Psykopatologia.munfoorumi.com

Moi niille, jotka tuntevat minut vanhastaan ja muillekin. En tiedä, jos tuolla on aiemmin ollut jotain vastaavanlaista aloitusta, mut lähdin nyt heittään tähän uuden.

Olen aina ollut hieman lääkevastainen, mutta viime vuosina olen todella tullut lääkevastaiseksi. Sain urheiluharrastuksistani kroonisen ylikuntotilan ja periomyokardiitin kolme vuotta sitten. Seurauksena tuli sitten kaikenlaista sydänoireilua ja kunnon heikkenemistä. Kävin vuoden aikana erilaisen sairastelun takia ehkä kuudella eri yleislääkärillä ja kaikki he väittivät sydänoireistani, että minulla on paniikkihäiriö ja mutisivat jotain, ettei mitään ylikuntoa ole edes olemassa.
Olisin siis saanut paniikkihäiriölääkkeet fyysiseen sairauteen ihan noin vain. Mikä tällaisessa oikeiden sairauksien mitätöinnissä psyykelääkkeiden myymiseksi on takana? Saavatko lääkärit jotain bonuksia siitä, mitä enemmän he saavat lääkkeitä myydyksi?
Eikö tällaista toimintaa ole mitenkään mahdollista rajoittaa? Tässähän on nyt sellainen tilanne, että mennään aina siitä, mistä aita on matalin.
Viime kerralla, kun lääkäri alkoi itsepäisesti selittää, kuinka minulla nyt on paniikkihäiriö, selvitin hänelle häiriön ideaa ja, kuinka minulla ei sellaista voi edes olla. Lääkäri kertoi, ettei tiennyt näistä asioista mitään.

Jos yleislääkärit eivät kerran tiedä edes noista asioista yhtään mitään, niin miksi heillä on sitten mahdollisuus antaa vakaviinkin fyysisiin sairauksiin yhden käyntikerran perusteella psyykenlääkitys ilman mielenkiintoa tutkia sairautta sen enempää ja lakaista se maton alle?

Suuri järkytys myös erään netissäkin paljon kirjoitelleen tamperelaisen psykiatrin arviosta, miehen vetäessä sairauteni psyykkisten ongelmien piikkiin huolimatta siitä, että kerroin olleeni kuumeessa kaksi kuukautta.
Tilanne oli sellainen, että epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastava läheiseni oli reagoinut sairastumiseeni syyllistävästi ja väittäen sitä psyykkiseksi ja oli tilannut minulle ajan psykiatrin vastaanotolle. Huonokuntoisuudestani huolimatta halusin käydä juttelemassa ks. herran kanssa, koska halusin keskustella hänen kanssaan muutamista minua kiinnostavista asioista. Ikävänä yllätyksenä jouduinkin todelliseen kuulusteluun, missä tämä psykiatri kyseli minulta vain tästä sairastumisestani ja selitti läheiseni huolissaan lähettäneensä minut psykiatrille sairastuttuani. Hän kertoi tilanteen kuulostavan "todella pahalta" ja määräsi minulle heti ensimmäisellä kerralla masennuslääkereseptin.

En tiedä, kuinka masennuslääkkeet toimivat käytännössä, kosken ole niitä käyttänyt, mutta olin fyysisesti tilanteessa, jossa olisin tarvinnut tarkkakorvaisuutta oman kehoni toiminnan suhteen ja herkkyyttä kehon tarpeisiin reagoimisen suhteen ja mikäli masennuslääkitys olisi heikentänyt tällaisia asioita minussa, olisin siinä tilassa ollut ehkäpä jopa hengenvaarassa.
Hyvä kysymys nykypsykiarialle voisikin olla, että minkä hintainen on ihmisen henki suhteessa lääkekaupalla saataviin pieniinkin tuottoihin? Miten voi olla mahdollista, että psykiatrina toimiva henkilö, jonka tarkoitus on auttaa ihmisiä, pyrkiikin vain hyötymään heistä kaupallisessa mielessä?

Olen jonkin verran kirjoitellut kollektiivisesta psykoosista, millä tarkoitan ihmisten psykoottista liittoutumista. Kyse on lähinnä siitä, että kaksi, tai useampi henkilöä liittoutuu yhtä, tai useampaa henkilöä vastaan transferointitarkoituksessa, jolloin näyttää enemmän siltä, että transferenssin kohde on transferenssin kaltainen, eli mitä useampi ihminen transferoi samaan kohteeseen, sitä todemmaksi transferenssi kohteessa heille muuttuu.
Psykiatrini arvio liittyi mielestäni epävakaan läheiseni projektiiviseen identifikaatioon, mikä psykiatri-aika itseasiassa oli, hänen pyrkiessä hyödyntämään epvakaan henkilön projektiota, käyttäessään minua transferenssin kohteena.
Kapitalismia pidän taloudellisena kollektiiviseen transferenssiin ohjaavana näkymättömänä kätenä, sen tarjotessa taloudellista tukea kollektiivitransferenssiin liittyville.

Tervetuloa, ritalin!

Kyse on kai pitkälle (myös) ammattitaidottomuudesta yms. (kuuntelemisen vaikeus ym.).

Minä luulen, että lääkäri oli huolissaan siitä, mikä ajaa ihmisen urheilemaan itsensä "ylikuntoon".

