Psykopatologia.munfoorumi.com

Tris kirjoitti:Sinulla Mirri on kylmä asenne aikuisten lasten ja näiden vanhempien suhteisiin.

Aha.

Jos muistan oikein, se olit sinä, joka valitti ylihuolehtivasta äidistä. Miksi äitiä (kokonaisen keskusteluketjun otsikossa!) sanotaan ylihuolehtivaksi ja mietitään miten hänen 'ylihuolehtivuudestaan' aikuisen ihmisen elämässä päästäisiin eroon, jos hänen huolenpitonsa kuitenkin tulee tarpeeseen? Onko tuossa jokin ristiriita, vai kuvittelenko minä?

Äitisi ilmeisesti on huolissaan sinun selviytymisestäsi putkiremontin ylitse. Onko hänen huolensa aiheellista ja perusteltua, vai johtuuko se hänen taipumuksestaan ylihuolehtivuuteen ja ylireagointiin?

Reinikäinen kirjoitti:Noin kymmenen vuoden kokemuksella väitän, että Mirrin ja Trissen äidin harjoittama ylihuolehtiminen, kontrollointi ja taloudelliseen toimeentuloon puuttuminen ovat aivan eri planeetoilta. Kumpi ompi pahempi, sen näyttäköön aika.

Hyvä, ettet sentään sano tietäväsi.

Asuntoa ilmeisesti pitää raivata ja tyhjentää ennen putkiremonti aloittamista. Huolehditko siitä asiasta itse, vai tekeekö äitisi homman? Jos aikuisen lapsen enemmän ja vähemmän täynnä olevan asunnon tyhjentäminen remonttia varten on äidin harteilla, se voi olla huolen aiheena, koska sellainen projekti tietysti vaikuttaa äidin elämään. Sitä enemmän mitä työläämpi raivausoperaatio on edessä.

Jos äitisi käytännössä huolehtii asuntosi tyhjentämisestä, ei mielestäni ole ihme, jos hän pitää tärkeänä tietää milloin päätöksiä remontin suhteen tehdään, eikä mielestäni ole ihmeellistä sekään, että sinun putkiremonttisi tunkeutuu hänen uniinsa. Jos taas sinä vastaat asunnostasi tavaroineen ja käytännössä itse raivaat asuntosi 'remonttikuntoon', silloin putkiremppasi ei kai pitäisi olla realistinen tai ainakaan iso stressitekijä äitisi elämässä.

Tris kirjoitti:No, mieti jos haluat jotain muuta sanoa. tuo asia on minulla pyörinyt mielessä jo pitkän aikaa

En keskustele elämästäni kanssasi, joten turhaan kyselet. Puhutaan yleisellä tasolla tai sinusta ja äitisuhteestasi - jos siis haluat.

Minusta vanhempien ylihuolehtiminen on yksi suurimpia esteitä
lapsen itsenäistymisen tiellä, ellei jopa suurin.

Täällä on huolehdittu ylihuolehtimisesta. Mutta entä, jos sanookin, että et sinä kumminkaan pysty?

Tris kirjoitti:...Kumpaakin huolettaa enemmän se avakkoaika kuin raivaus.

Mielestäni on monta asiaa, jotka hämmentävät. Se, että aikuisen luona käy siivoamassa äiti, on yksi. Toisaalta noin läheisen suhteen luulisi tarkoittavan syvää sielunkumppaniutta, siis jolloin ei väliaikainen yhteiselokaan pelottaisi vaan olisi luontevaa.

Kahvi kirjoitti:Minusta vanhempien ylihuolehtiminen on yksi suurimpia esteitä
lapsen itsenäistymisen tiellä, ellei jopa suurin.

Niin, lapsen lapsuudessa.

Lapsen aikuisuus onkin konstikkaampi juttu, jos 'hoidon' ja huolenpidon tarve syystä tai toisesta jatkuu, eikä loppua näy. Se voi jatkua monista syistä, vakavat mt-ongelmat ja psykiatriset sairaudet ovat vain yksi syy. Yhtä hyvin erityisen ('normaalista' poikkeavan) hoitamisen ja huolenpidon tarve voi säilyä muiden sairauksien tai vammaisuuksien vuoksi.

Silloin ovat heikoilla niin lapsi kuin äiti/isä, koska ei ole mitään selkeitä määritelmiä - oppikirjoita puhumattakaan - joiden mukaan voitaisiin elää ja toimia. Mikä aikuisen lapsen kohdalla on ylihuolehtimista ja mikä alihuolehtimista tai miltei heitteillejättöä? Siinäpä pulma; varsinainen ikuisuuskysymys niiden ihmisten kohdalla, jotka joutuvat tätä asiaa miettimään ja etsiskelemään vastauksia siihen.

Mitä miettimistä tuossa on!?

Aikaiset ei-psykoottiset ja heikkolahjaisia vahvemmat lapset voi hyvin jättää yhteiskunnan tukien varaan.

Noinko on?

Kyllä, sanoi Kivikoski.

Beth kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:

Aikaiset ei-psykoottiset ja heikkolahjaisia vahvemmat lapset voi hyvin jättää yhteiskunnan tukien varaan.

En oikein ymmärrä Ketkä voi jättää tukien varaan?

Aikuiset non-psykoottiset ja suhteellisen normaali-älyiset, jotka eivät ole pahasti (muuten) vammautuneita.

He jäävät enemmän omien vanhempien varaan loppuiäkseen.