Psykopatologia.munfoorumi.com

Mikä mun isääni teidän mielestä vaivaa? Lähetän tekstarin jossa sanon että mua harmittaa kuinka harvoin me nähdään jne. Tekstari lähetetty tyyliin päivänä 1. klo 21.00.

Päivänä 2. klo 9.15 isä soittaa minut herättäen että vastaa nyt kun sai viestin niin myöhään. Että häntä kanssa tosi paljon harmittaa ja ehdottomasti haluaisi nähdä mua enemmän. Olen nuupunut kun herään puheluun mutta minun käsityskykyni mukaan me yksiselitteisesti sovimme että näemme seuraavana päivänä klo 12 niin että hän tulee mut hakemaan silloin.

Päivänä 3. klo 12 odotan isääni. Klo 12.20 soitan hänelle. Isä vastaa kun puhelin on soinut suunnilleen seitsemän kertaa. "Nii?!" "Oletko valmiina?" kysyn. Hän vastaa mutta en ihan kuule. Kun pyydän toistamaan toistaa tarkoituksellisen v-mäisesti tavuttaen O-let-ko si-nä val-mii-na?" "Öö, joo" vastaan "Kyllä mä mielestäni oon. Tässä odottelen. Mä... jotenkin luulin että me sovittiin et sä tuut tänne klo 12.. ehkä mä jotenkin ymmärsin väärin tms.... mut jotenkin sain sellaisen kuvan" Sit puhelimesta kuuluu tyyliin huokailua tms ja sit jotain "No odottele sit siellä niin oon kohta siellä!" (tuli kyllä n. 15 min päästä)

Musta jotenkin erityisen mielenkiintoinen on tuo kohta "O-let-ko si-nä val-mii-na?" Me ollaan sovittu että hän tulee siihen alas ja luultavasti en soittais ellen olisi valmiina. Mitä hän oikein mielessään voi ajatella voin sanoessaan? Tämä tuntuu aina yhtä skitsofreniseltä vaikkei sitä ole.Tosi hämmentävää mitä tehdä tai sanoa.

Sovitte siis, että tulee klo 12. Ei tullut. Millä selitti? Vai menikö tilanne niin, että tuli muina miehinä niin kuin ei olisi ollut tekemässä ohareita?

Käydään läpi epätodennäköisempi skenaario ja oletetaan, että hänen mielestään olitte sopineet jotain muuta ja siksi hän ei tullut klo 12. Mitä hänen mielestään olitte sopineet, eli moneltako hän olisi ilmestynyt ilman soittoasi?

Jotenkin vaikuttaa, että ei olisi ilmestynyt koskaan ilman soittoasi.

Miten tapaaminen meni? (Lisäys: Olitkin hieman valottanut toisaalla.)

Itse en ehkä enää edes sopisi tapaamisia. Lapsena odotin alkoholistivanhempaa ihan tarpeeksi monta kertaa turhaan.

Vittumaiselta kuulosti isäsi käytös.

vibeke kirjoitti:Sovitte siis, että tulee klo 12. Ei tullut. Millä selitti? Vai menikö tilanne niin, että tuli muina miehinä niin kuin ei olisi ollut tekemässä ohareita?

Käydään läpi epätodennäköisempi skenaario ja oletetaan, että hänen mielestään olitte sopineet jotain muuta ja siksi hän ei tullut klo 12. Mitä hänen mielestään olitte sopineet, eli moneltako hän olisi ilmestynyt ilman soittoasi?

Jotenkin vaikuttaa, että ei olisi ilmestynyt koskaan ilman soittoasi.

Ei hän mitään selittele Ei olisi tullut ilman soittoani. Ehkä häntä ei huvittanut enää nähdä ja oli jo toivonut etten olisi muistanut koko juttua. Who knows.

vibeke kirjoitti:
Miten tapaaminen meni? (Lisäys: Olitkin hieman valottanut toisaalla.)

Itse en ehkä enää edes sopisi tapaamisia. Lapsena odotin alkoholistivanhempaa ihan tarpeeksi monta kertaa turhaan.

Vittumaiselta kuulosti isäsi käytös.

En sopisi tapaamisia mutta saan näin pienen rauhan myös äidiltäni ainakin vuodeksi ettei äiti pääse jankuttamaan tai sivulauseessa mainitsemaan että miksi hänen pitää kestää niitä isäni puheluita mutta me emme koskaan näe (isäni kanssa).

Ei hänen tarvitsekaan, jos hän ei itse halua. Hän voi olla vastaamatta entisen miehensä puheluihin tai laittaa koko numeron estolistalle. Eikä hän voi sinua vastuuttaa pitämään yhteyttä keneenkään.

Sun isääsi ei kiinnosta.

