Psykopatologia.munfoorumi.com

Olen taas setvimässä valokuvavarastoani, ja käsissäni pyörii toinen toistaan vanhempia valokuvia; vanhimmat 1900-luvun alusta tai vuosisadan vaihteesta. Lisäksi on henkilöiden toisilleen lähettämiä postikortteja; niistäkin vanhimmat ajoittuvat jonnekin 1910-luvulle, luulen.
Ilmeisesti saattavat olla arvokkaita ja keräilykamaa, joten ihan suoraan roskiin ei varmaan kannattaisi laittaa.

Osaako kukaan kertoa, mihin sellaisia 'aarteita' kannattaa tarjota, tai missä voisi käydä kysymässä, ovatko ne aarteita vai eivät? Helsingin seudulla onko jotakin paikkaa; divaria, keräilijää sun muuta, joka voisi olla kiinnostunut? Mielelläni otan kaikki neuvot vastaan.
Yritin googlailla aiheesta, mutten löytänyt selkeää vinkkiä paikasta, jonne voisi mennä kysymään ja pyytämään arviota.

Ovatko ne sukuvalokuvia? Eikö lapsiasi kiinnosta? Minä en luovu omista vanhoista sukuvalokuvistani, jotka olen myös skannannut digitaaliseen muotoon. Kuvat voivat mahtua yhdelle muistitikulle. Kannattaa tehdä varmuuskopioitakin.

Jos niitä ei saa kaupaksi, ne voisi ehkä lahjoittaa johonkin arkistoon tai museoon. Katsoin paria.
- Kansallisarkistoon tämän sivun perusteella ei https://www.arkisto.fi/fi/palvelut/yksi ... nottaminen
- http://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/lahjoitukset/
- SKS https://www.finlit.fi/fi/arkisto/aineis ... x1tFSB9hUA

Logia, voihan niitä vanhoja sukuvalokuvia olla liikaa. Jopa niin, että samat valokuvat ovat olleet monella henkilöllä, ja näiden kuoltua miltei kaikki ovat kulkeutuneet yhteen huusholliin. Esimerkiksi kuudella sisaruksella on jokaisella ollut oma kopionsa yhdestä valokuvasta, ja heidän kuolemansa jälkeen kopiot päätyvät lopulta 'perintönä' kaikki saman katon alle.

Ei tämän ketjun aloituksella ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä lapsiani kiinnostaa ja mikä ei.

Minä olen saanut kuvat vanhemmiltani, ja minua ne kyllä kiinnostavat. Olen kiinnostunut myös vanhoista, ihan vieraiden ihmisten valokuvista. Selailen niitä usein netissä iltaisin tai öisin, kun ei nukuta. Olen ollut työssä myös museonvalvojana, ja minulla oli tehtävä vanhojen valokuvien parissa.

Kiitos linkeistä, niistä on hyötyä.
Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että myyminen on ensisijainen juttu, mutta jos en saa kuvistani rahaa, olen ilomielin valmis antamaan ne johonkin sopivaan paikkaan. Roskikseen heittäminen on vasta viimeinen vaihtoehto.

Suuri osa kuvista on sellaisia 'käyntikortin kokoisia' paksuja pahvikuvia, ja on myös albumi, joka on suunniteltu niitä kuvia varten. Kuvat ovat sen ajan tyylillä valokuvaajan ottamia, koska ei muita valokuvaamiskeinoja vielä tunnettu - ei ainakaan 'rahvaan' keskuudessa.
Siinä onkin yksi syy, miksi pidän näitä valokuvia kiehtovina: ne ovat kuvia varattomista ihmisistä, kaupunkilaisesta työväenluokasta, joka omina nuoruusvuosinaan keksi keinot päästä aina joskus kameran eteen. Töitä on paiskittu lujasti jo kasvuikäisestä lähtien, ja sen verran on herunut palkkaa, että on voitu maksaa valokuvaajalle...

Minullakin on kyseisenlainen albumi ja siinä vanhoja kuvia. Ikävä kyllä kuvissa ei ole mitään merkintöjä, joten kukaan suvustamme ei tiedä, ketä kuvissa on.

Luulen ettei tuollaiset ole välttämättä arvokkaita. Ainakin kirppiksillä myydään vanhoja valokuvia ja kortteja ilmaiseksi. Tietäisiköhän kansallisarkistossa?

Ainakin kirppiksillä myydään vanhoja valokuvia ja kortteja ilmaiseksi.

Mitä tarkoitat ilmaiseksi myymisellä?

Alle euron. Viisi eurolla ja vastaavaa

lueskelin myös erilaisia osto aj myyntiliikkeiden sivuja ja niissä kaikissa oli jopa ennen sotia otettuja vanhanaikasia valokuvia ihmisistä ja hinta oli 1ja 2 euron verran.

museovirastot tietää noista kertoa enemmän.

Museot ottavat vastaan vanhoja valokuvia, mutta toivovat, että henkilöt olisivat tiedossa ja kuviin liittyisi joku tarina.

Olen itsekin toimittanut pari vanhaa kuvaa museoon tarinan kera.