"Olet nätti"

[trisse]

Tekisi mieli avautua tästä Facebookissa mutten viitsi etten suututtaisi ketään. Mua jotenkin ärsyttää mielettömästi kun etenkin nuo vanhemmat sukulaiset kirjoittelee nuorempien serkkujeni onnistuneisiin kuviin kehuja "Voi kuinka nätti tytär minulla on!" ja "Aino on sitten kaunotar!" ja nuo 80-90 -luvulla syntyneet serkut kirjoittelevat myös kaveriensa kanssa "Emilia - sä olet kaunis!" ja "Eikä - ite oot!" Voi helvetti että toi käy mun hermoon. Nuoret naiset ovat toki oikeastikin kauniita mutta ovat myös viimeisen päälle meikattuja ja digikuvauksen asiantuntijoita niin että kuvakulmat ja kaikki ovat viimeisen päälle. Mikä on ok mutta on jotenkin todella falskia että joku äiti joka mahdollisesti näkee tytärtään viikottain/monta kertaa viikossa - jos samassa kaupungissa asuu - menee "oivaltamaan" johonkin naistenlehti-valokuvaan "Voi kuinka kaunis tytär minulla on!" Kai se ihminen helvetti tietää muutenkin miltä tyttärensä näyttää! Tuossa on joku sellainen kummallinen ajatus kuin onnistunut valokuva tekisi ihmisestä myös IRL aiempaa kauniimman. Sitä en ymmärrä.

En viitsi avautua tästä Facebookissa kun osa sukulaisistani on psykopaatteja eikä tiedä kuinka reagoisivat. Ja osa ok enkä' heitäkään halua päivityksessä nolata jos ovat sortuneet tekemään samaa. Mutta ehkä joku päivä teen mutta ihan selvänä.

Jos meikkaisin ja ottaisin itsestäni kuvia hyvässä kuvakulmassa niin saisin enemmän kehuja. En kaipaa niitä. Varsinkin miesten suhteen olen aina kokenut ulkonäkööni kohdistuvat kehut intimisoivina. Kun olin parikymppinen niitä kuitenkin sateli ja aina jotenkin kauhean itsetyytyväiseen sävyyn. Teki mieli sanoa "Jos mä olen kaunis niin se ei oikeastaan edes kuulu sulle!" Mutta ehkä koen itseni tuossa sukulaiskysymyksessä syrjityksi. Että mut jätetään ulkopuolelle kun otan tavallisia spontaaneja valokuvia miettimättä kummemmin kuvakulmia. Sain tästä jopa tädiltä haukut. Joku päivä menen kyllä tekemään jonkun neutraalin päivityksen aiheesta.

Mä en ymmärrä mitä nuo kuusikymppiset äidit ja tädit ajavat takaa sillä että falskisti ihastelevat tyttäriään tai siskon/veljentyttäriä kuin onnistunut valokuva vaikuttaisi sen ihmisen ulkonäköön eikä päinvastoin! Ihan absurdia. Mutta silloin tosiaan oon ihan selvä kun aihe on niin iso ja tulenarka. Vaikka nytkään en ole juonut kuin kolme lonkeroa.

[Palle]

Olet nätti kuin sika pienenä.

Ole hyvä.

[trisse]

Eiku ite oot!

[ritalin]

Olen joskus nähnyt trissen kuvan ja kyllähän tuon kanssa voisi talviunille mennä.

[Palle]

Joo, mutta hän on mummoutunut ja keski-ikäistynyt siitä. Nätti hän on silti.

[trisse]

Pojat hei!

[Palle]

Pojitteluakin vielä...

[trisse]

Kyllä. Ja tädit mielistelee päästäkseen nuorison suosioon.

[trisse]

Oliko hyvä bänni?

[Valkosiipi]

...on jotenkin todella falskia että joku äiti joka mahdollisesti näkee tytärtään viikottain/monta kertaa viikossa - jos samassa kaupungissa asuu - menee "oivaltamaan" johonkin naistenlehti-valokuvaan "Voi kuinka kaunis tytär minulla on!" Kai se ihminen helvetti tietää muutenkin miltä tyttärensä näyttää! Tuossa on joku sellainen kummallinen ajatus kuin onnistunut valokuva tekisi ihmisestä myös IRL aiempaa kauniimman. Sitä en ymmärrä.

