Psykopatologia.munfoorumi.com

Olen diagnosoinut itseni; Skitsofreenikoksi. Kukaan ei suostu sanomaan, että mulla on se, vaikka mulla on se. Se tässä hulluinta on. Pitääkö se ensin itse sanoa, että sen diagnoosin saa?

Epäilen ettei diagnoosia siitä ole tehty siksi, koska en pysty hyväksymään itseäni.

Obelix miten sä sitten olet sen diagnoosin saanut?

Obelix, älä lupaile liikoja.

Untuva, jospa sinulla ei ole todettu skitsofreniaa, ja sen vuoksi ei ole diagnosoitu sitä.

Miksi mä sitten itse pystyn toteamaan sen itselläni, totean skitsofrenian itsessäni käyttäytymiseni/puheideni perusteella? Saatan käyttää kuvainnollista kieltä, ja näen asioissa outoja merkitysyhteyksiä kuten pisteessä (olen tarkka ja päättäväinen, voin sanoa ikään kuin; turpa kiinni ja piste, se olisi kuten löisin eduskunnan puhemiehenä nuijan pöytään) itseni.

Sinun olisi järkevää keskustella hoitotahosi kanssa itsellesi asettamastasi diagnoosista. Voisit kysyä hoitotaholtasi mitä diagnooseja sinulle on asetettu psykiatrien toimesta. Jos sinulle on diagnosoitu jokin psykoosisairaus, sinulla tietysti on oikeus tietää se, ja hoitotahollasi on velvollisuus kertoa asiasta sinulle.

Epävakaa persoonallisuushäiriö, vaikea masennus ja vaikea yleinen ahdistuneisuushäiriö. Mua pännii se, että salailtaisiin asioita ja epäilen, että kohdallani salaillaan, mikä saattaa olla myös vainoharhaisuuttakin, joka taitaa olla skitsofrenian yksi oireista. En luota hoitotahooni yhtään. Toisinaan epäilen, että hoitotaho on kertonut äidilleni, että mulla olisi skitsofrenia ja äiti ei kerro mulle sitä että mulla olisi skitsofrenia.

Uskon, että terapeuttinikin tietää asian, muttei sano sitä mulle. Mä en tahdo puhua koko asiasta itse hoitotaholleni. Ne eivät puhu mulle ja minä en puhu niille. Mä salailen ja he salailevat. Mulla on kaiken lisäksi sellainen epäily, että lääkärini olisi epäillyt ettei mua oteta psykoterapiaan, jos se diagnoosi tehtäisiin, samalla asia on jätetty multa kertomatta. Ja mä haluan käydä psykoterapiassa, joten se palvelee mua.

Lopetan lääkityksen, skitsofrenia ei lääkkeillä parane, koska se on toimintamalli. Toimintamalli, joka on täynnä valheita. Haluan hoitaa itseäni, mutta muulla tavoin.

Entä jos sinulla onkin harhaluuloisuushäiriö?

untuva kirjoitti:Lopetan lääkityksen, skitsofrenia ei lääkkeillä parane, koska se on toimintamalli.

Skitsofrenia ei ole toimintamalli, eikä psykoosinestolääkityksen lopettaminen - ainakaan omin päin - ole viisasta, jos psykoosinestolääkitystä tarvitaan. Oli skitsofrenia tai ei; psykoottisuutta on ja psykoosinestolääkityksellä pidetään kurissa monenlaisia psykoosioireita. Silti, vaikkeivät lääkkeetä välttämättä paranna psykoosisairautta; lievittävät kuitenkin usein oireita niin, että elämä sujuu helpommin.

Mutta omapa on asiasi ja päätöksesi.

Mulla on se ongelma, että jos joku muu ei ole mun kanssa samaa mieltä olen toisen kanssa samaa mieltä; tämä käytöskuvio aiheuttaa sellaisen tunteen kuin itseä ei olisi olemassa. Terapeuttini on sanonut, että jos uskon siihen, että mulla ei olis itseä se olisi psykoosia, järki ei saisi mennä tunteeseen mukaan. Mirri olisko toi skitsofreniaa, jos uskon todeksi itsettömyyden?

Minä olen maallikko ja tämä on netti, joten en ryhdy arvailemaan onko sinulla skitsofreniaa vai eikö ole.
Sen muistan, että olet tällä foorumilla kertonut Kela-kortissasi olevasta lääkkeiden 112-erityiskorvattavuudesta. Kyseinen koodi kertoo psykoottisuudesta, joka toki voi olla muutakin kuin skitsofreniaa. 112-koodi kertoo myös, ettei ihan omin päin olisi järkevää jättää psykoosinestolääkitystä pois, jos hoitavan lääkärin mielestä lääkitystä tulisi käyttää.
Tilanne on toinen, jos 112-koodi on käynyt tarpeettomaksi, eikä ole enää voimassa.

Sinulla olisi oikeus tietää mahdollisesta psykoosisairaudestasi, jos vain haluaisit kysyä asiasta psykiatrilta, ja pystyisit luottamaan siihen, että hän kertoo asioista sinulle avoimesti. Asetettujen diagnoosien osalta mielestäni hoitava psykiatri (hoitotahon lääkäri) olisi paras tiedon antaja, ja hänellä olisi myös velvollisuus perehdyttää sinua mahdollisen psykoosisairauden tuntemiseen. Nykyisin sellaisen tiedottamisen ja perehdyttämisen ajatellaan jopa olevan ensiarvoisen tärkeää hyvän hoidon ja hyvän ennusteen kannalta, joten jos ja kun asia askarruttaa sinua, voisi olla järkevää kysellä asioita lääkäriltä. Jos lääkäri ei syystä tai toisesta ole halukas kertomaan diagnooseistasi, saisit tietää senkin asian.

Sanoit epäileväsi, että lääkärisi on kertonut mahdollisesta psykoosisairaudestasi äidillesi, mutta ei sinulle. Lääkäreillä ei ole täysi-ikäisten potilaidensa kohdalla oikeutta toimia niin; päinvastoin he ovat tiukasti vaitiolovelvollisia. Toisaalta nykyisenä nettiaikakautena kuka tahansa pystyy aika tarkasti selvittämään mitä Kela-korttiin merkityt erityiskorvattavuuskoodit tarkoittavat.

Vaikeus on se, että oma psykiatrini oli sitä mieltä, että minulle ei olisi kuulunut 112. Kun yritin hakea 112:sta oman psykiatrini kautta, hän sanoi ettei minulla ole sellaista diagnoosia jolla sen saisin. Kysyin samaa asiaa osastojaksolla osaston psykiatrilta ja hän oli heti valmis antamaan mulle 112:sen ja ihmetteli kovin etten ollut vielä saanut sitä. Mun piti jo aikaisemmin se saada yhdeltä kolmannelta psykiatrilta, mutta sitten hän totesi minun saavan sosussta lääkerahat täysimääräisenä takaisin. En siis pysty omalta psykiatriltani selvittämään, millä diagnoosilla olen sen 112:sen saanut, koska hän on ollut sen saamisen kanssa eri mieltä.