Psykopatologia.munfoorumi.com

http://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/a ... i=syd00156
"Itsehoidon ongelmat Neste- ja suolarajoitusten laiminlyönti
Puutteellinen seuranta ja ohjaus"

Kuten monessa muussakin sairaudessa, voi myös sydänsairaas välllä lyödä laimin oman hoitonsa ja syödä esim. sipsejä liikaa. Ja silloin nesteitä kertyy ja jos ne eivät poistu lääkkeellä, pitää mennä sairaalaan.

ip-banni kirjoitti:Kuten monessa muussakin sairaudessa, voi myös sydänsairaas välllä lyödä laimin oman hoitonsa ja syödä esim. sipsejä liikaa. Ja silloin nesteitä kertyy ja jos ne eivät poistu lääkkeellä, pitää mennä sairaalaan.

Sairautensa hoidon voi lyödä laimin myös jatkuvasti; potilas voi olla jopa kyvytön huolehtimaan itsestään sairauksiensa vaatimilla tavoilla. Silloin on kaksi vaihtoehtoa: toiset huolehtivat hänestä hänen puolestaan, tai hänet jätetään oman onnensa nojaan selviytymään sairauksineen miten parhaiten taitaa.

On onpas mielenkiintoista.

Eikö olekin.
Vanhemmat ihmiset luulevat, että tahdistin on joku kauhistus jonka kanssa ei voi elää normaali elämää.

ip-banni kirjoitti: Vanhemmat ihmiset luulevat, että tahdistin on joku kauhistus jonka kanssa ei voi elää normaali elämää.

Suurin osa tahdistinten tarvitsijoista ja käyttäjistä on vanhempia ihmisiä, joten tuskin he omaisineen mitään luulevat.

Ehkä vanhemmat ihmiset tietävät, että niin tahdistinten vaikutukset kuin myös sydänsairaudet ovat erittäin yksilöllisiä. Nuoret ymmärtämättömyyksissään luulevat vaikka mitä - esimerkiksi, että yksittäiset kokemukset ovat yleistettävissä. Yksi saa tahdistinhoidosta niin hyvän avun, että voi elää normaalielämää, toista taas tahdistinhoito pitelee hengissä, ja kaikenlaisia kokemuksia siltä väliltä. Eivätkä kaikki saa tahdistinhoidosta minkäänlaista helpotusta sydänsairauteensa, vaan joutuvat pettymään: ei auta edes tahdistin erilaisine viritelmineen.

Ymmärrän kyllä sen, että etenkin nuorella ihmisellä on tarvetta vakuutella (itselleen?), että tahdistimen kanssa voi elää normaalia elämää. Sitä paitsi onhan asia onneksi tottakin usein: esimerkiksi pitkään huonona ollut elämänlaatu voi parantua huomattavasti tahdistimen myötä - vähän kuin saisi entisen elämänsä takaisin. Myös tahdistimet ovat kehittyneet ja monipuolistuneet viime vuosina.

Mirri kirjoitti:

ip-banni kirjoitti: Vanhemmat ihmiset luulevat, että tahdistin on joku kauhistus jonka kanssa ei voi elää normaali elämää.

Suurin osa tahdistinten tarvitsijoista ja käyttäjistä on vanhempia ihmisiä, joten tuskin he omaisineen mitään luulevat.

Voitko tähän ns. tietoosi laittaa jonkun todisteen?

Ei minulla ole mitään syytä tai tarvetta asian todistamiseen.

Sydänliiton vuonna 2011 julkaisema opas sydämen vajaatoimintaa sairastaville ja heidän läheisilleen:
http://www.omaterveyteni.fi/sites/www.o ... 230611.pdf (48 s.)

Kuten oppaasta käy ilmi: sydänpotilaan elämä voi olla erittäin rajoitettua, vaikka hänen sairauttaan hoidettaisiinkin tahdistimella, eikä tahdistin välttämättä pelasta sydänsairauden aiheuttamilta rajoituksilta millään lailla.

