Psykopatologia.munfoorumi.com

Onko täällä maan päällä ketään toista jota ahdistaa mm. peseytyminen tai esim. astioiden peseminen?

Mulle suihkussa käyminen on nykyään yhtä tuskaa. Käyn suihkussa sen takia vain n. kerran viikossa, se onneks tavallaan riittää kun en käy töissä enkä harrastuksissa, vain ruokakaupassa pari kertaa viikossa.

Kun pitäis mennä suihkuun tai ruveta tiskaamaan, alkaa hirvee nenän niiskutustarve, ihan ku sillon on jos nenä vuotaa kamalasti paitsi että mulla se ei vuoda. Pikemminkin päin vastoin, nenä tuntuu hemmetin tukkoiselle koko ajan. Mitään nenäsumutteita en voi käyttää kun ne korreloi muiden lääkkeitten kanssa.

Sitten vartaloa ahdistaa niin että on tarve vääntelehtiä ja suihkussa tai tiskauksessa menee ihan kamalan paljon aikaa sen takia.

Mulla on ollu nyt varmaan reilun vuoden ajan hirveenä tuo niiskutus ja lisäksi kynsien pureskelu mitä olen kyllä tehnyt lapsesta asti, niin kamalasti että sormet on ihan verillä. Keskimäärin kerran 2 vuodessa on semmonen periodi että ahdistaa vähemmän ja saan kynnet kasvamaan, mutta sekin kestää vain n. 3-4 viikkoa.

Nukkumaan rupeaminen on tosi vaikeeta kun ei saa niiskutukselta rauhoituttua. Tuntuu että pitää selvitellä kurkkuakin ja nieleskellä tuhat kertaa ennen kun nenässä ja kurkussa on tarpeeksi hyvä tunne. Ja pitää ihan rauhoitella itseään että "et tukehdu etkä mitään".

Yks ihminen oli sitä mieltä että se ahdistus vois liittyä jotenkin veteen itsessään. Mut en tiiä. Tykkään kyllä järjestellä paikkoja ja pystyn aika usein imuroimaan tai lakaisemaan lattian. Mutta lattioita en juurikaan pese.

Voisko olla että lääkkeet aiheuttas niiskutusta? Mul on käytössä Seroquel ja Sertralin. Seroquel kyllä aiheuttaa nenän tukkoisuutta siinä vaiheessa ku se alkaa vaikuttaa mutta se lievenee ja päivällä se on ehkä jotenkin erilaista.

Tervetuloa, kirjoittaja "hukassa"! (Muutin kokonaan lihavalla kirjoitetun tekstisi laihaksi. Ethän pahastu.)

Minulla on vähän erilaisia oireita suihkussa käymisessä, mutta käyn edelleen mahdollisimman harvoin suihkussa kuten sinäkin. Minua on paleltanut, kun olen joutunut riisuutumaan niin, että hampaat kalisevat. Olen juuri ja juuri tarjennut olla lämpimän veden alla, mutta tultuani pois suihkun alta on hytinä alkanut heti uudelleen. On pitänyt pukea paljon vaatetta ylle, että on tarjennut mennä suihkun jälkeen paksun untuvapeiton alle nukkumaan, sillä aamulla en käy suihkussa kuin pakon edessä. Vähitellen kuluneen vuoden aikan palelu on loppunut. Aiemmin oli ilmennyt, etten tunne veden koskeustakaan kuin muutamissa paikoissa, hartioissa ja hiuksissa tai jossain. Mutta hierovalla suihkulla suihkuttaminen kolmen kuukauden ajan lähes joka päivä toi tuntoaistin takaisin. Alussa sitä harjoitusta tehdessäni, tulin "hulluksi" siitä veden kosketuksesta, kun jouduin jonkin takauman valtaan, jossa veden sijasta minua "koskettikin" joku muu, siis ihminen. Mutta siitä olen jo päässyt eroon.

Tuolla altistuksella, siis hierovalla suihkulla suihkuttamalla, pääsin jotenkin normaaliin tuntumaan, irti tunnottomuudesta ja takaumista. Siinä piti ajatella veden kosketusta ja lämpötilaa, pysyä siinä oikeassa aistimuksessa, ei päästää niitä vanhoja traumajuttuja vallalle. Piti vain olla suihkussa, ei muualla, kun kerran olin suihkussa.

