Kirjoittaja Mirri » 25.06.2022 17:58
Sain eilen lapsijengin (arviolta 9-13 vuotiaita poikia) kimppuuni ihan kirjaimellisesti. Niin, että jouduin paitsi uhkaavan käyttäytymisen myös läpsimisten kohteeksi. Valitettavasti en enää ihmettele, mikseivät aikuiset puutu lasten ja teinien häiriköivään käyttäytymiseen ja ilkivaltaan. Puuttuessa heidän touhuihinsa voi menettää oman turvallisuutensa - tai ainakin turvallisuuden tunteensa. Niin minulle on nyt käynyt, ja menee hetkinen ennen kuin käyn koiralenkeillä turvallisin mielin pelkäämättä miltei jokaista vastaan tulevaa lasta, joka kulkee kaveriporukassa.
Olin koirani kanssa lenkillä ja kuljimme läheisen matonpesupaikan ohitse. Siellä oli iso lauma lapsia tapansa mukaan mellastamassa 'vesileikeissään'. Siihen ollaan jo totuttu, ja minä kuulun niihin aikuisiin, jotka ajattelevat, että pahempaakin ilkivaltaa voisi tapahtua kuin kesäinen vedellä lutraaminen. Lapset ovat kautta aikojen leikkineet vedellä, missä vain sitä on saatavilla. Vaikka matonpesupaikoilla.
Eilinen tilanne oli kuitenkin sikäli vakavampi, että lapset 'terrorisoivat' käyttäytymisellään paikalla olleita matonpesijöitä, jotka kerta toisensa jälkeen pyysivät heitä lopettamaan. Tuloksetta. Aikani katseltuani hoksasin, että minullahan on kännykkä mukana; nyt teen, kuten ollaan asukastoimikunnassa ohjeistettu: kuvaan häiriköintitilannetta. Sanoin lapsille, että tulen kuvaamaan heidän touhujaan. Sillä seurauksella, että sain heidät kimppuuni oikein kunnolla. Jopa niin, että he kulkivat pyörillään ja potkulaudoillaan perässäni läpsien minua takaraivoon ohi mennessään. Kerta toisensa jälkeen. Huutelivat toisilleen ohjeita, miten kannattaa lyödä.
Pahin tilanne tuli eteen heidän estäessään minua pääsemästä kotiin. He roikkuivat ulko-ovessa kiinni niin, etten saanut vedettyä sitä lukkoon perässäni. Osa lapsista työntyi rappukäytävään ja häiriköivät siellä. Yksi lapsista heitti bensaa liekkeihin väittämällä kavereilleen, että minä olen juuri se 'huora', joka vähän aikaa sitten on sanonut hänelle että hänen pitäisi mennä takaisin sinne mistä on tullutkin - Aasiaan.
Tänään olen ehtinyt miettiä monenmoista yrittäessäni sulatella eilistä ja toipua siitä. Ainakin opetan näille lapsukaisille uuden haukkumasanan, jos vielä joudun törmäyskurssille heidän kanssaan. Se sana on suvakki; sopii minuun paljon paremmin kuin rasisti.
Olen miettinyt rasismiin taipuvaisia kantasuomalaisia; juuri tällä hetkellä ymmärrän heitä hiukan aiempaa paremmin. Toisaalta minulla on entisen työni puolesta kokemusta siitä, että käyttäytymishäiriöiset suomalaislapset voivat olla tosi pelottavia löytäessään toisensa ja ryhtyessään jengiytymään. Työni puitteissa minua on heistä varoittanut niin poliisi kuin vartiointiliikekin. Niistä ajoista on jo vuosia, ja nykypäivän käytöshäiriöisten lasten ongelmat ovat - eilisestä kokemuksestani päätellen - paljon entistä vakavampia. Lapset ovat entistä aggressiivisempia, ja he myös turvautuvat väkivaltaan hyvin herkästi. Ei ole minkäänlaista käsitystä ns. oikeasta ja väärästä, tai muistakaan käyttäytymisnormeista - ei muista kuin oman kaveripiirin, ja kenties myös oman perheen/suvun, sisäisistä.
Niinpä minulla kytee mielessäni toistaiseksi myös sellainen pelko, että joudun jonkinlaisen koston kohteeksi, ja kostaja voisi olla vaikkapa jonkun eilen häiriköineen pikkunappulan isoveli. Toinen pelkoni liittyy koiraani; mitä jos se joutuu koston välikappaleeksi. Eilenkin pelkäsin Vikkiksen puolesta, ja huokaisin helpotuksesta, etteivät lapset käyneet sen kimppuun. Jahtasivat ja löivät minua, mutta luojan kiitos eivät koiraa; jokin raja heiltä sentään löytyi.
Kirjoitin vertaistukiosioon, koska kaipailen vertaistukea tähän hätään. Tai mitä tahansa ideoita, rakentavia ajatuksia/mielipiteitä...