En oikein ymmärrä tämän ketjun tarkoitusta: miksi pitää vakuuttaa, että tahdistimen kanssa voi elää normaalia elämää, jos ja kun itse sairaus kuitenkin on ja pysyy - voi pahentuakin - tahdistinhoidosta huolimatta?
Mielestäni on suorastaan harhaanjohtavaa luoda kuvaa, että sydäntahdistin antaisi mahdollisuuden palata ns. normaaliin elämään, kun todellisuus saattaa olla toinen: sydäntahdistin ei tee vaikeasti sairaasta sydämestä tervettä. Myös omaisten on tärkeää tietää ja ymmärtää, että sydänpotilas voi olla vaikeasti sairas ja hänen pitäisi elää tiukkojen rajoitusten alaisuudessa tahdistinhoidosta huolimatta.

Sitä paitsi onhan asia onneksi tottakin usein: esimerkiksi pitkään huonona ollut elämänlaatu voi parantua huomattavasti tahdistimen myötä - vähän kuin saisi entisen elämänsä takaisin.

En ymmärrä, mitä haluat ilmaista edeltävällä. Tahdistinta tuskin kenellekään asennetaan ihan huvin vuoksi, vaan siksi, että elämä ilman sitä on vaarassa. Saavutetut hyödyt ovat ilmeiset, on mahdollisuus jatkaa elämää ja joskus ehkä työkyky myös pystytään ylläpitämään.

Jos asennetaan tahdistin, on vain muutama työ missä ei pärjää tahdistimen kanssa.
Esim. ammattiautoilu ei onnistu.

Kuten oppaasta käy ilmi: sydänpotilaan elämä voi olla erittäin rajoitettua, vaikka hänen sairauttaan hoidettaisiinkin tahdistimella, eikä tahdistin välttämättä pelasta sydänsairauden aiheuttamilta rajoituksilta millään lailla.

Ei kai tahdistinta asenneta sairauden aiheuttamien (elämäntapa)rajoitusten vuoksi, vaan hengissäsäilymisen vuoksi. Olisiko sinusta parempi, että näissä tapauksissa, joissa rajoitukset säilyvät, että tahdistinta ei asennettaisi lainkaan?

Hilppa kirjoitti:Sitä paitsi onhan asia onneksi tottakin usein: esimerkiksi pitkään huonona ollut elämänlaatu voi parantua huomattavasti tahdistimen myötä - vähän kuin saisi entisen elämänsä takaisin.

En ymmärrä, mitä haluat ilmaista edeltävällä. Tahdistinta tuskin kenellekään asennetaan ihan huvin vuoksi, vaan siksi, että elämä ilman sitä on vaarassa. Saavutetut hyödyt ovat ilmeiset, on mahdollisuus jatkaa elämää ja joskus ehkä työkyky myös pystytään ylläpitämään.

Aivan.
Paitsi että aina ei saavuteta hyötyjä; tahdistimen asennus voi osoittautua turhaksi operaatioksi, joka ei auta sydänpotilasta millään lailla. Silloin tietysti voidaan kokeilla toisenlaista tahdistinta tai erilaisten tahdistinten yhdistelmää ja toivoa parasta.
Onneksi niinkin voi käydä, että tahdistin helpottaa sydänpotilaan elämää oleellisesti ja hän kokee, että on saanut menettämänsä toimintakyvyn takaisin.

Käsittääkseni työkyky pystytään palauttamaan ja ylläpitämään usein, jos sydänsairauden lievittäminen tahdistimen avulla onnistuu niin kuin on tarkoitus.

Hilppa kirjoitti:Kuten oppaasta käy ilmi: sydänpotilaan elämä voi olla erittäin rajoitettua, vaikka hänen sairauttaan hoidettaisiinkin tahdistimella, eikä tahdistin välttämättä pelasta sydänsairauden aiheuttamilta rajoituksilta millään lailla.

