Psykopatologia.munfoorumi.com

Millainen olisi sellainen lepopaikkanne jonne mielessänne haluaisitte paeta? Keiden kanssa olisitte?

Mulla olisi kallion sisään rakennettu kompleksi jossa olisi ensinnäkin iso kylpylä. 5-6 erilaista saunaa, eri tuoksuilla ja höyryillä ja erilaisia altaita, poreita, kylmävesiallas ja kuumavesiallas. Jostain altaasta pääsisi kiipeämään lekotteluparvelle jossa olisi lukemista, kylpytakki ja vilttejä. Makuuhuoneessa olisi iso sänky jossa olisi verhot. (En tiedä miksi niitä kutsutaan.) Paikassa olisi iso vanhanaikainen "englantilainen" kirjasto jossa olisi kaikki tummanruskeaa. Pitkänomainen pöytä ja nojatuolit. Isot nojatuolit lähellä takkaa. (Jota tarvittaisiinkin kun huone olisi vähän viileä). Ulkoa tähän huoneeseen kuuluisi aina pöllöjen huhuilua, susien ulvontaa, oksien rasahduksia ja muita halloween-ääniä. Ei muita ihmisiä paitsi jossain huoneessa tietokone jolla pääsisi nettiin.

Minulla olisi sellainen lumen alle kaivettu onkalo, jossa olisin eean ja Golddiggan kanssa sellaisella pienellä mykkyrällä ja siellä olisi lisäksi pieniä kissoja ja pupuja, sekä minipossu. Nukkuisimme siellä yhdessä talviunta.

Houkuttelevaa tuokin - varsinkin minipossu!

Viime yönä, kun kirjoitin tänne, niin kissa alkoi huhuilemaan jotain sänkyni vierestä. Ajattelin, että se haluaa mennä kanssani nukkumaan(joskus on käynyt näin) ja otin sen sinne kainaloon, mutta kas kummaa se karkasi pois... ei se usein siellä viihdy...

Kun eea on kirjautuneena, niin kaikki on hyvin...

Oma Zorroni!

^
*muisk*

*Z*

Palstaromanssi <3. En pakenisi.

Se on todellinen paikka: puu-wc. Hämmästyttävän hajuton, tai niiden hakkeiden hajuinen paikka vaikka ihan sitä itseään alhaalla laarissa on.
Seinät on tervaista lautaa ja päällä vanhoja luontokuvia, auringon haalistamia kaikki. Huussi on kauempana mökistä, juuri sellaisen matkan päässä metsän laidassa ettei ainakaan mökistä sisältä äänet kuulu yhtään. Ikkunaan taittaa iltapäivä-ja ilta-aurinko. Koivut osuvat tuulessa ikkunan reunaan ja seinään. Kaikki metsän äänet ja järven selkää taittava kuikan huuto kantautuvat sinne vahvasti.
Se on maailman rauhallisin paikka. Menen sinne toisinaan ilman asiaakin ihan vain ollakseni rauhassa ja ladatakseni itseni johonkin sukujärjettömyyteen.
Ja tilanteissa joissa olen ollut ahdistunut ja tuskainen, olen paennut mielessäni juuri sinne. Kuvitellut istuvani huussin lattialla puisella lypsyjakkaralla ja katselevani auringonkajoa ikkunasta. Metsän äänet rauhoittavat.

Meillä mökillä puu wc on aika epämiellyttävä paikka. Pieni, ahdas ja haiseva ja joutuu rämpimään päästäkseen sinne. Enkä mökistäkään niin pidä. Mutta jos sinne pääsisi itsekseen niin voisi olla eri juttu. Mutta mulla ei ole ajokorttia joten se ei ole käytännössäkään mahdollista.

Vaikka ikävöisin kotiin, niin sittenkin voisin lähteä klubille; kivat vaatteet päälle, korkkarit jalkaan, meikit naamaan, hiukset kuntoon. Pari hyvää ystävää mukaan. Lasi valkkaria alkuun. Tanssia, juttelua, ihmisten tapaamista. Jotkut saattaisi oikein flirttaillakin, vaikkei mulle, niin ystävilleni ainakin.



Valitsin nyt hillityn gifin, ettei kukaan saa migreeniä tms.

Pako- ja lepopaikka on mulla kotona eli tietty oma sänky.

Mitä enemmän ikää tulee niin kummallisesti alkaa kaivata luontoa enemmän. Meillä on yhteinen kesämökki suvun kanssa mutta isäni käytännössä sen omistaa ja maksaa kaikki laskut (tontti, sähköt jne) ja tätini päsmäröi serkkujeni kanssa ettei me pystytä hengittämäänkään. Omituista. Jos ei muusta tule haukutuksi niin siitä että syö rivin Fazerin sinistä kun kaapissa on kuusi suklaalevyä.

Kai se ihmisen lepopaikka on sitten se ruumisarkku.