Yritän selittää oman näkemykseni. Minä nimittäin olen kehunut Facebookissa monta kertaa tyttären, miniän, siskontyttöjen ja joidenkin muidenkin onnistuneita poseerauskuvia. Minusta onnistuneiden valokuvien kehuminen on samalla tavalla pinnallisen falskia kuin mitä minusta on koko Facebook. Eihän siellä ole todellisesta elämästä kuin valikoituja ja usein enemmän tai vähemmän siloteltuja siivuja. Aivan kuten käsitellyt poseerauskuvatkin ovat.

Näen ajoittain monta kertaa viikossa esimerkiksi tyttäreni ja miniäni arkikasvot. Ero arkikasvojen ja poseerauskuvan välillä voi olla valtava. Vaikka ihailen netin kautta onnistunutta kuvaa, en silti näe vaikkapa tyttäreni IRL-kasvoja mitenkään kauniimpina. Henkilökohtaisesti olen hyvinkin ylpeä monesta tyttäreni saavutuksesta, mutta tytäreni ulkonäöllä minulle ei oikeasti ole juurikaan merkitystä.

Näen tyttäreni ja muidenkin tuttujen hyvän poseerauskuvan lähinnä kehumisen arvoisena irtiottona kuvatun tavallisesta arkiminästä. Se, että kuva päätyy Facebookiin, tarkoittaa minusta sitä että kuvattu haluaa että muutkin näkevät ja noteeraavat kuvan. Miksi siis jättäisin kuvan noteeraamatta jos satun sen huomaamaan.

Lisään vielä, että 15-vuotiaan sukulaistytön tai vieraamman ihmisen kuvaan en reagoi mitenkään. Minulle reagoiminen vaatii sen että tunnen kohteen hyvin ja että tiedän ihan varmasti että kohteen itsetunto kestää minun regoimiseni. Tytär ja miniä ovat juuri ihanteellisia.

[Valkosiipi]

Kyllä. Ja tädit mielistelee päästäkseen nuorison suosioon.

En usko, että yleisemmin ainakaan kysymys on mielistelystä. Minä uskon että me tädit ollaan usein vaan aika kiinnostuneita siitä, mitä nuoremmalle polvelle kuuluu, millaisia heistä kasvaa tai on kasvanut, mitä nuoremmat ihmiset ajattelevat, millaisia ratkaisuja elämässään tekevät... Kun meidän omassa elämässä ei enää tapahdu kovin paljon, on ihana seurata nuoria ihmisiä, joille koko ajan tapahtuu...

Äidit korottaa omaa arvoaan kehumalla tyttäriään.

Tavallaan varmaan korottavat arvoaan. Tunne kun tytär onnistuu, oli se onnistuminen mitä tahansa, on kyllä samantyyppinen tunne kuin jos itse olisi onnistunut ja kyllä minä ainakin haluan laittaa näkyviin vaikkapa tyttären Facebookpäivitykseen, miten ylpeä tai iloinen minäkin olen. Ja kun tytär onnistuu asioissa, kyllä minä koen että arvoni ja onnistumiseni äitinä kasvaa omissa silmissäni juuri sillä hetkellä. Tunne menee kyllä nopeasti ohi.


Tiedän että nämä kommenttini eivät sovi ketjun kevyeen henkeen, totean vain samalla tavalla kuin Trissekin joskus kirjoitellessaan, että eipä ollut flunssaa potiessani muutakaan tekemistä niin kirjoittelin huvikseni. :)

[Valkosiipi]

Tiettyä palautetta ja arvostusta voi antaa yksityisesti. En kauheesti lähtis tyttären töröhuulikuvia tai salipyllistyksiä julkisesti kehumaan.

Samaa mieltä. Minustakaan täti-ihmisten tai äidin ei pidä sotkeutua nuoremman polven seksuaalissävytteisiin kuviin tai juttuihin. Ei töröhuulikuviin eikä pyllistyksiin salilla. Noiden kuvien kommentointi kuuluu minusta omalle ikäluokalle.

[Tyy]

Käytännössä sä syytät naisia siitä että ne ovat naisia.