Ei kai tahdistinta asenneta sairauden aiheuttamien (elämäntapa)rajoitusten vuoksi, vaan hengissäsäilymisen vuoksi. Olisiko sinusta parempi, että näissä tapauksissa, joissa rajoitukset säilyvät, että tahdistinta ei asennettaisi lainkaan?

Ei toki olisi parempi.
Hilppa, mistä sinulla tuli mieleesi esittää minulle tuollainen kysymys?

Sinusta selkeesti on tullut esiin ettei tahdistinta kannattaisi laittaa kaikille ihmisille.

ip-banni kirjoitti:Sinusta selkeesti on tullut esiin ettei tahdistinta kannattaisi laittaa kaikille ihmisille.

Virheellinen tulkinta. Mielestäni tahdistin kannattaisi laittaa kaikille sydänsairaille ihmisille, jotka vain suinkin voivat saada siitä jotakin hyötyä ja helpotusta elämäänsä. Silti vaikkei tahdistin teekään ihmeitä, ja elämä vakavan sydänsairauden kanssa voi jatkua rajoittuneena tahdistimesta huolimatta.

Käsitykseni mukaan sinusta on tullut selkeästi esiin, että kuvittelet tahdistinten tekevän ihmeitä sydänsairaille ihmisille. Minä yritän kertoa, etteivät tahdistimet tee ihmeitä, vaan elämä jatkuu enemmän ja vähemmän rajoitettuna; harvemmin kai normaalina. Pääsääntöisesti ei ole totta sinun tyrkyttämäsi kuvitelma, jonka mukaan tahdistimen kanssa voi elää normaalia elämää. Tahdistimen saavat sydänsairaat ovat usein sen verran vakavasti sairaita, ettei tahdistin muuta heidän elämäänsä millään lailla normaaliksi, vaan he pysyvät hengissä tahdistimensa avulla.

Luulet, että omaiset (tietämättömyydessään?) hössöttävät turhaan ja sairastuttavat tahdistinpotilasta entistä enemmän huolehtiessaan hänestä kaikkine rajoituksineen; olenko ymmärtänyt oikein?

Mirri, koska kysymystäsi edeltävässä viestissäsi toteat, että tahdistimen asennus voi osoittautua turhaksi operaatioksi, joka ei auta sydänpotilasta millään lailla.

Hilppa kirjoitti:Mirri, koska kysymystäsi edeltävässä viestissäsi toteat, että tahdistimen asennus voi osoittautua turhaksi operaatioksi, joka ei auta sydänpotilasta millään lailla.

Menipäs oudoksi tämä keskustelu, suorastaan kieroksi.

Mutta juu, valitettavasti tahdistimen asennus voi osoittautua turhaksi operaatioksi, joka ei auta sydänpotilasta millään lailla. Sellaisessa tapauksessa kardiologit miettivät mitä seuraavaksi tehdään: kokeillaanko jotakin uutta tahdistinta tai tahdistinten yhdistelmiä, vai luovutaanko toivosta...
Onneksi tekniikka kehittyy koko ajan, joten aina on toivoa löytää jokin uusi tahdistinviritelmä sairaalle sydämelle, joka ei entisistä tokene.

Mirri kirjoitti:
Luulet, että omaiset (tietämättömyydessään?) hössöttävät turhaan ja sairastuttavat tahdistinpotilasta entistä enemmän huolehtiessaan hänestä kaikkine rajoituksineen; olenko ymmärtänyt oikein?

Missä minä näin luulen?
Et kai vain tuo päiväkirjakirjoituksia tähän yleiseen keskusteluun?

Jos ihminen ennestään on jo työkyvytön eikä mitenkään elä normaali elämää, ei hän sitä tietenkään elä tahdistimen laitonkaan jälkeen.
Sen verran tiedän sydänsairauksista, että kaikkein pahinta siinä on omaisten hössöttäminen, koska sydänlääkäri ei juuri mitään normaalielämää kiellä. Mutta omaiset jotka googlettavat, luulevat tietävänsä enempi kuin lääkäri.