Psykopatologia.munfoorumi.com

Mitään ideoita kuinka siitä pääsee eroon?

Tv-ohjelmia, lähinnä sarjoja ja elokuvia.

Minulla oli ihan sama ongelma, joka poistui, kun digiboksin tallenusosio hajosi. Nyt ei näy enää mitään entisiä ohjelmia eikä uusia voi tallentaa. Minua harmitti monesti ajan haaskaus ohjelmien katsomiseen ja sekin, jos en ehtinyt katsomaan niitä. Nyt minua vaivaa, kun laite ei toimi. Mietin tässä, että ei ehkä kannata hankkia uutta. En suosittele tuhoamaan mitään, mutta kannattaako hamstraus, jos se ei ole itsestäkään enää mukavaa?

Illusia kirjoitti:mutta kannattaako hamstraus, jos se ei ole itsestäkään enää mukavaa?

Onko tuo jonkinlainen kompakysymys?

Hamstrauksessa kai ongelmana on toisaalta se, että 'jos tätä nyt vielä kuitenkin saattaisi tarvita' ja sitten toisaalta vaikeus että 'kuinka tästä kaikesta tarpeettomasta tavarasta nyt pääsisi järkevästi eroon'.

Jos hamstraus on ollut harrastus pitkään, sen jälkeen voi aloittaa uuden harrastuksen nimeltä järjestely. Rakastan kaunista järjestystä. Ihailen sellaisia ihmisiä, jotka osaavat pitää vaatekaappinsa järjestyksessä. (Minä en osaa kuin kutakuinkin.)

Voi kiitos hyvästä vinkistä.

Heitin kaikki vanhat videokasetit (paitsi yhden) roskiin, koska nauhuri hajosi. Enkä olisi niitä vanhoja tv-ohjelmatallenteita muutoinkaan koskaan katsellut. Vähän mietitytti, että mihin roskiin ne tulevat, mutta sekajätteeseen menivät. Ei ole harmittanut.

Tarkoitin, että hamstraajalla on ainakin materiaalia, mitä järjestellä.

Esimerkiksi kirjojen järjestelystä voi tehdä taidetta. Kirjailijan nimen alkukirjaimen mukaan, teoksen nimen alkukirjaimen mukaan aakkosjärjestyksessä, värin mukaan, aihepiirin mukaan jne...

Siivoaminen on aika harvinainen ilmiö, koska sen suorittaminen on tylsää, mutta lopputulos yleensä palkitseva.

Yleensä kaikissa tekemisissä itse nautinto on varsinainen tekeminen ja jälkeenpäin tulee vaan joku morkkis tai vastaava tyhjyys. (Esim. syödä pala suklaata tai juoda lasi viiniä.)

Yleensä minulle käy niin, että jos kerrankin heitän minulla pitkään olleen turhan tavaran pois, kaipaan sitä pian jotakin yllättävää tarkoitusta varten. Minä hamstraan tyhjiä pieniä lasipurkkeja, joihin voisin joskus laittaa itsevalmistamiani hilloja. Onneksi ne ovat pieniä, niin etteivät vie kovin paljon tilaa. Kerään minä kyllä isojakin lasipurkkeja.

Nyt kun digiboksillani ei ole voinut enää tallentaa ohjelmia, olen laajentanut katsottavien ohjelmien valikoimaa. Nyt minun pitää osata myös tehdä valintoja. Vaikkakin pakon edessä, niin ehkä tämä on minulle hyväksi.

Minullakin on vanhoja videokasetteja, joita en enää katso. Ne eivät mene enää kaupaksi kirpputorilla, vaikka ilmaiseksi antaisi. Olen kuullut, että kasettien nauhat vanhenevat itsestään eikä niiltä sitten enää näe mitään. Tunnesyistä säilytän videoitani niin pitkään kuin niistä vielä on mihinkään. Sen jälkeen virkkaan nauhoista kylpyhuoneen maton ja säilytyskulhoja.

