Psykopatologia.munfoorumi.com

Olisipa mahdollisuus olla kuollut haluamansa ajan, jonka jälkeen palaisi takaisin elämän kuvioihin. Itsemurha on niin lopullinen ratkaisu. Asiat voivat kuitenkin aina kääntää kelkkansa. Tänä hetkenä haluaisin olla kuollut, olo on niin sietämätön ettei tätä kestä.

Vilpittömästi voimia, koita jaksaa!

Uni on ainakin väliaikainen tajunnan alentuminen. Olen kuullut sanottavan, että masentuneella uni symboloisi kuolemaa. Siinä on se hyvä puoli, että siitä herää. (Toivottavasti virkistyneenä)

Riidankylväjä kirjoitti:Uni on ainakin väliaikainen tajunnan alentuminen. Olen kuullut sanottavan, että masentuneella uni symboloisi kuolemaa. Siinä on se hyvä puoli, että siitä herää. (Toivottavasti virkistyneenä)

Mielestäni ei ollenkaan virheellinen ajatus. Olen depressiopotilas, joka herkästi vaipuu uneen ja myös nukkuu 'liikaa'. Mitä raskaampi elämäntilanne ja kovempi stressi sitä paremmin nukuttaa... Näin on ollut jo lapsuudestani lähtien; uni on toiminut pakotienä todellisuudesta.

Pidän tavallaan armeliaana ja onnellisena tilanteena sitä, että uni tarjoaa pakotien ja levähdysmahdollisuuden; sellainen auttaa jaksamaan kun unettomuus taas kuluttaa vähiä voimavaroja vielä vähemmiksi. Luulen, että liiallinen unen tarve nukkumisen tarjoamine lepohetkineen ja todellisuudesta pakenemisineen on helpompi kestettävä kuin unettomuus.
Ainakin minun nykyisessä tilanteessani on näin, mutta kyllähän 'tappava' väsymyskin voi olla aikamoinen riesa, jos loputonta unentarvetta ei ole mahdollista tyydyttää. Silloin voi olla sairausloman paikka, jos ihminen sattuu olemaan työelämässä.

Mulla on tällä hetkellä hirveän rankka elämäntilanne, toivoisi vain, että yö tulisi ja asiat selviäisivät unien kautta ja aamulla olisi taas helpompaa, mutta kun on tarpeeksi rankkaa niin nukkuminenkaan ei helpota oloa riittävästi.

Eihän tuota tiedä ennen kuin kokeilee!