Psykopatologia.munfoorumi.com

Obelix kirjoitti:Heitän kaikki lääkkeeni pois ja alan luomuksi!

Siihen tarvitaan oikeaa taitoa ja ymmärrystä monelta eri alalta. En usko, että pystyt siihen.

Tuskin auttaa, vaikka miten olisi lujatahtoinen ja omaisi laaja-alaista ymmärtämystä eri aloilta. Riippuu sairauksista pärjääkö niiden kanssa ilman lääkehoitoa vai eikö pärjää; ei siinä auta tahto ja ymmärtäväisyys. Pahimmillaan pääsee hengestään - jos sairaus sattuu olemaan tappava ilman lääkehoitoa. Voi olla vaarallista leikkiä omalla hengellä ja terveydellä kuvitella pärjäävänsä 'luomuna' ja ilman lääkehoitoa.

Minun verenpainetautini hyvänä esimerkkinä. Aina välillä haksahdan luulemaan pärjääväni ilman lääkitystä, kun en saa aikaiseksi uusia reseptiä ja paineet ovat lääkityksellä pysyneet hyvinä. Sitten kaunistelen lääkärille painelukemia, kun en kehtaa myöntää miten korkealla paineet oikeasti huitelevat ilman lääkehoitoa, enkä kehtaa myöntää olleeni ilman lääkitystä ties miten pitkään. Kerta toisensa jälkeen vannon ja vakuutan itselleni, että ikinä en enää tee noin, lyö laimin niin elintärkeää lääkitystä kuin verenpainelääkitys on. Ja silti reseptin mennessä vanhaksi sinnikkäästi uskon, että kyllä minä nyt pärjään...

Näköjään somaattisella puolella on mahdollista pelleillä lääkitysten kanssa siinä kuin psykiatrisella puolellakin. Kun lääkehoito pitää vakavan taudin kurissa, alkaa mieleen hiipiä uskomus, että eihän sitä lääkettä enää tarvitakaan - kerta toisensa jälkeen.

Kyllä verenpainetta on mahdollista hoitaa myös ilman lääkkeitä/muullakin tavoin kuin lääkkeillä:

On totta, että lääkkeettömät hoidot, liikunta, oikea ruokavalio ja painon pudotus ovat ensisijaisia ja tärkeitä verenpaineen hoidossa. Ylipainoisilla erityisesti painon pudotuksella on suora verenpainetta laskeva vaikutus. Myös säännöllinen liikunta rentouttaa ja palauttaa päivän rasituksista ja normalisoi verenpainetta. Jos lääkkeetömästä hoidosta huolimatta verenpaine pysyy koholla, olisi harkittava lääkärin johdolla lääkityksen aloittamista. Koholla oleva verenpaine voidaan käsittää oireeksi, jonka hoitamisella ehkäistään varsinaista sairautta, verisuonitautia. Eli verenpainelääkityksen aloittamisen ansiosta sillä ehkäistään aktiivisemmin varsinaista sairautta.

http://www.hoitonetti.fi/kysymysnurkka/ ... a-syomaan/

Duodecimin artikkelissa on mainittu myös magnesium, kalsium ja c-vitamiini ravitsemuslisinä, jotka voisivat alentaa verenpainetta:

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/a ... usinnumero

Itselläni on päinvastoin usein liian alhainen verenpaine. Siihen ei ole olemassa hoitoa.

Kuutar kirjoitti:Kyllä verenpainetta on mahdollista hoitaa myös ilman lääkkeitä/muullakin tavoin kuin lääkkeillä.

Aina muut hoidot eivät syystä tai toisesta tepsi, joten lääkehoito voi olla tarpeen. On vakava - ja vaarallinen - virhe luulla, että kohonnut verenpaine on aina hoidettavissa lääkkeettömästi. Samoin on virhe luulla, että kohonnut verenpaine olisi aina selitettävissä vääränlaisilla elämäntavoilla, jotka korjaamalla paineet laskisivat.

