Psykopatologia.munfoorumi.com

Tuossa tutkimuksessa on ilmeisesti oikeaa linjaa.

Mintenköhän on, ovatko nuo lievä/keskivaikea ja vaikea masennus riittävässä määrin samanlaisia sairauksia että niitä on ylipäätään järkevä sijoittaa samalle akselille?

Psykopatologia kirjoitti:Tuossa tutkimuksessa on ilmeisesti oikeaa linjaa.

Onko vain masennuslääkkeitä puoltavat tutkimukset oikeaa linjaa?

Tuo ei silti muuta sitä, että on ihmisiä, joille masennuslääkkeistä on vain haittaa. Ne eivät ole mitään yleislääkkeitä, jotka sopivat kaikille. Sellaisena niitä on käytetty.
Oman huonon kokemukseni takia minulle on käsittämätöntä, mitä ne masennuslääkkeet oikein parantavat, ja miten sen paranemisen tulisi ilmetä. SSRI-lääke teki minut vain kylmän tunteettomaksi, kuin olisi vieraantunut omasta tunne-elämästään. Tämä vaikutus loppui lääkkeen vaikutusajan loputtua.

Kumosiko tuo tutkimus ne tutkimukset, joissa masennuslääkkeiden teho on osoittautunut vaatimattomaksi, kuten Irving Kirschin tutkimukset masennuslääkkeistä ja plasebosta?
http://en.wikipedia.org/wiki/Irving_Kirsch

Minä väitän, että monilla masennuslääkkeitä syövillä ei oikeasti ole masennussairautta, vaan ulkoisia tekijöitä elämässään, jotka aiheuttavat ongelmia. Lääkärit ylidiagnosoivat ja väärindiagnosoivat eri oireita masennukseksi. Siksi on paljon tutkimuksia, joissa masennuslääkkeitä tosielämässä syövät eivät niistä hyödy. Noihin tieteellisiin tutkimuksiin sen sijaan osallistuu valikoidut henkilöt, joiden kohdalla varmistetaan tarkemmin, että heillä todella on jonkinasteinen masennus.

Kuutar kirjoitti:Minä väitän, että monilla masennuslääkkeitä syövillä ei oikeasti ole masennussairautta, vaan ulkoisia tekijöitä elämässään, jotka aiheuttavat ongelmia. Lääkärit ylidiagnosoivat ja väärindiagnosoivat eri oireita masennukseksi. Siksi on paljon tutkimuksia, joissa masennuslääkkeitä tosielämässä syövät eivät niistä hyödy. Noihin tieteellisiin tutkimuksiin sen sijaan osallistuu valikoidut henkilöt, joiden kohdalla varmistetaan tarkemmin, että heillä todella on jonkinasteinen masennus.

Pieni täsmennys tuohon.

Tutkimuksiin osallistuu henkilöt, joiden aivoissa ne muutamat välittäjäaineet ovat poikkeavat siten että niiden muuttaminen masennuslääkkeillä vaikuttaa myönteisen oloisesti potilaan vointiin. Kaikilla masennusta sairastavilla (=masennuksen diagnostiset kriteerit täyttävillä) ei välttämättä ole samanlaisia poikkeavuuksia pääkopassa. Puhumattakaan siitä, että siellä päässä on paljon muutakin kuin pelkästään pari välittäjäainetta.

Kaikilla on muutakin kuin "pari välittäjäainetta".

Kyseiset lääkkeet tehoavat/on kehitetty erityisesti ahdistukseen. Olettaisin, että ahdistuksen osuus ja kokemisen historia vaikuttaisivat lääkkeen tehoavuuteen. Eli pitäisi tutkia ja olisi mielenkiintoista tietää, mikä on ahdistuksen osuus ja merkitys masennussairaudessa kussakin tapauksessa. Onko ahdistuksen ja masennuksen dynamiikkaa (vuorovaikutusta toisiinsa) selvitetty tarpeeksi?

Tiedossa on myös, että SSRI-tyypin lääkkeet eivät sovi bipolaaritaudista kärsiville. Ryhmä, joille kyseiset lääkkeet eivät sovi, voi olla laajempi. Voi myös olla ikäkysymys, mikä on paras hoitomuoto. Hyvin vähän eikä läheskään tyhjentävästi on selvitetty masennuslääkkeiden ja masennuksen sekä ahdistuksen yhteisvaikutuksia, koska moniinkaan kysymyksiin ei ilmeisesti ole olemassa vastausta. Kuitenkin masennuslääkkeet auttavat joitakin. Sekin on tärkeätä todeta, jotta ne henkilöt, joita lääkkeet auttavat, myöskin saavat lääkkeensä ja avun.

Serotonin and Depression: A Disconnect between the Advertisements and the Scientific Literature
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/article ... =pmcentrez

Käsittääkseni meillä toisin kuin USA:ssa julkaisun mukaan kerrotaan olevan ei ole suoraan potilaille (kuluttajille) suunnattua ssri-ryhmän lääkkeiden mainontaa. Itse en tiennyt niistä mitään siinä vaiheessa, kun niitä minulle ensi kerran määrättiin. Olin skeptinen ylipäätään lääkkeiden vaikutuksesta omaan tilaani, joka silloin oli keskivaikea depressio ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. En tuossa tilassani osannut yhdistää minulle määrättyjen lääkkeiden olevan samoja kuin elokuvissa ja tv-sarjoissa mainituiksi tulleet ns. "onnellisuuspillerit". Kaikesta muusta epäilyksestäni huolimatta lääkkeet tehosivat sairauteeni, joskaan eivät ole aiempaa onnelliseksi minua tehneet.

Mielestäni tärkeätä olisi myös selvittää, miksi ja minkä mekanismin vuoksi masennuslääkkeet eivät toimi joillakin potilastyhmillä lainkaan tai ovat jopa haitaksi. Vai tiedetäänkö ne syyt jo nyt?