Psykopatologia.munfoorumi.com

Lääkärin mukaan minun polvissani on nivelrikkoa.

Nykytila: Yt hyvä. Pääsee syväkyykkyyn. Oik. polvi siisti, hyvin lievä hydrops, patellahöyläys norm., ei kipua apprehension-testissä. Polvi stabiili, sivusiteet testaten intaktit, McMurray +/+, liikelaajuudet täydet. Jonkin verran rutinaa polvessa liikutellessa. Ensisijaisesti epäily nivelrikosta.
---
Röntgen: Rtg-kuvassa ei näy mitään huolestuttavaa. Nivel ja luut ovat kuvan perusteella kunnossa.

Vähän huolestuttaa, miten nopeasti nivelrikko etenee ja menetänkö liikuntakykyni. Oikea polvi paukahtelee ja naksuu vähän väliä. Ärsyttävää. Kipujakin on. Olen menossa kertakäynnille fysioterapeutille. Ehkä hän osaa kertoa lisää.

Tässä hyviä ja helppoja jumppaohjeita niin polvi- kuin lonkkavaivaisille:
https://www.kaypahoito.fi/nix02309

Liikuntakykyä ei onneksi nykyisin tarvitse menettää nivelrikkojen vuoksi. Päinvastoin pitää liikkua, koska ilman liikuntaa nivelrikot vain pahenevat entisestään. Jumppaaminen on yksi hyvä keino hidastaa nivelrikon etenemistä.

UKK-instituutilla on hyvää kerrottavaa nivelrikkopotilaille:
https://ukkinstituutti.fi/liike-laakkee ... ivelrikko/

Käytännössä kipu rajoittaa jo nyt liikkumista. Kävellessäkin pitää välillä päästä istumaan ja lepuuttamaan jalkaa. Jos on kävellyt paljon, kipu lisääntyy samassa suhteessa. Särkylääkkeitä en ole vielä tarvinnut. Polvituki (kompressio) auttaa vielä kipuihin illalla, kun pitäisi nukkua. Muuten en tukea käytä, eikä se estä polven "muljahtelua". Se pauke, naksuminen ja rutina ärsyttää todella. Mitenkähän ne saisi pois tai edes vähemmäksi?

Tässä polvessa on vanha vamma, joka syntyi kaatuessa kovalle lattialle, mutta siitä on jo vuosia. Tällaisissa tapauksissa saattaa sitten tulla nivelrikko.

Niinhän se on, vanhat vammat voivat aiheuttaa ikäviä seuraamuksia.

Minulla on polvet pysyvästi kipeät tai aristavat sillä tavoin, että mikään polvien varaan meneminen ei onnistu. Kroonistunut arkuus on tullut jäädäkseen vanhojen kaatumisten seurauksena. En tiedä, liittyykö aristavuus nivelrikkoon; se ei haittaa arjessa niin paljon, että olisin käynyt lääkärissä. Kunhan vain muistan, ettei pidä polvistua - eikä enää ikinä kaatua niin, että polvet kolhiintuvat.

Ajoin pyörällä yhteensä 9 km, kun kävin Prismassa. Ajon aikana polvea pisti, mutta kun kävelin ja seisoskelin kaupassa, niin kipu paheni. Onneksi kesällä voi hyvin pyöräillä pitemmät matkat.

Saatan ensi talvena ottaa ensimmäistä kertaa bussikortin, että pääsen liikkumaan raskaampienkin kantamusten kanssa. Pitää se liikuntapuoli hoitaa sitten muulla tavalla. Olen ollut etupäässä hyötyliikkuja, jota jumppaaminen ei kiinnosta. Painoakin pitäisi pudottaa.

Tädilläni on polvissa tekonivelet. Eihän ne normaaleita polvia vastaa. Polvileikkaus on kuulemma hankalampi kuin lonkkakeikkaus, koska polvet ovat monimutkaisemmat.

Jospa voisi ennaltaehkäistä vaivan pahenemisen, ettei tarvitsisi syödä kipulääkkeitä, joita mahani ei kestä, enkä haluaisi leikkaukseenkaan, koska se pelottaa minua. Sitä paitsi ennen leikkausta joutuu vielä kärsimään kovasti ja pitkään, koska se on viimeinen vaihtoehto tilanteessa, jossa mikään muu ei enää auta.

