Psykopatologia.munfoorumi.com

Tässä viime aikoina on ollut tätä kohua vanhusten hoidosta ja jo pidempään on mussutettu vanhusten syömisestä, kuinka vanhusten laitoksissa saama ruoka on riittämätöntä sekä määrältään, että laadultaan.
Mielestäni pitäisi ensin kysyä sitä, että millaista ruokaa vahukset sitten itse haluavat. Tässä on vastaus: kermaa ja punaista maitoa juomaksi ja sian läskiä ja makkaraa pääruuaksi ja pullaa, talkkunaa ja kaurapuuroa jälkiruuaksi.

Vanhukset jotka haikailisivat tällaisen "sodanaikaisen ruokavalion" perään, ovat suurimmaksi osaksi jo pois nukkuneet.

^Olen tästä eri mieltä. Maaseudun vanhukset, joita suurin osa vanhuksista on, suostuvat syömään vain tällaista "sodanaikaista".

Tietysti sitä osalta kysytään. Jotkuthan tekee itse kauppalistankin. Vanhuksiakin on monenlaisia. Odotan milloin saat otsikosta jonkun maininnan.

ritalin kirjoitti:Tässä viime aikoina on ollut tätä kohua vanhusten hoidosta ja jo pidempään on mussutettu vanhusten syömisestä, kuinka vanhusten laitoksissa saama ruoka on riittämätöntä sekä määrältään, että laadultaan.
Mielestäni pitäisi ensin kysyä sitä, että millaista ruokaa vahukset sitten itse haluavat. Tässä on vastaus: kermaa ja punaista maitoa juomaksi ja sian läskiä ja makkaraa pääruuaksi ja pullaa, talkkunaa ja kaurapuuroa jälkiruuaksi.

Sinulla on huono vastaus. Et ole tainnut kysellä nykyvanhuksilta heidän ruokamieltymyksiään. Joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten mieltymykset saattoivat vielä olla kertomasi kaltaisia, mutta tuskin nykyisin. Paitsi tietysti jos vanhus noudattaa jotakin erityistä dieettiä - Atkins yhtenä esimerkkinä. Nykyvanhukset ovat kuitenkin toinen toistaan terveystietoisempia, joten lienee aika vähän niitä, jotka vielä tahtoisivat syödä sota-ajan puutteen kärsineiden tavalla.

Runsasenerginen ruoka kyllä puoltaa paikkaansa, jos ruokahalu on huono ja ravitsemustila heikko. Tai sairaudet hoitoineen (esimerkiksi syöpä) vaativat hyvää ravitsemustilaa. Silloin kannattaa vaihtaa rasvaton maito punaiseen ja laittaa kahviin kermaa...

Tuli vielä mieleeni: ikäihmisten keskuudessa ruokahaluttomuus ja/tai kyvyttömyys syömiseen on todellinen ongelma sitä varmemmin mitä vanhemmaksi eletään, joten vanhusten ruokaan ja ravitsemukseen on syytäkin kiinnittää huomiota entistä enemmän. Asiasta pitää 'mussuttaa', jotta nuoret ihmiset - kuten hoitohenkilökunta - ymmärtää asian tärkeyden.

^Minä olen lähes päivittäin tekemisissä nykyvanhusten kanssa ja hoidan heitä. Minun sukulaiseni ja heidän tuttunsa, jotka ovat siis kaikki ikänsä maalla asuneita, ovat aina käyttäneet runsaasti kermaa, juoneet pelkkää punaista maitoa ja rasvaisinta mahdollista piimää ja syöneet pääasiassa sianläskiä ja makkaraa. Herkkuspesiaaleina on mm. talkkuna ja kaurapuuro. Pullat syödään pari kertaa päivässä kermakahvin kanssa. Kahvissa tulee muuten olla enemmän kermaa, kuin kahvia. Sairaaloiden ja hoitopaikkojen ruuat eivät kelpaa. Niistä tulee oksennus.

ritalin kirjoitti:^Minä olen lähes päivittäin tekemisissä nykyvanhusten kanssa ja hoidan heitä. Minun sukulaiseni ja heidän tuttunsa, jotka ovat siis kaikki ikänsä maalla asuneita, ovat aina käyttäneet runsaasti kermaa, juoneet pelkkää punaista maitoa ja rasvaisinta mahdollista piimää ja syöneet pääasiassa sianläskiä ja makkaraa. Herkkuspesiaaleina on mm. talkkuna ja kaurapuuro. Pullat syödään pari kertaa päivässä kermakahvin kanssa. Kahvissa tulee muuten olla enemmän kermaa, kuin kahvia. Sairaaloiden ja hoitopaikkojen ruuat eivät kelpaa. Niistä tulee oksennus.

Se onkin aina hyvä tehdä laajoja yleistyksiä omien sukulaistensa perusteella.

Vanhojen syömisessä olisi suosittava ruoka-aineita, joita helppo syödä. Terveellisyys yms. on aivan toissijaista.

Mehukeitto.

Psykopatologia kirjoitti:Vanhojen syömisessä olisi suosittava ruoka-aineita, joita helppo syödä. Terveellisyys yms. on aivan toissijaista.