Kela tavallaan 'pakottaa' kokeilemaan ensin lääkkeettömiä hoitoja, koska kela-korvauksen verenpainelääkitykseen saa vain henkilö, jonka kohdalla on riittävän pitkään kokeiltu lääkkeettömiä hoitokeinoja.
Minä olen nykyisin ylipainoinen, mutta verenpainetautiin sairastuessani en ollut; elämäntavoistani ei löytynyt mitään kohonnutta verenpainetta selittävää tekijää, päinvastoin verenpaineen pysyväksi jäänyt kohoaminen oli arvoitus, joka ei ollut hoidettavissa lääkkeettömästi vaikka miten yritettiin.
Verenpainelääkitys voi ihan oikeasti olla ainoa tehokas keino pitää korkea verenpaine alhaalla. Verenpainetautiin voi sairastua myös sutjakka, sporttinen ja terveitä elämäntapoja ihannoiva ihminen. Noin minulle aikanaan kävi - silti, vaikka nykyinen rapistunut kuntoni liiallisine painoineen voisikin selittää sen, että verenpainelääkitys on tarpeeseen. Lääkehoito kuitenkin tuli tarpeelliseksi aikana, jolloin elintavoissa ei ollut mitään korjattavaa korkean verenpaineen laskemiseksi - ja ikääkin oli vielä aika vähän.

Kohonnut/korkea verenpaine on yksi hyvä esimerkki 'vaivasta', jonka kohdalla ei ole mahdollista määrätä heti ensimmäiseksi lääkehoitoa - toisin kuin monet näyttävät luulevan. Tai toki lääkäri voi aloittaa hoitamisen pillereillä, mutta Kela kieltäytyy korvaamasta niitä. Pitää yrittää lääkkeettömiä hoitoja ja kohonneen verenpaineen on oltava hoitoyrityksiin reagoimaton sekä koholla/korkea riittävän pitkän ajan, vasta sitten on mahdollista saada diagnoosiksi verenpainetauti, joka oikeuttaa Kelan lääkekorvaukseen.

Totta kai kohonnutta/korkeaa verenpainetta voidaan lievittää lääkkeettömästi. Oleellista on, päästäänkö lääkkeettömillä hoidoilla (hoitoyrityksillä) riittävän alhaisiin lukemiin. Pelkkä lievittäminen ei riitä kun on kysymyksessä korkea verenpaine; paineet pitää saada kunnolla alas, ei vähän jotakin sinne päin.
Lääkkeettömät hoidot (hoitoyritykset) toki voivat laskea korkeaa verenpainetta, mutta eivät olekaan riittävän tehokkaita niin, että verenpaineesta saataisiin normaali. Silloinkin lääkehoito on tarpeen, vaikka lääkkeetön hoito olisikin korkeaa verenpainetta madaltava hoitomuoto.

Kuutar, laittamassasi linkissä sanotaan näin:

Hyvin toteutettujen elintapamuutosten avulla (taulukko 1 ) voidaan alentaa verenpainetta, tehostaa verenpaineen lääkehoidon vaikutuksia (Mervaala 1995), vaikuttaa edullisesti muihin sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöihin ja ilmeisesti myös pienentää sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Natriumin saannin vähentäminen on tärkein yksittäinen verenpaineeseen vaikuttava elintapatekijä, vaikka suolan käytöstä hyötyvä teollisuus ja sen asiantuntijat pyrkivät kumoamaan tämän (Midgley ym. 1996, Alderman ym. 1998, Taubes 1998).

Elintapamuutosten toteuttamiseen tarvitaan väestö- ja yksilötason tukitoimia. Väestötason keinoja ovat esimerkiksi tiedottaminen, yleinen terveyskasvatus sekä elintarviketeollisuuteen ja joukkoruokailuun vaikuttaminen. Terveydenhuollon tehtävänä on löytää henkilöt, joiden verenpaine on kohonnut tai vaarassa kohota, ja vaikuttaa heidän elintapoihinsa. Korkeaa verenpainetta potevat henkilöt tiedostavat elintapamuutosten mahdollisuudet jo kohtalaisen hyvin mutta eivät käytä niitä tehokkaasti (Jula ym. 1997). Muutoksiin tarvitaankin lääkärin ja terveydenhoitajan tukea, systemaattista ruokavalio- ja liikuntaneuvontaa ja potilaan seurantaa. Elintapamuutoksia tukevia terveydenhuollon toimintamalleja tulisi kokeilla ja kehittää.

Elintapamuutokset muodostavat aina kiinteän osan kohonneen verenpaineen hyvää hoitoa. Lääkehoito aloitetaan, jos komplisoitumatonta hypertensiota potevan verenpaine ylittää puolen vuoden lääkkeettömän hoidon jälkeen lääkityksen aloittamiselle asetetut raja-arvot. Lääkehoito tulee kuitenkin aloittaa viipymättä, jos verenpaine on huomattavan korkea (systolinen tai diastolinen verenpaine toistuvasti 180/110 mmHg tai enemmän), potilaalla on kohde-elinvaurioita, munuaissairaus, diabeettinen nefropatia tai muutoin erittäin suuri sairastumisvaara.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/a ... usinnumero

Selviää, ettei lääkkeettömyys ole realistinen vaihtoehto verenpainetaudin hoitamisessa.

