Psykopatologia.munfoorumi.com

Ensi vuonna tulee kolmekymmentä vuotta siitä, kun olen käyttänyt psyykenlääkkeitä, joita käytin kyllä muutenkin vain satunnaisesti. Eniten tässä ihmettelen sitä, miten aika kuluu.

Tänä vuonna tuli kymmenen vuotta siitä, kun lopetin terapiakäynnit. Näissä keskusteluhoidoissa meni melkein kolmekymmentä vuotta.Tuntuu, että aikaa lopettamisesta olisi kulunut enemmänkin.

Psykiatrisessa sairaalahoidossa on mennyt elämästäni parisen vuotta, kertoja parikymmentä. Viimeisimmästä kerrasta on varmaankin kaksikymmentä vuotta.

En kaipaile lääkkeitä enkä terapiaa. Pärjään ihan hyvin -omiksi tarpeiksi ainakin. Onneksi. Tuskin minua tämän kummempaan kuntoon saisi millään.

Tämä palsta on kyllä ollut minulle tärkeä. Minä en tiedä, olisinko pärjännyt ilman tätä. Vuosiahan täälläkin on vierähtänyt.

Mukava kuulla, että olet saanut palstalta jotain positiivista.

Minua jännitti noiden asioiden kertominen itsestäni. Läheisimmät ihmiseni tietävät näistä minun mielenterveysongelmistani ja esim. työkyvyttömyyseläkkeestä, mutta eivät hekään minua ns. hulluna pidä. Luullakseni ymmärtävät. Yleensä minua pidetään ihan normaalina, mitä se nyt sitten onkaan.

Minulla ei ole enää sairaalakavereita, joihin pitäisin yhteyttä. Tämä palsta on ollut siitä hyvä, että täällä on ollut vertaistukea ja on tavallaan kuulunut samaan porukkaan. Ei ole ollut suurta tarvetta piilotella itseään tai salata mitään, kun muutkin ovat (enemmän tai vähemmän) samassa veneessä. Erilaisiahan me olemme, ja sehän on mielenkiintoista, vaikka joskus myös raskasta, kun ei vaan riitä ymmärrys.

Tämä palsta on ollut yksi kiintopiste minun elämässäni. Saahan nähdä, miten pitkään. Elämä voi viedä ja muutoksia tulee.