Noin on. Paitsi että liiallinen sokerin saanti voi olla vahingollista, jos helpot syötävät ovat kovin sokeripitoisia. Pitäisi löytää maistuvaa ja helppoa syötävää, joka täyttäisi terveellisyysvaatimukset niin, ettei ruoka ainakaan aiheuttaisi vahinkoa. Ja ettei vanhus olisi hänelle tarjotun ruuan seurauksena aliravittu.

Maaseudun Tulevaisuus 3.2.2017:

Vanhukset saavat ruuastaan liikaa sokeria ja liian vähän ravintoaineita
Tuore suomalaistutkimus osoittaa, että vanhukset saavat ruuastaan runsaasti sokeria ja liian vähän proteiinia ja suojaravintoaineita.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruo ... a-1.177703

Vanhuksille tarjottava ruoka vaihtelee tosi paljon. Äidilleni tuotiin aikaisemmassa kotikaupungissa ruoka kotiin parin kuukauden ajan äidin ollessa sairas. Kauheaa sotkua kuljetuksella tuli. Äiti pystyi syömään puolet. Perunat ja vihannekset olivat kovia, raasteet karkeita, suolaa ruoassa oli niin paljon että ruokaa ei aina pystynyt syömään, lihanpalat olivat sitkeitä, suolan lisäksi muut mausteet olivat jääneet kokonaan pois. Ruoka tuli suuresta keskuskeittiöstä. Samaa ruokaa meni useaan laitokseen kotien lisäksi. Valitimme turhaan ja lopulta lopetimme palvelun.

Nyt äiti käy syömässä toisen kunnan vanhustenkeskuksessa. Ruoka on pehmeää ja maistuvaa peruskotiruokaa, mausteita sopivasti, raasteet hienojakoisia, valikoimaa on niin että jokainen voi valita mitä syö. Samaa ruokaa menee myös paikkakunnan kunnallisiin vanhustenlaitoksiin. Raavaat miehet, jotka ovat tottuneet syömään perunaa ja läskisoosia hehkuttavat päässeensä ruokataivaaseen. Eli ruoan laatu vaihtelee vanhuksilla yhtä paljon kuin heidän saamansa hoidon laatu.

Kahdeksankymppiset sukulaiseni ovat kyllä kovasti laihtuneet, joten kyllä siinä iässä saa syödä ihan mitä mieli tekee, tietysti sairaudet huomioiden. Ja ei heillä ole enää juurikaan ruokahalua, eikä janon tunnetta. Mutta jos on ruokaseuraa ja katetaan kauniisti ja on mukavaa, niin mieliala nousee ja ruoka ja juoma maistuu.

Jos on 5 vuotta elinaikaa, on melkein sama, mitä syö; pääasia on, että syö ylipäätään.

En syö vanhuksia.

Muuten noudatan Psykopatologian periaatetta, eli syön mitä haluan.

Psykopatologia kirjoitti:Jos on 5 vuotta elinaikaa, on melkein sama, mitä syö; pääasia on, että syö ylipäätään.

Kyllä ja vaikka olis enemmänkin. Mielestäni, jos ihmisellä on ikää 85+, niin on aivan älytöntä lähteä opettamaan häntä enää johonkin terveelliseen ruokavalioon, tai mihinkään muuhunkaan ruokavalioon. Antaa heidän syödä, mitä haluavat. Tosiaan pääasia, että syövät.

Erot ruokakulttuurissa sukupolvien välillä ovat kyllä suuret. Itselle itämainen ruoka ja kaikki muukin eksoottinen ruoka on normi-juttu. Isovanhempani ja heidän ikäpolvi syö kuitenkin mielellään sellaista sodanaikaista.

Toisaalta jos ruoka aiheuttaa vanhukselle kärsimystä, esimerkiksi sokeri reikiinnyttää hampaat ja altistaa ientulehduksille, olisi järkevää parantaa ravinnon laatua vielä elämän loppumetreilläkin.

^Entäs, jos vaihtoehtona on, että vanhus ei sitten syö ollenkaan?

Eipä syö silloinkaan, jos esimerkiksi suu on kovin tulehtunut ja hampaat huonossa kunnossa. Niinpä ainakin ylenpalttinen sokeri olisi hyvä saada ajoissa vähennettyä, eikä ollenkaan niin päin, että juuri kun suuhygienia muutenkin romahtaa, siirrytään helposti alas meneviin sokeriruokiin. Edessä voi olla tuskallisia vuosia, joiden aikana kukaan ei kerkiä paneutumaan vanhuksen purukaluston tilaan. Eikä vanhus ehkä itse kykene ilmaisemaan, ettei syöminen suju suun ongelmien vuoksi.

Vanhoilla on teko hampaat!

Äitini kertoi yli kahdeksankymppisestä ystävästään, jolle hammaslääkäri oli ehdottanut omien hampaiden poistamista ja 'tekareiden' laittamista tilalle. Hammaslääkäri perusteli ehdotuksensa sillä, että ei niitä omia hampaita sitten hoitolaitoksissa kukaan jouda huoltamaan...

Kyllä 'uhkaavasti' näyttää siltä, että tekohampaat käyvät harvinaisiksi ja vanhustenhuollon työntekijöillä on riesanaan kaiken muun kurjuuden lisäksi vanhojen hampaiden hoito. Minä en ainakaan vaihda omiani tekareihin hoitolaitokseen päätyessäni. Ja vaadin ruokani sokerittomana; panen suun tiukasti suppuun jokaikisen sokerilusikallisen edessä.