Psykopatologia.munfoorumi.com

I n g r e s s i

Välillä tuntuu, että vertaistuen päämääränä on "kuntouttaa" mt-kuntoutujia - ei elämään - vaan elämään elämää
netti-foorumeilla ja omaksumaan mt-kuntoutujan ammatin (kuten mezereon tukari2:lla nimesi).

"koko ajan" - Ei oikein uskalla sanoa, kun heti kimppuun käydään (kuin sika limppuun).

En muista nähneeni mitään eläköitymisohjeita niillä palstoilla, joita olen lukenut. Sen sijaan tuon tuosta kysytään esimerkiksi neuvoa psykoterapian hakemisesta, terapeutin löytämisestä, eri tarapiasuuntauksista jne.

Moni on varmaan roikkunut sairaslomilla ja kuntoutustuella ties kuinka monta vuotta ja käyttänyt se avun, mitä on ollut tarjolla. Tuommoinen pätkäelämä on stressaavaa, joten en ihmettele, jos se eläkepäätös vuosien kuluttua lopulta on helpotus. En minä ainakaan tiedä muista kirjoittajista, kuinka monta kertaa ovat jo kenties aiemmista mt-jutuistaan kuntoutuneet takaisin työhön. Enpä siis menisi syyllistämäänkään ketään. Ei sitä eläkettä varmaan ilman syytä myönnetä. Ja sen päätöksen jälkeenkin on varmaan toiveena kuntoutua niin, että kykenisi elämään täysipainoisempaa ja tyydyttävämpää elämää.

Juu. Ei tää eläkkeellä oleminen hullumpaa ole. Olisin voinut jatkaa töissä, mutta en viitisnyt. ;)

Kyseessähän on keskustelun a v a u s.

Kyllästynyt kirjoitti:(Lyhensin lainausta.)
Usein on niin, että "se apu mitä on ollut tarjolla" ei ole ollut muuta kuin korkeintaan voinnin seurantaa - jos sitäkään.
Pätkäelämä ei varmaankaan kiehdo ketään, mutta eipä näytä "Mikko tai Maija Mielenterveyskuntoutujaa" työkään houkuttelevan.

Entä mikä on "varma syy"? Todennäköisesti minäkin olisin halutessani saanut sairauslomaa (ilmeisesti vaikka kuinka pitkän) - ja sen jälkeen passituksen eläkkeelle.
Tasapainoinen ja tyydyttävä elämä on hyvä tavoite, mutta ei siihen aina työssä olevatkaan yllä ja "lokoisasti eläminen" eläkkeen turvin näyttää olevan se ykköstavoite monelle "kuntoutujalle".

En osaa sanoa vertaistuesta mielenterveyspalstoilla, mutta työelämässä saatua ja läheisten antamaa vertaistukea haluan kommentoida.

A joutui sairauslomalle pitkäaikaisen vakavan mielenterveysongelman vuoksi suorittavasta työstään. Palattuaan töihin ja työskenneltyään jo hyvän aikaa töissään hänen eräs (määräaikainen) työtoverinsa kommentoi mielenterveysongelmia seuraavasti: "Mä en enää näihin hommiin palaisi, jos mulla jotain pään vikaa olisi, vaan jäisin eläkkeelle." Kyseinen henkilö ei ollut perillä siitä, että eläkkeelle ei noin vain jäädä tai päästä, vaan prosessi on monivaiheinen ja edellytykset eläkkeen saamiseksi on täytyttävä. Tuo oli ainoa kerta, kun joku työtovereista kommentoi (uskalsi suoraan kommentoida avoimesti) A:n tilannetta.

Myös A:n lähisukulainen (itse mielenterveysalan koulutuksen omaava) kommentoi A:n tilannetta. Läheinen ehdotti A:lle eläkkeelle siirtymistä sanoen "Miltäs sinusta A tuntuisi, jos hakeutuisit vaikkapa ensin osa-aikaeläkkeelle ja sitten eläkkeelle." Myöskään tämä kommentoija ei ollut perillä eläkkeelle pääsyn ehdoista. En kovin paljon hänen ehdottamiaan muitakaan vertaistuellisiksi(?) tarkoitettuja kommenttejaan jaksa arvostaa, mutta en niitä tässä julkisesti ala esitellä.

Jos lähipiirin antama vertaistuki on yhtä kannustavaa työn tekemistä kohtaan kuin edellä esittelemäni, miten voidaan olettaa, että sähköisen median välityksellä annettu olisi arvomaailmaltaan siitä poikkeavaa?

Kyllästynyt kirjoitti:

Maria kirjoitti:En osaa sanoa vertaistuesta mielenterveyspalstoilla, mutta työelämässä saatua ja läheisten antamaa vertaistukea haluan kommentoida...
... Jos lähipiirin antama vertaistuki on yhtä kannustavaa työn tekemistä kohtaan kuin edellä esittelemäni, miten voidaan olettaa, että sähköisen median välityksellä annettu olisi arvomaailmaltaan siitä poikkeavaa?