Monen tavaran kohdalla hyvä tapa olisi olla hankkimatta uutta ennen kuin entinen on myyty, käytetty loppuun tai viety kierrätykseen. Minulle itselleni rupesi kertymään digikameroita, kun ostin tilalle aina vähän paremman. Tunsin siitä syyllisyyttä, kun en antanut ylimääräisiä kameroita esim. sukulaisten lapsille. Piti vaan jemmata, vaikka en käyttänyt. Se on itsekkyyttä se, tai melkein pahuutta.

Tuohon verrattuna minulla on vielä asiat hyvin, kaikki tavarat mahtuvat siististi kaappeihin. Tosin epäjärjestyksessähän ne ovat. Kaikki on suhteellista...

Ihmettelen sitä, miten eläimiä huonoissa oloissa pitävät voivat väittää olevansa eläinrakkaita ihmisiä. Eihän eläimillä luonnossakaan ole aina kovin hyvät oltavat, mutta silti. Jos joku hamstraa jätteitä, niin johtuuko se rakkaudesta roskiin? Sitä on aika vaikea ymmärtää, jos ei ole itse kokenut vastaavaa. Tuossa 4D Hamstraajat -sarjassahan on annettu ymmärtää, että hamstraavat ihmiset ovat kokeneet menetyksiä ihmissuhteissaan ja korvaavat niitä sitten roinalla.

Joku voi korvata ihmisiä juoksemalla psykiatreilla, heiltä saamillaan resepteillä ja erilaisilla psyykenlääkkeillä. Ketä auttaa, ketä ei.

Lemmikkiaiheesta kirjoittaa tänään 15.2.2012 HS:ssa eläinfysiologian dosentti Seppo Turunen, eläinbisneksen rohkea kriitikko.

Eläinbisneksen rohkea kriitikko, HS Digilehti.

Linkki Yle Areenan haastetteluun:
http://areena.yle.fi/audio/1328959772340

Hamstraus sinänsä ei välttämättä ole muu kuin järjestelyongelma. Tavaranpaljous ylipäätään on nykyajan ongelma, jonka merkitys haittana iän myötä ja muistin heikentyessä kasvaa. Kun ei löydä hamstraamiansa tavaroita. Se se vasta ropleema on.

Kiitos tuosta linkistä haastatteluun, Hilppa! Aihe on mielenkiintoinen.

Taas on TV-Digikorttitietokoneen kovalevy täynnä (1,5GB vapaata). Millähän sitä oppisi pitämään siellä vähintään 20GB tyhjää?

Kirjojen kierrätys on hankaloitunut:
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/03 ... 00601.html

Illusia kirjoitti:Ihmettelen sitä, miten eläimiä huonoissa oloissa pitävät voivat väittää olevansa eläinrakkaita ihmisiä. Eihän eläimillä luonnossakaan ole aina kovin hyvät oltavat, mutta silti.

Mäkin oon joskus ihmetellyt tota, että joillakin ihmisillä on kauheasti eläimiä, vaikka eivät harrasta mitään liiketoimintaa. Monesti näillä perheillä on myös useampi pikkulapsi. Ihmettelen, miten aika voi riittää kaikille? Nimittäin eräässä nimeltä mainitsemattomassa jyrsijäfoorumissa oli ketju, jossa kerskailtiin omistamiensa eläinten määrällä. Monet olivat kateellisia niille, joilla oli paljon eläimiä. Vuorenhuippuja olivat ne omistajat, jotka kertoivat että heillä on tyyliin 3 hevosta, 5 kania, 30 hiirtä, 20 rottaa, 6 chinchillaa, 20 gerbiiliä, 4 koiraa, 2 kissaa, 7 marsua... Enkä yhtään liioittele tätä määrää, en voinut itsekään uskoa, kun luin näitä. Osa näistä oli kasvattajia, osa muuten vain. Jos olisin itse kasvattaja, niin luulisin, että keskittyisin vaan yhteen eläinlajiin. Enkä silloin varmaan pitäisi muita lemmikkejä.

Hamstraamisesta muuten, niin itsekin seurasin tuota 4D: Himohamstraajat -ohjelmaa. Olin joskus nuorempana nähnyt vastaavia taloja ja pihoja, mutta en silloin tunnistanut sitä hamstraukseksi. Kuvittelin kai vain, että joku tykkää korjata rikkinäisiä autoja - mutta joillakin ne vanhat romut seisoo pihalla vuosikausia koskemattomina. Silloin se ainakin on sairautta, jos hamstraaja kerää jotain sopimatonta esim. likaisia roskia.