Pitää vielä odottaa, ennen kuin pääsen sinne fysioterapeutille.

Mikseivät ne vastaa normaaleja polvia? Toimiiko huonommin liikeradat vai näyttääkö ne oudoilta tms?

En tiedä tarkemmin, mutta tätini ei voisi kuvitellakaan esim. olevansa polvillaan. Pitää kysellä tarkemmin. Luin, että jos on tekoniveliä, suositellaan samanlaista liikuntaa kuin nivelrikossa (kävely, pyöräily, hiihto, uinti). Pitää olla varovainen. Tätini polvissa on pitkät siistit pystysuuntaiset arvet. Muuten polvet näyttävät normaaleilta.

Minkä ikäinen sinä itse olet?

Vähän alle 60. Vaivoja alkaa jo olla.

Minäkään en voi edes kuvitella olevani polvillani, aristavuuden vuoksi ei ole onnistunut enää vuosikausiin, mutta nivelet ovat alkuperäiset.

Pari viikkoa sitten erehdyin juoksemaan. Polveen rupesi koskemaan niin kovaa, että en meinannut pystyä kävelemään kotiin.

Äidilläni on 2(/4)-asteen nivelrikko lonkissa. Äitini on ollut ahkera liikkuja aina, mutta nyt kivut ovat alkaneet hidastaa menoa. Hän sai juuri rollaattorin.

Taipumus nivelrikkoon taitaa olla osin perinnöllistä. Vaikka kai ne ovat vaarana kaikilla ikääntymisen myötä. Kroppa kuluu käytössä, ei sille mitään voida.

Minulla lonkat ovat hankalimmat ja vaivaavat eniten. Pärjään, kun en enää kävele monien kilometrien taipaleita yhtäjaksoisesti, vaan lyhyempiä matkoja useampaan kertaan päivässä. Kiitos koiran, joka kävelyttää.
Kivut vaivaavat 'onneksi' enemmän öisin, ja asentojen kanssa pitää olla tarkkana. Yleensä herään kipuun, joka pakottaa vaihtamaan asentoa. Onni on siinä, että päivisin pystyn liikkumaan oikein hyvin, kunhan pysyttelen pehmeillä alustoilla. Niitä nykyisillä kotikulmillani riittää.

Äitini vaivana olivat polvet, ja hänelle ehdotettiin polvileikkausta jo joskus 70-luvulla. Hän kieltäytyi sinnikkäästi ja pärjäsi polvensa kanssa läpi koko elämänsä. Seisomatyöläisenä polven nivelrikko vaivasi häntä eniten työssä, ja hän sai polvensa parempaan kuntoon päädyttyään työkyvyttömyyseläkkeelle muiden kulumavikojen vuoksi.

Ihmistähän ei ole tarkoitettu kävelemään kovalla asfaltilla. Tärähtelyt ja tömähdykset käyvät polviin ja varmaan myös lonkkiin, vaikka muuten saattavatkin vahvistaa luita. Minä ostin pehmeäpohjaiset kengät. Juoksulenkkarit voisivat olla hyvät. Minä olen kävellyt myös paljon ja pitkiä matkoja, painava reppu selässä. Vetokärry on nykyään ehdoton.

Ai niin, täällä pääsee kulkemaan linja-autossa rollaattorin kanssa ilmaiseksi. Menee vain takaovesta ja istuu kyytiin.

Pehmeäpohjaisilla minäkin tallustelen. Kaikki jalkineet ovat nykyisin enemmän ja vähemmän 'mummomallisia', koska muita en uskalla edes yrittää. Vetokärryä en haluaisi, koska se tuntuu kaupassa hankalalta. Sen sijaan lonkkien ja myös selän vuoksi pidän tiukasti kiinni siitä, etten kanna mitään pelkästään toisella puolella vaan aina pitää olla painoa molemmilla puolilla. Niin pieniä ostoksia tuskin saan kaupassa tehtyä, ettenkö jakaisi niitä kahteen kassiin. Lonkkien pahin vihollinen on toispuoleinen kantaminen, ja sillä hankin ongelmia takuuvarmasti.

