Psykopatologia.munfoorumi.com

Minäkin voin hoitaa koiraasi jos maksat jotain. Eikä tarvitse edes hirveän paljon maksaa. Ajattelin vaan sanoa.

Hieno tarjous! Jos ei ole ketään, niin oisi edes jonkunmoinen 'tuttu' jonka apua pyytää. Olisi niin kivaa lukea millaisiin seikkailuihin pääsisit koirulin kanssa. Tai koiruli sun kanssa

Pistäisin ehkä pystyyn kilpailevan blogin...

Sitä juuri ajattelinkin! Saataisiin kunnon jännäri kehiin, että mihin asemalle koiruus nyt jäi, tai jos pääset Mirrin kotiin koiravahdiksi, niin hajoaako ikivanha rottinkituoli ja ties mitä käänteitä tuosta hurmaavassa eläin Saagassa lukisimmekaan. Kiitos muuten tästä ketjusta, kun ei ole paikkaa missä sanosi Mirrille asiansa, niin nyt on.

Joo tuohon postaukseen liittyen kirjoitinkin. Tunnuit postauksessasi olevan jossain määrin epävarma ko hoitopaikasta...

Miten, eea, todistat luotettavuutesi koiranhoitajana? Täällä kirjoitetun perusteella ainakin minä olen saanut kuvan, että käyt ajoittain vähän tuulella... Laitoin tämän henkilökohtaisen kysymyksen, koska sinäkin aloitit henkilökohtaisen ketjun.

Itse olen ollut tilanteessa, jossa olen sopinut koiranhoidosta puolitutun naisen kanssa. Pari päivää ennen sovittua hoitoa nainen ilmoitti, ettei nyt jaksakaan alkaa hoitaa vierasta koiraa, on vähän fiilikset huonot. Että sorry vaan. Naapuri ja lapset yhteisvoimin pelastivat lomaviikkoni. Mutta tuosta oharista opin, että jos koirani vakihoitajille ei käy, vien koirani koirahoitolaan. Siellä koiria työkseen hoitavalla ihmisellä ei ole varaa ohareihin tai muuhun säätämiseen. Kaikki on aina mennyt hoitolassa tosi hyvin ja olen saanut koiralleni hoitopaikan silloin kun olen tarvinnut.

Kyllä olen minä kissaakin hoitanut mutta toki lopullinen sopimus tehtäisiin vasta jos ajankohta, palkkio ja muut yksityiskohdat natsaa.

No joo, kuten sanoin, kommenttini oli kuittaus henkilöön menevästä aloituksesta...

En itse asiassa epäile, ettetkö hoitaisi eläintä, jonka olet luvannut hoitaa. Uskon että ainakin minun koirani hoitaisit paremmin kuin minä itse.

TRISTAN
tässä voimme myös puhua sinusta jotain mukavaa. Onko kokemusta koiranhoidosta?Voiko esim. koiraa pissittää ikkunasta narunpäässä, jos asuu korkeella?

Haha. Oli meillä se tiibetinspanieli eli 11-19 -vuotiaana ulkoilutin sitä joka päivä koulun jälkeen. Pienen koiran kanssa pärjäisin tai oikein yhteistyöhaluisten isojen koirien kuten labradorien. Haastavat isot koirat voisivat vaatia vähän totuttelua...

Tottakai sinä pärjäät pienten koirien kanssa. Nappaa räykyn syliin ja kantaa pois, jos tulee isoja vastaan ja arveluttaa. Tuntemattomat isot koirat voi vetää mukanaan, jos ei ole kokemusta käskyttäjäksi. Sinulle itsellesi olisi pieni koira hyvä valinta. Sellainen käsilaukkuun laittettava, niinkuis Paris Hiltonilla.

Meidän koira oli Mirrin koiran vastakohta siinä että se oli aivan ylisosiaalinen tapaus. Jos se näki toisen koiran tuli ihan hulluksi riemusta. Ei tajunnut olevansa itse hyvin pieni. Äiti sanoi aina että se kasvoi 10 senttiä kokoa toisen koiran nähdessään.

Voisin ottaa sellaisen hauskan valkoisen pienen koiran joita välillä näkee mutta en ole varma mikä sen rodun nimi on. (Kun ihmiset leikkaavat sen turkin niin näyttää vissiin erilaiselta kuin koirakirjoissa eikä tunnista niistä kuvista).

Ei chihuahuaa. Ne on vähän pahapäisiä...

Katla kirjoitti:Tottakai sinä pärjäät pienten koirien kanssa. Nappaa räykyn syliin ja kantaa pois, jos tulee isoja vastaan ja arveluttaa. Tuntemattomat isot koirat voi vetää mukanaan, jos ei ole kokemusta käskyttäjäksi. Sinulle itsellesi olisi pieni koira hyvä valinta. Sellainen käsilaukkuun laittettava, niinkuis Paris Hiltonilla.

(lihavointi minun)

Syliin nappaaminen ei auta ketään, ja pelkäävää koiraa kaikkein vähiten. Eikä kurakeleillä ole millään lailla mukavaa, jos koira on oppinut pelastautumaan hankalista tilanteista syliin pyrkimällä.

(Eea, vaihtaisitko otsikon sopivammaksi. Minä en ole tämän ketjun aiheena.)

Mirri kirjoitti:Syliin nappaaminen ei auta ketään, ja pelkäävää koiraa kaikkein vähiten. Eikä kurakeleillä ole millään lailla mukavaa, jos koira on oppinut pelastautumaan hankalista tilanteista syliin pyrkimällä.

Syliin nappaminen voi auttaa kovinkin suuresti hoitajaa. Koiraa se tuskin ehtii viikossa pilaamaan... Oman koiran kanssa on ehkä eri juttu.

Hoidan ajoittain jääräpäistä, märällä ilmalle kävelemästä kieltäytyvää, joillekin koirille räksyttäväää mäykkyä. Tasan takuulla nappaan vanhan herran kainalooni kun alkaa possuilla. Pistän sadetakin kurakelillä päälleni niin pienet ravata ei haittaa. Omistajat naureskelevat hoitokeinoilleni, kun itse eivät ole koiraa kantaneet.

ihana mäykkyherranen, hän kuitenkin pitää pokkansa vaikka sylissä kuljetetaan mun mäykky esiintyi silloin muka ylempiarvoisena, ku toinen jäi maahan, mut jos noin muuten halusi kantaa niin häntä nolotti ja maassa oli enemmän mielenkiintoista.

Mäykky = mäyräkoira? Saksantädillä oli sellainen. Tuntui hyvin persoonalliselta otukselta. Kun heilutin pyyhettä kävi siihen käsiksi kuin se olisi ollut joku riistaotus. Yöllä kun valutin vettä hampaita pessessä tuli samoin tarkkailemaan arvioivasti "Jaa että tälläinen tapaus - mitäköhän tuo vessassa ravaa ja valuttaa vettä. Hmm. Sitä pitää pitää kyllä vähän silmällä" Suuri ego pienessä koirassa.

Mäyräkoira on tosi sydämellinen otus. Ja salamannopea metsästäjä. Kerran koirani piiloutui mökillä parisängyn alle seinänviereen, perimmäiseen nurkkaan, eikä tullut pois. Työnsin sinne pitkävartisen harjan, että härnään hänet liikkeelle, että onko joku hätänä. Jumaliste, tuli tulta ja tappuraa, harjas meni hetkessä silpuksi ja peto kiskaisi koko harjanvarrenkin sängyn alle. Se oli hänen paikka ja sinne ei ole asiaa, se tuli selväksi. Joskus sitten tuli sieltä muinamiehinä, kun hänelle passasi