Tervehdys seurakuntani! =) Noniin, tein Illusiat, eli rekkauduin uudelleen, koska nikkini oli lakannut toimimasta. Vaihdoin tietokonetta oikeastaan tämän aloituksen tekemisen jälkeen ja en muistanut salasanaani, joten olis pitänyt vanhalta koneelta käydä tallennetun salasanan avulla kirjautumassa.

Vastaan kaikille tässä samassa viestissä, eli joo, voihan se olla, että oli vaikeuksia kuunnella, mitä koitin sanoa, mutta kuuntelemisen vaikeus johtui ilmiselvästi ennakkoasenteesta, eli äitini oli sopertanut jotain tosi subjektiivista juttua ja koittanut maalata sairastumiseni jotenkin psyykkiseksi ja psykiatri sitten halusi uskoa vain äitini todellisuuden. Sitä tässä mietin, että kuinka paljon esim. näiden kouluampumisten vaikutus saattoi olla mukana tapauksessa...

Keltsille, että aika erilaisia kokemuksia sitten on liikkeellä, kun minulle oltiin kuuden lääkärin toimesta heti ensimmäisenä tuputtamassa lääkkeitä, kun puhuin sydänoireista. Samanlaista on ollut lähipiirissäni. Vanhuksille annetaan lääkkeet kouraan, jos nilkka murtuu, tai tulee rytmihäiriöö. Outoa touhua kaikenkaikkiaan.

Illusialle sen verran, että en usko, että tohtori uskoi minun olevan ylikunnossa, vaan ilmeisesti uskoi, että minulla on harhana ylikunto ja, että olisin sairastunut psykoosiin. Itseasiassa hän koitti saada minut myöntämään, että sydänoireissa on kyse kiihtymistaipumuksesta, eikä mistään muusta. Hän jäi tuohon asiaan kiinni ja jankutti ja käänteli ja pyöritteli tuota asiaa.
Sinänsähän ylikuntoon voi mennä vaikkapa viruksen seurauksena, joten viisaampaa olisi, ettei tällaista asiaa kovin paljon psykologisoitaisi. Putoaminen huippukunnosta ylikuntoon voi tapahtua alle viikossa; huippukunnossa pystyt juoksemaan joka päivä uuden ennätyksen puolimaratonille ja vetämään salitreenit siihen päälle juomatta tippaakaan, jonka jälkeen tekisi mieli vielä harrastaa kymmenen kertaa seksiä. Sitte yhtäkkiä homma luiskahtaa reunan toiselle puolelle ja kropan palautuminen loppuu kokonaan.

Aika yleinen moka urheilua harrastavilla on ylikuntoon meneminen.

Illusia kirjoitti:Minä luulen, että lääkäri oli huolissaan siitä, mikä ajaa ihmisen urheilemaan itsensä "ylikuntoon".

Ylikuntoon voi ajautua "kuka tahansa".

Lääkehoito on yksi olennainen hoitomuoto useissa sairauksissa ja häiriöissä. Mitä niin kamalaa hoidon tarjoamisessa on?
Söisikö joku lääkkeitä, jos lääkäri luettelisi kamalimmat kauhutarinat sivuoireista?

Jos ei ehdoteta, valitetaan ettei saatu hoitoa.

On tietystikin totta, että myös ns. turhia lääkityksiä on ja tulee olemaan. Esim. tietyt antibioottikuurit, masennuslääkkeet jne.
Ymmärrän kyllä senkin, että pelkän lääkityksen ehdottaminen, etenkin painostaen, voi tuntua kovinkin epämukavalta, muttei lääkärit yleensä tarjoa hoitoa "vittuillakseen".
Silti ymmärrän sen negatiivisen tunteen.

Repee kirjoitti:Söisikö joku lääkkeitä, jos lääkäri luettelisi kamalimmat kauhutarinat sivuoireista

Kuten sen, että aivot kutistuu?

Gyver kirjoitti:

Repee kirjoitti:Söisikö joku lääkkeitä, jos lääkäri luettelisi kamalimmat kauhutarinat sivuoireista

Kuten sen, että aivot kutistuu?

No mitä tahansa pelottelua.

Repee kirjoitti:Lääkehoito on yksi olennainen hoitomuoto useissa sairauksissa ja häiriöissä. Mitä niin kamalaa hoidon tarjoamisessa on?

Niin, no kun tiesin, mikä minua vaivaa ja olin ollut ihan sairaalassakin sairauteni vuoksi, niin sitten joku mielisairas psykiatri alkaa väittämään, että päässä se vika on, koska luonnevikainen ihminen niin sanoi ja luonnevikainenhan on samaistunut kaikkivoipaiseen vanhempaan, mikä tuo ihan tohtorin oman vanhemman mieleen siten, kuin vanhempansa vauvaikäisenä koki ja siten tietenkin luonnehäiriöisen pitää saada olla oikeassa, ettei tohtorin maailmankuva ja psyyke kokonaan rikkoudu ja pistetään vähän lääkkeitä projektiivisen identifikaation väkivaltajatkeeksi samaan malliin, kuin aatu kaasutti juutalaisia joskus ennenmuinoin, eikä vaan suostuta kuuntelemaan faktoja, jotka osoittavat sairauden fyysiseksi.

Tästä on kokolailla kyse.

Vastaava tilanne olisi, jos seinään olisi spraymaalilla kirjoitettu, että tohtori on pedofiili, niin menisin ja vetäisin vyölaukustani Lugerin ja painaisin laukauksen kiveksille.