Vetokärry tulee tarpeeseen ennemmin tai myöhemmin. Minulla on äidin perintönä rappeumaa myös selkärangassa, eikä sille tietysti mikään kantaminen tee hyvää. Sitäkään ei ole tutkittu, koska toistaiseksi pärjään sen kanssa, mutta pituus on huvennut niin monta senttiä aiemmasta, että tiedän nikamien rapistuvan. Lyhenemiseni huomasin jo monia vuosia sitten töissä ollessani. Äidilläni oli sama juttu.
En voi muuta kuin hämmästellä, miten ne vaivat voivatkin periytyä niin tarkkaan äidiltä tyttärelle aina ranteiden särkyjä myöten. Ainoa 'oma juttuni' ovat lonkat, ja ne selittynevät sikiöaikaisella perätilalla. Se on lääkäreiden kertoman mukaan tyypillinen lonkkavaivojen ja -vikojen aiheuttaja.

Tänne on tullut uuteen Supermarketiin lukoilla varustettu teline, johon voi kiinnittää oman vetokärryn ennen ostoksille menoa. Se on kätevä. Muualla minä ripustan vetolaukkuni yleensä ostoskärryn koukkuun. Hyvin se siinä kulkee mukana. Helppo latoa siihen ostokset heti maksamisen jälkeen.

Äidillä ei ole vikaa polvissa ja lonkkakivutkin ilmaantuivat ihan yhtäkkiä tänä keväänä. Hän onkin hoikka. Minun pitäisi pudottaa painoa, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Pitäisi ostaa vaaka.

Eilinen kävelylenkki sujui ihan kivuttomasti. Nyt polvi "tuntuu" mutta ei vaivaa sen enempää mitenkään. Tällaista tämä on ollut, että välillä oireet vähenevät ja sitten taas ilman mitään sen kummempaa syytä pahenevat.

Mirri kirjoitti: Minulla on äidin perintönä rappeumaa myös selkärangassa, eikä sille tietysti mikään kantaminen tee hyvää. Sitäkään ei ole tutkittu, koska toistaiseksi pärjään sen kanssa, mutta pituus on huvennut niin monta senttiä aiemmasta, että tiedän nikamien rapistuvan. Lyhenemiseni huomasin jo monia vuosia sitten töissä ollessani. Äidilläni oli sama juttu.

Mirri, voisikohan tuo nikamien kasaan painuminen johtua osteoporoosista? Kyllä tuollaisesta asiasta pitäisi puhua lääkärin kanssa, luulen. Kalsiumia lisäravinteena ei kannata syödä omin päin, koska liikasaannilla on haittavaikutuksia, ja sitä voi syntyä, jos käyttää maitotuotteita normaalisti. Osteoporoosiin on lääkkeitä. Kannattaisi varmaan mennä lääkäriin.

Kirjoittelin edellä ihan pötyä. Saatan pian poistaa tekstini.

Minun selkäni on 'liian' kivuton, jotta voisi olla osteoporoosia. Niin olen ymmärtänyt. Rappeuma lienee ainakin toistaiseksi nikamien välisessä rustossa, ei nikamissa itsessään. Synnyinlahjana saatu notkoselkäisyys kai osaltaan aiheuttaa ongelmia nikamien välissä.

Olen huono menemään lääkäriin, joten tyydyn siihen, että pärjään selkäni kanssa. Se aiheutti nuoruusvuosinani paljon enemmän ongelmia esimerkiksi istumatyön ja liian vähäisen liikkumisen vuoksi. Silloin kärsin selkäkivuista oikein kunnolla. Kun istumatyö vaihtui liikkuvaan työhön, ja liikunta lisääntyi muutenkin, olen selviytynyt ihan hyvin. Nykyisin saan itse päättää, rassaanko selkääni istumalla liikaa vai enkö rassaa.
Äidilläni diagnosoitiin myös osteoporoosi, joten voihan se minunkin riesakseni vielä tulla, mutta toistaiseksi ei - käsittääkseni - ole viitteitä siihen.
Osteoporoosin aiheuttama selkärangan rappeuma tarkoittaa, että nikamissa syntyy luunmurtumia, joten se kyllä voi olla tosi kivulias sairaus.