Voi hyvinkin olla. Silti ois reilua olla suora.

Minulle tulee mieleen tuosta vain yksinkertainen unohdus ja kömpelö yritys peittää se.

Kanssakäymisenne on kuitenkin usein ihan luontevaa? Tilannekohtaisia väärinymmärryksiä voi tapahtua puolin ja toisin. Mikä on äitisi osuus suhteessasi isääsi? Hänellehän sinun (aikuisen tyttären) suhde omaan isäänsä, josta hän on eronnut, ei pitäisi juuri kuulua.

Ajattelen, että kun isäsi soitti sinulle aamulla, kuulostit varmaan väsyneeltä. Ajattelikohan hän, että ehdotit tapaamista vain kohteliaisuudesta tai muodon vuoksi. Arveli, että saattaisit olla väsynyt, vieläkin. Ei halunnut painostaa mitenkään. Ehkä hänkin oli väsynyt. Elämä voi olla joskus vähän rasittavaa.

"O-let-ko si-nä val-mii-na?"

Epäili sua kuulovammaiseksi.

Eihän asia minulle kuulu, mutta arvelen, että ketjun nimenä tulisi olla - ei ambivalenssi - vaan kernaammin split.

Luultavasti juuri näin.

Noolan kirjoitti:Minulle tulee mieleen tuosta vain yksinkertainen unohdus ja kömpelö yritys peittää se.

Ei ole. Koska tuo sama toistuu ja hänellä ei ole muita tapaamisia muistettavanaan kuin seuraavana päivänä oleva tyttärensä tapaaminen. Ei diagnosoitua dementiaa tms

logia kirjoitti:Ajattelen, että kun isäsi soitti sinulle aamulla, kuulostit varmaan väsyneeltä. Ajattelikohan hän, että ehdotit tapaamista vain kohteliaisuudesta tai muodon vuoksi. Arveli, että saattaisit olla väsynyt, vieläkin. Ei halunnut painostaa mitenkään. Ehkä hänkin oli väsynyt. Elämä voi olla joskus vähän rasittavaa.

Luultavasti häntä olisi just sinä päivänä voinut huvittaa nähdä kun soitti mutta kun mulla oli muuta niin se ei sopinut. Sit seuraavana päivänä ei enää huvittanut ja toivoi että minäkin olisin unohtanut.

Hilppa kirjoitti:Kanssakäymisenne on kuitenkin usein ihan luontevaa? Tilannekohtaisia väärinymmärryksiä voi tapahtua puolin ja toisin. Mikä on äitisi osuus suhteessasi isääsi? Hänellehän sinun (aikuisen tyttären) suhde omaan isäänsä, josta hän on eronnut, ei pitäisi juuri kuulua.

Isäni asuu 300 metrin päässä ja viime näkemisestä on n. neljä vuotta. Isä soittelee äidille kännisiä jaarittelupuheluitaan ja äiti sitten minulla raportoi kaiken (asiat joita en välttämättä haluaisikaan tietää). Selittää aina kuinka raskasta isäni kanssa on puhua kun tämä ei koskaan lopeta puhelua. Kun isälläni ei ole mitään kerrottavaa itsellään hän toivoo että äitini huvittaisi häntä puheluissa. Kysyy äidin sukulaisten vointia ja äitiä huvittaa kun naimisissaoloaikana isä ei koskaan edes halunnut nähdä noita sukulaisia. Haluaa vaan kuulla jotain ajankulukseen. Mikä oudointa niin hän ei vissiin edes muista yhtään mitä äitini on kertonut. Kun näimme isäni kanssa kysyi minulta uudestaan onko serkullani lapsia ja olin ihmeissäni kun tiesin äitini puhuneen sukulaisistansa ja siitä että serkullani on tytär ja tädilläni mummokuume, Hän on toki kännissäkin usein äidille soittaessaan mutta ei dementoitunut ja hänellä on aina hyvä käsitys esim. siitä mitä politiikassa tapahtuu, Helsingin kaduista ja tietää päivänpolitiikan asioista paremmin kuin vaikka minä.

Luulin pitkään että minä en häntä kiinnosta kun ei muistanut ikinä minun kertomia asioita mutta se ulottuu muihinkin ihmisiin. Mutta kyse on tosiaankin enemmän splitistä - jonkun puhelun aikana saatat tulla siirretyksi ystävistä vihollisiin helposti ellet nuorataiteile hyvin. Olen kyllästynyt äidinkin valituksiin kuinka raskasta isäni kanssa on jutella kun tosiaan kyse on ex mies jolle äiti ei ole mitään velkaa. Aina kysyn että miksi juttelet - voithan jättää vastaamatta. Sitten sanoo ettei voi kun isäni on niin yksinäinen.