Ketipinor (Seroquel) tekee minullekin nenän tukkoisuutta pian lääkkeen ottamisen jälkeen. Mutta se tosiaan menee nopeasti ohitse eikä tunnu päivisin. Otan sen Ketipinorin illalla. En pureskele kynsiäni, en ole koskaan pureskellut. En saa edes lohjennutta palaa irti ilman saksia.

Isäni niiskutti melkein jatkuvasti niin että veti ilmaa sisään ja ulos, ikään kuin nenä olisi ollut tukossa. Joskus pyydettiin hiljaisemmaksi, jotta muut saisivat nukahdettua. Tahdonalaista siis oli.

Paavi Pius XII kärsi ankarista nikotteluista.

Minulla on allerginen nuha, joka kasvattaa polyyppejä, joita pitää revityttää parin vuoden välein pois. Aina pitää olla tukko nenäliinoja mukana.

Pertti Luukkonen kirjoitti:Paavi Pius XII kärsi ankarista nikotteluista.

Tiesitkö sen että paavi Pius XII:n nikottelua yritettiin hoitaa Klorpromanilla?

Moi "hukassa"! Toivon, että olosi alkaisi helpottua! En osaa kauheasti mitään hyödyllistä sanoa sinulle, paitsi että minulla on liittynyt, ja vieläkin välillä liittyy, ahdistuneisuuteen erilaisia pakonomaisia toimintoja ja ajatuksiakin. Ne voivat häiritä mm. nukahtamista.

Minun on vaikeaa saada esimerkiksi silmieni lihaksia rentoutumaan. Mitä ahdistuneempi vaihe, sitä enemmän saatan kokea tarvetta räpytellä ja hiukan pyöritellä silmiäni, koska ne tuntuvat niin väsyneiltä ja kuivilta... Ja sitten kun ajattelee, että joku voi alkaa kiinnittää huomiota esimerkiksi tuohon taipumukseen, niin sitten vasta kipsissä oonkin. Kun ajattelee, että nyt täytyy olla tekemättä semmosia! Tuon tavan olen voinut ehkä omaksua äidiltäni.

Minulla on monia pieniä omituisia liikkeitä ja päänsisäisiä hokemiakin. Heh! Mutta todella, olen nähnyt ja tuntenut ihmisiä, joilla se on paljon vakavampaa, ja tiedän ettei se silloin ole tosiaan naurun aihe ollenkaan! Olen miettinyt että se vaan on sitä kun olen ahdistunut, ja alitajuisesti yritän keskittää huomiotani johonkin muuhun, pois ahdistuneisuudesta, tai paremminkin sen varsinaisista syistä. Tyynnyttää itseäni, keskittymällä vain johonkin yhteen yksityiskohtaan, toistamalla monotonisen tyynnyttävästi jotakin yhtä ja samaa ajatusta tai liikettä...

Aikanaan minua esimerkiksi vaivasi äärettömästi korvalehteni, kun ne ovat poimuiset, niin kuin siis ihmisillä yleensä on. Sormeni hakeutuivat korvalehdilleni vähän väliä, hypistelivät turhautuneena, yrittivät oikaista korvalehteäni. Ehkä ihanteenani toimi jotenkin koirien ja kissojen korvat. Minua usein todella häiritsi, että minun korvani ovat poimuiset, eivätkä sileät. Ajattelin,että pitääköhän minun lopulta mennä johonkin leikkaukseen, että pääsisin rauhaan! Mutta ei tarvinnut mennä leikkaukseen, se rauhottui ajan oloon. Ehkä sekin auttoi, kun hankin lisää korvakoruja korviini. Enimmillään minulla on ollut muistaakseni n. 9 korvakorua korvissani. Koruissa riitti hypistelemistä, poimuiset korvalehdet jäivät sivuseikaksi, heh! Suihkussa en pystynyt aikanaan oikein käymään. Olin masentunut ja ahdistunut. Vesisuihku alastomalle vartalolle, jo pelkkä alastomana oleminen... Oli kauheaa. Palelsi, tuntoherkkyys oli tajuton, tunsin olevani vereslihalla. Ja kauhean väsynyt, suojaton, kaikenlaista... Kurkkua on myös kuristanut usein. Se on yksi inhottavimmista jutuista.

Voimia sinulle, ja kaikille muillekin!