Itsellänikin on digiboksi joskus täyttynyt, mutta nykyisin se pysyy hyvänä, että sinne mahtuu paljon. Suurin osa tilasta on varmasti edelleen nauhoituksia, mutta poistelen niitä vanhoja välillä ja ihan uusia katsomattomiakin, mitä arvelen, etten sittenkään jaksa katsoa. Kannattaa ehkä pitää mielessään tietty luku minkä verran haluaa säilyttää tyhjää tallennustilaa ja poistaa huomattavasti enemmän. Kun tietty luku alkaa lähestyä, on jälleen aika poistaa tallennuksia. Kannattaa myös poistaa vanhat tallennukset esim. monta kk sitten tallennetut, jos et ole niitä tähän mennessä katsonut, niin et varmaan tule katsomaankaan. Ja kannattaa miettiiä, että onko sille oikeasti hyvä syy, että säilyttää nauhoitusta, jonka on jo katsonut?

Tervtuloa, (Lola) Loia!

Minun digiboksini siis hajosi enkä ole ostanut vielä uutta. Minä olin säästänyt boksiin parhaimpia tallenteitani pahojen päivien varalle, en siis ollut vielä katsonut niitä. Siinä oli mm. Tie Avonleaan -sarjan osat puolivälistä loppuun ja kymmeniä Pieni talo preerialla -jaksoja. Harmittaa. Vein rikkoutuneen digiboksin kellariin säilöön, jos sen joskus vielä kunnostaisi, vaikka eipähän niitä taida kannattaa korjauttaa. Siellä se kuitenkin on jemmassa.

Mullakin on muutamia kertoja mennyt boksi rikki ja takuuaika sopivasti umpeutunut juuri ennen sitä. Yksi niistä oli tallentava ja vaikka siinä oli kaikkia kivoja nauhoituksia, niin pois heitin sen boksin. Ja tilalla on nyt uusi ja maksaa ihan saman verran kuin edellinenkin, mutta huomattavasti paremmilla ominaisuuksilla Mieluummin ostan ohjelmista DVD:t kuin säilyttelen boksilla. Mä käytän nauhoitusta lähinnä siihen, ettei tarvitse valvoa öisin tai olla tv:n ääressä aina kun tapahtuu. Tykkään katsoa ohjelmat juuri silloin kun siltä tuntuu Ja useimmat ohjelmat poistan, kun oon katsonut ne.

Voi olla, että sen boksin korjauttaminen ilman takuuta maksaa lähes saman verran kuin uuden ostaminen. Noi boksit ei kumminkaan kestä yleensä paria vuotta kauempaa, joten kannattaa miettiä, että mahtaako se toimia kauaa korjauksen jälkeen. Ja nykyään boksi samoilla ominaisuuksilla voi olla paljon halvempi kuin pari vuotta sitten.

Lola, mihin sinä heitit hajonneen boksin? Minulla kertyy rojua nurkkiin, kun elektroniset laitteet pitäisi viedä jonnekin kierrätyskeskukseen tai ongelmajätekeräykseen, enkä edes tiedä, missä se on. Netistäkään ei löydy kunnon karttaa tai osoitetta. Autoakaan minulla ei ole. Tavallisten roskien joukkoon noita laitteita ei saisi viedä. Meidän talossa kyllä eivät asukkaat moisista huolta kanna. Roskakatoksessa on televisioita ja tietokoneita ym. Mihin lie sieltä päätyvätkään.

Minä en yleensäkään katso kesällä televisiota, kun ei tule Salkkareitakaan, joten mikään kiire boksin tai television hankinnalla ei ole. Lisäksi mietityttää kaikki teräväpiirto- ym. uudistukset, joita on tulossa. Haluaisin hyvän laitteen, josta ei tarvitsisi maksaa liikaa. Minä tarvitsen tallennusta siksikin, kun ohjelmia tulee aina päällekkäin samaan aikaan, enkä myöskään halua kiiruhtaa kotiin jonkin televisio-ohjelman takia.