Psykopatologia.munfoorumi.com

Tarvitsen vertaistukea, ja kaikkea muutakin mahdollista tukea, joka vuosi, Jolunalusajasta ja Joulusta selviytymiseen. En tykkää, en. Kipeitä ja kaihoisia muistoja, hyvin surullisia. Ja Joulu tunkee ihan kaikkialta korviin, silmiin ja suuhun. Joulua tuputetaan. Yleinen oletus tuntuu olevan, että kaikki tykkäävät Joulusta hirveästi, marisivat toiset ilonpilaajat sitten mitä tahansa...

Tarvitsisin myös, mutta en osaa.

Ei joulussa sinänsä mitään ikävää ole, tuleehan siitä muutama päivä vapaatakin yleensä. Jostain kumman syystä jossain vaiheessa joulun lähestyessä alkaa tuntua pahalta. Ehkä siinä vaiheessa jouluangsti alkaa, kun pitäisi lähettää joulukortteja ihmisille, joihin ei mitään muuta kohtaktia ole kuin jokajouluinen elossaolosignaalin lähetys. Eriytyminen on tapahtunut jo aikoja sitten ja jäljelle on jäänyt tapa lähettää Seasons Greetings-kortti.

Onko korrektia luopua tavasta lähettää joulukortteja sukulaisilleen? Joskus pidin joulukorttien askartelemisesta kovasti. Oli kiva maalata paperille jokin pelkistetty talvimaisemakuva ja liimata se kartongille ja kirjoittaa toivotukset, nimet ja osoitteet. Hain erikoisleiman pudottamalla kortit postitalon laatikkoon. Ainoa kommentti päiviä kestävästä aherruksesta saattoi olla, "Ai mitä sä ostitkaan mulle joululahjaksi, et sä ostanutkaan mitään?". (Kyse ei ole siitä, että lahjan ostaminen lähisukulaiselle olisi epämieluisaa, vaan siitä, että makumme kyseisen henkilön kanssa eivät ole kohdanneet juuri millään saralla, joten luovuin tyhjänpäiväiseltä tuntuvasta lahjanantotavasta. En muista kumpi meistä luopui tavasta ensin vai oliko koko tapaa koskaan varsinaisesti ollutkaan.) Olen ajatellut luopua joulukorttien näpräämisestä ja kuskaamisesta ja aloittaa muutoksen tästä vuodesta. Ainakin vähennän lähetettävien korttien määrää merkittävästi ja mahdollisesti myös muutan lähetyslistan koostumusta. Mitä suotta turhaa stressiä. Kymmenien korttien väsääminen on aikamoinen rumba. Loppujen lopuksi lähes kaikki lajittelevat saamansa joulukortit joulun jälkeen sekajätteeseen.

Toinen angstin aihe on jouluun liitetty merkitys antamisen juhlasta. Siinä vaiheessa, kun antaminen muodostuu tapojen noudattamiseksi, mielestäni alkuperäinen merkitys häviää ja joulunaika muuttuu sosiaaliseksi tapajuhlaksi. Lahjan miettiminen ahdistaa, jos ihminen, jolle lahja on keksittävä, sattuu olemaan vaatelias, jolla on jo kaikkea. Tai jos lahjan saaja itse suhtautuu lahjaan huumorilla ja analysoivasti. En osaa antaa lahjaa, jonka tarkoitus on olla humoristinen ja älykäs tai vaikkapa pilkan kohde. Olen tavallinen ja tylsä ihminen, joka on kasvatettu, että lahjan merkitys on antaminen itsessään. Myös lahjan saaminen joskus vaivaannuttaa. Ehkä tätä ei pitäisi ottaa niin vakavasti, mutta kun arvoistaan joutuu sosiaalisissa tilanteissa vastuuseen ja joskus myös kuuntelemaan toisten mustavalkoisia mielipiteitä. Eräänä jouluna sain sähköisen joulutoivotuksen, jossa varoitettiin jouluun liittyvästä kulutuspainotteisuudesta käyttämällä sanaa mammona. Juuri, kun olin kiitollisena vapaasta elämästäni ajatellut mennä vähän katsemaan joulushoppailumeininkiä ja kenties ostamaan jotain perheelleni paikkakuntamme ostoparatiisista. Loukkaannuin kommentin vuoksi. Meni niin sanotusti vihneet kurkkuun. Ja jouluangstini lisääntyi, toisin kuin sähköisen viestin lähettäjän alkuperäinen tarkoitus oli (toivottavasti) ollut.

Kiitos, Kyllästynyt ja Maria. Yritän vältellä tavarataloissa ja ostoskeskuksissa asiointia.

Kiva joulukortti!

H Ö Y H Ö Y H Ö Y!! (Ja tätä kun naputtaa näppiksellä niin saa ihan vitun hyvän biitin ihan mihin vaan tsekkaa jos et usko)

Marjo Leinosen hieno tulkinta Gösta Sundqvistin biisistä: "Jouluaattona Kännissä"
http://www.youtube.com/watch?v=df9HsaQt ... re=related

Hanoi Rocks: Dead by Xmas
http://www.youtube.com/watch?v=vD9VD6xT ... re=related

Kohta on joulu ohi. Pian päästäänkin ampumaan pommeja:

Juu, kiva niin! Hyvää Joulua nyt kuitenkin kaikille! Hyvää Joulua, Biancaliina!