RR,
verenpaine, italialaisen lääkärin Scipione Riva-Roccin (1863 – 1937) mukaan. Hän keksi käytännöllisen verenpainemittarin vuonna 1896 (un nuovo sfigmomanometro). RR:ssä (esim. 135/75) ensimmäinen luku on 1) työ- eli systolinen paine (kr. systole yhteen vetäminen; sydämen supistusvaihe) ja toinen 2) lepo- eli diastolinen paine (kr. dia- erilleen, stellein panna, diastole erillään oleminen; termi implikoi lepo- ja laajenemisvaihetta kahden systolisen supistuksen välillä).

Kysymys: Milloin verenpainelääkkeitä kannattaa aloittaa syömään?
Kannattaako verenpainelääkkeitä aloittaa syömään? Onko sen jälkeen sairas? Joutuuko verenpainelääkkeitä nauttimaan koko loppuikänsä jos kerran aloittaa? Minua mietityttää, aiheuttaako lääkityksen aloittaminen kroonisen tarpeen? Yrittäisinkö pudottaa verenpainetta liikunnan avulla ensin?

Vastaus: Korkea verenpaine oireena
Esille nostamasi kysymys on ajankohtainen ja koskettaa useimpia verenpainelääkityksiä aloittelevia ihmisiä. Taustalla voi olla huoli, onko lääkityksen aloittamisen jälkeen jotenkin sairaampi ja erilainen kuin ennen, jos yrittää selvitä ilman lääkitystä muilla konstein, esimerkiksi liikunnan tai painon pudottamisen avulla.

On totta, että lääkkeettömät hoidot, liikunta, oikea ruokavalio ja painon pudotus ovat ensisijaisia ja tärkeitä verenpaineen hoidossa. Ylipainoisilla erityisesti painon pudotuksella on suora verenpainetta laskeva vaikutus. Myös säännöllinen liikunta rentouttaa ja palauttaa päivän rasituksista ja normalisoi verenpainetta. Jos lääkkeetömästä hoidosta huolimatta verenpaine pysyy koholla, olisi harkittava lääkärin johdolla lääkityksen aloittamista. Koholla oleva verenpaine voidaan käsittää oireeksi, jonka hoitamisella ehkäistään varsinaista sairautta, verisuonitautia. Eli verenpainelääkityksen aloittamisen ansiosta sillä ehkäistään aktiivisemmin varsinaista sairautta. Tällä en halua kuitenkaan väheksyä muiden elintapojen korjaamisen merkitystä, jotka tulisivat olla ensisijaisia kaikessa hoidossa.

Korkea verenpaine aiheuttaa vuosien kuluessa verisuonten ja sydänlihaksen kovettumista ja toiminnallista rappeutumista. Verisuonten kimmoisuuden aleneminen altistaa ne vuodoille ja tukoksille. Myös sydämen toiminta pumppuna huononee sydänlihaksen jäykistymisen myötä. Jokaisen ihmisen olisi hyvä itsekin huolehtia omasta verenpaineen mittaamisestaan ja seuraamisesta. Kotimittareita on saatavilla nykyään hyvin ja ne ovat kohtuullisen luotettavia. Apua paineiden mittaamiseen on saatavissa myös terveydenhuollosta. Säännöllinen verenpaineen seuraaminen on suositeltavaa viimeistään keski-iästä lähtien.

http://www.hoitonetti.fi/kysymysnurkka/ ... a-syomaan/

Hoitonetissä esitetty kysymys on tavallaan aika 'tyhmä'. Verenpainelääkityksen tullessa tarpeelliseksi ei kysellä kannattaako lääkettä alkaa syömään vai eikö kannata; kysymys on hengenvaarallisesta sairaudesta ja ehdottoman tärkeästä lääkehoidosta. Ei verenpainelääkitystä määrätä turhaan, vaan ennemminkin se määrätään viimeisenä vaihtoehtona elimistöä vaurioittavien paineiden pudottamiseksi - kun muut keinot on jo kokeiltu.

