Psykopatologia.munfoorumi.com

Olen ruvennut pelaamaan Pokémon GO -mobiilipeliä. Olen vielä aloittelija. Kannattaa lukea ohjeet ja vinkit ennen aloittamista, jota minä en tehnyt. Nyt on pallot loppu. Ei muuta kuin ulos etsimään uusia...

Onko muita?

En toistaiseksi ole innostunut, vaikka pelaankin monenlaisia nettipelejä.
Ehkä voisin hurahtaa, jos koukuttava peli panisi lähtemään ulos ja liikkeelle... Ei ollenkaan huono ajatus.

Pidätkö kännykkää koko ajan kädessä ja tuijotat siihen tiiviisti, vai miten etsit palloja ulkona liikkuessasi?

Pitää vain suunnistaa PokéStopeille, joista saa palloja ym. esineitä. PokéStoppeja on julkisilla paikoilla, jotka näkyvät kartalla. Esim. tänään sain ohikulkiessani palloja R-kioskilta ja Jehovan todistajien valtakunnansalilta.

Kävelen puhelin kädessä, katson välillä näyttöä ja katson myös eteeni ja vilkuilen sivuille. En halua jäädä auton tai pyörän alle.

Minä en ole pelannut aikoihin nettipelejä, mutta tätä piti kokeilla. Olen tosiaan vielä aloittelija, joten en osaa antaa neuvoja, mutta voin jo suositella peliä.

Kiitos neuvoista. Tekisi mieli kokeilla, mutta samalla toivon, etten hurahda...
Toistaiseksi intoani hillitsee se, että inhoan ajatusta kävelemisestä kännykkä kädessä. Puhumattakaan että kävellessä pitäisi kiinnittää kännykkään huomiota.

Keskustassa on paljon PokéStoppeja, mutta myös muita ihmisiä. Pitää vielä varoa, etteivät ohikulkijat huomaa, että pelaan. Hävettää. En ole enää kovin innostunut pelistä, mutta jatkan nyt kuitenkin.

Ei kannata hävetä pelaamista. Hauskoja kohtaamisia ainakin minulle tuli muiden mummoikäisten kanssa kun satuttiin samoille apajille. Pelattiin miehen kanssa molemmat peliä vuoden verran. Kumpikin avoimesti missä vaan. Periaatteesa pelattiin 5-vuotiaan pojanpojan kanssa, mutta iltaisin vertailtiin myös miehen kanssa saaliita, pisteitä ja taisteltiin välillä parit harjoitusmatsit. Pikkukaverin kanssa peli oli hauska yhteinen juttu. Pojanpoika kyllästyi pelaamiseen ja sen jälkeen myös meillä miehen kanssa into hiipui. Nyt olen poistanut pelin puhelimestani.

Siinäpä se.
Tässäkin hauskuudessa pitäisi olla joku mukana kuljetettava lapsi, jotta sitä kehtaisi harrastaa julkisilla paikoilla. Ilman lasta Pokemonin pelaaminen ihmisten ilmoilla voi tuntua nolostuttavalta.

Ei meillä lapsia mukana ollut kun kodin ulkopuolella pelattiin. Ihan itseksemme kumpikin miehen kanssa käveltiin pelin kanssa tai kaivettiin milloin missäkin puhelin esiin ja katottiin mitä paikalta löytyy. Pikkupoika pelasi isänsä kännykällä ja ulkona pyydysteli isänsä kanssa.

Meitä pikkumies haastoi pyydystämiensä otusten kanssa taisteluihin, vaihdeltiin keskenämme Pokemoneja, läheteltiin lahjoja toisillemme, tutkittiin eri Pokemonien kehitysasteita ja ominaisuuksia sekä kehitettiin Pokemonejamme. Netistä etsitiin lisätietoja yksittäisistä Pokemoneista ja lopulta pikkukaveri muisti melkein kaikkien metsästämiensä Pokemonien nimet. Tämä osa pelaamista tehtiin ihan meidän tai pikkupojan kodin sohvalla tai Skypen kautta. Iltaisin ennen lasten nukkumaanmenoa tai aamulla ennen päiväkotia tuli usein Skypepuhelu, jossa kaveri selvitti jotain hänelle huipputärkeää juttua pelistä. Pokemon-peliä voi pelata tietysti yksin, mutta kyllä se aika selvästi on rakennettu sosiaaliseksi peliksi.