Psykopatologia.munfoorumi.com

Miten päästä mukaan elämään jos on mennyt vuosikymmeniä hukkaan masennuksessa?

Siinä tapauksessa toivoisin masennukseen löytyvän toimivan hoitokeinon ja voisi miettiä, menikö kaikki vuodet todella hukkaan, vai opittiinko niistäkin jotain tms.

Aina kun masennus väistyy ja olo on parempi tulee harmitus kaikesta hukkaan menneestä ja masentuu siitä. Siksi on vähiten ahdistavaa voida aina vähän huonosti - niin paljon ettei menneisyyden valinnat ja menetetyt vuodet ala harmittaa mutta sen verran vähän että jaksaa nauttia elämästään.

Sen minkä oppii sairastettuaan masennusta 18 vuotta oppii kuka tahansa jo 2-3:ssa vuodessa eikä eksra-aika tuo kovin paljon lisäosaamista muusta kuin syrjääntymisestä.

Ei kannata miettiä niitä menneitä vuosia, vaan tulevia. Mitä tekisin tulevaisuuteni eteen nyt.

En tiedä. En oo työkykyinen ja nyt mulla on paha anemiakin ja rautavarastot tyhjät. Kaipa nappailen noita rautatabletteja.

Rautatablettien nappailusta on hyvä alkaa.

Onko jotain muuta mitä voit tehdä hyvinvointisi eteen?

Vaikket ole työkykyinen, niin eikö sua sitten velvoiteta osallistumaan mihinkään, kun on nämä aktiivimallit ja kuntoutusselvitykset sun muut olemassa? Siinähän sitä aktivoidaan ihmistä ja estetään syrjäytymästä, kun pakotetaan erilaisiin osallistumisiin ja tehdään väkinäisiä suunnitelmia.
Masennusvuodet opettaa kyllä enemmän, kuin osa pakollisista kursseista typerine tehtävineen.
Pessimisti ei pety.

Masennus on elämää, sä olet kaiken aikaa ollut mukana elämässä...

Jos haluat jonkun duunin, niin voin maksaa satasen tuntipalkkaa, jos suostut tuohon kahden tyynyn väliin nukkumaan sellaiselle söpölle pienelle kerälle.

Psywo kirjoitti:Vaikket ole työkykyinen, niin eikö sua sitten velvoiteta osallistumaan mihinkään, kun on nämä aktiivimallit ja kuntoutusselvitykset sun muut olemassa? Siinähän sitä aktivoidaan ihmistä ja estetään syrjäytymästä, kun pakotetaan erilaisiin osallistumisiin ja tehdään väkinäisiä suunnitelmia.
Masennusvuodet opettaa kyllä enemmän, kuin osa pakollisista kursseista typerine tehtävineen.
Pessimisti ei pety.

Ei mua ole haastateltu ees tai mitään. Oletettiin automaattisesti etteihän mulla mitään aktiivisuutta ole ja laskivat tukea kysymättä mitään Mutta tosiaan nyt on työkkärin aika. Voisin kysyä oisko niillä jotain viikon kurssia niin saisin taas täydet tuet ja testais miten kestää aamuheräämiset.

Pitää harkita ritalin KIva saada työtarjouksia. Mikäköhän ois työnimike - kerällänukkuja?

Minuakin harmittaa, kun aika kuluu ja menee tavallaan ihan hukkaan olla möllöttäessä.

Mulla taas on mieletön kiire. Mietin miten ehdin vesijumpan, pilateksen, lääkäriajat, kaverit, kirjojen noudot ja kissan vahtimiset

Ai sinun pitää yrittää korvata masentuneena viettämäsi aika lisäämällä aktiviteettejä ihan ylenmäärin? Vai suretko vain sitä, että elämä on mennyt etupäässä harrastaen erilaisia juttuja ilman että olisit tehnyt uraa, hankkinut omaisuutta tai perustanut perhettä? Elää voi niin monella tavalla. Onko syynä sitten masennus vai persoonallisuus? Emmehän me kaikki ole hirveän sosiaalisia tai meneviä. Et ole kuitenkaan täysin syrjäytynyt. En tiedä, voiko sitä ihan täysin syrjäytyäkään. Jokaisella jotakin, oma osansa maailmassa. Ikävää, jos elämä on liian vaikeata, ettei pärjää missään ja jos apuakaan ei saa. Tarvittaisiin enemmän myötätuntoa ja vähemmän ennakkoluuloja. Mahdollisuuksia kaikille.

En tiedä oikein. Kaikki vaan kiinnostaa. Kun joku tuttu kiinnostuu jostain niin innostun siitä itsekin ja haluan nähdä ihmisiä ja tulen monen kanssa toimeen. Mutta en tiedä miksi hamstraan aktiviteettejä ylenmäärin. Samaa teen tavaroiden ja ruokaan. Perhettä en ole koskaan halunnut eli siihen se ei liity.

Minä en tule hyvin toimeen ihmisten kanssa, oikein kenenkään. Se rajoittaa elämää.

Otan osaa. Minä tulen yleensä hyvin - ellen päätä alkaa tarkoituksellisesti perseilemään mitä sitäkin teen. Mutta sekin liittyy usein siihen että kyllästyn huomioimaan ihmisiä.

jaa, haluat usein että puhutaan sinusta ja sinun asioista. Kuitenkin jos niistä alkaa puhua tai ottaa kantaa, pakenet jonnekin muuhun ulottuvaisuuteen, miten siinä sitten keskustellan ?

En nyt muista tuollaista näin äkkiseltään
Mitä se tarkemmin koski silloin? Kännykälllä on hankala kirjoittaa pidempää joten jos oon reissussa pakosti kommentoin lyhyesti. Mutta nyt en oo.

Noin just

Ja yritän mennä nukkumaan nyt. Mutta noin pääsääntöisesti rakastan sitä että musta puhutaan

nii, puhukaa minusta, luen sitten kun herään. AH