Lyhensin myös.
Varmaankin on noin, mutta olen myös omin silmin nähnyt "Mikko Mielenterveyskuntoutujan" julkisesti pohtivan, pitäisikö jättää vähäksi aikaa lääkkeet pois jotta varmistaisi sen, että seuraavalla lääkäritapaamisella psykiatri varmasti kirjoittaa jatkoa (määräaikaiselle) työkyvyttömyyseläkkeelle.
Samaan hengenvetoon "Mikko Mielenterveyskuntoutuja" ilmoitti, "ettei hän enää ainakaan millään paskapalkalla töihin mene kuin tuillakin voi elää lokoisasti".

Varsin tympeää luettavaa ovat edellä lainatut mielenterveyskuntoutujan sanat. Asenteesta kuvastuu toivottomuuden lisäksi uhmaa, välinpitämättömyyttä ja kostonhalua. Kaikki mielenterveyskuntoutujat eivät onneksi ajattele samoin. Valitettavasti myös A:n kertomat muutamat tapahtumat sairaalan suljetulta osastolta kuvasivat joidenkin potilastovereiden asenteissa olevan samaa.

Lainauksesta tulee ensin mieleen moniongelmaisuus, jota yleensä ei ilmeisesti oteta riittävän vakavasti tai ei osata psykiatrian keinoin hoitaa. Alkoholiriippuvuus ja mielenterveyden ongelmat yhdessä ovat haastava ongelma niin hoitohenkilökunnalle kuin potilaalle itselleenkin. Jokin on mielestäni pielessä siinä, että moniongelmaisuutta usein vähätellään, peitellään tai jopa mahdollistetaan hoitamalla vain yhtä ongelmaa ja unohtamalla toinen.

Kouluttautunut työntekijä tulee työkyvyttömäksi omaan työhönsä tai sitä vastaavaan työhön. Aika toivottomalta minusta olisi tuntunut lähteä kilpailemaan nuorten ja terveiden kanssa työpaikoista, joihin ei vaadita koulutusta, varsinkin kun jaksaminen semmoisissakaan tehtävissä ei ollut taattua. Kyselin kyllä eläkevakuutuslaitoksesta mahdollisuutta kouluttautua vähemmän stressaavalle alalle, mutta tyly vastaus oli, ettei mielenterveyssyistä kuntoutustuella oleville myönnetä tukea koulutukseen.

Eivätköhän ne rehvakkaat puheet ole oman huonommuuden tunteen kompensoimista ja peittämistä? Kyllä töihin kykenemätön minusta aina tuntee monin tavoin olevansa hyödytön ja kelpaamaton kansalainen olivatpa puheet miten suuria tahansa.

Selittäkääs tuo vertaistuki vielä kerran.

Minä en kysynyt mitä vertaistuki ei ole.

Puhumme koko ajan toistemme ohi.

Tässä palstan naisjaosto pilkkaamassa Riidankylväjää.

Koetko sinä Riidankylväjä olevasi vertainen toisten kirjoittajien kanssa tällä palstalla?

Vertaistuki (suppeassa merkityksessä) on jossakin häiriötilassa ja/tai -tilanteessa
olevan tai siitä toipuneen tai toipumassa olevan suorittamaa samanlaisessa ja/tai
samantyyppisessä tilassa ja/tai tilanteessa olevan tukemista, jonka muodot voivat
vaihdella hyvistä neuvoista myötäelävään läsnäoloon yms. Tavallisimmin vertais-
tuki liitetään sairauksiin tai siihen verrattaviin tiloihin. Vertainen tarkoittaa sitä,
että tukija ei ole ko. alan tai alueen ammattilainen.

Herttaisia mummoja. Älkää ottako nokkiinne. Ei minusta ole vertaistuen antajaksi.


Tuossa palstan uroot silmienne iloksi.

Riidankylväjä kirjoitti:Puhumme koko ajan toistemme ohi.

Tässä palstan naisjaosto pilkkaamassa Riidankylväjää.

miks akat kiusa sua

Nooh. Ei ne oikeastaan kiusaa, mutta ovat ärsyyntyneitä riidan kylväjään.

Riidankylväjä kirjoitti:Herttaisia mummoja. Älkää ottako nokkiinne. Ei minusta ole vertaistuen antajaksi.

Kerro, mitä kaikkea (vertaistuellista) saat tältä foorumilta; millä tavoin foorumi kirjoittajineen auttaa sinua.

Ei mitenkään.

Riidankylväjä soittaa poskeaan kun määritelmää ei anneta
mutta on sitten turpa tukossa, kun sellainen annetaan.

Mirri kirjoitti:

Riidankylväjä kirjoitti:Herttaisia mummoja. Älkää ottako nokkiinne. Ei minusta ole vertaistuen antajaksi.

Kerro, mitä kaikkea (vertaistuellista) saat tältä foorumilta; millä tavoin foorumi kirjoittajineen auttaa sinua.

Riidankylväjä kirjoitti:
Ei mitenkään.

Miksi kirjoitat täällä?