Nykyisin tiedetään koholla olevan verenpaineen ihan oikeasti olevan elimistölle vahingollista ja vaarallista; mitä pitempään koholla oleminen jatkuu sitä pienempi koholla oleminen riittää vaurioittamaan - munuaiset yhtenä hyvänä esimerkkinä elimestä, jonka hauras verisuonisto vaurioituu herkästi pitkään jatkuvan kohonneen verenpaineen seurauksena vaikka lukemat osoittaisivatkin vain vähän kohonneita paineita. Pitkäaikaisuus on merkittävä asia; vähänkin koholla oleminen voi riittää vaurioittamaan haurasta verisuonistoa liiallisen paineen jatkuessa kauan.

Verenpainetautia sairastavien kannattaa syödä kiltisti lääkkeensä - niin se on... Eikä lääkehoidon aloittaminen aiheuta kroonista tarvetta, sen sijaan sinnikkäästi koholla pysyvät painelukemat voivat synnyttää sen. Mitä pitempään paineet ovat olleet koholla niin, että verisuoniston vaurioita on päässyt syntymään, sitä tärkeämpää tietysti on saada paineet pysymään mahdollisimman alhaalla lisävahinkojen ehkäisemiseksi.

Lääkkeettömät hoidot saattavat olla sangen tehottomia silloin, kun verenpaine on selvästi koholla.
Tavallisimmin verenpainetaudissa kiinnitetään huomiota kohonneeseen systoolisen paineeseen,
jolloin verenkiertosysteemi on kroonisememmin rasitustilassa. Joskus vain diastolinen on koholla,
mikä on epätyypillistä.

Minun mielestäni lääkkeet ovat yksi parhaista asioista, mitä ihmiskunta on pystynyt kehittämän.

Esimerkiksi taannoin, kun angiinassa kärvistelin, tuntui sitä, että kipu pahenee päivä päivältä yhä pahemmaksi ja kuume nousee. Kunnes sitten menin tapaamaan lääkäritätiä, joka määräsi antibioottia. Jo kahden tabletin jälkeen olo parani huikeasti.

Mietin vaan, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi nauttinut tuota minulle määrättyä antibioottikuuria. Olisinko enää hengissäkään? Siitä (että olisin kuollut) voisivat tietysti jotkut olla onnellisia (ehkä täällä palstallakin).

Joskus 1930-luvulla arvioitiin, että Yhdysvalloissa olisi pian kuppaisia -
sanokaamme - parikymmentä prosenttia. (En muista arviota tarkkaan.)

Obelix kirjoitti:Tuskin angiinaan kuolee.

Väitti henkilö, joka ei tiedä, onko angiina sama sama kuin kuppa. Molempiin kaiketi voi kuolla. Jos ei suoraan niin ainakin jälkitauteihin.

Helsingin Sanomissa oli sunnuntain lehdessä juttu, jossa huumeiden käyttäjä sanoi, että lääkäri halusi määrätä hänelle mielialalääkkeitä. Hänellä oli kokemusta sekä laillisista lääkkeistä että laittomista päihteistä, mutta mielialalääkkeistä hän sanoi, että on nähnyt kavereita jotka niitä syö. Heistä tulee ihan zombeja, häviää vihan ja ilon tunteet ja kaikki, hänen mukaansa.

Ilmeisesti muillakin on ollut samankaltaisia kokemuksia mielialalääkkeistä kuin minulla. Minun on niin vaikea uskoa ja käsittää sitä, että jonkun mieliala todella jotenkin "kohoaa" tai paranee masennuslääkkeiden vaikutuksesta, kun oman kokemukseni mukaan ne todellakin turruttavat koko tunne-elämän ihan tyhjäksi. Mitä ihmeen paranemista se on ja mistä?

Kuutar kirjoitti:Minun on niin vaikea uskoa ja käsittää sitä, että jonkun mieliala todella jotenkin "kohoaa" tai paranee masennuslääkkeiden vaikutuksesta, kun oman kokemukseni mukaan ne todellakin turruttavat koko tunne-elämän ihan tyhjäksi. Mitä ihmeen paranemista se on ja mistä?

Oletko sairastanut niin vaikeaa masennusta, että lääkehoidon teho olisi voinut tulla esille?
Nykyisin tiedetään, että deperssion pitää jyllätä aika pahana, jotta lääkehoidosta olisi kunnolla hyötyä. Vähän sama juttu kuin sähköhoidollakin; sen teho näkyy vain mielialassa, joka on laskenut vaarallisen alas.