontalis (1967): The Language of Psycho-Analysis. With an Introduction by Daniel Lagarche. Alkuteos: Vocabulaire de la Psychanalyse (1967). Translated by Donald Nichol-son-Smith. London: The Hogarth Press, 1973.

Luukkonen, Pertti (2008 a): Kliinisen psykologian ensyklopedia internet-linkitetty. Helsinki: Psykopatologia. – 304 s.

Luukkonen (2008 b): Jokelan aikataulu. Helsinki: Psykopatologia. – 15 (A4) s.

Luukkonen (2010): Rajatilat. Persoonallisuushäiriöt I. Helsinki: Psykopatologia. – 47 s.

Luukkonen (2011 a): Narsismi ja psykopatia. Persoonallisuushäiriöt II. Helsinki: Psykopatologia. – 46 s.

Luukkonen (2011 b): 50+ defenssiä – näin mieli suojaa itseään. 3., korjattu painos. Helsinki: Psykopatologia (2004, 2006), 2011. – 77 s.

Luukkonen (2011 c): Norjan tragedian aikataulu ja Breivikin syyntakeisuus. Helsinki: Psyko-patologia. – 19 (A 4) s.

Luukkonen (2011–2012):”Breivik-papers”. 14 netti-kirjoitusta US:n Puheenvuoro-blogissa ja Psykopatologia-foorumilla. Google:

Luukkonen (2012): Anankastiset ja histrioniset. Persoonallisuushäiriöt III. Helsinki: Psykopatologia. – 34 s.

Lyons, Michael et al. (Beth A. Jerskey & Margo R. Genderson) (2011): The epidemiology of personality disorders: Findings, methods and concepts. – 33 p. Kirjassa *Psychiatric Epidemiology, pp. 401–433.

Lönnqvist ym. (toimittajat) (2001 a), *Psykiatria (2001 a).

Lönnqvist ym. (toimittajat) (2011 b), *Psykiatria (2011 b).

Maj, Mario et al. (editors) (2005), *Personality Disorders (2005).

Manschreck, Theo C. (2000): Delusional Disorder and Shared Psychotic Disorder.– 22 p. Kirjassa H. I. Kaplan & B. J. Sadock (editors) (2000): Comprehensive Textbook of Psychiatry, 7th Edition. Baltimore, MD: Williams and Wilkins, Vol I: 1243–1264. http://athabet.org/files/coping%20starg ... h%2012.pdf (Ctrl + napsautus)

Marneros Andreas, F. Pillmann & T. Wustmann (2012): Delusional disorders – are they simply paranoid schizophrenia? (abstract) Schizophr Bull. (Ctrl + napsautus) 2012 May; 38(3):561-8. doi: 10.1093/schbul/sbq125. Epub 2010 Nov 15. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21078814#

Marttunen, Mauri, Markku Eronen & Markus Henriksson (2011): Persoonallisuushäiriöt. – 21 s. Kirjassa *Psykiatria 2011 b: 480–500.

Ming, T. Tsuang et al. (2011), *Psychiatric Epidemiology (2011).

McWilliams, Nancy (1994): Psychoanalytic Diagnosis. Understanding Personality Structure in the Clinical Process. New York (etc.): The Guilford Press. – xviii + 398 p.

Millon, Theodore et al. [Seth Grossman, Carrie Millon, Sarah Meagher & Rowena Ramnath] (2004): Personality Disorders in Modern Life. Second Edition. New Jersey: Wiley, (2000), 2004. – xii + 610 p.

Personality Disorders (2005). Edited by Mario Maj et al. (Hagop S. Akiskal, Juan E. Mezzich & Ahmed Okasta). 17 Contributors. WPA Series, Evidence and Experience in Psychiatry, Volume 8. Chichester: John Wiley & Sons, Ltd. – xix + 515 p.

Perälä, Jonna ([2007–2010] 2013): Epidemiology of Psychotic Disorders. [Academic Dissertation] National Institute for Health and Welfare (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos). Research 97/2013. 177 p. = 130 p. (2013) + 47 p. (Original Publications, 2007, 2008, 2009, 2010). Helsinki: THL.

Psychiatric Epidemiology, Textbook of (2011). Edited by Ming T. Tsuang et al. (Mauricio Tohen & Peter B. Jones). Third Edition. 78 Contributors. West Sussex, UK: Wiley- Blackwell, (1995, 2002), 2011. – xiv + 646 p.

Psykiatria (2001 a). Toimittajat Jouko Lönnqvist ym. (Martti Heikkinen, Markus Henriksson, Mauri Marttunen & Timo Partonen). 30 kirjoittajaa. 2.– 3 painos. Helsinki: Duodecim (1999), 2001, 2003. – 792 s.

Psykiatria (2011 b). Toimittajat Jouko Lönnqvist ym. (Markus Henriksson, Mauri Marttunen & Timo Partonen). 36 kirjoittajaa. 9., uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, 2011. – 823 s.

Sadock, Benjamin J. & Virginia A. Sadock (2010): Kaplan & Sadock’s Pocket Handbook of Clinical Psychiatry. Fifth Edition. Contributing Editors Gary S. Belkin (senior) et al. Philadelphia (etc.): Wolters Kluwer|Lippincott Williams & Wilkins, Health. – ix + 566 p.

Shorter, Edward (2005): A Historical Dictionary on Psychiatry. Oxford (New York etc.): Oxford University Press. – xi + 338 p.

Spillius, Elizabeth Bott, Jane Milton, Penelope Garvey, Cyril Couve & Deborah Steiner (2011): The New Dictionary of Kleinian Thought. Based on A Dictionary of Kleinian Thought by R. D. *Hinshelwood. London (etc.): Routledge. – xiii + 558 p.

Tähkä, Veikko (1970): Psykoterapian perusteet. Porvoo (ym.): WSOY. - 318 s.
_

[Psykopatologia]

prevalenssi

13.5.2013 10:20 korjattu ja täydennetty (alla).