Tämä siis kuten Valkosiipi sanoi. " Se, että kuva päätyy Facebookiin, tarkoittaa minusta sitä että kuvattu haluaa että muutkin näkevät ja noteeraavat kuvan. Miksi siis jättäisin kuvan noteeraamatta jos satun sen huomaamaan.
"

[ritalin]

Minua ihmetyttää Facebookissa eniten se, että narsistit saavat valtavasti tykkäyksiä. Eräs opiskeluaikainen narsistikaverini on saanut jokaiseen julkaisuunsa yli sata tykkäystä, vaikka kyseessä on ihan tavis-tyyppi, eikä mikään julkkis. Sitten erikoista on myös se, että samoissa porukoissa minut paremmin tunteneet ihmiset ei halunneet tulla minun kaverilistalleni, mutta tämän narsistin kaverilistalla nämä ovat olleet ja ovat näkyneet tykkäilemässä hänen julkaisuistaan.
Kun aikoinaan aloin käyttämään Facebookia, niin tämä narsistimies loukkaantui minulle ja oli sillain, että en saa facebookiin tulla, että "me ei oteta sua meidän porukkaan" ja, että mulla ei ole oikeutta tehdä julkaisuja.

[trisse]

...on jotenkin todella falskia että joku äiti joka mahdollisesti näkee tytärtään viikottain/monta kertaa viikossa - jos samassa kaupungissa asuu - menee "oivaltamaan" johonkin naistenlehti-valokuvaan "Voi kuinka kaunis tytär minulla on!" Kai se ihminen helvetti tietää muutenkin miltä tyttärensä näyttää! Tuossa on joku sellainen kummallinen ajatus kuin onnistunut valokuva tekisi ihmisestä myös IRL aiempaa kauniimman. Sitä en ymmärrä.

Yritän selittää oman näkemykseni. Minä nimittäin olen kehunut Facebookissa monta kertaa tyttären, miniän, siskontyttöjen ja joidenkin muidenkin onnistuneita poseerauskuvia. Minusta onnistuneiden valokuvien kehuminen on samalla tavalla pinnallisen falskia kuin mitä minusta on koko Facebook. Eihän siellä ole todellisesta elämästä kuin valikoituja ja usein enemmän tai vähemmän siloteltuja siivuja. Aivan kuten käsitellyt poseerauskuvatkin ovat.

Näen ajoittain monta kertaa viikossa esimerkiksi tyttäreni ja miniäni arkikasvot. Ero arkikasvojen ja poseerauskuvan välillä voi olla valtava. Vaikka ihailen netin kautta onnistunutta kuvaa, en silti näe vaikkapa tyttäreni IRL-kasvoja mitenkään kauniimpina. Henkilökohtaisesti olen hyvinkin ylpeä monesta tyttäreni saavutuksesta, mutta tytäreni ulkonäöllä minulle ei oikeasti ole juurikaan merkitystä.

Näen tyttäreni ja muidenkin tuttujen hyvän poseerauskuvan lähinnä kehumisen arvoisena irtiottona kuvatun tavallisesta arkiminästä. Se, että kuva päätyy Facebookiin, tarkoittaa minusta sitä että kuvattu haluaa että muutkin näkevät ja noteeraavat kuvan. Miksi siis jättäisin kuvan noteeraamatta jos satun sen huomaamaan.

Lisään vielä, että 15-vuotiaan sukulaistytön tai vieraamman ihmisen kuvaan en reagoi mitenkään. Minulle reagoiminen vaatii sen että tunnen kohteen hyvin ja että tiedän ihan varmasti että kohteen itsetunto kestää minun regoimiseni. Tytär ja miniä ovat juuri ihanteellisia.

Kehut kuvaa koska huomaat ettei se ole todellinen vaan "irtiottoa arjesta". Joo, en ymmärrä

[Hilppa]

Vs: Minusta onnistuneiden valokuvien kehuminen on samalla tavalla pinnallisen falskia kuin mitä minusta on koko Facebook. Eihän siellä ...

Kun olet tuota mieltä Facesta, miksi ylipäätään tunnet vetoa sitä kohtaan?

Olen lähes tappanut itseni Facesta ja sellaisena se pysyy. En saanut siitä irti mitään tyydyttävää.

[Mirri]

Hilppa, keneltä kysyt?

[Valkosiipi]

Minulta varmaan. Vastaan kohta.

[trisse]

Mirri, netissä kysytään aina siltä jonka tekstiä lainataan ja jonka nimimerkkiin viitataan.

Hilppa, veikkaampa että se perhe on tärkeä että pääsee aikuisten lasten kuulumisia seuraamaan. Ja näkemään lastenlasten kuvia. Ja muiden sukulaisten. Se ei sinua kosketa kun olet lapseton.

[Mirri]

Mirri, netissä kysytään aina siltä jonka tekstiä lainataan ja jonka nimimerkkiin viitataan.

Noin varmaan on. Minä lukijana en tajunnut, kenen tekstiä lainattiin ja kenen nimimerkkiin viitattiin.