Psykopatologia.munfoorumi.com

"Pitäisi ennen vauvapäätöstä opetella nousemaan yösyöttöihin, vaipanvaihtoihin, sun muuhun lapsen tarvitsemaan hoivaamiseen. Pitäisi myös opetella ulkoilemaan lasten tarvitsemat vähintään kolme tuntia päivässä, kutakuinkin säällä kuin säällä. Ja vielä: täytyisi opetella elämään säännöllistä kännykkävapaata arkea, jotta varmasti osaa ja pystyy sitten kun saa lapsen.
Ei muuta kuin kaikki lapsista haaveilevat leikkipuistoihin päivittäin pariksi tunniksi harjoittelemaan - ilman kännykkää. Ja kello soimaan kerran pari yössä, jotta olisi sitten valmiiksi takaraivossa opittuna vauvan tarpeisiin herääminen.

Käytännössä etukäteisharjoittelu voi olla hirmuisen hankalaa ja suorastaan ylivoimaista, koska motivaattori - hoivaa tarvitseva lapsi - puuttuu. Nukke toimii huonona korvikkeena, yhtä huonona kuin tyhjä remmi ulkoilulenkeillä harjoiteltaessa koiraperheen elämää ilman koiraa.

Lapasesta tuli vielä mieleeni... Terveyskeskuksen päivystys voisi olla hyvä harjoittelupaikka ennen lasten hankkimista. Sinne vain jonottamaan lapasen kanssa."

Teksti on lainattu päiväkirjasta mutta on niin mukavasti sanottu, että päätin aloittaa keskustelun yleisessä.

Kirjoituksen ydin lienee ajatuksessa, että harjoitteleminen etukäteen on melkoisen mahdotonta, koska hoivattava - elävä olento omine tarpeineen - synnyttää hoivaajassa motiivin. Riittävän vahva motiivi puuttuu niin kauan kuin ei ole oikeaa ja elävää hoivattavaa.

Mitä järkeä olisi lähteä tyhjien lastenrattaiden kanssa leikkipuistoon, tai kömpiä yöllä kesken unien syöttämään leikkivauvaa... Ajatus tuntuu minusta yhtä järjettömältä kuin lähteminen aamutuimaan kaatosateeseen tai paukkupakkaseen ulkoiluttamaan leikkikoiraa harjoitellakseen mahdollisen tulevan koiran tarpeita varten.

Ajatus, että vertaa koiraa ja vauvaa, on järjetön.

Niin voi olla.

Ilmeisesti moni lisääntymisikäinen ihminen kuitenkin nykyisin korvaa lapset koirilla. Tällaista ainakin julkisuudessa on joskus väitetty. Jotakin yhteistä - hoivaviettiä tyydyttävää - koiralla ja lapsella ilmeisesti on, jos lasten sijaan perheeseen hankitaankin ensin koiria ja vasta myöhemmin lapsia, jos hoivaviettiä vielä riittää. En oikein muuten pysty ymmärtämään sitä, että koirasta on yhä useammin tullut lapsen korvike silloinkin kun lasten saaminen olisi mahdollista.

Tuore uutinen aiheesta:

Talouselämä 19.7.2019.
Koiria rekisteröidään vuodessa lähes yhtä paljon kuin lapsia syntyy – Joskus hauva korvaa vauvan: ”Ei hankitakaan lasta, hankitaan koira”

https://www.talouselama.fi/uutiset/koir ... 7e088e099e

ip-banni kirjoitti:Ajatus, että vertaa koiraa ja vauvaa, on järjetön.

Se voi olla myös loukkaava tai sitten ärsyttävä, typerä ja ymmärtämätön. En pidä tuosta kirjoituksesta, jossa on ilmeisesti sanan koira paikalle laitettu sana lapsi.

Korjattu vahingossa kirjoitettu sanavirhe.

Hilppa kirjoitti:

ip-banni kirjoitti:Ajatus, että vertaa koiraa ja vauvaa, on järjetön.

Se voi olla myös loukkaava tai sitten ärsyttävä, typerä ja ymmärtämätön. En pidä tuosta kirjoituksesta, jossa on ilmeisesti sanan lapsi paikalle laitettu sana koira.

Sehän oli vain sivistynyt isku minua kohtaan joka olen epätietoisesti lapseton.

Eikö ajatus huolenpidon ja hoivaamisen ennakkoharjoittelusta ilman hoivaamisen kohdetta ole järjetön?
Onneksi sellaista älyttömyyttä ehdotetaan useimmiten vain lemmikistä haaveileville.
Jos asia olisi oikeasti harjoiteltavissa etukäteen, lasta mieliville ihmisille ennakkotreeni olisi paljon tärkeämpää kuin lemmikin hankkijoille.

Ei vaan lasta mielivän olisi käytävä koulu ja läpäistävä tiukka seula ennen kuin moiseen hommaan saisi ryhtyä. Moni vanhempi on niin kypsymätön/älytön/kykenemätön, että tuskin olisi läpäissyt minkään valtakunnan testiä.

Koira ei ole hoivattava, kuten vauva. Siitä on tarkoitus kehkeytyä hyvinkin pian lauman jäsen, ihmisen kumppani ja toisinaan jopa palvelija. Ei ihmisen lapsi.